Kinos – Ístexin Álafosslopista neulottu kirjoneulepusero

Kinos – Ístexin Álafosslopista neulottu kirjoneulepusero

Kinos-kirjoneulekuviota. Kirjoneulekuvio ulottuu hieman kainaloiden alapuolelle. Lisää kuvia jutun lopussa.

 

Kinos – Ístexin Álafosslopista neulottu kirjoneulepusero

Bongasin syksyllä uuden neulekirjan, joka vaikutti kiinnostavalta (Linka Neumann, Norjalaisia Villapaitoja). Sain sen kirjastosta lainaan, ja löysin kirjasta useampiakin kiinnostavia neuleita. Kinos (Føyka) oli kuitenkin se, joka houkutti heti tilaamaan langat. Samalla sai hyvän syyn päästä kokeilemaan minkälaista se kovasti kehuttu islantilainen villa on, sillä puseron ohje oli Ístexin Álafosslopille suunniteltu. Syksyllä 2020 kyseistä lankaa oli vielä hyvin saatavilla (nyt lanka taitaa olla pääasiassa loppuunmyyty toistaiseksi, ilmeisesti myöhemmin keväällä vasta saa lisää), joten värit sai valita ihan oman fiiliksen mukaan. Vaihtoehtoina oli vihreäsävyinen ja harmaa pienellä punaisella lisällä. En ollut varma nettikuvien perusteella mikä vihreän sävy olisi ollut se mieluisin, joten päädyin tilaamaan keskiharmaata pääväriksi ja vaaleampaa harmaata sekä punaista kaarrokkeen kuvioon. Punaisen sävyksi oli kaksikin vaihtoehtoa, ja vertailin niiden värejä useamman eri verkkokaupan sivuilla ennen kuin valitsin tummemman. Lokakuussa 2020 sitten tilasin pääväriä 5 kerää (100 g / kerä) ja lisävärejä kumpaakin 2 kerää.

Ennen lankojen tilaamista mietin kyllä vaihtoehtoja myös Dropsin langoille, esimerkiksi Drops Snow voisi olla aika hyvin yhteensopiva Álafosslopin ohjeisiin. Halusin kuitenkin tietää minkälaista tuo islantilainen oikeasti on, sillä siitä minulla ei ollut kokemusta. Jo ennakkoon tiedossa ollut karheus ei tässä tapauksessa haittaisi, sillä puserosta tulisi muutenkin niin paksu, että soveltuisi parhaiten ulkoiluneuleeksi. Islantilaisen lampaan villasta tehdyn langan sanotaan olevan erityisen säänkestävää, sillä eristävä alusvilla ja vettähylkivä päällysvilla muodostavat erinomaisen kokonaisuuden. En osaa sanoa tarkemmin, päteekö sama myös muihin käsittelemättömiin villalankoihin, sillä en ole tutustunut tarkemmin eri lankojen valmistustapoihin tai lammasrotujen villalaatuihin.

Kiireetön neuleprojekti

Syksyllä minulla oli sen verran paljon tilaustöitä tehtävänä, etten voinut neuloa puseroa heti. Sain kuitenkin innostettua myös serkkuni kyseisestä kirjasta ja paksun ulkoilupuseron neulomisesta, ja suunnittelimmekin pitävämme yhdessä neuleiltoja, joissa neuloisimme islantilaisista langoista paitojamme. Tein siis itseni kanssa diilin, että näissä neuleilloissa (max. kerran viikossa) voin neuloa itselleni puseroa, jos kaikkina muina iltoina neulon tilausneuleita. Tästä seurasi, että serkkuni ehti neuloa kaksikin Alafosslopi-paitaa ennen kuin itse ehdin tehdä omaa Kinos-paitaani valmiiksi. Aloitin oman puseroni neulomisen Partioaitan virtuaalisen klubi-illan (teemana juuri islanninvillapaita) merkeissä marraskuun 9. päivä. Kovin montaa neuleiltaa emme kuitenkaan ennen joulua ehtineet pitää, joten oma pusero sai odottaa, kun taas tilaus- ja lahjaneuleet edistyivät hyvin.

En ollut ihan varma riittääkö S-koko rinnanympäryksen osalta, joten neuloin alaosan S-kokoisena ja lisäsin ennen kaarroketta silmukoita M-kokoon tarvittavan määrän. Tein lisäykset sivusaumojen kohdalla, ja mielestäni sain niistä yllättävän huomaamattoman näköiset. Hihoissa S- ja M- koossa oli joka tapauksessa sama silmukkamäärä, joten sitä ei tarvinnut pohtia. Tein puseron ohjeenmukaisilla puikoilla (4,5 mm ja 6 mm), paitsi hihansuiden resoreissa taisin käyttää 5 mm puikkoja, sillä halusin tehdä ne helposti suljettuna neuleena enkä omista 4,5 mm sukkapuikkoja. Kaarrokkeessa varsinkin oli kätevät nuo vaihdettavat pyöröpuikot, kun kavennusten edetessä pystyi vaihtamaan lyhyemmän kaapelin työhön.

