Ainaoikeinneuletakki Drops Paris -langasta

Ainaoikeinneuletakki Drops Paris -langasta

Ainaoikeinneuletakki on neulottu pääasiassa Drops Paris -langasta.

 

Ainaoikeinneuletakki Drops Paris -langasta

Tämä ”omasta päästä”, eli ilman ohjetta neulottu neuletakki on ideoitu ja aloitettu jo vuonna 2018, mutta erinäisistä syistä sen neulominen jäi kesken. Ehdin neuloa helmasta varmaan jonkun parikymmentä senttiä, ennen kuin neule jäi melkein kahdeksi vuodeksi odottamaan. Nyt maaliskuun alussa tehdyn lomamatkan vuoksi olin varmuuden vuoksi karanteenissa ja etätöissä pari viikkoa, vaikka ehdimmekin takaisin Suomeen jo ennen kuin karanteenimääräystä missä tahansa ulkomailla olleille annettiin. Karanteenin ajalle piti keksiä jotain neulomista, sillä tilausneuleita en turvallisuussyistä viitsinyt neuloa (vaikka ilmeisesti virus ei säilykään pehmeillä alustoilla yhtä hyvin kuin esimerkiksi muovilla). No, onneksi kotona on paljon lankaa ja keskeneräisiä tai suunnitteluasteella olevia neuleitakin useampia. Valitsin tämän neuletakin neulottavaksi, sillä ajattelin sen voivan olla ihan mukava toimistoneule keväälle. Karanteenin aikana neuleen saikin kätevästi valmiiksi, tosin päättelyt tein vasta karanteenijakson jälkeen.

Vartalo-osa

Ainaoikeinneuletakki ensimmäistä kertaa käytössä oikeasti.

Ainaoikeinneuletakki ensimmäistä kertaa käytössä oikeasti.

Tämä neuletakki on siis neulottu ilman mitään ohjetta tai edes tarkempaa suunnitelmaa, vielä karanteenin alussakaan en tiennyt minkälainen neuleesta loppujen lopuksi tulee. Neuletakki on neulottu vähän fiiliksen mukaan ja ideoitu sitä mukaa kun neule on edistynyt. Muistiin en tietenkään kirjoittanut mitään, joten tässä nyt vapaasti muistelen miten neuletakki on tehty. Ainaoikeinneuletakki on aloitettu helmasta kaksinkertaisella Drops Safran -langalla (väri 19). Safranilla neuloin 4 kerrosta sileää neuletta reunukseksi ja sen jälkeen vaihdoin valkoiseen Parisiin (väri 16) ja ainaoikeinneuleeseen. Reunus on sileää neuletta, jotta se rullautuisi kivasti (nurjat silmukat päälle päin). Varmuuden vuoksi ompelin vielä luomisreunan kiinni punaisen ainaoikeinneuleen alkuun, joten reunus pysyy siistinä molemmilta puolilta.

Valkoiset raidat ovat 10 kerroksen korkuisia ja siniset (väri 103, dark wash denim) kahden kerroksen korkuisia. Neule on neulottu ilman saumoja, eli tein etu- ja takakappaleet samaan aikaan pitkällä pyöröpuikolla (4,5 mm). Neuloin ensin vajaa 15 cm ilman kavennuksia, ja sitten tein seitsemän kertaa kertaa jokaisessa valkoisessa raidassa sivusauman kohdalla kavennukset neulomalla kaksi kertaa kaksi silmukkaa yhteen, eli joka kavennuskerroksella kavensin yhteensä 4 silmukkaa. Kavennusten jälkeen neuloin yhden valkoisen raidan verran ilman kavennuksia ja lisäyksiä, ja sen jälkeen aloitin lisäykset. Lisäykset tein kavennuksia tiheämmin, lisäsin molemmille sivuilla kaksi silmukkaa kolme tai neljä kertaa kahden valkoisen raidan aikana. Sitten jätin vartalo-osan odottamaan ja neuloin hihat. Vartalo-osan korkeus oli tässä vaiheessa noin 60 cm.

