Merinovillakauluri Drops Baby Merinosta

Merinovillakauluri Drops Baby Merinosta

Merinovillakauluri on neulottu pääasiassa sileänä neuleena. Kaulurin neulepintaan on tehty kuviointia nostetuilla silmukoilla.

 

Merinovillakauluri Drops Baby Merinosta

Kävin syksyllä pienellä ruskaretkellä ystäväni kanssa. Pyhä-Luoston kansallispuistossa patikoidessa ystäväni kaipasi jotain lisälämmikettä niskaan, sillä takin kauluksesta huolimatta viileä ilma pääsi iholle tuubihuvin ja puseron kaula-aukon väliin jäävästä raosta. Heitin hänelle vain, että hänen pitäisi hankkia kauluri, jonka alareunassa on halkiot olalla, että kaulurin saa asettumaan paremmin paikolleen. Reissun jälkeen hoksasin, että samaisella ystävällä on syntymäpäivä syksyllä, ja yllätykseksi voisin koittaa neuloa hänelle jonkinlaisen kaulurin.

Langaksi valitsin Dropsin ohuimman merinovillalangan (Baby Merino), sillä merinovilla on miellyttävän tuntuinen iholla eikä pistele. Ohut kauluri myös sopii paremmin takin kaulukseen, eikä ainakaan oman kokemukseni mukaan kaulurin edes tarvitse olla kovin paksu. Itselläni oli kyseiselläkin reissulla käytössä samaisesta langasta neulottu Klompelompe Gustav-kaulurin muunnos, jota käytän tarpeen mukaan sekä pantana että kaulurina.

Kaulurin mallin suunnittelin työn edetessä. Neuloin aluksi yläreunan 1o, 1n -joustinneuleen 2,5 mm puikoilla suljettuna neuleena. Silmukoita työssä oli muistaakseni 128 tai 132. Halusin kauluriin jonkinlaista kuviointia, mutta kirjoneulekuvion ei tullut kysymykseen koska halusin kaulurista mahdollisimman ohuen. Vaihtoehdoiksi jäivät siis kuvioinnit nostetuilla silmukoilla ja erilaisilla pintaneuleilla. Tällä kertaa päätin käyttää nostettuja silmukoita, ja varsinainen kuvio ei ollut etukäteen suunniteltu, vaan kehitin sitä neuleen edistyessä.

Kuviointi nostetuilla silmukoilla

Pintakuvio muodostui lopulta 8 silmukan levyisestä (toistuu koko kaulurin leveydeltä) ja kolmen kerroksen korkuisesta mallikuviosta. Mallikuvio toistui kahdessa eri kohdassa neuletta siten, että ensin tein kuvion kolme kertaa kohtaan A, sitten yhden kerran kohtaan B, taas kolme kertaa kohtaan A ja kaksi kertaa kohtaan B. Seuraavaksi tein kuvion kolme kertaa kohtaan A, kolme kertaa kohtaan B ja taas kolme kertaa kohtaan A. Lopuksi tein vielä kaksi kertaa kohtaan B, kolme kertaa kohtaan A, yhden kerran kohtaan B ja kolme kertaa kohtaan A. Näin kuviosta tuli symmetrinen, ja kaulurin korkeus alkoi olla riittävä.

Viereisessä kuvassa mallineule kokonaisuudessaan, mikäli muistin näin 1,5 kk työn valmistumisen jälkeen miten kuvio on tehty. Lankakaupan Facebook-sivuilla julkaistun kaulurikuvan jälkeen mallikuviosta kysyttiin lisätietoja, ja lupasin koittaa selventää kaulurin esittelyssä miten kuviointi on tehty. Mallikuvion ”piirtäminen” (Excelillä) tuntui helpommalta kuin yrittää alkaa sanallisesti selittämään miten kuvio on tehty.

Alareunan joustinneuleen neuloin tasona, erikseen eteen ja taakse. Takareunan joustinneule on suorakaiteen muotoinen, etureunan joustinneuletta kavensin lievästi kiilamaisen muotoiseksi. Etureunan joustinneule tulee hieman alemmaksi kuin takareunan joustinneule. Tai toki kauluria voi halutessaan käyttää toisinkin päin.