Viimeistely ja valmis Kinos

Pusero lojui jonkin aikaa sohvalla odottamassa viimeistelyä, ennen kuin jaksoin päätellä langat. Päättelyn jälkeen pesin paidan varovaisesti pesukoneen  hellävaraisimmalla käsinpesuohjelmalla (tietenkin villapesuaineella) ja sen jälkeen vielä upotin sen etikkaveteen, sillä etikkakäsittelyn sanotaan pehmentävän villaa. Ja tämä villapaita tuntui todella karhealta! (Jossain muuten vinkattiin, että astianpesuaine olisi paras pehmentäjä, tätä en ole testannut, sillä etikkakäsittely tuntui luonnollisemmalta.) Märän paidan nostin varovaisesti venyttämättä pyyhekeiden väliin ja rullasin siitä enimmät vedet pois. Toistin rullauksen pari kertaa vaihtamalla pyyhekeitä välillä kuivemmaksi. Lopuksi jätin puseron pyykkitelineelle levitetyn kuivan pyyhkeen päälle kuivumaan. Kuivuminen oli hidasta, joten kääntelin puseroa välillä (myös nurin päin), että kuivuu kunnolla. Pyyhkeen jätin pois siinä vaiheessa kun pusero tuntui enää vähän kostealta.

Valmis Kinos pääsi ensimmäistä kertaa ulos joskus maaliskuussa, ja sen jälkeen se on ollut ahkerasti ulkoilukäytössä. Kylmemmillä ja tuulisemmilla säillä olen laittanut puseron alle ohuen pitkähihaisen merinovillapaidan ja kevyen tuulenpitävän takin, vähemmän kylmillä keleillä riittää ohut merinovillapaita (tai toki muukin pusero, mutta itse tykkään merinovillasta materiaalina). Tarvittaessa puseron alle mahtuu kyllä parikin villapaitaa.

Jo muutaman kerran käytön jälkeen totesin, että olisi se S-koko riittänyt, ja etenkin hihat tuntuvat todella löysiltä. Mietinnässä onkin pitäisikö puserona koittaa kevyesti huovuttaa (tämä parantaisi myös tuulenpitoa), tämä on vain hieman riskialtista, sillä ei se liikaa saisi kutistua. Ensiavuksi laitoin sen uudestaan käsinpesuohjelmalla pesukoneeseen, pusero on nyt kuivumassa, joten en tiedä vielä lopputulosta.

Tähän Kinos-puseroon meni punaista lankaa (väri 1238) 110 grammaa, vaaleanharmaata (väri 0054) 135 g ja tummanharmaata (väri 0058) tasan 500 g.

Käyttökokemuksia

Villapusero on miellyttävä ulkoiluasu, sillä se hengittää mukavasti. Kevyellä tihkusateella tehdyllä parin tunnin testilenkillä alla oleva ohut merinovillapusero pysyi kuivana. Kovalla kaatosateella paita toki varmasti kastuu läpi ainakin olkapäistä (ainakin vielä näin uutena, kun neule ei ole vielä huopunut), mutta villa lämmittää myös märkänä, joten ongelma ei ole niin iso kuin esimerkiksi puuvillalla tai tekokuiduilla.

Pääsiäisen aikoihin aurinkoisena kevätpäivänä pusero tuntui jopa liian lämpimältä asulta rauhalliselle kävelylenkille, vaikka alla oli vain ohut merinovillapusero. Mietinkin jo, että pitäisiköhän kokeilla myös ohuempaa lettlopista neulottavaa paitaa, että saisi vertailukohteen Dropsin Karismasta ja Merino Extra Finesta neulotuille puseroille. Näitä  Dropsin B-ryhmän langoista neulottuja paitoja olen myös käyttänyt sekä normaalissa ulkoilussa että pitemmillä retkillä.

Päiväretkiä pitemmillä retkillä tämä Kinos ei vielä ole minulla ollut mukana. Ainakin pitemmälle vaellukselle tuo voi olla turhan painava kannettavaksi, joten voi olla ettei edes pääse. Ehkä se mahdollinen tuleva lettlopista neulottava paita voisi paremminkin päästä.

Pusero on edelleen paljon karheampi kuin muut villavaatteeni, mutta ulkoilupuserossa tämä ei ole ainakaan minusta iso ongelma. Silti kiinnostaisi kokeilla miten Dropsin uusin lanka Wish toimisi tällaisessa puserossa. En ole vielä saanut uutta lankaa itselle testattavaksi tai myyntiin, mutta elättelen toiveita, että ensi syksyyn mennessä pääsen kokeilemaan sitä. Se on vastaavan paksuista kuin Snow, eli pitäisi sopia Álafosslopin korvaajaksi.

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Puseron viimeistelyä: Rullaamisen jälkeen levitin puseron pyyhkeiden väliin kuivumaan (päälle tuli vielä yksi pyyhe).

Puseron viimeistelyä: Rullaamisen jälkeen levitin puseron pyyhkeiden väliin kuivumaan (päälle tuli vielä yksi pyyhe).

Valmis pusero. Kuivumisessa taisi mennä ainakin vuorokausi ellei parikin.

Valmis pusero. Kuivumisessa taisi mennä ainakin vuorokausi ellei parikin.

Ensimmäinen mutta ei viimeinen ulkoilu Kinos-paidan kanssa.

Ensimmäinen mutta ei viimeinen ulkoilu Kinos-paidan kanssa.

Drops Agnes -muunnelma Cotton Merinosta

Drops Agnes -muunnelma Cotton Merinosta

Drops Agnes -neuleessa on kaunis pitsikuvioinen kaarroke.