Hihat ja kaarroke

Hihat on neulottu suljettuna neuleena sukkapuikoilla. Aloitin myös ne rullautuvalla Safran reunuksella (4 mm puikot). Hihoissa oli aluksi 32 silmukkaa. Ainaoikeinneuleinen osuus on neulottu 5 mm puikoilla. Hihan lisäykset aloitin noin 12 cm kohdalla ja ensin tein neljä kertaa lisäykset yhden kerran valkoisen raidan aikana ja sitten vielä yhdeksän lisäystä kaksi kertaa raidan aikana (viimeisessä raidassa lisäys on tehty ainoastaan raidan ala-reunassa). Lopussa hihan silmukoita oli siis 58 ja hihan pituus noin 50 cm.

Karroke on aloitettu sinisellä raidalla. En tehnyt varsinaisia kainalokavennuksia, mutta neuloin etu- ja takakappaleiden reunimmaiset silmukat yhteen hihojen reunimmaisten silmukoiden kanssa. Aloitin kaarrokkeen kavennukset toisen valkoisen raidan lopussa kaventamalla muistaakseni joka neljännen silmukan. Toistin kavennuksia fiiliksen mukaan kunnes kaarroke oli haluamani korkuinen ja silmukkamäärä sopivan oloinen kaula-aukkoa ajatellen. Kavennuksia vauhditti myös pelko valkoisen langan riittävyydestä, sillä se on tällä hetkellä kokonaan myymälästäni loppu.

Lähes valmis ainaoikeinneuletakki sovitettavana.

Lähes valmis ainaoikeinneuletakki sovitettavana.

Neuloin viimeiseen valkoiseen raitaan niskan korotuksen lyhennetyillä kerroksilla, eli keskellä takana viimeisessä valkoisessa raidassa on 16 kerrosta normaalin 10 kerroksen sijasta. Kaarrokkeen muun muodon vuoksi korotus ei mielestäni näy juurikaan, ellei ala laskea kerroksia. Lopuksi neuloin taas sen neljän kerroksen punaisen reunuksen.

Viimeistely ja valmis Ainaoikeinneuletakki

Näyttäisi toimivan myös ilman nappeja tai vyötä.

Näyttäisi toimivan myös ilman nappeja tai vyötä.

Lopuksi päättelin kaikki langat ja ompelin kainaloaukot umpeen. Poimin etukappaleiden reunasta (reunasilmukan sisäpuolelta) oikealta puolelta jokaiselta nurjalta kerrokselta yhden silmukan ja neuloin ensin yhden kerroksen oikein reunusta varten. Sitten neuloin viisi kerrosta nurjaa ja päättelin reunuksen. Ompelin reunuksen päättelykerroksen etukappaleen nurjalle puolelle niin, että reunasilmukka jäi reunuksen sisään ja reunus on siisti molemmilta puolilta.

Muistelisin aluksi ajatelleeni, että neuletakkiin ei tule mitään kiinnitystä, mutta jossain vaiheessa kesken neulomisen keksin, että kaksi tai kolme duffelinappia voisi käydä neuleeseen ihan kivasti. Kun neule oli muuten valmis, mietin kiinnitystä vielä uudelleen. Toisaalta vyökin voisi olla ihan kiva, ja toisaalta taas neuletakki voisi olla ihan kiva ilman vyötä tai nappejakin. Päätin toistaiseksi jättää sekä vyön että napit pois, voihan ne sitten lisätä myöhemminkin jos tuntuu tarvitsevan.

Tässä vaiheessa en ollut ollenkaan varma, että tuliko neuleesta ollenkaan käyttökelpoinen, tai edes minulle sopiva. Periaatteessa mittojen puolesta neule on tietenkin sopiva, kun se on tehty omien mittojen mukaan, mutta mutta… Neuletakin malli epäilytti, en ollut varma onko minulla oikeasti käyttöä puolireiteen ulottuvalle puuvillaneuletakille, vaikka neuletakista tulikin mielestäni ihan kivan näköinen. Ja minulle sopivan värinen.

Nyt olen pari päivää käyttänyt neuletta töissä, ja kyllä se tuntuu onneksi ihan käyttökelpoiselta. Vaikka ei sen ehkä ihan näin pitkä tarvitsisi olla. En ollut ajatellut tehdä siitä ihan näin pitkää, mutta neuloin huomaamattani vähän liikaa pituutta helmaan, enkä viitsinyt alkaa purkamaan myöhemmin.