Merinovillakauluri on neulottu pääasiassa 3 mm puikoilla, mutta kuten jo aiemmin mainitsinkin, joustinneuleresorit neuloin 2,5 mm puikoilla. Lankaa kauluriin meni noin 60 grammaa, ja ainakin minulle siitä tuli sopivan tuntuinen. Neuloin kaulurin aika kapeaksi, koska se kuitenkin jonkin verran löystyy käytössä. Laitoin kaulurin mukaan saateviestin missä lupasin tarvittaessa fiksata kaulurin kokoa, jos se ei tunnu sopivalta. Kerroin saajalle myös, että kosteana kauluria pystyy jonkin verran muotoilemaan (ts. venyttämään) jo ennen käyttöä, jos tuntuu liian kapealta. Logon sijainti aiheutti hieman päänvaivaa, mutta päätin lopulta ommella sen etureunan joustinneuleosuuden yläpuolelle. Käytössä se sijoittuu vasemman solisluun yläpuolelle, jos kauluria käyttää niin päin kuin itse ajattelin.

8 silmukan mallineule.
Valmis merinovillakauluri.

Valmis merinovillakauluri.

 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Lähikuva neulepinnasta.

Lähikuva neulepinnasta.

Merinovillakaulurin sivuprofiili.

Merinovillakaulurin sivuprofiili.

Drops Neptunia Socks ja joustinneulesukat

Drops Neptunia Socks ja joustinneulesukat

Drops Neptunia Socks -pitsisukat neuloin Novita Nalle -langasta ja joustinneulesukat Drops Fabelista.

 

Drops Neptunia Socks ja joustinneulesukat

Lomareissujen ja koronasuositusten vuoksi en ollut nähnyt mummoa ja pappaa koko maaliskuun aikana, mutta halusin tervehtiä ja ilahduttaa heitä jotenkin, joten neuloin heille villasukat. Tiesin papalle mieluisan sukkavärin olevan musta tai muu tumma väri, joten päätin neuloa hänen sukkansa mustasta Drops Fabel -langasta. Mummon ”toiveväristä” oli vaikeampi päästä selvyyteen, varsinkin kun en halunnut kysyä asiaa häneltä itseltään. Itse pidän yleensä eniten punaisesta (ja sattumoisin minulla oli kotona oikein kauniin sävyistä punaista Novita Nalle -lankaa), joten päätin neuloa mummon sukat siitä. Saisinpa taas vähän omaa lankavarastoa hyödynnettyä.

Katselin Garnstudion sivuilta sukkamalleja, ja löysinkin sieltä kauniin sukkamallin mummon sukkiin. Drops Neptunia Socks -pitsisukkien ohje löytyy täältä: https://www.garnstudio.com/pattern.php?id=4962&sid=1685&cid=11. Papan sukat taas päätin neuloa ”omasta päästä”, sillä Garnstudion ohjeista ei löytynyt yksiäkään sopivan näköistä varpaista aloitettavia sukkia. Koronasuositusten vuoksi tosiaan en voinut käydä sovittamassa sukkia heille (ja yllätyksen pilaamista peläten en voinut varmistaa tarkkoja jalkojen mittoja etukäteen), joten vein heidän kuistilleen sukkapaketin ja lupasin pienentää tai suurentaa sukkia tarpeen mukaan.

Drops Neptunia -sukat Novitan Nallesta

Novita Nalle on aavistuksen paksumpaa kuin Drops Fabel, mutta langanvaihto onnistui silti ilman mitään sen kummempia kommervenkkejä. Tiesin mummon jalan kooksi noin 37-38, joten koon valinta ei ollut ongelma. Muistan erään iäkkäämmän asiakkaan toivoneen sukista mieluummin vähän liian löysiä kuin ihan tiukkoja, joten tämän huomioiden otin näihin sukkiin silmukkamäärän 38/40 -koosta ja jalkapohjan pituuden tein kokojen 35/37 ja 38/40 välimuodoksi. Neptunia-sukat aloitetaan varresta, joten pyrin myös kiinnittämään huomiota siihen, ettei silmukoiden luomisreunasta tule liian tiukka. Käytin silmukoiden luomiseen 4 mm puikkoja,

vaikka neulomalla luodut silmukat eivät mielestäni kiristäkään yhtä helposti kuin ns. perinteisellä tavalla luodut silmukat. Muuten neuloin sukat 3 mm puikoilla, ja niistä tuli mielestäni juuri sen kokoiset kuin pitikin. Myös mummo sanoi sukkien olleen sopivat.

