Drops Sweet Ivy -pitsipusero

Drops Sweet Ivy -pitsipusero

Drops Sweet Ivy -puserossa on aaltopitsinen helma ja kaunis pitsikuvio keskellä edessä.

 

Drops Sweet Ivy -pitsipusero

Neuloin vuosi sitten maaliskuussa 5 vuotta täyttäneelle kummitytölle lahjaksi Dropsin Sweet Ivy -puseron. Puseron ohjeessa alkuperäinen lanka on Drops Safran (ohje löytyy täältä), mutta neuloin puseron Dropsin Baby merinosta, sillä se on omasta mielestäni miellyttävämpi neulottava kuin 100 % puuvillaa oleva Safran. Ja lisäksi näillä seuduilla on maaliskuussa yleensä vielä sen verran talvisia kelejä, että ohut merinovilla on puuvillaa käytännöllisempi paitalanka. Puseron ohjeessa on kokoja vauvasta noin 6-vuotiaan kokoon asti. Isoin (5/6-vuotiaan) koko vastaa 110-116 cm kokoa, ja neuloin puseron tässä koossa. Ohjeenmukainen menekki Safranilla on 150 grammaa (tässä on selvästi virhe, sillä norjan- ja englanninkielisessä ohjeessa tässä on menekki 200 g – olen laittanut tästä korjauspyynnön Garnstudiolle), Baby merinoa meni neulomaani puseroon noin 180 grammaa.

Pusero neulotaan ylhäältä alaspäin, aluksi tasona ja nappia varten tehtävän halkion jälkeen suljettuna neuleena. Edessä keskellä on iso, kaunis pitsineulekuvio, takaosa on pääasiassa sileää neuletta. Helmassa on koko puseron mitalta aaltopitsinen reunus, kaulus ja hihansuut ovat ainaoikeinneuletta. Puseron malli on mielestäni todella kaunis, ja se oli myös mukavaa neulottavaa pitsikuvion takia. Puseron kaula-aukon halkiossa on kaksi pientä nappia, käytin tähän joskus aikoja sitten ostamiani söpöjä pieniä puisia kukkanappeja.

Pusero taisi olla aluksi kummitytölle hieman liian suuri, mutta malli menee onneksi hieman tunikamaisenakin. Ja parempi liian suuri kuin liian pieni! Jännitin hieman, että mitä mieltä kummityttö on puseron väristä, mutta on puserolle näyttänyt olevan käyttöä, joten jospa se ei ihan vastenmielinen olisi. Vaaleanpunainen olisi ollut varma valinta, mutta mukavaa neuloa välillä muistakin väreistä. Itse pidän paljon tuosta vaaleasta merenvihreästä (Baby merinon väri 43), ja hauskaa oli myös se, että ohjeessa oli käytetty vastaavaa väriä Safranista.

Drops Sweet Ivy -pitsipusero

Drops Sweet Ivy -pitsipusero.

Pitsipusero takaa. Kukkanapit ostettu jostain aikoja sitten.

Pitsipusero takaa. Kukkanapit ostettu jostain aikoja sitten.

Neuleasusteet lapselle Lillemor-pintaneulekuviolla

Neuleasusteet lapselle Lillemor-pintaneulekuviolla

Neuleasusteet pintaneulekuviolla, lankoina Dropsin Big merino ja Merino extra fine.

 

Neuleasusteet lapselle Lillemor-pintaneulekuviolla

Neuloin viime talveksi tilaustyönä 2,5-3 -vuotiaalle tytölle pipon, lapaset, kaulurin ja sukat ”samaa sarjaa”. Neuleisiin ei ollut varsinaisesti ohjeita, vaan ne tehtiin tilaajan toiveiden ja mittojen mukaan. Pipoa varten asiakas oli tilannut muhkean tekoturkistupsun Fafa Collection -verkkokaupasta. Tupsu oli pipossa Se Juttu, joten muuten piposta haluttiin aika simppeli. Joustinneuleresori päätettiin tehdä 1 o, 1 n -neuleella ja muualle valittiin hillitty pintaneulekuvio Klompelompen Lillemor -housuista ja myssystä (ohjeet kirjassa Klompelompe Neuleita koko perheelle). Piposta haluttiin lämmin ja pehmeä, joten langaksi valittiin Dropsin Big merino. Näiden päätösten jälkeen muiden asusteiden mallit kehittyivät kuin itsekseen, vaikka toki pohjana oli myös edellisenä talvena neulomani rusettikoristeiset helmineuleasusteet.

