Drops Neptunia Socks ja joustinneulesukat

Drops Neptunia Socks ja joustinneulesukat

Drops Neptunia Socks -pitsisukat neuloin Novita Nalle -langasta ja joustinneulesukat Drops Fabelista.

 

Drops Neptunia Socks ja joustinneulesukat

Lomareissujen ja koronasuositusten vuoksi en ollut nähnyt mummoa ja pappaa koko maaliskuun aikana, mutta halusin tervehtiä ja ilahduttaa heitä jotenkin, joten neuloin heille villasukat. Tiesin papalle mieluisan sukkavärin olevan musta tai muu tumma väri, joten päätin neuloa hänen sukkansa mustasta Drops Fabel -langasta. Mummon ”toiveväristä” oli vaikeampi päästä selvyyteen, varsinkin kun en halunnut kysyä asiaa häneltä itseltään. Itse pidän yleensä eniten punaisesta (ja sattumoisin minulla oli kotona oikein kauniin sävyistä punaista Novita Nalle -lankaa), joten päätin neuloa mummon sukat siitä. Saisinpa taas vähän omaa lankavarastoa hyödynnettyä.

Katselin Garnstudion sivuilta sukkamalleja, ja löysinkin sieltä kauniin sukkamallin mummon sukkiin. Drops Neptunia Socks -pitsisukkien ohje löytyy täältä: https://www.garnstudio.com/pattern.php?id=4962&cid=11. Papan sukat taas päätin neuloa ”omasta päästä”, sillä Garnstudion ohjeista ei löytynyt yksiäkään sopivan näköistä varpaista aloitettavia sukkia. Koronasuositusten vuoksi tosiaan en voinut käydä sovittamassa sukkia heille (ja yllätyksen pilaamista peläten en voinut varmistaa tarkkoja jalkojen mittoja etukäteen), joten vein heidän kuistilleen sukkapaketin ja lupasin pienentää tai suurentaa sukkia tarpeen mukaan.

Drops Neptunia -sukat Novitan Nallesta

Novita Nalle on aavistuksen paksumpaa kuin Drops Fabel, mutta langanvaihto onnistui silti ilman mitään sen kummempia kommervenkkejä. Tiesin mummon jalan kooksi noin 37-38, joten koon valinta ei ollut ongelma. Muistan erään iäkkäämmän asiakkaan toivoneen sukista mieluummin vähän liian löysiä kuin ihan tiukkoja, joten tämän huomioiden otin näihin sukkiin silmukkamäärän 38/40 -koosta ja jalkapohjan pituuden tein kokojen 35/37 ja 38/40 välimuodoksi. Neptunia-sukat aloitetaan varresta, joten pyrin myös kiinnittämään huomiota siihen, ettei silmukoiden luomisreunasta tule liian tiukka. Käytin silmukoiden luomiseen 4 mm puikkoja,

vaikka neulomalla luodut silmukat eivät mielestäni kiristäkään yhtä helposti kuin ns. perinteisellä tavalla luodut silmukat. Muuten neuloin sukat 3 mm puikoilla, ja niistä tuli mielestäni juuri sen kokoiset kuin pitikin. Myös mummo sanoi sukkien olleen sopivat.

Kiila- ja kärkikavennusten sijainnin vuoksi tuntui, että varpaita lähinnä olevat reunimmaiset pitsineulekuviot jäävät vähän varpaiden alle, mutta en tiedä onko sillä käytännössä mitään merkitystä. Kuitenkin jos tekisin sukat itselleni, tekisin ne todennäköisesti niin, että jalan alla ja päällä olisi sama määrä silmukoita kiilakavennusten jälkeen. 38 -kokoisiin Drops Neptunia Socks -pitsineulesukkiin meni noin 60 grammaa Novita Nalle -lankaa.

Joustinneulesukat Drops Fabelista

Papalle neuloin joustinneulesukat Drops Fabelista Mummo Ankka -tyylillä, eli varpaista aloittaen. Papan kengän koosta ei oikein ollut varmuutta, mutta arvelin, ettei hänenkään jalkansa ole kovin iso. Päätin neuloa sukat noin 40/42-kokoisiksi, sillä pienimuotoisessa gallupissa se oli voittaja-arvio. Seuraava haaste näissä sukissa oli, että minkä kokoiset sukat pitää tehdä, että ne ovat noin 40/42 kokoiset, jos ei käytä sukkiin mitään ohjetta. Ja varsinkin se, että kuinka pitkä jalkapohjasta pitää neuloa Fabelilla ennen tiimalasikantapään lyhennettyjä kerroksia. Vertailin Novitan (varpaasta varteen) ja Garnstudion ohjeita, ja lisäksi googletin sukkakokojen senttimittoja, että sain jonkinlaisia suuntaviivoja sukkien neulomiseen.