Kiila- ja kärkikavennusten sijainnin vuoksi tuntui, että varpaita lähinnä olevat reunimmaiset pitsineulekuviot jäävät vähän varpaiden alle, mutta en tiedä onko sillä käytännössä mitään merkitystä. Kuitenkin jos tekisin sukat itselleni, tekisin ne todennäköisesti niin, että jalan alla ja päällä olisi sama määrä silmukoita kiilakavennusten jälkeen. 38 -kokoisiin Drops Neptunia Socks -pitsineulesukkiin meni noin 60 grammaa Novita Nalle -lankaa.

Joustinneulesukat Drops Fabelista

Papalle neuloin joustinneulesukat Drops Fabelista Mummo Ankka -tyylillä, eli varpaista aloittaen. Papan kengän koosta ei oikein ollut varmuutta, mutta arvelin, ettei hänenkään jalkansa ole kovin iso. Päätin neuloa sukat noin 40/42-kokoisiksi, sillä pienimuotoisessa gallupissa se oli voittaja-arvio. Seuraava haaste näissä sukissa oli, että minkä kokoiset sukat pitää tehdä, että ne ovat noin 40/42 kokoiset, jos ei käytä sukkiin mitään ohjetta. Ja varsinkin se, että kuinka pitkä jalkapohjasta pitää neuloa Fabelilla ennen tiimalasikantapään lyhennettyjä kerroksia. Vertailin Novitan (varpaasta varteen) ja Garnstudion ohjeita, ja lisäksi googletin sukkakokojen senttimittoja, että sain jonkinlaisia suuntaviivoja sukkien neulomiseen.

Istuvuuden parantamiseksi neuloin jalkaterän päälle 2o, 2n -joustinneuletta. Neuloin ensin sukat kokonaan 3 mm puikoilla (molemmat valmiiksi), vaikka tuntuikin, että niistä tuli aivan liian isot. Sitten vein sukat näytille isälle, ja pyysin häntä arvioimaan, ovatko sukat sopivat vai liian isot papalle. Vastauksesta ei oikein päässyt selvyyteen, joten varmuuden vuoksi purin molemmat sukat melkein kärkeen asti, ja neuloin ne uudelleen 2,5 mm puikoilla. Näin sain sukista hieman pienemmät, ja mielestäni ne näyttivät sopivammilta. Lankaa näihin sukkiin meni noin 45 grammaa, eikä näitäkään pyydetty pienentämään tai suurentamaan.

 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla kuvia.

Tähtikuvioinen tupsupipo Drops Baby Merinosta

Tähtikuvioinen tupsupipo Drops Baby Merinosta

Tähtikuvioinen tupsupipo on neulottu kaksinkertaisesta Drops Baby Merino -langasta.

 

Tähtikuvioinen tupsupipo Drops Baby Merinosta

Innostuin viime talvena tekoturkistupsuilla koristelluista pipoista, ja neuloin niitä sekä lahjaksi (Onnelin ja Annelin pipot veljen perheelle) että tilaustöinä (Kukkajoustinneulepipot äidille ja tyttärelle). Tilasin Nappinjasta yhden ylimääräisenkin tupsun itseäni varten, ajattelin jossain vaiheessa neuloa itselleni valkotupsuisen pipon jostain merinovillalangasta. Sen tarkemmin en asiaa vielä silloin suunnitellut. Lahjapipoja neuloessa ajattelin ensin, että teen itselleni samanlaisen pipon punaisena, mutta kaksinkertaisesta Baby Merinosta. Neljän samanlaisen pipon neulomisen jälkeen ajattelin kuitenkin, että voisi olla kiva tehdä välillä jotain muuta neulekuviota, vaikka tuo Onnelin ja Annelin pipon palmikkokuvio onkin mielestäni oikein kaunis. Tilauspipot antoivat syyn lykätä oman pipon neulomista vielä pidemmälle. Myös niitä neuloessa ajattelin, että omani voisi olla samanlainen, mutta päätin kuitenkin haluta vieläkin erilaisen, sillä erilaisten (pinta)neulemallien neulominen on hauskaa vaihtelua.

Muistin joskus nähneeni Garnstudion sivuilla kivan näköisen tähtimäisen neulemallin, ja päätin etsiä sen käsiini ja katsoa sopisiko se pipoon. Jossain vaiheessa talven aikana olin jo ehtinyt aloittaa pipon ja neuloa siihen kaksinkerroin taitettavan resorin (2o, 2n). Sitten olin jättänyt pipon odottamaan, että pääsen itseni kanssa yksimielisyyteen neulepinnasta. Huhtikuun lopussa tarvitsin 5 mm sukkapuikot muuhun käyttöön, joten päätin neuloa pipon loppuun, vaikka sille ei toivottavasti olisikaan käyttöä ennen ensi syksyä. Tähtikuvioisen pintaneuleen ohje löytyi täältä: https://www.garnstudio.com/video.php?id=534&lang=fi, ja päätin neuloa pipon sillä. Jälkeenpäin ajateltuna kuvio pääsisi varmasti paremmin oikeuksiinsa paksummalla yksinkeraisella langalla (Esim. Drops Eskimo, joka ohjevideossakin on lankana), mutta näyttää myös tässä pipossa kivalta. Myös nurja puoli on hauskan näköinen!

