Huopikkaat vauvalle ja aikuiselle.
Huopikkaat (x2) Drops Snow -langasta
Vajaa vuosi sitten pienemmän kummipoikani äiti pyysi minua neulomaan pojalle huopatossut. Poika oli tuolloin alle 1-vuotias, eikä osannut vielä kävellä, joten huopatossut olivat hyvät jalkineet talvelle ja keväälle. Langaksi valittiin keskiharmaa Drops Snow (ensimmäiset keräni uudella vyötteellä nimenvaihdoksen jälkeen), mutta valmista ohjetta niin pieniin tossuihin ei löytynyt. Pääsin siis soveltamaan sen itse. Dropsin huovutettujen tossujen ohjeista (esimerkiksi näistä Eiger -tossuista) löytyy onneksi neuletiheydet sekä huovutettuna että huovuttamattomana, joten ei tarvinnut sitä alkaa testaamaan ensimmäisenä. En nimittäin tietenkään muistanut aiemmista tekemistäni tossuista minkä verran ne huopuivat pesukoneessa.
HUOM! Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla!
Vauvan tossut
Päätin tehdä huopikkaat sukkamallisena, ettei pohjiin tule saumoja. Varsiin oli ajatus laittaa ”nauhat” koristeeksi ja myös pitämään tossut paremmin jalassa, joten varsi sai jäädä hieman löysäksi. Googlettelin jonkin verran vauvojen/lasten neulottuja huopatossuja, joista sain suuntaa antavia mittoja ja silmukkamääriä, mutta tietenkään kaikki ei mennyt ihan heti putkeen. Ihan tarkkaa muistikuvaa ei ole prosessista, sillä en saanut aikaiseksi kirjoittaa asioita muistiin heti. Muistelisin kuitenkin tehneeni ensin vain yhden tossun malliksi, jotta näkee miten sopiva siitä tulee.
Ensimmäisestä tossusta tuli tietenkin aivan liian iso. Siitä sai kuitenkin hyvin arvioitua minkä kokoiset tossuista pitää tehdä, että saa sopivat. Silmukkamäärät eivät ole enää muistissa, mutta muistaakseni pienensin myös tossun
Vauvan huopikkaat pysyvät paremmin jalassa kiinnitysnauhan ansiosta.
varren ympärystä hieman. Toinen yritys olikin onnistuneempi, ja tossuista tuli hyvät. Lankaa pikkutossuihin meni noin 80 grammaa ja lisäksi noin 5 grammaa Novitan puuvillabambua nauhoiksi. Virkatun nauhan pujotin ison neulan avulla paikoilleen valmiiksi huovutettuun tossuun.
Aikuisen huopikkaat
Huovutetustakin neuleesta saa silmukat poimittua. En tosin suosittele sitä, ellei se ole ihan välttämätöntä.
Vauvan ja aikuisen huopikkaat ennen pesukonehuovutusta.
Näistä tossuista tuli suosikkijalkineet talvisille juoksulenkeille.
Mietin ylimääräiselle pikkutossulle erilaisia käyttötarkoituksia, että saisi senkin hyödynnettyä jotenkin järkevästi. Vaihtoehtoina oli muun muassa tehdä toinen samankokoinen ja antaa tai myydä tossut. Yksittäisenä tossu olisi ollut ihan kätevän oloinen myös patakintaana. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja leikata huopatossun kärjen auki ja katsoa saisinko fiksattua siitä itselleni sopivan. Olin muutenkin suunnitellut tekeväni itselleni taas uudet huopatossut, tällä kertaa ulkokäyttöön tarkoitetut. Mustia olin suunnitellut, mutta päätin harmaidenkin olevan riittävän hillityt. Olin loppukesällä innostunut paljasjalkakengistä, mutta en ollut vielä saanut hankittua talvikäyttöön sopivia, eivätkä jalkani pitäneet nastalenkkareilla juoksemisesta, joten halusin pehmeäpohjaiset huopatossut talvilenkkeilyyn. Olin kokeillut ”villasukkajuoksua” jo aiemmin, ja todennut sen olevan oikein mukavaa sen jälkeen kun pääsee irti ajatuksesta, että on tekemässä jotain luvatonta juoksennellessaan ulkona sukkasillaan. En kuitenkaan halunnut hirveästi herättää huomiota kulkemalla kylillä vain värikkäillä villasukilla / huopatossuilla, joten neutraalimman väriset tossut olivat siksi työlistalla.
Neuloin siis tähän jo kerran huovutettuun tossuun uuden kärjen ja tein sille parin samoilla silmukkamäärillä, ja toivoin saavani pesun jälkeen omaan jalkaani sopivat tossut. Ja tällä kertaa onnisti. Tossuista tuli sopivan mittaiset, vaikkakin hieman tiukahkot. Ne saa parhaiten jalkaan kenkälusikkaa käyttäen, mutta pysyvätpähän paremmin jalassa juostessakin. Etenkin sitä tossua, jonka varsi oli huovutettu kahteen kertaan, sai venyttää ihan kunnolla pesun jälkeen. Tossut venyvät käytössä hieman, mutta pesukoneessa ne saa taas pienennettyä. Tossut on syytä muistaa venyttää mittoihinsa aina pesun jälkeen, etteivät jää liian pieniksi.
Huopatossut juoksukenkinä
Huopatossut pääsivät kovaan käyttöön kevättalvella 2021, ja tykkäsin niistä kyllä kovasti. Ne eivät ole ollenkaan niin liukkaat jäiselläkään tiellä kun voisi luulla, enkä pelännyt kertaakaan liukastumista niillä lenkkeillessäni. Jalkanikin tykkäsivät niillä juoksemisesta enemmän, joten nastalenkkarit saivat jäädä kaappiin.
Tänä talvena olen ehtinyt käyttää tossuja vasta pariin kertaan, sillä sain syksyllä pienen murtuman jalkapöytääni, ja olen sen takia joutunut käyttämään koko talven ajan tukevampia kenkiä (tässä tapauksessa ne ovat olleet vaelluskäyttöön tarkoitetut paljasjalkakengät). Eilen pääsin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kokeilemaan juoksemista, ja ai että se olikin mukavaa! Onneksi oli sopivasti pakkasta, että pystyi ottamaan juoksutossut taas käyttöön. Huopatossulenkeille paras sää nimittäin on oikeasti pakkanen. Ihan parin asteen pakkasella tai nollakelillä ongelmaksi voi muodostua lumen pakkautuminen tossujen pohjiin. Ja mitä lauhempi sää, sitä nopeammin tossut kastuvat.
Eilen lenkkeillessäni oli ehkä noin -8 astetta pakkasta, ja huopatossujen alla minulla oli ohuet merinovillasukat sekä Drops Nordista neulotut ja vahingossa pesukoneessa huovutetut villasukat, eikä jalkoja paleltanut ollenkaan. Kylmemmilläkin ilmoilla olen onnistuneesti lenkkeillyt huopatossuilla, laitan vain enemmän villasukkia alle. Riisun huopikkaat aina heti sisälle tultua ja annan niiden kuivua rauhassa, ettei lumesta johtuva kosteus kastele tossujen sisäpuolia. Seuraavat (omat) huopatossuni voisin tehdä hieman pitemmällä varrella, jotta ne sopivat paremmin talviretkeilyyn ja lumihangessa kahlaamiseen.