Istuvuuden parantamiseksi neuloin jalkaterän päälle 2o, 2n -joustinneuletta. Neuloin ensin sukat kokonaan 3 mm puikoilla (molemmat valmiiksi), vaikka tuntuikin, että niistä tuli aivan liian isot. Sitten vein sukat näytille isälle, ja pyysin häntä arvioimaan, ovatko sukat sopivat vai liian isot papalle. Vastauksesta ei oikein päässyt selvyyteen, joten varmuuden vuoksi purin molemmat sukat melkein kärkeen asti, ja neuloin ne uudelleen 2,5 mm puikoilla. Näin sain sukista hieman pienemmät, ja mielestäni ne näyttivät sopivammilta. Lankaa näihin sukkiin meni noin 45 grammaa, eikä näitäkään pyydetty pienentämään tai suurentamaan.

 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla kuvia.

Tähtikuvioinen tupsupipo Drops Baby Merinosta

Tähtikuvioinen tupsupipo Drops Baby Merinosta

Tähtikuvioinen tupsupipo on neulottu kaksinkertaisesta Drops Baby Merino -langasta.

 

Tähtikuvioinen tupsupipo Drops Baby Merinosta

Innostuin viime talvena tekoturkistupsuilla koristelluista pipoista, ja neuloin niitä sekä lahjaksi (Onnelin ja Annelin pipot veljen perheelle) että tilaustöinä (Kukkajoustinneulepipot äidille ja tyttärelle). Tilasin Nappinjasta yhden ylimääräisenkin tupsun itseäni varten, ajattelin jossain vaiheessa neuloa itselleni valkotupsuisen pipon jostain merinovillalangasta. Sen tarkemmin en asiaa vielä silloin suunnitellut. Lahjapipoja neuloessa ajattelin ensin, että teen itselleni samanlaisen pipon punaisena, mutta kaksinkertaisesta Baby Merinosta. Neljän samanlaisen pipon neulomisen jälkeen ajattelin kuitenkin, että voisi olla kiva tehdä välillä jotain muuta neulekuviota, vaikka tuo Onnelin ja Annelin pipon palmikkokuvio onkin mielestäni oikein kaunis. Tilauspipot antoivat syyn lykätä oman pipon neulomista vielä pidemmälle. Myös niitä neuloessa ajattelin, että omani voisi olla samanlainen, mutta päätin kuitenkin haluta vieläkin erilaisen, sillä erilaisten (pinta)neulemallien neulominen on hauskaa vaihtelua.

Muistin joskus nähneeni Garnstudion sivuilla kivan näköisen tähtimäisen neulemallin, ja päätin etsiä sen käsiini ja katsoa sopisiko se pipoon. Jossain vaiheessa talven aikana olin jo ehtinyt aloittaa pipon ja neuloa siihen kaksinkerroin taitettavan resorin (2o, 2n). Sitten olin jättänyt pipon odottamaan, että pääsen itseni kanssa yksimielisyyteen neulepinnasta. Huhtikuun lopussa tarvitsin 5 mm sukkapuikot muuhun käyttöön, joten päätin neuloa pipon loppuun, vaikka sille ei toivottavasti olisikaan käyttöä ennen ensi syksyä. Tähtikuvioisen pintaneuleen ohje löytyi täältä: https://www.garnstudio.com/video.php?id=534&lang=fi, ja päätin neuloa pipon sillä. Jälkeenpäin ajateltuna kuvio pääsisi varmasti paremmin oikeuksiinsa paksummalla yksinkeraisella langalla (Esim. Drops Eskimo, joka ohjevideossakin on lankana), mutta näyttää myös tässä pipossa kivalta. Myös nurja puoli on hauskan näköinen!