 

Drops Agnes -muunnelma Cotton Merinosta

Toisiksi vanhin kummityttöni sai syntymäpäivälahjaksi neulelahjakortin, eli vapaavallintaisen neuleen. Hän toivoi neuletakkia, joka olisi suurinpiirtein reisipituinen ja yläosasta kiinnitettävä, mutta ei nappeja koko matkalla. Katsoimme yhdessä neuletakkien malleja Garnstudion sivuilta, ja Drops Agnes -malli (ohje täällä) viehätti häntä eniten. Ohjeenmukainen lanka on Drops Sky, mutta koska sitä ei ole minulla lankamyymälän valikoimissa, katsoimme Drops Cotton Merinon ja Drops Merino Extra Finen värikarttoja. Kummityttö oli arvellut haluavansa mieluiten jonkun harmaan sävyisen neutraalin värin, mutta värikarttoja katsottuaan hän valitsi kuitenkin langaksi puuterin värisen Cotton Merinon. Sovittiin myös, että neuletakkiin laitetaan ylös kolme nappia, napeiksi valikoitui Dropsin 20 mm tamminapit.

Neuletakki neulotaan ylhäältä alaspäin, ja sovittiin, että alan neuloa neuletta 122/128 -koon ohjeen mukaan, ja jossain vaiheessa kainaloiden jälkeen sovitetaan neuletakin tekelettä. Samalla kun koko tulee tarkastettua, voidaan myös katsoa minkä mittainen helmasta pitää todellisuudessa tehdä. Arvio oli, että noin 50-55 cm kokonaispituus voisi olla sopiva. Ohjeen mukaan neuletakin pituus olisi 122/128 -koossa 42 cm. Neuleen yläosa on siis tehty ihan suoraan ohjeen mukaan napinläpiä lukuunottamatta. Muistaakseni napinlävet tulivat aikalailla ohjeenmukaisille paikoille, mutta kolmannen napinläven jälkeen tein reunuksen loppuun ilman reikiä. Neuletakin helmassa tehdään kainaloiden jälkeen kolmessa kohtaa lisäyksiä, jotta helma levenee hieman. Tein myös tässä versiossa lisäyksiä, mutta koska helma on ohjeenmukaista pidempi, tein lisäykset hieman harvemmin kuin ohjeessa neuvottiin. Hihat tein kummitytön äidin toiveesta hieman pidempänä kuin ohjeessa, mutta muutoin ne on tehty ohjeen mukaan.

Neuletta tosiaan sovitettiin yhden kerran ennen valmistumista, ja tarkastettiin, että siitä on tulossa sopivan kokoisen näköinen. Sovittamisen jälkeen tein neuletakin loppuun. Jossain vaiheessa helmaa neuloessani huomasin, että olin neulonut ajatuksissani varmaan melkein parikymmentäsenttiä liian pitkän helman. Mutta siitä ongelmasta onneksi selvittiin purkamalla, ja helman ”ylimääräiseen” osaan käytetyt langat (varmaan lähes kokonainen kerä) tuli joka tapauksessa käytettyä hihoihin. Neuletakki on neulottu 4 mm puikoilla muuten, paitsi kaula-aukon, hihansuiden ja helman ainaoikein-neuleisissa osuuksissa käytin 3 mm puikkoja.

Langanmenekistä yms

Lankaa tähän neuletakkiin meni noin 300 grammaa. Itse asiassa kuusi kokonaista kerää ja noin 5 grammaa päälle. Varmaan jollain opilla olisi saanut tuon 6 kerää riittämään, mutta en viitsinyt alkaa kikkailemaan enää siinä kohtaa. Ja olin sitä paitsi varannut lankaa varmuuden vuoksi noin 500 grammaa, että varmasti on riittävästi saman värjäyserän lankaa neuletakkiin. Ohjeessa neuvottiin varaamaan neuletakkiin 200 gramma Sky-lankaa, ja Garnstudion lankamuuntimen mukaan se vastaisi noin 350 grammaa Drops Cotton Merinoa.

Valmis neuletakki lähti kummitytölle postipakettina, ja vähän jännitti, että tulikohan siitä kuitenkaan sopiva. Kuulemma neuletakki oli saajalle mieluinen ja onneksi myös juuri sopivan kokoinen. Hihatkaan eivät näyttäneet siltä, että olisivat heti kohta jäämässä liian lyhyiksi. Drops Agnes -neuletakki on kaunis malli, ja olinkin lisännyt sen omalle suosikkilistalleni heti sen ilmestyttyä, joten oli kiva päästä tekemään siitä muunnelma kummitytölle.

Näistä vaihtoehdoista kummityttö valitsi napit neuleeseensa.

Näistä vaihtoehdoista kummityttö valitsi napit neuleeseensa.

Drops Agnes -neuletakin variaatio valmiina toimitettavaksi.

Drops Agnes -neuletakin variaatio valmiina toimitettavaksi.

Neuletakki näyttää sopivalta!

Neuletakki näyttää sopivalta!

Novita Hyvä olo -paita ja housut Drops Baby Merinosta

Novita Hyvä olo -paita ja housut Drops Baby Merinosta

Novita Hyvä olo -paita ja housut valmiina toimitettavaksi asiakkaalle.