Lisätietoja piposta

Lankaa pipoon meni noin 110 grammaa. Neuloin resorin pääasiassa 4 mm puikoilla ja muistaakseni 100 silmukalla, sen jälkeen lisäsin muutamia silmukoita ja vaihdoin työhön 5 mm puikot. Neuloin pipoa ilman kavennuksia aika pitkälti, ja sovitin pipoa päähäni neulomisen aikana, jotta saan siitä oikean kokoisen. Pintaneulekuvion vuoksi halusin tehdä kavennukset muutaman kerroksen aikana, sillä kavennusten vuoksi erilainen neulepinta jäisi näin tupsun alle piiloon. En enää muista tarkalleen miten tein kavennukset, mutta todennäköisesti neuloin vain 2 yhteen koko kerroksen ajan ja tein aina kavennuskerroksen jälkeen yhden kerroksen ilman kavennuksia. Tupsussa on kumilenkki, jonka avulla kiinnitin sen pipon sisäpuolelle ompelemaani nappiin. Näin tupsun saa poistettua piposta, jos pipo joskus täytyy pestä.

Myös tähtikuvion nurja puoli on ihan hauskan näköistä pintaa.

Myös tähtikuvion nurja puoli on ihan hauskan näköistä pintaa.

Tähtikuvioinen tupsupipo valmiina ensi talvea varten.

Tähtikuvioinen tupsupipo valmiina ensi talvea varten.

Pitkät pitsisukat Drops Nordista

Pitkät pitsisukat Drops Nordista

Pitkät pitsisukat on neulottu varpaista varteen.

 

Pitkät pitsisukat Drops Nordista

Lankamyymäläni lankavalikoiman uusin tuote on Drops Nord, joka on ihanan pehmeä sukkalangaksikin kelpaava alpakkasekoitelanka. Ihastuin sen vaaleanpunaiseen värisävyyn, ja hankin sitä itsellenikin tarkempaa tutustumista varten. Ostin kaksi kerää sillä ajatuksella, että yhdestä kerästä pitäisi tulla yksi sukka, eli kaksi riittää molempiin villasukkiin. Katselin Garnstudion sivuilta sukkaohjeita Nordille, ja totesin haluavani pitsisukat. Ja mieluummin pidemmät kuin lyhemmät. Ohjeiden mukaan pitkävartisiin sukkiin kuitenkin menisi 150 grammaa lankaa, eli varaamani kaksi kerää ei välttämättä riittäisi kovin pitkiin varsiin. Päätin siis neuloa sukat varpaista alkaen, ja tehdä varsista niin pitkät kuin lankaa riittää kerässä.

Itselle on siinä mielessä helppo tehdä sukkia, että pystyy mitoittamaan sukat juuri oman jalan mukaan. Varpaista aloitettavissa sukissa minulla ei vielä ole niin paljoa kokemusta, että olisin suoraan osannut sanoa missä kohti tiimalasikantapää tulisi aloittaa, mutta laskemalla ja arvioimalla osuin juuri oikeaan. Sukkien pitsimalli on pääasiassa Upeat kirjoneulesukat -kirjan ylipolven sukista, mutta se on ylösalaisin, ja lisäsin sukkiin muutamia omia pitsiraitoja kirjan mallikuvion lisäksi. 

Sukan etuosassa pitsikuvio jatkuu katkeamatta alhaalta ylös asti, sukan kärki, jalkapohja ja kantapää ovat sileää neuletta, kantapään yläpuolella takana on parin sentin korkuinen joustinneuleraita (1 o, 1 n) varren istuvuuden parantamiseksi, ja sen jälkeen sukan takaosakin on pitsineuletta. Varren lisäykset tein keskellä takana.