Lisätietoja piposta

Lankaa pipoon meni noin 110 grammaa. Neuloin resorin pääasiassa 4 mm puikoilla ja muistaakseni 100 silmukalla, sen jälkeen lisäsin muutamia silmukoita ja vaihdoin työhön 5 mm puikot. Neuloin pipoa ilman kavennuksia aika pitkälti, ja sovitin pipoa päähäni neulomisen aikana, jotta saan siitä oikean kokoisen. Pintaneulekuvion vuoksi halusin tehdä kavennukset muutaman kerroksen aikana, sillä kavennusten vuoksi erilainen neulepinta jäisi näin tupsun alle piiloon. En enää muista tarkalleen miten tein kavennukset, mutta todennäköisesti neuloin vain 2 yhteen koko kerroksen ajan ja tein aina kavennuskerroksen jälkeen yhden kerroksen ilman kavennuksia. Tupsussa on kumilenkki, jonka avulla kiinnitin sen pipon sisäpuolelle ompelemaani nappiin. Näin tupsun saa poistettua piposta, jos pipo joskus täytyy pestä.

Myös tähtikuvion nurja puoli on ihan hauskan näköistä pintaa.

Myös tähtikuvion nurja puoli on ihan hauskan näköistä pintaa.

Tähtikuvioinen tupsupipo valmiina ensi talvea varten.

Tähtikuvioinen tupsupipo valmiina ensi talvea varten.

Pitkät pitsisukat Drops Nordista

Pitkät pitsisukat Drops Nordista

Pitkät pitsisukat on neulottu varpaista varteen.

 

Pitkät pitsisukat Drops Nordista

Lankamyymäläni lankavalikoiman uusin tuote on Drops Nord, joka on ihanan pehmeä sukkalangaksikin kelpaava alpakkasekoitelanka. Ihastuin sen vaaleanpunaiseen värisävyyn, ja hankin sitä itsellenikin tarkempaa tutustumista varten. Ostin kaksi kerää sillä ajatuksella, että yhdestä kerästä pitäisi tulla yksi sukka, eli kaksi riittää molempiin villasukkiin. Katselin Garnstudion sivuilta sukkaohjeita Nordille, ja totesin haluavani pitsisukat. Ja mieluummin pidemmät kuin lyhemmät. Ohjeiden mukaan pitkävartisiin sukkiin kuitenkin menisi 150 grammaa lankaa, eli varaamani kaksi kerää ei välttämättä riittäisi kovin pitkiin varsiin. Päätin siis neuloa sukat varpaista alkaen, ja tehdä varsista niin pitkät kuin lankaa riittää kerässä.

Itselle on siinä mielessä helppo tehdä sukkia, että pystyy mitoittamaan sukat juuri oman jalan mukaan. Varpaista aloitettavissa sukissa minulla ei vielä ole niin paljoa kokemusta, että olisin suoraan osannut sanoa missä kohti tiimalasikantapää tulisi aloittaa, mutta laskemalla ja arvioimalla osuin juuri oikeaan. Sukkien pitsimalli on pääasiassa Upeat kirjoneulesukat -kirjan ylipolven sukista, mutta se on ylösalaisin, ja lisäsin sukkiin muutamia omia pitsiraitoja kirjan mallikuvion lisäksi. 

Sukan etuosassa pitsikuvio jatkuu katkeamatta alhaalta ylös asti, sukan kärki, jalkapohja ja kantapää ovat sileää neuletta, kantapään yläpuolella takana on parin sentin korkuinen joustinneuleraita (1 o, 1 n) varren istuvuuden parantamiseksi, ja sen jälkeen sukan takaosakin on pitsineuletta. Varren lisäykset tein keskellä takana.

Tein ensimmäisen sukan varren varmaan kolme kertaa, että sain varresta sopivan kokoisen tuntuisen. Halusin sukan varren yläreunaan joustinneuletta, jotta varsi pysyisi paremmin paikoillaan, mutta tavallinen joustinneule tuntui liian tylsältä pitkiin pitsisukkiin. Niinpä tein varren 2o, 2n -joustinneuleella, mutta teinkin jokaiseen oikeaan raitaan muutaman palmikkokierron. Mielestäni tämä joustinneule sopi hyvin pitsisukan varteen. Loppujen lopuksi lanka riitti hyvinkin riittävän pitkiin varsiin, sukan varret ulottuvat juuri polven alapuolelle, mikä olikin toiveeni alunperin.

Pitsisukan varren lisäykset on tehty takana keskellä. Nilkan yläpuolella takana on joustinneuletta.

Kaikesta purkamisesta ja laskemisesta huolimatta…

Pitkät pitsisukat.