Pipon neuloin ensimmäisenä, sillä se oli kaikista kiireisin. Neuloin resorin 4 mm ja pintaneuleen 5 mm puikoilla. Pipoon meni lankaa noin 60 grammaa. Fafa Collectionin tupsuissa on sellainen kätevä ominaisuus, että tupsu kiinnitetään paikoilleen isolla nepparilla (joka siis luonnollisesti tuli tupsun mukana). Sen irrottaminen pesun ajaksi (tai ainakin takaisin paikoilleen laittaminen) on siis vielä helpompaa kuin nappiin kiinnitettävän tupsun, ainakin noissa minun tekemissäni pipoissa, joissa nappi on sisäpuolella.

Pipon jälkeen tein lapaset samalla tyylillä, lapasiin meni lankaa noin 45 grammaa. Seuraavaksi oli vuorossa sukat, jotka oli päätetty tehdä hieman ohuemmasta langasta. Sukat neuloin siis 3 ja 4 mm puikoilla Dropsin Merino extra finesta, jotta mahtuvat tarvittaessa paremmin kenkiin. Lankaa sukkiin meni yhteensä noin 65 grammaa. Lopuksi neuloin vielä kaulurin, jälleen Big merinosta. Kauluriin meni lankaa suunnilleen saman verran kuin pipoonkin, eli n. 60 grammaa.

Neuleasusteet Drops Big merinosta.

Neuleasusteet Drops Big merinosta.

Sukat Dropsin Merino extra finesta.

Sukat Dropsin Merino extra finesta.

Kauluriin ei ihan riittänyt yksi kerä lankaa.

Kauluriin ei ihan riittänyt yksi kerä lankaa.

 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Klompelompe Röyhelötakki Drops Baby Merinosta

Klompelompe Röyhelötakki Drops Baby Merinosta

Klompelompe Röyhelötakki vauvalle. Lankana ohjeesta poiketen Dropsin Baby merino, joka on ihanan pehmeä ja konepesun kestävä 100 % merinovillalanka.

 

Klompelompe Röyhelötakki Drops Baby Merinosta

Neuloin viime vuoden marras-joulukuussa tilaustyönä neuletakin marraskuussa syntyneelle pienelle prinsessalle. Koska neuleesta haluttiin mahdollisimman monen asun kanssa yhteensopiva ja helppohoitoinen, valittiin langaksi luonnonvalkoinen Drops Baby merino. Selailin erilaisia neuletakkien ohjeita omistamistani kirjoista ja lehdistä sekä tietenkin Dropsin verkkosivuilta, ja laitoin tilaajan toiveiden mukaisista neuleista kuvia tilaajalle. Pienen harkinnan jälkeen tilaaja valitsi malliksi Klompelompen suloisen Röyhelötakin, jonka ohje on kirjassa Kesälapset. Neule päätettiin tehdä 3 kk koossa, ettei se jäisi heti pieneksi, mutta ei toisaalta olisi myöskään liian suuri käytettäväksi heti.

Röyhelöneuletakki neulotaan ylhäältä alaspäin, ja hihansuiden ja helman reunukset viimeistellään taittamalla ja kiinnittämällä reikäkerroksen jälkeen neulotut reunukset nurjalle puolelle. Tämä, kuten muutkin Klompelompen mallit, oli minulle mieluinen ohje senkin takia, että ommeltavia saumoja on mahdollisimman vähän. Pieni neuletakki oli mukava neulottava, ja se valmistui kohtuullisen nopeasti ohuehkosta langasta ja 3 mm puikoista huolimatta. Lankaa neuleeseen meni noin 85 grammaa. Kukkakoristeiset puunapit ovat myös Dropsin valikoimasta (15 mm kuviollinen puunappi). Viimeistelin Röyhelötakin kosteiden pyyhkeiden välissä, jolloin neulepinta tasaantuu hieman.

 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Hyvät eväät kruunaavat myös neulehetken!

Hyvät eväät kruunaavat myös neulehetken!

Klompelompe Röyhelötakki viimeistelyä (höyryttäminen / kostuttaminen tms) vaille valmis.

