Merihenkinen raitapaita – kummipojalle neuleita osa 9

Merihenkinen raitapaita – kummipojalle neuleita osa 9

Merihenkinen raitapaita on neulottu Drops Cotton Merino -langasta.

 

Merihenkinen raitapaita – Kummipojalle neuleita osa 9

Kummipoika on saanut tähän mennessä joka joulu joululahjaksi jonkinlaisen neulepuseron/ -takin tai vastaavan. Vuonna 2019 vuorossa oli Drops Cotton Merino -langasta neulottu raitapaita. Inspiraationa paidalle toimi aikoinaan itselleni Drops Karisma -langasta neulomani raitapaita, kummipojan puseroon vain sovittiin laittavamme resorit sinisiksi, omassa puserossani ne ovat valkoiset. Omassa puserossani on koristeena toisella olalla kolme ankkurinappia, halusin ne siihen ihan muuten vain, raitapaita kun aina on jotenkin merihenkinen. Minulla ei kuitenkaan ollut nappeja enää jäljellä, enkä enää muistanut mistä ne oli tilattu, joten kummipojan paitaan piti keksiä joku muu merihenkinen ratkaisu. Googletin ankkurinappeja, ja paljon erilaisia vaihtoehtoja löytyikin. Mikään ei vain oikein tuntunut oikealta – ennen kuin löysin vanhan hopean värisen ankkurin mallisen napin kankaita.com -verkkokaupasta (tässä linkki). En ollut aivan varma mihin kohti paitaa napin aion kiinnittää, vaihtoehtoina olivat helma ja puseron yläosa, mutta onneksi sitä ei tarvinnut päättää heti.

Mitään varsinaista ohjetta en puseroa varten etsinyt, vaan neuloin sen suunnilleen kummipojan mittojen mukaan. Vähän kasvunvaraa pyrin siihen kuitenkin jättämään. Aloitin puseron neulomisen helman resorista, eli neuloin paidan alhaalta ylöspäin niin saumattomasti kuin mahdollista. Neuloin siis ensin puseron helman kainaloihin asti suljettuna neuleena. Resorin korkeus on noin 6-8 cm ja raidat ovat 4 kerroksen korkuisia. Kerroksen aloituskohta on toisella sivulla, olemattoman sivusauman kohdalla. Värinvaihtokohdista sai mielestäni aika siistit ja huomaamattomat kun teki langanvaihdot niin, että kiersi langat aina samoin päin. Uusi väri otettiin ikään kuin vanhan takaa mukaan neuleeseen, eli langat kierrettiin myötäpäivään. Värinvaihtokohdissa kannattaa myös kiinnittää huomiota lankojen kireyteen, jotta saumakohdasta tulee siistit, eikä värinvaihtokohtiin jää porrastusta. Vartalo-osan jälkeen neuloin hihat suljettuna neuleena samalla opilla kuin vartalo-osankin. Hihoihin lisäsin silmukoita muutaman sentin välein kunnes ne olivat mielestäni riittävän leveät. Mittoja varmistelin välillä parista Dropsin neuleohjeesta (Narvik ja Clever Clark).

 

Kaarrokeyläosa

Toista hihaa neuloessani keksin, että haluan neuloa kaarrokkeeseen yhden sinisen raidan tilalle punaisen, sillä minulla oli punaista Cotton Merinoa jäljellä eräästä aikaisemmasta kummipojan joululahjaneuleesta (lapsen huivikauluspusero). Sinivalkoinen raitaneule on toki merihenkinen, mutta mielestäni yhdellä punaisella raidalla varustettu raitapaita on vieläkin merihenkisempi. Ja pirteämpi. Voi toki silläkin olla vaikutusta, että punainen on ollut lempivärini jo hyvin pitkään. Varmuuden vuoksi kysyin tietenkin luvan punaisen raidan laittamiseen, ja kummipoika hyväksyi ajatuksen. Ankkurinapillekin löytyi näin sopiva paikka – se pitäisi tietenkin kiinnittää punaiseen raitaan puseron etupuolelle.