Sukista tuli kauniit, ja ihmettelin, kun toisesta kerästä jäi lankaa yli pari metriä, vaikka toisessa onnistuin käyttämään langan melko tarkasti. Arvelin sen kuitenkin olevan normaalia, ja virkkasin pienen kukan ylijäämälangasta (kukka on mukana ensimmäisessä kuvassa – en tiedä vielä mitä aion sillä tehdä, mutta varmaan sille jotain käyttöä keksii). Todellinen syy toisen sukan pitempään ylijäämälankaan selvisi vasta kun laitoin sukat jalkaan, ja koitin saada niistä kuvaa myös takaa päin.

Vaikka olin mielestäni laskenut lisäyskohdat tarkasti toista sukkaa tehdessäni, olin kuitenkin tehnyt viimeiset lisäykset eri kohtaan. Enkä edes ollut huomannut sitä, vaikka tarkistin vielä ennen päättelyä, että lisäykset tuli tehtyä oikein ja kaikki oli kunnossa. Kyllähän se tietenkin harmitti, mutta en kuitenkaan viitsinyt alkaa purkamaan toista sukkaa ja tekemään varren yläosaa enää uudestaan, kun olin jo päätellyt langat ja halusin sukat käyttöön. Eihän tuo käytössä mitään haittaa, se on vain pieni kosmeettinen haitta. Tai ominaisuus.

Joustinneulereunus tuntuu löystyvän käytössä jonkun verran, ne olisi varmaan kannattanut neuloa 2,5 mm puikoilla. Varret eivät välttämättä pysy kovin monen käytön jälkeen paljaassa jalassa ylhäällä, housun lahkeiden päällä ne pysyivät paremmin paikoillaan. Harkitsen lisääväni sukkiin vielä esimerkiksi satiininauhat tuonne varren yläosaan, jotta varren saa kiristettyä sopivaksi, mutta en ole vielä varma tarvitaanko nauhoja välttämättä. Käytössähän tuo selviää.

Rento pitsibolero Drops Cotton Viscose -langasta

Rento pitsibolero Drops Cotton Viscose -langasta

Rento pitsibolero valmistui pikkusiskon ylioppilasjuhliin.

 

 

Rento pitsibolero Drops Cotton Viscose -langasta

Ostin talvella 2018 ihanan Dainty Roses Hepburn -mekon Miss Windy Shopista kesän 2019 juhlia (mm. pikkusiskon ylioppilasjuhlat ja rakkaan ystävän häät) ajatellen. Mekko oli ihana, mutta hieman liian pitkä minulle, joten helmaa piti vähän lyhentää. Samalla mietin, jos helmasta poistettavasta kankaasta saisi hihattomaan mekkoon hihat, jotta se olisi vieläkin monikäyttöisempi. Tämä todettiin mahdolliseksi, mutta vähän hankalaksi, joten päätin mieluummin neuloa lyhythihaisen boleron kaveriksi mekolle, sillä (yllättävää kyllä) mikään aiemmista boleroistani ei sopinut mekon kanssa yhteen joko värinsä tai mallinsa puolesta.

Drops Belle -langasta on olemassa täsmälleen oikean sävyistä punaista, joten arvelin neulovani boleron siitä. Muutin kuitenkin mieltäni, sillä minulla oli kotona pari kerää vanhaa, nyt jo tuotannosta poistunutta hieman kiiltävää vaaleanpunaista Drops Cotton Viscose -lankaa, joka värinsä puolesta myös sopi oikein hyvin mekon kaveriksi. Olin ostanut lankaa summassa joskus noin kymmenen vuotta sitten yhtä pitsiboleroa varten ja arvioinut langanmenekin vähän yläkanttiin. Tuon boleron lisäksi olin ehtinyt neuloa langasta myös pitsitossut veljentyttärelle, mutta lankaa oli edelleen jäljellä. Arvelin, ettei jäljellä oleva lanka yksistään riitä suunnittelemaani boleroon, mutta totesin tarvittaessa voivani purkaa tuon vanhan boleron ja hyödyntää purkulangat uuteen boleroon. Vanha bolero kun ei mallinsa vuoksi sopinut oikein hyvin yhteen enää minkään olemassaolevan mekkoni kanssa, vaan se oli lojunut kaapissa käyttämättömänä jo vuosia.