 

Novita Hyvä olo -paita ja housut Drops Baby Merinosta

Eräs asiakas kysyi voisinko neuloa hänelle Novitan Hyvä olo -neulesetin, johon kuuluu paita ja housut. Ohjeet neuleisiin löytyvät sekä Novitan verkkosivuilta että Novita 3/2020 Kesäextra -lehdestä. Molemmissa on lankana Novitan Baby Merino. Vertailin langan tietoja Drops Baby Merino -lankaan, ja totesin, että sekä materiaali että sileän neuleen neuletiheys sopisi yhteen Dropsin Baby Merinon kanssa, ainakin minun käsialallani neulottuna. Metrejä Novitan langassa on jonkin verran enemmän, joten laskin metrimäärien perusteella arvion Dropsin Baby Merinon langanmenekiksi. Tarjosin asiakkaalle sekä neuleiden tekemisen ohjeenmukaisilla langoilla (tässä ehtona langan saatavuus ja materiaalikustannukset arviona, mahdolliset toimituskulut asiakkaalle) että vaihtoehtoisesti Dropsin langoista neulottuna (tähän pystyin laskemaan kokonaishinnan arvioimallani lankamäärällä). Asiakas ihastui Dropsin värikarttaan ja tilasi puuterin väriset housut ja tummansinisen paidan. Molemmat S-kokoisina.

Olohousut

Neuloin ensin housut. Lankaa niihin meni noin 420 grammaa, eli hieman enemmän kuin ohjeenmukaisella langalla (ohjeessa lankaa neuvottiin varaamaan 400 g). Neuloin lahkeensuiden taitokset kiinni, ettei tarvitse ommella niitä erikseen viimeistelyvaiheessa. Tarkoittaa siis, että Neulottuani nurjan raidan jälkeen saman määrän kerroksia kuin ennen sitä, taitoin nurjat puolet vastakkain ja poimin luomisreunasta silmukat jotka neuloin yhteen lahkeen yläosan silmukoiden kanssa. Lopputuloksesta tuli mielestäni siisti, luultavasti siistimpi kuin mitä olisin saanut aikaan ompelemalla taitoksen lahkeen sisäpuolelle kuten ohjeessa.

Housuista tuli niin mukavan näköiset että en malttanut olla kokeilematta niitä ennen viimeistelyä. Totesin, että voisin tehdä itsellenikin samantyyppiset olohousut, niin miellyttäviltä ne tuntuivat. Ja niiden neulominen oli myös kivaa ohuehkosta langasta ja sileästä neulepinnasta huolimatta. Rennon malliset housut pysyvät hyvin paikoillaan vyötäröllä olevan nyörin ansiosta. Tarvittaessahan nauhakujaan voisi pujottaa myös kuminauhan, mutta omasta mielestäni tuollainen neulottu nyöri on paremman tuntuinen.

Neuloin housut pääasiassa 3 mm puikoilla, mutta ohjeenmukaiset pienemmillä puikoilla neulottavat kohdat tein 2,5 mm puikoilla.

 

HUOM! Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla!

Novita Hyvä Olo -housut, neulottu Drops Baby Merinosta (väri puuteri, 44).

Novita Hyvä Olo -housut, neulottu Drops Baby Merinosta.

Lähikuvassa lahkeensuu taitettuna.

Lähikuvassa lahkeensuu taitettuna.

Housujen sivuprofiili.

Housujen sivuprofiili.

Lähikuvassa housujen vyötärö ja nauhakuja.

Lähikuvassa housujen vyötärö ja nauhakuja.

Lepakkohihainen paita

Novita Hyvä olo -pusero, lankana Drops Baby Merino (laivastonsininen, väri 13).

Novita Hyvä olo -pusero, lankana Drops Baby Merino.

Paidan lepakkohihojen malli erottuu paremmin tässä kuvassa.

Paidan lepakkohihojen malli erottuu paremmin tässä kuvassa.

Housujen valmistuttua aloitin paidan neulomisen. Paita neulotaan suljettuna neuleena kaula-aukon resorista hihansuihin asti, hihansuiden kohdalla neulotaan pätkä tasona sekä edessä että takana, ja puseron helma neulotaan taas suljettuna neuleena. Sekä lisäykset ennen hihansuita että kavennukset hihansuiden jälkeen tehdään puseron ”sivusaumojen” kohdalla. Lopuksi neulotaan hihansuiden resorit. Neuloin puseron sileäneuleiset osuudet sekä helman resorin 3 mm puikoilla, hihansuissa ja kaula-aukossa käytin 2,5 mm puikkoja. Olisin oikeasti halunnut tehdä myös helman resorin ohuemmilla puikoilla, mutta en mistään saanut tähän hätään 2,5 mm pyöröpuikkoa, ja sukkapuikoilla menee liian hankalaksi noin suuren silmukkamäärän neulominen, joten oli tyydyttävä 3 mm pyöröpuikkoon ja koitettava neuloa mahdollisimman tiukalla käsialalla.

Paitaan meni lankaa noin 375 grammaa (ohjeenmukaisella langalla suositus 350 g). Paita valmistui muistaakseni marras-joulukuun vaihteessa, ja samalla kertaa viimeistelin myös päättelemistä odottavat housut. Ja höyrytin molemmat neuleet, jotta pienet epätasaisuudet neulepinnassa siliävät. Pusero piti lisäksi käsitellä teippiharjalla, sillä olin säilönyt islantilaista villalankaa sen läheisyydessä, ja tummasta sileästä neulepinnasta islantilaislangasta irronneet ”karvat” erottuivat todella selkeästi. Onneksi harjaamisesta oli apua, ja paidasta tuli ihan siistin näköinen.