Neuloin kappaleiden yhdistämisen jälkeen vielä pari sinistä raitaa ennen punaista ja pelkäsin neuloessani, että raita tuli liian ylös. Aloitin kavennukset muistaakseni vasta punaisen raidan jälkeen, tein ne tarkoituksella joka kerroksella hieman eri kohdassa, etteivät kavennukset taita raitoja (kuten raglantyyppisenä tehdyssä omassa raitapaidassani). Punaisen raidan jälkeen tuli vielä pari sinistä raitaa ennen resoria. Mietin ensin, että tekisin puseron kaula-aukkoon niskan korotuksen, mutta puseron kanssa tuli vähän kiire, joten en ehtinyt alkaa miettiä miten sen saisi raitaneuleen kanssa toimimaan vaan jätin sen pois. Kaula-aukon resori, kuten muutkin resorit on neulottu 2 o, 2 n -joustinneuleena 3 mm puikoilla.  Sileässä neuleessa käytin 4 mm puikkoja.

Puseroon meni lankaa yhteensä vajaa 350 grammaa ja pusero on neulottu noin 10-vuotiaalle. Sinistä lankaa meni noin 180 g, valkoista noin 145 g ja punaista noin 5-10 grammaa. Helman resoriin kiinnitin Tänkimäätein-logon. Puseron kanssa tuli tosiaan vähän kiire, sillä tilaustöiden (ja myös tavallisten oikeiden töiden) vuoksi en ehtinyt aloittaa puseron neulomista kovin ajoissa. Jouluaaton vastaisena yönä kinkun paiston ohessa siis viimeistelin puseroa silmät ristissä joskus aamuyöllä. Mutta pusero ehti kuitenkin aatoksi valmiiksi, ja oli kummipojalle sopiva. Hän vaihtoikin puseron heti päälle avattuaan sen lahjapaketista ja tuntui tykkäävän uudesta puserostaan. Punainen raitakin näytti onneksi olevan ihan sopivalla korkeudella. Lupasin tarvittaessa fiksata kaula-aukkoa jotenkin, jos alkaa näkyä tarvetta siihen. Nyt pusero ainakin asettui ihan hyvin ja kaula-aukko näytti sopivalta, mutta käytössä neule aina jonkin verran venyy, joten oli puhe seurata miten kaula-aukolle käy.

Kuvan saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Merihenkinen raitapaita kummipojalle joululahjaksi. Lankana Drops Cotton Merino.

Merihenkinen raitapaita kummipojalle joululahjaksi. Lankana Drops Cotton Merino.

Edelliset kummipojan joululahjaneuleet löytyvät täältä:

Islantilaisneule tilaustyönä Drops Karisma -langasta

Islantilaisneule tilaustyönä Drops Karisma -langasta

Islantilaisneule mittatilaustyönä. Lankana Drops Karisma.

 

Islantilaisneule tilaustyönä Drops Karisma -langasta

Tämä islantilaisneule on neulottu mittatilaustyönä asiakkaan toiveiden mukaan. Puseron malli on muokattu Kalastajan vaimon islantilaisneuleesta, asiakkaan toiveesta puseron helmaan ja hihansuihin neulottiin 8 cm joustinneuleresorit ja kaulus ei ole kovin korkea. Sivuhalkiot jätettiin pois. Asiakas halusi puserosta konepesun kestävän, joten langaksi valikoitui Drops Karisma. Kalastajan vaimon puserossa lankana oli Viking of Norwayn Maya Alpaca, ja blogitekstissä mainittiin Drops Brushed Alpaca Silkin olevan samantapainen lanka. Oma arvioni on kuitenkin, että Dropsin langoista Air tai Melody voisivat olla lähimmäksi samanlaisia, sillä Brushed Alpaca Silk on ohuempaa – en tosin ole ”livenä” tutustunut tuohon Maya Alpacaan. Karisma on huomattavasti ohuempaa kuin 7 mm puikoilla neulottava Maya Alpaca, mutta sehän ei ole ongelma, jos silmukkamääriä pystyy soveltamaan.