Purkulangan hyödyntäminen uudessa neuleessa

En muista minkä verran käyttämätöntä lankaa oli, mutta ainakin yksi tai kaksi kokonaan ”avaamatonta” 50 gramman kerää ja lisäksi joku pieni jämäkerä. Suunnittelemani bolero malli oli rento, hieman löysä suorakulmainen pala, joka ommellaan yhteen niin, että reunoihin jätetään aukot hihoille. Lopuksi näkyvät reunat viimeistellään joustinneuleella – tässä bolerossa tosin jätin hiha-aukoista resorit pois. Käytin bolerossa samaa pitsimallia kuin edellisessäkin samasta langasta neulotussa bolerossa (Ohje Novita Kesä 2009 -lehdessä). Kuten arvasin, lanka ei riittänyt koko boleroon, vaan pääsin hyödyntämään purkulankoja myös. Luin jostain vinkin, että purkulangat saa kätevästi suoristettua liottamalla, joten piti tietenkin kokeilla tätä keinoa. Se toimii todella hyvin, voin suositella! Ja mikä parasta, uuden ja käytetyn langan vaihtumiskohtaa ei huomaa bolerosta ollenkaan! Tämä seikka erityisesti yllätti minut, olisin arvellut käytössä ja pesussa olleen boleron langan edes vähän erottuvan uudesta kiiltävästä ja sileästä langasta, mutta en oikeasti löydä vaihtumiskohtaa bolerosta. Kai se antaa jotain viitteitä langan laadusta.

Vanha pitsibolero sai purkutuomion.

Vanha pitsibolero sai purkutuomion.

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Purkulanka oli todella kiharaista ennen kastelua.

Purkulanka oli todella kiharaista ennen kastelua.

Liotin purkulankaa altaassa jonkun aikaa, että se kastui kunnolla.

Liotin purkulankaa altaassa jonkun aikaa, että se kastui kunnolla.

Kuivaustelineen irronnut "siipi" oli hyvä apuväline purkulangan kuivattamisessa. Lanka on tässä kuvassa siis kuivumassa.

Kuivaustelineen irronnut ”siipi” oli hyvä apuväline purkulangan kuivattamisessa. Lanka on tässä kuvassa siis kuivumassa.

Liotettu ja pingotettuna kuivattu purkulanka on melko siistin näköistä. Kiharoita ei juuri enää erotu.

Liotettu ja pingotettuna kuivattu purkulanka on melko siistin näköistä. Kiharoita ei juuri enää erotu.

Purkulanka näyttää kerälle kerittynä vielä siistimmältä kuin ennen kerimistä.

Purkulanka näyttää kerälle kerittynä vielä siistimmältä kuin ennen kerimistä.

Bolero (samoin kuin juhliin tekemäni kukka-asetelmatkin) valmistui ajoissa siskoni ylioppilasjuhlia varten. Noin viikon päästä ylioppilasjuhlista bolero oli taas käytössä, tällä kertaa häissä. Parit juhlat bolerossa juhlittuani arvelin, että pitää tehdä ulkoreunan päättelykerros uudestaan, ainakin niskan kohdalta hieman löysemmäksi. Mietin myös, pitäisikö hihan aukkoihin kuitenkin tehdä pienet joustinneulereunukset. No, arvata saattaa, että en ole jaksanut tehdä vielä mitään muutoksia, koska bolero on kuitenkin ihan kiva ja sitä pystyy käyttämään ilman muutoksiakin.

Neulomani rento pitsibolero on edestä avoin.

Neulomani rento pitsibolero on edestä avoin.

Tässä vielä kuva toisesta siskoni ylioppilasjuhliin tekemästäni kukka-asetelmasta.

Tässä vielä kuva toisesta siskoni ylioppilasjuhliin tekemästäni kukka-asetelmasta.

Rento pitsibolero ensi kertaa oikeasti käytössä.

Rento pitsibolero ensi kertaa oikeasti käytössä.

Ainaoikeinneuletakki Drops Paris -langasta

Ainaoikeinneuletakki Drops Paris -langasta

Ainaoikeinneuletakki on neulottu pääasiassa Drops Paris -langasta.