Klompelompe Röyhelötakki viimeistelyä (höyryttäminen / kostuttaminen tms) vaille valmis.

Valmis röyhelötakki, näytti tulevan aika sopivan kokoinen.

Valmis röyhelötakki, näytti tulevan aika sopivan kokoinen.

Pienoismalli Drops Lemon Pie -muunnelmasta

Pienoismalli Drops Lemon Pie -muunnelmasta

Pienoismalli ja oma suosikkivillapuseroni.

 

Pienoismalli Drops Lemon Pie -muunnelmasta

Kummityttö toivoi jossain vaiheessa talvea samanlaista keltaista villapuseroa, jonka tein itselleni pari vuotta sitten. Oma puseroni on pienin muutoksin tehty Drops Lemon Pie -pusero, jonka esittely on täällä. Lemon Pie -puseron alkuperäinen ohje löytyy täältä: https://www.garnstudio.com/pattern.php?id=8731&sid=1685&cid=11. Ajatus samanlaisista villapuseroista oli hauska, ja päätin neuloa hänelle sellaisen syntymäpäivälahjaksi. Langaksi kummitytön puseroon valitsin kuitenkin Drops Cotton Merinon, koska ajattelin sen olevan käytännöllisempi lanka lapsen neuleeseen. Ja lisäksi minulla oli kotona jämäkerät sekä valkoisesta että harmaasta, jotka oli kätevä hyödyntää tähän. Cotton Merinon ja Merino extra finen värit poikkeavat hieman toisistaan, mutta pieni sävyero on vain mukava yksityiskohta.

Koska Lemon Pie -puserosta ei löytynyt lasten kokoja ollenkaan, käytin Drops Little Missy -puseron ohjetta apuna pienoismallin suunnittelussa. ”Piirsin” Exeliin ruutukaavion sekä Little Missyn että Lemon Pien ruutukaavioista, ja sitten muokkasin Lemon Pien kaavion sopimaan Little Missyn 3-4 -vuotiaan koon kaavioon. Kuviosta piti jättää muutamia kerroksia pois, että kirjoneule osuu samaan kohtaan kuin omassa puserossani. Sain kuitenkin yllättävän pienellä vaivalla sovitettua kuvion käytettävissä oleviin kerros- ja silmukkamääriin.

Aamuneulontaa

Hoksasin aloittaa puseron tekemisen vasta noin 1,5 viikkoa ennen kummitytön (ja minun) syntymäpäivää, mutta onneksi pusero valmistui viikossa – varsinkin kun juhlimme kummitytön syntymäpäivää jo muutamaa päivää etukäteen. Pienoismalli on neulottu resoreita lukuun ottamatta 4 mm puikoilla, joten neulominen on aika joutuisaa. Resorit tein 3 mm puikoilla. Kaarrokkeen kirjoneulekuvio koukuttaa tekemään vielä yhden kerroksen ja sen jälkeen vielä yhden kerroksen lisää, vaikka olisi jo aika lopettaa. Sattumoisin juuri puseron neulomisen aikoihin kotonani oli hieman remonttia, ja heräsin aamulla pari tuntia ennen töihin lähtöä päästämään remonttiporukan sisään. Aamut oli siis kätevä aloittaa neulomalla. Tämä on minulle melko poikkeuksellista, sillä yleensä neulon iltaisin. Silloin kun oikeasti kannattaisi jo olla nukkumassa, tai ainakin valmistautua siihen. Nautin rauhallisista aamuista neuleen parissa, mutta en näköjään niin paljoa, että olisin ottanut sen tavaksi.

Pusero on neulottu ylhäältä alaspäin, ja mittoihin tosiaan käytin apuna tuota Little Missy -puseroa. Valmistuttuaan paita näytti kovin pieneltä, ja pelkäsin, että tulikohan siitä kuitenkin liian pieni, mutta onneksi tuntui olevan juuri sopivan kokoinen kevääksi ja kesäksi. Puseroon meni keltaista lankaa noin 140 grammaa, harmaata noin 25 grammaa ja valkoista 25-50 grammaa. (Valkoisen todellisesta määrästä ei ole tarkkaa tietoa, sillä en enää löytänyt vyötettä, johon olin kirjoittanut jäljellä olleen lankamäärän. Enkä muistanut punnita valmista paitaa, joten senkään avulla valkoisen menekkiä ei saanut laskettua.)