Drops Wind Down -pusero Merino Extra finesta

Drops Wind Down -pusero Merino Extra finesta

Drops Wind Down -puseron raglansaumoissa on kauniit pitsiraidat.

 

Drops Wind Down -pusero Merino Extra Finesta

Drops Wind Down -pusero on yksi niistä neulemalleista, jotka pääsevät heti ensisilmäyksellä unelmaneulelistalle, eli sille listalle jolla on kaikki ne neuleet, jotka haluan jossain vaiheessa toteuttaa. Tähän neuleeseen ihastuin heti, kun sen ohje julkaistiin pari vuotta sitten (ohje täällä: https://www.garnstudio.com/pattern.php?id=7826&sid=1685&cid=11). Ohjeenmukainen lanka on Drops Merino Extra Fine, ja olinkin haaveillut neulovani itselleni puseron tästä ihanan pehmeästä merinovillalangasta. Hankin langatkin jo valmiiksi, että joskus ehtiessäni pääsen heti neulomaan puseron itselleni. Työlistalle tuli kuitenkin koko ajan uusia neuleita, jotka piti tehdä ensin. Langat odottivat lipaston laatikossa valmiina, ja aina välillä kävin ihailemassa niitä siellä. Ajan myötä aloin kuitenkin epäillä, että onko lankojen keltainen värisävy kuitenkaan oikea tähän puseroon, ja keväällä 2020 päätin, ettei se ole. Neuloin keltaisista langoista Drops Lemon Pie -puseron muunnelman.

Vaaleanpunainen unelma

Loppukesästä keksin haluavani tämän puseron Pohjois-Suomeen ja -Norjaan suuntautuvalle lomamatkalle mukaan, ja värikin oli selvä: Suloinen puuteriroosa (väri 40). Niinpä hankin langat ja aloin neuloa. Ehkä noin viikkoa ennen reissua. Tälläkään kertaa en aikonut tehdä puseroa ihan ohjeen mukaan, tässäkin ongelmana oli alaspäin levenevä malli. Halusin puserosta aika tyköistuvan, joten tein puseron kainaloihin asti ohjeenmukaan, ja kainaloista alaspäin kavensin puseroa vyötäröä varten, ja lisäsin silmukoita taas hieman helmaa kohti. Hihat tein kokonaan ohjetta seuraamatta sen mukaan, mikä tuntui hyvältä. Ohjeenmukaisessa puserossa on 3/4 -pituiset hihat, ja sekä hihansuut että helma on viimeistelty ainaoikein neuleella kuten kaula-aukon reunuskin. Tähän puseroon neuloin täyspitkät hihat ja viimeistelin helman ja hihansuut 2o, 2 n -joustinneuleella.

Puseroa en ehtinyt saada valmiiksi ennen matkaa, helma ja toinen hiha ehtivät valmiiksi, mutta toinen hiha jäi kesken. Päättelin kaikki pääteltävissä olevat langat ja ompelin merkin helmaan sillä toiveella, että jos saisin paidan valmiiksi reissussa. Pusero lähti toki mukaan reissuun, automatkoilla oli hyvä neuloa toista hihaa eteen päin. Siis aina silloin kun ei itse ajanut, tai malttoi olla katselematta maisemia. Tai ei se maisemienkaan katselu aina ollut este neulomiselle, helppoa neulettahan pystyy hyvin neulomaan katsomatta työtä. Muistelisin saaneeni hihan valmiiksi kotimatkalla, ja päättelyt tein kotona matkan jälkeen. Valmis pusero oli kokonaisuutena (väri ja neulemalli) ehkä kaunein villapusero mitä minulla on ikinä ollut – ainakin tähän mennessä. Lankaa puseroon meni ihan vähän alle 450 grammaa ja se on neulottu pääasiassa 4 mm puikoilla. Resorit tein 3 mm puikoilla.

Käyttökokemuksia

Ensimmäistä kertaa pusero oli virallisesti käytössä 12.8.2020, tämän jälkeen sille on ollut kovasti käyttöä. Tykkään käyttää toimistolla neuleita, sillä palelen aika helposti etenkin jos istuu pitkiä aikoja koneen ääressä. Sopivina syyspäivinä villapuseron lisäksi ei tarvitse takkia ulkoillessakaan. Villapusero ei kaipaa pesua niin usein kuin monet muut vaatteet (ellei sitten hanki tahroja puseroon), mutta sen kannattaa antaa levätä ja tuulettua käyttökertojen välillä, niin se pysyy hyvänä.

Itse pesen puseroita ehkä vähän useammin kuin olisi tarve, sillä pusero venyy jonkin verran käytössä (käytänössä helma ja hihat lyhenevät ja levenevät), ja puseron saa parhaiten palautettua alkuperäisiin mittoihinsa kosteana. Tähän voisi auttaa se, että antaisi puseron oikeasti levätä vähintään vuorokauden käyttökertojen välissä. En vain usein jaksa odottaa niin kauan. Pusero säilyy hyvänä pesusta huolimatta, kun muistaa kiinnittää huomiota pariin asiaan: Villalle sopiva pesuaine ja hellävarainen pesu. Dropsin merinovillalangat on käsitelty konepesun kestäviksi (varovainen 40 asteen pesu), mutta itse suosittelen silti pesukoneen käsinpesu- tai villaohjelmaa. Tämä pusero, kuten muutkin luonnonmateriaaleista valmistetut neuleet, nukkaantuu käytössä jonkin verran erityisesti hankaukselle altistuvista kohdista, mutta nukkaharjalla tai vastaavalla puseron saa siistiksi jälleen.