Kalastajan vaimon ohjeessa ei ollut valmiin neuleen mittoja ollenkaan, joten laskin arvion langan vyötteessä olevan silmukkamäärän ja ohjeen silmukkamäärän perusteella ja sovelsin sen Karismalle. Aloin neuloa puseroa näillä tiedoilla hieman paksummilla puikoilla kuin mitä yleensä Karismalla käyttäsin, jotta puserosta saadaan laskeutuva. Huomasin kuitenkin hyvin pian, että puserosta tulee todennäköisesti aivan liian suuri, vaikka asiakas halusikin vähän ylisuuren puseron. Pyysin siis asiakkaan sovittamaan puseron tekelettä, ja totesimme, että ainakin 10 senttiä saisi ympärysmittaa pienentää. Samalla tarkastelimme muitakin mittoja. Tämän jälkeen pääsin aloittamaan puseron tekemisen alusta.

Tällä kertaa ympärysmitasta tuli asiakkaan toiveiden mukainen ja kun pituutta oli tarkasteltu vielä yhden ylimääräisen kerran, sai senkin sopivaksi. Vartalo-osa on neulottu kokonaan samalla silmukkamäärällä (184 s) ja sen ympärysmitta on noin 100 cm. Hihansuut ovat asiakkaan toiveesta aika tiukat, ne on neulottu suljettuna neuleena alhaalta ylöspäin. Lisäykset on tehty kerroksen alussa ja lopussa (kainalossa silmukoita 60). Hauska yhteensattuma on se, että kun kaikki kappaleet yhdisti yhdelle pyöröpuikolle, silmukkamäärä oli suoraan sopiva kirjoneulekuviolle (184+60+60 =304 silmukkaa -> 38 mallikertaa)!

 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla!

Islantilaisneule välisovituksessa. Tämän jälkeen kaula-aukkoa fiksattiin vielä pari kertaa.

Islantilaisneule välisovituksessa. Tämän jälkeen kaula-aukkoa fiksattiin vielä pari kertaa.

Valmis islantilaisneule lähti asiakkaalle juuri ennen itsenäisyyspäivää.

Valmis islantilaisneule lähti asiakkaalle juuri ennen itsenäisyyspäivää.

Kaula-aukko aiheutti vähän päänvaivaa

Vähän etukäteen jännitin, että miten kirjoneulekuvio sopii vaihdetulle langalle korkeutensa puolesta, mutta karrokkeesta tulikin juuri sopivan korkuinen. Kaula-aukon kanssa sitten tulikin säätöä hieman enemmän, sillä ohuemmalla langalla silmukkamäärä oli tietenkin paljon suurempi kaarrokkeen jälkeen kuin mitä ohjeenmukaisella langalla olisi tullut, joten kaula-aukon resoria ei ihan suoraan voinut alkaa tekemään. Asiakas toivoi, että valkoista neuletta olisi ollut hieman korkeammin ennen resoria, mutta kun kokeilimme pariinkin eri kertaan sellaista, tuntui puseron kaarrokekuvio asettuvan väärään kohtaan. Lopuksi päädyimme radikaaliin ratkaisuun ja kavensin nopeasti heti kaarrokkeen jälkeen ja neuloin resorin siis melkein heti kaarrokkeen jatkoksi. Näin kaula-aukon sai toimimaan parhaiten. Tässä viimeisessä vaihtoehdossa ei myöskään tehty niskaosan korotusta, mikä oli ainakin yhdessä välivaiheessa kokeilussa.