Pienoismalli valmiina paketoitavaksi juuri ajoissa!

Pienoismalli valmiina paketoitavaksi juuri ajoissa!

Kummityttö oli onnellinen uudesta puserostaan.

Kummityttö oli onnellinen uudesta puserostaan.

Kuvassa Drops Lemon Pie -puseron kaarrokkeesta muokkaamani ruutukaavio.

Kuvassa Drops Lemon Pie -puseron kaarrokkeesta muokkaamani ruutukaavio. HUOM! Malli ei ole omani, vaan Garnstudion ohjeesta pienennetty.

Huopikkaat (x2) Drops Snow -langasta

Huopikkaat (x2) Drops Snow -langasta

Huopikkaat vauvalle ja aikuiselle.

 

Huopikkaat (x2) Drops Snow -langasta

Vajaa vuosi sitten pienemmän kummipoikani äiti pyysi minua neulomaan pojalle huopatossut. Poika oli tuolloin alle 1-vuotias, eikä osannut vielä kävellä, joten huopatossut olivat hyvät jalkineet talvelle ja keväälle. Langaksi valittiin keskiharmaa Drops Snow (ensimmäiset keräni uudella vyötteellä nimenvaihdoksen jälkeen), mutta valmista ohjetta niin pieniin tossuihin ei löytynyt. Pääsin siis soveltamaan sen itse. Dropsin huovutettujen tossujen ohjeista (esimerkiksi näistä Eiger -tossuista) löytyy onneksi neuletiheydet sekä huovutettuna että huovuttamattomana, joten ei tarvinnut sitä alkaa testaamaan ensimmäisenä. En nimittäin tietenkään muistanut aiemmista tekemistäni tossuista minkä verran ne huopuivat pesukoneessa.

 

HUOM! Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla!

Vauvan tossut

Päätin tehdä huopikkaat sukkamallisena, ettei pohjiin tule saumoja. Varsiin oli ajatus laittaa ”nauhat” koristeeksi ja myös pitämään tossut paremmin jalassa, joten varsi sai jäädä hieman löysäksi. Googlettelin jonkin verran vauvojen/lasten neulottuja huopatossuja, joista sain suuntaa antavia mittoja ja silmukkamääriä, mutta tietenkään kaikki ei mennyt ihan heti putkeen. Ihan tarkkaa muistikuvaa ei ole prosessista, sillä en saanut aikaiseksi kirjoittaa asioita muistiin heti. Muistelisin kuitenkin tehneeni ensin vain yhden tossun malliksi, jotta näkee miten sopiva siitä tulee.

Ensimmäisestä tossusta tuli tietenkin aivan liian iso. Siitä sai kuitenkin hyvin arvioitua minkä kokoiset tossuista pitää tehdä, että saa sopivat. Silmukkamäärät eivät ole enää muistissa, mutta muistaakseni pienensin myös tossun

Vauvan huopikkaat pysyvät paremmin jalassa kiinnitysnauhan ansiosta.

Vauvan huopikkaat pysyvät paremmin jalassa kiinnitysnauhan ansiosta.

varren ympärystä hieman. Toinen yritys olikin onnistuneempi, ja tossuista tuli hyvät. Lankaa pikkutossuihin meni noin 80 grammaa ja lisäksi noin 5 grammaa Novitan puuvillabambua nauhoiksi. Virkatun nauhan pujotin ison neulan avulla paikoilleen valmiiksi huovutettuun tossuun.

Aikuisen huopikkaat

Huovutetustakin neuleesta saa silmukat poimittua. En tosin suosittele sitä, ellei se ole ihan välttämätöntä.

Huovutetustakin neuleesta saa silmukat poimittua. En tosin suosittele sitä, ellei se ole ihan välttämätöntä.

Vauvan ja aikuisen huopikkaat ennen pesukonehuovutusta.

Vauvan ja aikuisen huopikkaat ennen pesukonehuovutusta.

Näistä tossuista tuli suosikkijalkineet talvisille juoksulenkeille.

Näistä tossuista tuli suosikkijalkineet talvisille juoksulenkeille.