Valmis Drops Wind Down -pusero! Vyötteen ja hihan välissä olevan kukan verran jäi lankaa yli.

Valmis Drops Wind Down -pusero! Vyötteen ja hihan välissä olevan kukan verran jäi lankaa yli.

Tein puseron helmasta hieman lyhyemmän ja tyköistuvamman kuin ohjeessa.

Tein puseron helmasta hieman lyhyemmän ja tyköistuvamman kuin ohjeessa.

Drops Catch the Wind -pitsipusero Drops Safranista

Drops Catch the Wind -pitsipusero Drops Safranista

Drops Catch the Wind -puseron hihat ovat kaunista pitsineuletta.

 

Drops Catch the Wind -pitsipusero Drops Safranista

Ihastuin tähän puseromalliin heti kun se julkaistiin 2020 kevät-kesämallistosta. Lisäsin neuleen suosikkilistalleni (ohje löytyy täältä!), mutta en ajatellut että toteuttaisin sitä kovinkaan pian. Viimeisimmän lankatäydennyskuorman mukana tuli kuitenkin painettuja mallistoesitteitä, ja siellä on iso kuva puserosta, joka vain lisäsi intoa kyseisen puseron neulomiseen. Siinä oli myös tulossa sopiva väli itselleni neulomiseen parin (eri) veljentyttären neuleen välissä. Klompelompe Pitsipitkikset olivat valmistumassa, ja samasta kirjasta löytyvän mekon neulomista varten tarvitsi valita lanka ja tarkistaa neiti 3,5-vuotiaan mitat (mekosta tulossa esittely myöhemmin – nyt se on vielä puikoilla). Pohdin siis tovin neulonko puseron luononnvalkoisena vai vaaleanpunaisena, sillä tuo Drops Safranin aavikkoruusu-värisävy on niin houkutteleva. Päädyin kuitenkin valkoiseen – arvelin sen olevan monikäyttöisempi.

Ohjeeseen paremmin perehdyttyäni yllätyin vähän helman levenemisestä, ja koska edelleen epäilen levenevän puseron sopivuutta itselleni, päätin muokata ohjetta helman osalta. Pusero neulotaan ylhäältä alaspäin, ja pohdin hetken aloittaisinko paidan M- vai L-koossa, jotta siitä tulisi istuva sekä ylhäältä että rinnan kohdalta. Valitsin L-koon, että pusero on sopiva rinnanympäryksestä ilman mitään temppuja. Kaula-aukon kokoa voi tarvittaessa vähän säätää kiristämällä sen jälkikäteen langan avulla pienemmäksi. Jälkeen päin ajatellen olisi ehkä voinut tehdä tuon kaula-aukon ainaoikein reunuksen 2,5 mm puikoilla, mutta nyt tein ainoastaan hihan reunukset niillä. Muutoin pusero on neulottu kokonaan 3 mm puikoilla.

Omat muutokset ja huomiot ohjeesta

Ohjetta oli mielestäni helppo noudattaa, pitiskuvionkin oppi yllättävän nopeasti. En yleensä jaksa merkkailla lisäyskohtia neuleeseen, ja en tehnyt niin tässäkään tapauksessa, kyllä ne näin selvissä kohdissa muistaa muutenkin. Kainaloihin asti pusero on siis neulottu täysin ohjeen mukaan, kainaloiden jälkeen tein vielä yhdet ohjeenmukaiset lisäykset, mutta loppuosa on vähän sovellettua. Kavensin neuletta muutamia kertoja rinnan alta, ja neuloin loppuosan helmasta suorana. Kyljissä olevia pitsikuvioita neuloessa joiduin hieman pähkäilemään ohjeen kanssa, sillä näytti että A4-ruutupiirroksen puolivälissä on virhe. Ensimmäisessä kavennuskohdassa puuttui langankierrot. Silmukkamäärät eivät täsmänneet ilman niitä, joten tein kierrot, ja ajattelin kysyä niistä myöhemmin ohjeen kommenteissa. Kysyminen kuitenkin unohtui, ja paidan valmistuttua huomasin, että joku muu olikin jo kysynyt asiasta. Ohje on nyt korjattu, joten niistä ei tarvitse enää huolehtia.

Neuloin helmasta hieman pidemmän kuin missään ohjeen koossa olisi ollut, jotta saan puserosta mieluisamman mittaisen itselleni. Lankaa puserooni meni 215 grammaa. Kaula-aukkoa piti tosiaan hieman kiristää, jotta se ei lerpata niin paljoa. Ei se haittaisi, vaikka se olisi vieläkin aavistuksen tiukempi, mutta aika kiva siitä tuli. Ja helpompi tosiaan tehdä näin, kuin että vaihtaisi puseron kokoa kesken neulomisen tai keksisi muita kommervenkkejä yläosan istuvuuden parantamiseksi. En tiedä kuinka paljon tilanteeseen olisi vaikuttanut, jos olisin neulonut kaula-aukon reunuksen ohuemmilla puikoilla.