Tein ensimmäisen sukan varren varmaan kolme kertaa, että sain varresta sopivan kokoisen tuntuisen. Halusin sukan varren yläreunaan joustinneuletta, jotta varsi pysyisi paremmin paikoillaan, mutta tavallinen joustinneule tuntui liian tylsältä pitkiin pitsisukkiin. Niinpä tein varren 2o, 2n -joustinneuleella, mutta teinkin jokaiseen oikeaan raitaan muutaman palmikkokierron. Mielestäni tämä joustinneule sopi hyvin pitsisukan varteen. Loppujen lopuksi lanka riitti hyvinkin riittävän pitkiin varsiin, sukan varret ulottuvat juuri polven alapuolelle, mikä olikin toiveeni alunperin.

Pitsisukan varren lisäykset on tehty takana keskellä. Nilkan yläpuolella takana on joustinneuletta.

Kaikesta purkamisesta ja laskemisesta huolimatta…

Pitkät pitsisukat.

Sukista tuli kauniit, ja ihmettelin, kun toisesta kerästä jäi lankaa yli pari metriä, vaikka toisessa onnistuin käyttämään langan melko tarkasti. Arvelin sen kuitenkin olevan normaalia, ja virkkasin pienen kukan ylijäämälangasta (kukka on mukana ensimmäisessä kuvassa – en tiedä vielä mitä aion sillä tehdä, mutta varmaan sille jotain käyttöä keksii). Todellinen syy toisen sukan pitempään ylijäämälankaan selvisi vasta kun laitoin sukat jalkaan, ja koitin saada niistä kuvaa myös takaa päin.

Vaikka olin mielestäni laskenut lisäyskohdat tarkasti toista sukkaa tehdessäni, olin kuitenkin tehnyt viimeiset lisäykset eri kohtaan. Enkä edes ollut huomannut sitä, vaikka tarkistin vielä ennen päättelyä, että lisäykset tuli tehtyä oikein ja kaikki oli kunnossa. Kyllähän se tietenkin harmitti, mutta en kuitenkaan viitsinyt alkaa purkamaan toista sukkaa ja tekemään varren yläosaa enää uudestaan, kun olin jo päätellyt langat ja halusin sukat käyttöön. Eihän tuo käytössä mitään haittaa, se on vain pieni kosmeettinen haitta. Tai ominaisuus.

Joustinneulereunus tuntuu löystyvän käytössä jonkun verran, ne olisi varmaan kannattanut neuloa 2,5 mm puikoilla. Varret eivät välttämättä pysy kovin monen käytön jälkeen paljaassa jalassa ylhäällä, housun lahkeiden päällä ne pysyivät paremmin paikoillaan. Harkitsen lisääväni sukkiin vielä esimerkiksi satiininauhat tuonne varren yläosaan, jotta varren saa kiristettyä sopivaksi, mutta en ole vielä varma tarvitaanko nauhoja välttämättä. Käytössähän tuo selviää.

Rento pitsibolero Drops Cotton Viscose -langasta

Rento pitsibolero Drops Cotton Viscose -langasta

Rento pitsibolero valmistui pikkusiskon ylioppilasjuhliin.

 

 

Rento pitsibolero Drops Cotton Viscose -langasta

Ostin talvella 2018 ihanan Dainty Roses Hepburn -mekon Miss Windy Shopista kesän 2019 juhlia (mm. pikkusiskon ylioppilasjuhlat ja rakkaan ystävän häät) ajatellen. Mekko oli ihana, mutta hieman liian pitkä minulle, joten helmaa piti vähän lyhentää. Samalla mietin, jos helmasta poistettavasta kankaasta saisi hihattomaan mekkoon hihat, jotta se olisi vieläkin monikäyttöisempi. Tämä todettiin mahdolliseksi, mutta vähän hankalaksi, joten päätin mieluummin neuloa lyhythihaisen boleron kaveriksi mekolle, sillä (yllättävää kyllä) mikään aiemmista boleroistani ei sopinut mekon kanssa yhteen joko värinsä tai mallinsa puolesta.

Drops Belle -langasta on olemassa täsmälleen oikean sävyistä punaista, joten arvelin neulovani boleron siitä. Muutin kuitenkin mieltäni, sillä minulla oli kotona pari kerää vanhaa, nyt jo tuotannosta poistunutta hieman kiiltävää vaaleanpunaista Drops Cotton Viscose -lankaa, joka värinsä puolesta myös sopi oikein hyvin mekon kaveriksi. Olin ostanut lankaa summassa joskus noin kymmenen vuotta sitten yhtä pitsiboleroa varten ja arvioinut langanmenekin vähän yläkanttiin. Tuon boleron lisäksi olin ehtinyt neuloa langasta myös pitsitossut veljentyttärelle, mutta lankaa oli edelleen jäljellä. Arvelin, ettei jäljellä oleva lanka yksistään riitä suunnittelemaani boleroon, mutta totesin tarvittaessa voivani purkaa tuon vanhan boleron ja hyödyntää purkulangat uuteen boleroon. Vanha bolero kun ei mallinsa vuoksi sopinut oikein hyvin yhteen enää minkään olemassaolevan mekkoni kanssa, vaan se oli lojunut kaapissa käyttämättömänä jo vuosia.