Pusero on neulottu pääasiassa 4,5 mm puikoilla, mutta resoreissa käytin 3,5 ja 4 mm puikkoja. Päävärinä on vaalea helmenharmaa (72) ja kaula-aukossa luonnonvalkoinen (01). Kaarrokkeessa on lisäksi beigekirjavaa (54) ja tummaa sinivihreää (37) Karismaa. Harmaata lankaa meni 450 g, valkoista 50 g, beigekirjavaa noin 45 g ja sinistä noin 25-30 grammaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan hihan sisäpituus oli 48 cm, ranteen ympärys noin 18 cm ja hihan yläreunan ympärys noin 32 cm. Puseron pituus kainalosta helmaan oli alun perin suunniteltu noin 45 cm pituiseksi, mutta jollain sovituskerralla sekä hihan sisämittaa että helman pituutta kasvatettiin hieman. Valmiin puseron helma taisi olla noin 50 cm pitkä kainalosta alaspäin. Kaula-aukon resori on noin 4 cm korkea. Viimeistelin puseron silittämällä (mahdollisimman matala lämpö ja paljon höyryä).

Laivapaita – kummipojalle neuleita osa 8

Laivapaita – kummipojalle neuleita osa 8

Laivapaita on neulottu Drops Merino Extra Fine -langasta ja kuva on neulahuovutettu huovutusvillasta. Huovutusvillasta osa on Novitan Hahtuvaista, osa paikallisen lammastilan huovutusvillaa ja mahdollisesti joukossa oli vielä jotain muitakin huovutusvilloja.

 

Laivapaita – kummipojalle neuleita osa 8

Vuoden 2018 joululahjaksi oli tarkoitus neuloa kummipojalle Klompelompe Ludvig -paita, väritkin oli jo valittu Drops Baby Merino -langasta. En ollut ehtinyt vielä aloittaa neulomista, kun kummipoika toivoi, että neuloisinkin samanlaisen laivapaidan kuin 2011 jouluksi. Edellisestä laivapaidasta esittely löytyy täältä: http://tankimaatein.blogspot.com/2014/01/kummipojalle-neuleita.html. Puseron ohje on Novitan Syksy 2009 -lehdessä, ja ohjeenmukainen lanka on Novita 7 veljestä. Lanka on kuitenkin liian karheaa herkkäihoiselle kummipojalle, joten tällä kertaa päätin neuloa puseron Merino Extra Fine -langasta, joka on suurinpiirtein saman paksuista kuin 7 veljestä. Väriksi kummipoika valitsi vaalean harmaansinisen (väri 19).

Puseron neulominen sujui ilman ongelmia, tein siitä hieman reilun kokoisen tuolloin 9-vuotiaalle kummipojalle. Neuloin puseron 4 mm puikoilla (resorit pienemmillä) ja siihen meni lankaa 7-8 kerää, eli 350-400 grammaa.  Laivan osat neulahuovutin siten, että ensin neulahuovutin levyt kaikista isommista tarvittavista väreistä. Seuraavaksi leikkasin levyistä tarvittavat palat, ja kiinnitin ne paikoilleen puseroon neulahuovuttamalla. Käytin huovutusalustana superlonlevyä ja neulana ihan tavallisia huovutusneuloja. Huovutusneulainta minulla ei ole, joten pistely meinasi jossain vaiheessa alkaa tuntua työläältä. Alapuolella kuvia prosessista.

Palojen sommittelua paikoilleen.

Palojen sommittelua paikoilleen.

Sisäpuoli kuvan alustavan kiinnittämisen jälkeen.

Sisäpuoli kuvan alustavan kiinnittämisen jälkeen.

Pusero ennen pesukonehuovutusta.

Pusero ennen pesukonehuovutusta.

Ongelmia pesukonehuovutuksessa

Valmis laivapaita. Huovutettu kuva on viimeistelty tikkipistoilla mustalla Merino Extra Finella.

Valmis laivapaita. Huovutettu kuva on viimeistelty tikkipistoilla mustalla Merino Extra Finella.

 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla kuvaa.