Koska lankaa oli vielä reilusti jäljellä, mietin ensin teenkö hihoista hieman pidemmät. Päädyin kuitenkin tekemään ohjeenmukaisen mittaiset, sillä hihat ovat aika väljät, ja ajattelin, että ne saattaisivat olla vähän hassut pidempinä. Tällainen minihihainen pusero on sitä paitsi mukavan kesäinen. L-koosta johtuvan väljyyden vuoksi neuloin reunukset hihoihin 2,5 mm puikoilla, ja sain hihoihin näin aavistuksen puhvihihamaisuutta. Viimeistelin puseron kosteiden pyyhkeiden välissä, pitäisi ehkä silittää se, sillä helman reunus tahtoo hieman kiertyä.

Valmis pusero

Tavoilleni uskollisena itselleni neulottu pusero jäi joksikin aikaa odottamaan ennen kuin päättelin langat ja ompelin merkin paikoilleen – tuttuun paikkaan vasemmalle puolelle puseron helmaan. Jostain syystä tuo päättely ei vain yhtään ole minun juttuni, onneksi tässä mallissa ei ollut kovin paljon pääteltäviä lankoja. Tässä taisi myös hieman mietityttää, että pidänkö puserosta loppujen lopuksi vai en. Ja että onko tuollainen puuvillalangasta neulottu lyhythihainen pusero millekään säälle oikein sopiva – onko se kuumalla ilmalla liian lämmin, mutta viileämmällä liian kylmä? Lopulta kuitenkin viimeistelin puseron ja se valmistui kesäkuun alussa.

Jonkin aikaa (varmaan viikon verran),  ihailin puseroa henkarissa ennen kuin uskaltauduin pukemaan sen oikeasti päälleni. Toki olin ennen viimeistelyä tarkastanut pariinkin kertaan, että se on sopiva, mutta sovituskertoja ei lasketa. Pusero on mukavan tuntuinen päällä, eikä edes kovin pahasti läpinäkyvä pitsineuleesta ja väristä huolimatta. Parin käyttökerran kokemuksella ainakin toimistossa se on ihan hyvä neule myös hellesäällä. Viileämpiä päiviä tässä viime aikoina ei ole oikein ollut, joten sitä puolta ei vielä ole pystynyt testaamaan. Mutta kaikenkaikkiaan siis oikein mukavan tuntuinen neule, muitakin (kesä)neuleita Safranista voisi siis hyvin tehdä. Ehkä en kuitenkaan ihan samanlaista puseroa tee tuosta vaaleanpunaisesta Safranista, mutta syynä ei ole se, etten pitäisi tästä puserosta, vaan se, että mallistossa on niin paljon muitakin sellaisia neuleita jotka haluan neuloa, etten viitsi tehdä itselleni kahta samanlaista. Yksi takkimallinen neule erityisesti kiinnostaisi, katsotaan joko tälle kesälle ehtisi puikoille toinenkin Safran-neule.

Drops Catch the Wind -pusero näyttää kivalta henkarissa.

Drops Catch the Wind -pusero näyttää kivalta henkarissa.

 

 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Hihojen ja kylkien pitsikuvioista huolimatta pusero ei mielestäni ole häiritsevän läpinäkyvä.

Hihojen ja kylkien pitsikuvioista huolimatta pusero ei mielestäni ole häiritsevän läpinäkyvä.

Kesäinen toimistoasu.

Kesäinen toimistoasu.

Drops Lemon Pie -muunnelma Drops Merino Extra Finesta

Drops Lemon Pie -muunnelma Drops Merino Extra Finesta

Drops Lemon Pie -muunnelma merinovillasta.

 

Drops Lemon Pie -muunnelma Drops Merino Extra Finesta

Suunnilleen pari vuotta sitten varasin itselleni keltaista Drops Merino Extra Finea neuloakseni siitä Drops Wind Down -puseron. En kuitenkaan missään vaiheessa ole ehtinyt sitä neulomaan, aina on ollut jotain muuta tehtävänä. Enkä ole ollut ihan varma onko minulla sittenkään käyttöä yksiväriselle keltaiselle neulepuserolle, vaikka väri onkin ihan kaunis. Ja puseron malli myös. Pääsiäisen aikoihin ajattelin vihdoin tyhjentää omaa lankavarastoani näiden kevääseen sopivien keltaisten lankojen osalta ja neuloa niistä itselleni puseron. Wind Down -puseron päätin kuitenkin tehdä jostain neutraalimman värisestä langasta, ja nämä keltaiset päätin hyödyntää Drops Lemon Pie -puseroon, johon keltainen ilman muuta sopii erinomaisesti. Ihan ohjeenmukaista puseroa en kuitenkaan aikonut tehdä, sillä en halunnut alaspäin levenevää puseron helmaa, ja tiesin myös, ettei valkoista lankaa ollut riittävästi (täydennystä tosin on tulossa, mutta en ollut varma ehtiikö täydennyskuorma ajoissa). Niinpä päätin neuloa puseron pääpiirteissään ohjeen mukaan, pienillä omilla muutoksilla. Drops Lemon Pie -puseron ohje on täällä: https://www.garnstudio.com/pattern.php?id=8731&sid=1685&cid=11, ohjeenmukainen lanka on Drops Karisma, mutta samaan lankaryhmään kuuluva Merino Extra Fine sopii sen korvaajaksi ilman sen kummempia muutoksia.