Purkulangan hyödyntäminen uudessa neuleessa

En muista minkä verran käyttämätöntä lankaa oli, mutta ainakin yksi tai kaksi kokonaan ”avaamatonta” 50 gramman kerää ja lisäksi joku pieni jämäkerä. Suunnittelemani bolero malli oli rento, hieman löysä suorakulmainen pala, joka ommellaan yhteen niin, että reunoihin jätetään aukot hihoille. Lopuksi näkyvät reunat viimeistellään joustinneuleella – tässä bolerossa tosin jätin hiha-aukoista resorit pois. Käytin bolerossa samaa pitsimallia kuin edellisessäkin samasta langasta neulotussa bolerossa (Ohje Novita Kesä 2009 -lehdessä). Kuten arvasin, lanka ei riittänyt koko boleroon, vaan pääsin hyödyntämään purkulankoja myös. Luin jostain vinkin, että purkulangat saa kätevästi suoristettua liottamalla, joten piti tietenkin kokeilla tätä keinoa. Se toimii todella hyvin, voin suositella! Ja mikä parasta, uuden ja käytetyn langan vaihtumiskohtaa ei huomaa bolerosta ollenkaan! Tämä seikka erityisesti yllätti minut, olisin arvellut käytössä ja pesussa olleen boleron langan edes vähän erottuvan uudesta kiiltävästä ja sileästä langasta, mutta en oikeasti löydä vaihtumiskohtaa bolerosta. Kai se antaa jotain viitteitä langan laadusta.

Vanha pitsibolero sai purkutuomion.

Vanha pitsibolero sai purkutuomion.

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Purkulanka oli todella kiharaista ennen kastelua.

Purkulanka oli todella kiharaista ennen kastelua.

Liotin purkulankaa altaassa jonkun aikaa, että se kastui kunnolla.

Liotin purkulankaa altaassa jonkun aikaa, että se kastui kunnolla.

Kuivaustelineen irronnut "siipi" oli hyvä apuväline purkulangan kuivattamisessa. Lanka on tässä kuvassa siis kuivumassa.

Kuivaustelineen irronnut ”siipi” oli hyvä apuväline purkulangan kuivattamisessa. Lanka on tässä kuvassa siis kuivumassa.

Liotettu ja pingotettuna kuivattu purkulanka on melko siistin näköistä. Kiharoita ei juuri enää erotu.

Liotettu ja pingotettuna kuivattu purkulanka on melko siistin näköistä. Kiharoita ei juuri enää erotu.

Purkulanka näyttää kerälle kerittynä vielä siistimmältä kuin ennen kerimistä.

Purkulanka näyttää kerälle kerittynä vielä siistimmältä kuin ennen kerimistä.

Bolero (samoin kuin juhliin tekemäni kukka-asetelmatkin) valmistui ajoissa siskoni ylioppilasjuhlia varten. Noin viikon päästä ylioppilasjuhlista bolero oli taas käytössä, tällä kertaa häissä. Parit juhlat bolerossa juhlittuani arvelin, että pitää tehdä ulkoreunan päättelykerros uudestaan, ainakin niskan kohdalta hieman löysemmäksi. Mietin myös, pitäisikö hihan aukkoihin kuitenkin tehdä pienet joustinneulereunukset. No, arvata saattaa, että en ole jaksanut tehdä vielä mitään muutoksia, koska bolero on kuitenkin ihan kiva ja sitä pystyy käyttämään ilman muutoksiakin.

Neulomani rento pitsibolero on edestä avoin.

Neulomani rento pitsibolero on edestä avoin.

Tässä vielä kuva toisesta siskoni ylioppilasjuhliin tekemästäni kukka-asetelmasta.

Tässä vielä kuva toisesta siskoni ylioppilasjuhliin tekemästäni kukka-asetelmasta.

Rento pitsibolero ensi kertaa oikeasti käytössä.

Rento pitsibolero ensi kertaa oikeasti käytössä.