Varsinainen kuvan kiinnittäminen tapahtui pesukonehuovutuksessa 30 asteessa. Tässä vaiheessa tapahtui jotain asiaankuulumatonta, ja koko pusero huopui. Ilmeisesti langan Superwash – käsittely oli jotenkin viallinen, sillä Merino Extra Finen kyllä pitäisi kestää varovainen 40 asteen pesu. Pesuaine ja -ohjelma kuitenkin olivat sellaiset, joita olen käyttänyt ennenkin. (Reklamoin tuotteesta ja sain hyvityksenä uudet langat). Mietin hetken, että mitä ihmettä puserolle voi tehdä, että siitä saa vielä käyttökelpoisen, sillä ei oikein tehnyt mieli heittää roskiin niin isotöistä neuletta.

Päätin kokeilla puseron pelastamista venyttämällä ja höyryttämällä sitä. Pesukonekäsittelyssä myös joku neulahuovutettu laivan osa oli irronnut paikoiltaan, joten saatuani puseron suunnilleen kuntoon, neulahuovutin kuvaa vielä hieman lisää ja laitoin sen uudelleen koneeseen. Tällä kertaa pusero ei enää kärsinyt pesusta yhtä paljoa, mutta tämänkin pesun jälkeen vielä venyttelin puseroa lisää. Onneksi olin tehnyt puserosta hieman liian suuren, sillä laivapaita kutistui huopuessaan hieman ja oli kummipojalle juuri sopiva. Se ehkä sitten juuri ja juuri riitti viime talveksi, mutta ei siitä sen pitempiaikaista iloa saatu, vaikka se alun perin oli tarkoituksena.

Edelliset kummipojan joululahjaneuleet löytyvät täältä:

Klompelompe Hassuli -takki Drops Baby Merinosta

Klompelompe Hassuli -takki Drops Baby Merinosta

Klompelompe Hassuli on soma villatakki, jossa on edessä yksi nappi ja takana suloinen pitsineulekuvio.

 

Klompelompe Hassuli -takki Drops Baby Merinosta

Tämän villatakin neuloin ristiäislahjaksi kummitytölleni keväällä 2017. Villatakin ohje löytyy kirjasta Klompelompe – ihania neuleita lapsille. Ohjeesta poiketen neuloin villatakin Dropsin Baby Merino -langasta, jonka puuterinen vaaleanpunainen (sävy 44) sopii mielestäni erittäin hyvin tähän suloiseen takkiin. Napiksi ompelin tietenkin ihanan Drops Helminapin. Villatakki on neulottu 3 mm puikoilla ja siihen meni lankaa vain vajaa 100 grammaa (muistaakseni 70-80 g).

Hassulitakki neulotaan suljettuna neuleena alhaalta ylöspäin. Pitsineuleen mallikuvio oli helppo oppia muistamaan ja muutenkin neuletakki oli mielestäni kohtuullisen helppo tehdä. Kirjassa jaetaan neuleet kolmeen vaikeustasoon, ja tämä neule on 2-tasolla. En muista, että neuloessa olisi tullut vastaan mitään onhgelmia, eikä langanvaihtokaan tainnut aiheuttaa sen kummempia toimenpiteitä. Toki tämän takin neulomisesta on jo sen verran aikaa, että ihan hyvin siinä on saattanut tarvita laskea silmukoita hieman normaalia tarkemmin. Muistelisin kuitenkin, että Baby Merino sopi korvaavaksi langaksi suoraan.