 

Ainaoikeinneuletakki Drops Paris -langasta

Tämä ”omasta päästä”, eli ilman ohjetta neulottu neuletakki on ideoitu ja aloitettu jo vuonna 2018, mutta erinäisistä syistä sen neulominen jäi kesken. Ehdin neuloa helmasta varmaan jonkun parikymmentä senttiä, ennen kuin neule jäi melkein kahdeksi vuodeksi odottamaan. Nyt maaliskuun alussa tehdyn lomamatkan vuoksi olin varmuuden vuoksi karanteenissa ja etätöissä pari viikkoa, vaikka ehdimmekin takaisin Suomeen jo ennen kuin karanteenimääräystä missä tahansa ulkomailla olleille annettiin. Karanteenin ajalle piti keksiä jotain neulomista, sillä tilausneuleita en turvallisuussyistä viitsinyt neuloa (vaikka ilmeisesti virus ei säilykään pehmeillä alustoilla yhtä hyvin kuin esimerkiksi muovilla). No, onneksi kotona on paljon lankaa ja keskeneräisiä tai suunnitteluasteella olevia neuleitakin useampia. Valitsin tämän neuletakin neulottavaksi, sillä ajattelin sen voivan olla ihan mukava toimistoneule keväälle. Karanteenin aikana neuleen saikin kätevästi valmiiksi, tosin päättelyt tein vasta karanteenijakson jälkeen.

Vartalo-osa

Ainaoikeinneuletakki ensimmäistä kertaa käytössä oikeasti.

Ainaoikeinneuletakki ensimmäistä kertaa käytössä oikeasti.

Tämä neuletakki on siis neulottu ilman mitään ohjetta tai edes tarkempaa suunnitelmaa, vielä karanteenin alussakaan en tiennyt minkälainen neuleesta loppujen lopuksi tulee. Neuletakki on neulottu vähän fiiliksen mukaan ja ideoitu sitä mukaa kun neule on edistynyt. Muistiin en tietenkään kirjoittanut mitään, joten tässä nyt vapaasti muistelen miten neuletakki on tehty. Ainaoikeinneuletakki on aloitettu helmasta kaksinkertaisella Drops Safran -langalla (väri 19). Safranilla neuloin 4 kerrosta sileää neuletta reunukseksi ja sen jälkeen vaihdoin valkoiseen Parisiin (väri 16) ja ainaoikeinneuleeseen. Reunus on sileää neuletta, jotta se rullautuisi kivasti (nurjat silmukat päälle päin). Varmuuden vuoksi ompelin vielä luomisreunan kiinni punaisen ainaoikeinneuleen alkuun, joten reunus pysyy siistinä molemmilta puolilta.

Valkoiset raidat ovat 10 kerroksen korkuisia ja siniset (väri 103, dark wash denim) kahden kerroksen korkuisia. Neule on neulottu ilman saumoja, eli tein etu- ja takakappaleet samaan aikaan pitkällä pyöröpuikolla (4,5 mm). Neuloin ensin vajaa 15 cm ilman kavennuksia, ja sitten tein seitsemän kertaa kertaa jokaisessa valkoisessa raidassa sivusauman kohdalla kavennukset neulomalla kaksi kertaa kaksi silmukkaa yhteen, eli joka kavennuskerroksella kavensin yhteensä 4 silmukkaa. Kavennusten jälkeen neuloin yhden valkoisen raidan verran ilman kavennuksia ja lisäyksiä, ja sen jälkeen aloitin lisäykset. Lisäykset tein kavennuksia tiheämmin, lisäsin molemmille sivuilla kaksi silmukkaa kolme tai neljä kertaa kahden valkoisen raidan aikana. Sitten jätin vartalo-osan odottamaan ja neuloin hihat. Vartalo-osan korkeus oli tässä vaiheessa noin 60 cm.

Hihat ja kaarroke

Hihat on neulottu suljettuna neuleena sukkapuikoilla. Aloitin myös ne rullautuvalla Safran reunuksella (4 mm puikot). Hihoissa oli aluksi 32 silmukkaa. Ainaoikeinneuleinen osuus on neulottu 5 mm puikoilla. Hihan lisäykset aloitin noin 12 cm kohdalla ja ensin tein neljä kertaa lisäykset yhden kerran valkoisen raidan aikana ja sitten vielä yhdeksän lisäystä kaksi kertaa raidan aikana (viimeisessä raidassa lisäys on tehty ainoastaan raidan ala-reunassa). Lopussa hihan silmukoita oli siis 58 ja hihan pituus noin 50 cm.