Mietin ylimääräiselle pikkutossulle erilaisia käyttötarkoituksia, että saisi senkin hyödynnettyä jotenkin järkevästi. Vaihtoehtoina oli muun muassa tehdä toinen samankokoinen ja antaa tai myydä tossut. Yksittäisenä tossu olisi ollut ihan kätevän oloinen myös patakintaana. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja leikata huopatossun kärjen auki ja katsoa saisinko fiksattua siitä itselleni sopivan. Olin muutenkin suunnitellut tekeväni itselleni taas uudet huopatossut, tällä kertaa ulkokäyttöön tarkoitetut. Mustia olin suunnitellut, mutta päätin harmaidenkin olevan riittävän hillityt. Olin loppukesällä innostunut paljasjalkakengistä, mutta en ollut vielä saanut hankittua talvikäyttöön sopivia, eivätkä jalkani pitäneet nastalenkkareilla juoksemisesta, joten halusin pehmeäpohjaiset huopatossut talvilenkkeilyyn. Olin kokeillut ”villasukkajuoksua” jo aiemmin, ja todennut sen olevan oikein mukavaa sen jälkeen kun pääsee irti ajatuksesta, että on tekemässä jotain luvatonta juoksennellessaan ulkona sukkasillaan. En kuitenkaan halunnut hirveästi herättää huomiota kulkemalla kylillä vain värikkäillä villasukilla /  huopatossuilla, joten neutraalimman väriset tossut olivat siksi työlistalla.

Neuloin siis tähän jo kerran huovutettuun tossuun uuden kärjen ja tein sille parin samoilla silmukkamäärillä, ja toivoin saavani pesun jälkeen omaan jalkaani sopivat tossut. Ja tällä kertaa onnisti. Tossuista tuli sopivan mittaiset, vaikkakin hieman tiukahkot. Ne saa parhaiten jalkaan kenkälusikkaa käyttäen, mutta pysyvätpähän paremmin jalassa juostessakin. Etenkin sitä tossua, jonka varsi oli huovutettu kahteen kertaan, sai venyttää ihan kunnolla pesun jälkeen. Tossut venyvät käytössä hieman, mutta pesukoneessa ne saa taas pienennettyä. Tossut on syytä muistaa venyttää mittoihinsa aina pesun jälkeen, etteivät jää liian pieniksi.

Huopatossut juoksukenkinä

Huopatossut pääsivät kovaan käyttöön kevättalvella 2021, ja tykkäsin niistä kyllä kovasti. Ne eivät ole ollenkaan niin liukkaat jäiselläkään tiellä kun voisi luulla, enkä pelännyt kertaakaan liukastumista niillä lenkkeillessäni. Jalkanikin tykkäsivät niillä juoksemisesta enemmän, joten nastalenkkarit saivat jäädä kaappiin.

Tänä talvena olen ehtinyt käyttää tossuja vasta pariin kertaan, sillä sain syksyllä pienen murtuman jalkapöytääni, ja olen sen takia joutunut käyttämään koko talven ajan tukevampia kenkiä (tässä tapauksessa ne ovat olleet vaelluskäyttöön tarkoitetut paljasjalkakengät). Eilen pääsin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kokeilemaan juoksemista, ja ai että se olikin mukavaa! Onneksi oli sopivasti pakkasta, että pystyi ottamaan juoksutossut taas käyttöön. Huopatossulenkeille paras sää nimittäin on oikeasti pakkanen. Ihan parin asteen pakkasella tai nollakelillä ongelmaksi voi muodostua lumen pakkautuminen tossujen pohjiin. Ja mitä lauhempi sää, sitä nopeammin tossut kastuvat.

Eilen lenkkeillessäni oli ehkä noin -8 astetta pakkasta, ja huopatossujen alla minulla oli ohuet merinovillasukat sekä Drops Nordista neulotut ja vahingossa pesukoneessa huovutetut villasukat, eikä jalkoja paleltanut ollenkaan. Kylmemmilläkin ilmoilla olen onnistuneesti lenkkeillyt huopatossuilla, laitan vain enemmän villasukkia alle. Riisun huopikkaat aina heti sisälle tultua ja annan niiden kuivua rauhassa, ettei lumesta johtuva kosteus kastele tossujen sisäpuolia. Seuraavat (omat) huopatossuni voisin tehdä hieman pitemmällä varrella, jotta ne sopivat paremmin talviretkeilyyn ja lumihangessa kahlaamiseen.