Ohjeenmukainen lanka ei ole välttämättömyys

Oman kokemukseni mukaan ohjeenmukaisen langan etsiminen ei ole tärkeää, ellei jostain syystä halua neuloa nimenomaan ohjeenmukaisella langalla. Kaikille langoille löytyy kyllä korvaaja muista langoista, mutta tietenkin kannattaa huomioida lankojen tyyppi ja ominaisuudet vaihtoa harkitessa. Lankatyyppi voi ulkonäön lisäksi vaikuttaa myös muihin neuleen ominaisuuksiin, kuten pestävyyteen tai jopa neuletiheyteen. Esimerkiksi tässä neuleessa Baby Merino on hyvin erityyppinen lanka kuin ohjeenmukainen silkki-alpakkasekoitelanka olisi ollut, mutta mielestäni Baby Merinokin sopi hyvin tähän neulemalliin. Konepesun kestävänä se on myös ehkä ”turvallisempi” ratkaisu vauvaneuleeseen kuin erittäin herkkä silkki-alpakkasekoite. Mallitilkun neulomalla pystyy parhaiten varmistamaan jonkun muun langan sopimisen ohjeeseen, mutta oman käsialansa tuntemalla ja vertaamalla vyötteen tiheyttä ohjeen tiheyteen pääsee jo hyvin pitkälle. Aivan eri paksuistakin lankaa voi käyttää, mutta sitten tarvitsee laskea silmukoita vähän tarkemmin. Esimerkki langanvaihdosta paljon ohjeenmukaista ohuempaan lankaan löytyy esimerkiksi tästä jutusta: https://www.tankimaatein.fi/vintiokauluri/.

Eniten varmaan itselläni oli opettelemista tuon hieman ohuemman langan neulomiseen tottumisessa ja siinä, että sai riittävän tasalaatuista neulepintaa tehtyä ohuilla puikoilla. Aiemmin neuloin pääasiassa langoilla, joiden puikkosuositus on vähintään 4 mm, kuten Merino Extra Fine ja Karisma. Ei tämä kuitenkaan ensimmäinen neuleeni tästä langasta ollut, ja mielestäni takista tuli ihan kohtuullisen siisti. Takki on viimeistelty silittämällä, mikä tietenkin vielä vähän häivyttää mahdollisia epätasaisuuksia neulepinnassa. Etenkin sileässä neuleessa kun epätasainen käsiala näkyy todella selvästi. 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla kuvaa.

Helma tahtoi hieman kiertyä neuloessa.

Helma tahtoi hieman kiertyä neuloessa.

Silittämällä helman sai kuitenkin siistiksi. Myös pitsineule pääsee paremmin oikeuksiinsa silittämisen avulla.

Silittämällä helman sai kuitenkin siistiksi. Myös pitsineule pääsee paremmin oikeuksiinsa silittämisen avulla.

Valmis Klompelompe Hassuli -takki.

Valmis Klompelompe Hassuli -takki.

Drops Grapevine tilauspusero Drops Belle -langasta

Drops Grapevine tilauspusero Drops Belle -langasta

Drops Grapevine -pusero valmiina, lähdössä asiakkaalle. Viralliset esittelykuvat jutun lopussa.

 

Drops Grapevine tilauspusero Drops Belle -langasta

Neuloin keväällä mittatilaustyönä Drops Belle -langasta puseron eräälle asiakkaalle. Pusero on neulottu pääosin Drops Grapevine -ohjeella (ohje löytyy täältä: https://www.garnstudio.com/pattern.php?id=6665&cid=11), mutta muutama asiakkaan toivoma muutos on sovellettu itse. Lankaa tähän puseroon meni n. 335 grammaa ja lisäksi 7 Drops Helminappia. Pusero on neulottu pääasiassa 4 mm puikoilla, helman ja hihansuiden ainaoikein-neuletta olevissa kohdissa käytin 3 mm puikkoja.

Pellavasekoitetta oleva Belle on kevyt ja hengittävä lanka ja sopii siksi erinomaisen hyvin keveisiin kesäneuleisiin. Langan erilaiset säikeet tuovat neulepintaan ilmettä ja elävyyttä. Tämä pusero on neulottu malvan värisestä langasta (Drops väri 16), joka on katsojasta ja valaistuksesesta riippuen joko vaaleanvioletti tai vanhan roosan värinen. Pusero valmistui toukokuun 2019 loppupuolella.