Karroke on aloitettu sinisellä raidalla. En tehnyt varsinaisia kainalokavennuksia, mutta neuloin etu- ja takakappaleiden reunimmaiset silmukat yhteen hihojen reunimmaisten silmukoiden kanssa. Aloitin kaarrokkeen kavennukset toisen valkoisen raidan lopussa kaventamalla muistaakseni joka neljännen silmukan. Toistin kavennuksia fiiliksen mukaan kunnes kaarroke oli haluamani korkuinen ja silmukkamäärä sopivan oloinen kaula-aukkoa ajatellen. Kavennuksia vauhditti myös pelko valkoisen langan riittävyydestä, sillä se on tällä hetkellä kokonaan myymälästäni loppu.

Lähes valmis ainaoikeinneuletakki sovitettavana.

Lähes valmis ainaoikeinneuletakki sovitettavana.

Neuloin viimeiseen valkoiseen raitaan niskan korotuksen lyhennetyillä kerroksilla, eli keskellä takana viimeisessä valkoisessa raidassa on 16 kerrosta normaalin 10 kerroksen sijasta. Kaarrokkeen muun muodon vuoksi korotus ei mielestäni näy juurikaan, ellei ala laskea kerroksia. Lopuksi neuloin taas sen neljän kerroksen punaisen reunuksen.

Viimeistely ja valmis Ainaoikeinneuletakki

Näyttäisi toimivan myös ilman nappeja tai vyötä.

Näyttäisi toimivan myös ilman nappeja tai vyötä.

Lopuksi päättelin kaikki langat ja ompelin kainaloaukot umpeen. Poimin etukappaleiden reunasta (reunasilmukan sisäpuolelta) oikealta puolelta jokaiselta nurjalta kerrokselta yhden silmukan ja neuloin ensin yhden kerroksen oikein reunusta varten. Sitten neuloin viisi kerrosta nurjaa ja päättelin reunuksen. Ompelin reunuksen päättelykerroksen etukappaleen nurjalle puolelle niin, että reunasilmukka jäi reunuksen sisään ja reunus on siisti molemmilta puolilta.

Muistelisin aluksi ajatelleeni, että neuletakkiin ei tule mitään kiinnitystä, mutta jossain vaiheessa kesken neulomisen keksin, että kaksi tai kolme duffelinappia voisi käydä neuleeseen ihan kivasti. Kun neule oli muuten valmis, mietin kiinnitystä vielä uudelleen. Toisaalta vyökin voisi olla ihan kiva, ja toisaalta taas neuletakki voisi olla ihan kiva ilman vyötä tai nappejakin. Päätin toistaiseksi jättää sekä vyön että napit pois, voihan ne sitten lisätä myöhemminkin jos tuntuu tarvitsevan.

Tässä vaiheessa en ollut ollenkaan varma, että tuliko neuleesta ollenkaan käyttökelpoinen, tai edes minulle sopiva. Periaatteessa mittojen puolesta neule on tietenkin sopiva, kun se on tehty omien mittojen mukaan, mutta mutta… Neuletakin malli epäilytti, en ollut varma onko minulla oikeasti käyttöä puolireiteen ulottuvalle puuvillaneuletakille, vaikka neuletakista tulikin mielestäni ihan kivan näköinen. Ja minulle sopivan värinen.

Nyt olen pari päivää käyttänyt neuletta töissä, ja kyllä se tuntuu onneksi ihan käyttökelpoiselta. Vaikka ei sen ehkä ihan näin pitkä tarvitsisi olla. En ollut ajatellut tehdä siitä ihan näin pitkää, mutta neuloin huomaamattani vähän liikaa pituutta helmaan, enkä viitsinyt alkaa purkamaan myöhemmin.

Napeille tai vyölle ei ole välttämätöntä tarvetta, mutta voi olla, että vielä jossain vaiheessa kokeilen minkälaiseksi neule muuttuisi, jos siihen laittaisi napit. Vyötä siihen en todennäköisesti neulo, sillä kokeilin neuletta toisen vyön kanssa ja Ainaoikeinneuletakki oli mielestäni kivempi ilman vyötä.

Lankaa neuletakkiin meni noin 750 grammaa. Tästä sinistä on noin 140 grammaa ja punaista safrania 50-100 grammaa (tarkkaa määrää ei ole tiedossa, sillä en muista minkä verran lankaa oli ennen aloittamista – tässä on nimittäin käytetty ainakin Drops Kamelia -bolerosta ja koukutusta passipussista ylijäänyttä lankaa.