Valkoisen langan aiheuttamat muutokset puseroon

Pusero neulotaan ylhäältä alaspäin, joten päätin alkaa neuloa ohjeen mukaan M-kokoista puseroa, ja katsoa miten pitkälle valkoinen lanka riittäisi. Joka tapauksessa puseron helman valkoiset pisteet päätin jättää suosiolla pois, sillä sen lisäksi ettei lanka kuitenkaan riittäisi, ne ovat mielestäni hieman työläitä neuloa, sillä lankajuoksut ovat melko pitkiä (Drops Seiland Jumperin mallista sovelletussa slipoverissa sain siitä nimittäin esimakua). Jos valkoista lankaa jäisi yli kaarrokkeen kuviosta, ajattelin hyödyntää sen tekemällä jonkinlaiset kuviot helmaan ja/tai hihansuihin. Valkoinen lanka riitti kaarrokkeen pääkuvioon hyvin, mutta alkoi osoittaa uhkaavasti loppumisen merkkejä, joten mietin, että jätänkö kaarrokkeen alimman kirjoneulekuvion (ruutupiirros A.5) kokonaan tekemättä, vai mitä teen. Päätin edelleen katsoa kuinka pitkälle lanka riittää, että jos kuvion saisi vaikka puoliksi tehtyä, niin sekin voisi olla ihan kiva. Hihoihin sitä ei kuitenkaan riittäisi, mutta arvelin ettei se haittaa. Lanka riittikin juuri sopivasti kuvion puoliväliin, joten ajattelin jättää kuvion silleen. Löysin kuitenkin vielä yhden pienen jämäerän valkoista merino extra finea, ja sain kuvion tehtyä loppuun saakka. Hihoihin sekään ei kuitenkaan riittänyt. Ja täydennyskuorma ei ehtinyt ajoissa, joten hihoista jäi A.5-kuvio pois.

Muut muutokset

Ohjeenmukainen Drops Lemon Pie -pusero on hieman A-linjainen, eli puseron helma on leveämpi alhaalta kuin kainaloista. Arvelisin, ettei se malli ole paras mahdollinen minulle, joten päätin jättää kahdet viimeiset (pari senttiä kainaloiden alla ja helmassa juuri ennen resoria tehtävät) lisäykset pois. Niiden sijaan kavensin puseroa molemmista kyljistä kolme kertaa neulomalla sekä edessä että takana molemmissa reunoissa 2 silmukkaa yhteen. Noin 10 cm viimeisten kavennusten jälkeen lisäsin 4 silmukkaa (2 molemmissa kyljissä). Helmaresoria varten en lisännyt tai vähentänyt silmukoita, vaan neuloin samalla silmukkamäärällä ohuemmilla puikoilla resorin. Helma sekä sileän neuleen että resorin osalta on hieman pidempi kuin ohjeessa. Lisäksi hyödynsin harmaata lankaa neulomalla resorin viimeisen sentin sillä. Neuloin resorit 6-7 cm korkuisiksi, sillä ne ovat mielestäni mukavan mittaiset.

Hihoista jätin kirjoneuleen kokonaan pois, mutta niihinkin tein 4 viimeistä kerrosta harmaalla langalla. Hihoista neuloin varmaan noin 10 cm ohjeenmukaista pidemmät (hihat saavat mielestäni olla mieluummin liian pitkät kuin liian lyhyet, ja kuvittelen myös, että käteni ovat hieman oletettua pidemmät). Lisäksi kavensin hihoja hieman enemmän kuin ohjeessa. Hihan resorit on tehty 44 silmukalla (ohjeessa 48). Näin sain hihoista itselleni sopivan tuntuiset.

Valmis Drops Lemon Pie -muunnelma

Pusero valmistui noin viikossa, ja siitä tuntui tulevan ihan kiva. Lankaa puseroon meni noin 540 grammaa, josta harmaata on 33 g, valkoista noin 85 g ja loput eli reilu 400 grammaa keltaista. Puseron kaikki resorit on neulottu 3 mm puikoilla ja sileä neule 4 mm puikoilla. Lopuksi viimeistelin puseron silittämällä. Kirjoneulepuserossa tuo keltainen väri ei tunnu ollenkaan niin hallitsevalta kuin mitä arvelin yksivärisessä puserossa sen olevan. Pusero on mielestäni mukavan pirteä ja keväinen, ja arvelen, että sitä tulee vielä tänä keväänä käytettyä (muulloinkin kuin kotona heti puseron valmistuttua ja metsäretkellä seuraavana päivänä), vaikka periaatteessa keskipaksu merinovillalanka tuntuu hieman turhan lämpimältä aurinkoisiin kevätpäiviin. Merinovillalanka on mukavaa neuloa ja se on myös mukava päällä. Mietinkin tässä jo, että minkälaisen puseron tai neuletakin siitä seuraavaksi neuloisin, mutta ehkä taidan kuitenkin jatkaa oman lankavarastoni pienentämistä, ja neuloa vielä näitäkin lankoja aiemmin ostetuista vihreistä Drops Kid Silk -langoista Drops Meredith -kietaisuneuletakin, tai sitten neulon Drops Silver Dream Cardigan -neuletakin Drops Punasta, tai sitten jotain ihan muuta esimerkiksi Novita Rosesta…

Valmis Drops Lemon Pie -muunnelma. Näyttää ihan kivalta!

Valmis Drops Lemon Pie -muunnelma. Näyttää ihan kivalta!

 

 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

... ja tuntuu myös!

… ja tuntuu myös!