Mittatilauspusero – muutoksia alkuperäiseen ohjeeseen

Pusero on tehty mittatilaustyönä noin alkuperäisen ohjeen s ja m -kokojen välimuodoksi. Asiakas toivoi kesäpuseroon 3/4 mittaisia hihoja, jotka eivät vlttämättä ole paras yhdistelmä lasketun olkalinjan kanssa, joten hihasaumat jätettiin pois ja yläosa tehtiin raglantyyppisesti. Raglansaumat sijoittuvat heti ylimmän pitsineuleraidan yläpuolelle. Myös kaula-aukko poikkeaa ohjeesta, sillä tähän puseroon tehtiin venepääntie, joka on yhtä korkea sekä edestä että takaa.

Pusero on neulottu mahdollisimman vähillä saumoilla, eli kaikki osat on neulottu suljettuna neuleena. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen napit ovat vain koristeena, eli ne on ommeltu ainaoikeinneuleisen ”napituslistan” päälle. Napit ovat periaatteessa takana, mutta puseroa voi käyttää kummin päin vaan, sillä etu- ja takakappaleessa ei ole muuta eroa kuin napit. Lopuksi puseron helmaan vielä pujotettiin vahvikkeeksi vähän lankaa, että puseron helman venymisen käytössä sai estetyksi. Vaihtoehtona oli laittaa helmaan säätömahdollisuus langalla tai nyörillä, mutta se jätettiin pois ja langan päät pääteltiin nurjalle puolelle. 

Mittatilausneuleen eteneminen käytännössä

Tämän kyseisen neuleen suunnittelutyö aloitettiin jo maaliskuussa 2019. Sen jälkeen kun asiakas oli tilannut puseron, ja neuleen malli ja lanka oli saatu valittua, piti vähän aikaa odottaa, että sai täydennystä lankahyllyyn. Kyseistä väriä Belle-langasta ei nimittäin ollut omassa valikoimassa aiemmin, ja helminapitkin olivat päässeet sen verran vähiin, että täydennystä tarvitsi. Maalis-huhtikuun vaihteen tienoolla täydennyskuorma tuli, joten pääsimme tarkastamaan, että valittu lanka oli livenä yhtä mieluinen kuin tietokoneen näytöllä. Onneksi sävy oli juuri oikea, eikä tarvinnut tyytyä B-vaihtoehtoon. Huhtikuun alkupuolella otimme siis mitat asiakkaasta ja katsottiin suurin piirtein mittoja valmiille neuleelle (esimerkiksi hihojen suhteen). Varsinaisen neulomisen aloitin kuitenkin vasta huhtikuun loppupuolella, sillä  asiakas ei päässyt sovittamaan puseroa ennen kuin toukokuun alkupuolella.

Puseroa sovitettiin muutamia kertoja neulomisen aikana, jotta mitat sai varmasti juuri kohdalleen. Ensimmäinen sovituskerta (6.5.) pidettiin siinä vaiheessa, kun vartalo-osa oli ohjeen mukaan kainaloihin asti valmis. Toisella sovituskerralla (16.5.) tarkastettiin, että hihat ovat sopivan mittaiset ja katsottiin tarkemmat ykistyiskohdat raglankavennuksille. Kolmannella kerralla (20.5.) varmistettiin, että yläosa on sopiva, ja otettiin vielä tarkat mitat kaula-aukosta. Neljännellä kerralla (21.5.) tarkastettin, että kaikki on niin kuin pitää ja laitettiin helman vahvikelanka sopivaan mittaan sekä päätettiin, että helmasta ei tehdä säädettävää. Sen jälkeen päättelin vielä langat ja viimeistelin neuleen kosteiden pyyhkeiden välissä ennen kuin asiakas sai hakea valmiin puseron myymälästä.

Tyytyväinen asiakas kävi näyttämässä valmista puseroa lankamyymälässä.

Tyytyväinen asiakas kävi näyttämässä valmista puseroa lankamyymälässä.

Drops Grapevine -puserossa on takana helminapit koristeena.

Drops Grapevine -puserossa on takana helminapit koristeena.

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla kuvaa.

Nuoren neidin pitsipusero Drops Cotton Light -langasta

Nuoren neidin pitsipusero Drops Cotton Light -langasta

Tämä nuoren neidin pitsipusero on neulottu ”tilaajan”, eli vanhimman kummityttöni toiveiden ja mittojen mukaan Drops Cotton Light -langasta.

 

Nuoren neidin pitsipusero Drops Cotton Light -langasta

Annoin vanhimmalle kummitytölleni syntymäpaivälahjaksi neulelahjakortin, eli käytännössä lupasin tehdä hänen toiveidensa mukaisen neuleen mittatilaustyönä. Asiaa pohdittuaan hän halusi mittojen mukaan tehdyn raidallisen pitsipuseron. Katselimme valmiita ohjeita, ja Drops Santorini Blue -neuleen pitsikuvio ja raidallisuus tuntuivat hyviltä. Alkuperäisen ohjeen mukainen neule on lyhyehkö, ja suora malliltaan, mutta kummityttöni halusi omasta puserostaan hieman istuvamman ja pidemmän. Myös hihat haluttiin mieluummin ylipitkinä kuin vajaamittaisina. Otimme siis tarkat mitat ja aloin soveltaa ohjetta niiden mukaan. Toki silmuukamäärät olisi pitänyt muutenkin soveltaa, sillä ohjeenmukainen pusero on neulottu Drops Paris -langasta, mutta koska kummityttöni ihastui hieman Parisia ohuemman Cotton Lightin ilmavuuteen ja hengittävyyteen, lupasin neuloa puseron siitä.

Tämä pusero on neulottu pääasiassa 4 mm puikoilla alhaalta ylöspäin. Resoreissa käytin 3 mm puikkoja. Etu- ja takakappaleet on neulottu tasona, hihat suljettuna neuleena. Pitsikuvio on helppo neulottava ja nopea oppia, siinä toistetaan vain kahta kerrosta koko ajan. Pitsikuvio antoi oman haasteensa puseron kavennuksiin ja levennyksiin, mutta ihan siistit sivusaumat siihen lopulta sai, vaikka pusero onkin hieman muotoiltu. Pitsimallin vuoksi kappaleista tuli hieman vinot ja sen seurauksena saumat pyrkivät vähän kiertymään, mutta sen sai onneksi viimeistelyllä hieman tasoittumaan. Pingotin valmiin neuleen mittoihinsa ja kostutin sen märkien pyyhkeiden välissä ennen kuin annoin sen kuivua, aluksi tasolla ja loppuun henkarissa. 

Sovitimme puseroa muistaakseni kaksi kertaa ennen kuin se oli valmis. Ensimmäisen kerran siinä vaiheessa, kun etu- ja takakappaleet olivat suunnilleen valmiit, mutta ei vielä ommeltu yhteen, ja toisen kerran siinä vaiheessa, kun pusero oli kaula-aukon viimeistelyä vaille valmis. Pusero on varmaan noin xs -kokoinen, ja siihen meni lankaa yhteensä vähän yli 300 grammaa. Valkoista noin 130 ja harmaata noin 175 grammaa. Puseron suunnittelu aloitettiin jo viime vuonna, joskus loppukesällä / syksyllä, ja pusero valmistui vihdoin tämän vuoden toukokuun alussa muiden kiireiden ja sovitusaikataulujen haasteiden vuoksi. Toisaalta tuollaiselle kesäpuserolle taitaa ollakin enemmän käyttöä kesäaikana kuin talvella.

Nuoren neidin pitsipusero. Vihdoin valmis!

Nuoren neidin pitsipusero. Vihdoin valmis!

Pusero näyttäisi olevan sopiva, ja kummityttö vaikutti tyytyväiseltä.

Pusero näyttäisi olevan sopiva, ja kummityttö vaikutti tyytyväiseltä.

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla kuvaa.