Napeille tai vyölle ei ole välttämätöntä tarvetta, mutta voi olla, että vielä jossain vaiheessa kokeilen minkälaiseksi neule muuttuisi, jos siihen laittaisi napit. Vyötä siihen en todennäköisesti neulo, sillä kokeilin neuletta toisen vyön kanssa ja Ainaoikeinneuletakki oli mielestäni kivempi ilman vyötä.

Lankaa neuletakkiin meni noin 750 grammaa. Tästä sinistä on noin 140 grammaa ja punaista safrania 50-100 grammaa (tarkkaa määrää ei ole tiedossa, sillä en muista minkä verran lankaa oli ennen aloittamista – tässä on nimittäin käytetty ainakin Drops Kamelia -bolerosta ja koukutusta passipussista ylijäänyttä lankaa.

Drops Delphos -neulepusero Cotton Merinosta

Drops Delphos -neulepusero Cotton Merinosta

Drops Delphos -pusero valmistui juuri sopivasti ennen lomareissua.

 

Drops Delphos -neulepusero Cotton Merinosta

Pitsi- ja kirjoneuleinen Drops Delphos -pusero (ohje täällä!) on ollut to do -listallani jo pitkään. Toivoin ja sain siihen langat (Drops Cotton Merino) syntymäpäivälahjaksi vuosi sitten, ja viime kesänä ehdin aloittaa neuleprojektin tilausneuleiden välissä. En tosin hirveän pitkälle ehdistynyt, mutta ehdin kuitenkin aloittaa alimman kirjoneulekuvion ennen kuin oma projekti piti jättää sivuun tilaustöiden ja myöhemmin  joululahjaneuleiden takia. Jossain vaiheessa joulun jälkeen oli yhtäkkiä sellainen tilanne, ettei ollut yhtään isompaa tilaustyötä tehtävänä (tai siis tilauksessa on parikin puseroa, mutta niitä ei ole voitu vielä aloittaa erinäisistä syistä), joten päätin jatkaa jotain omaa neulettani. Tämän puseron lisäksi keskeneräisenä oli ainakin Drops Santorini Blue -pusero, oma sovellus puuvillaneuletakista (lankana Drops Paris) ja vielä suunnitteluasteella (langat jo odottamassa) ainakin pusero Merino Extra Finesta ja neuletakit Drops Punasta ja Drops Kid-Silkistä.

Jatkoin siis Delphos-puseron neulomista, vaikka olin jo luullut saaneeni vähäksi aikaa tarpeekseni kirjoneuleesta. Pusero edistyi pikkuhiljaa, aina sopivissa väleissä neuloin kerroksen tai kaksi. Yhtäkkiä huomasin olevani puserossa jo melko pitkällä, ja aloin miettiä, että tuleekohan siitä edes sopiva. Jännityksellä kokeilin puserontekelettä, en ollut vielä ihan kainaloissa menossa, mutta muistaakseni vartalo-osan kirjoneulekuviot olivat jo valmiina. Olin tehyt puseroa m-koon mitoilla, 3,5 mm puikoilla, ja huomasin, että siitä tulikin kapeampi kuin ohjeenmukainen (kannattaisi varmaan oikeasti välillä tarkistella neuletiheyttä). Onneksi puserosta vaikutti kuitenkin tulevan ihan sopivan oloinen, sellainen rento, mutta ei liian löysä.

Pusero mukaan lomalle

Helmikuun loppupuolella siskoni sai ylipuhuttua minut mukaansa lomareissulle ja varasimme maaliskuun alkuun matkan Teneriffalle. Päätin yrittää neuloa puseron valmiiksi ennen matkaa, sillä arvelin sen olevan aika mukava matkustuspuserona. Jatkoin neulomista, vaikka en ollutkaan ihan varma toteutuuko reissumme, kun uutisia tuli ensin Calima-hiekkamyrskystä (joka sulki kaikki Kanarian lentokentät) ja sitten koronaviruksesta (joka sulki yhden Teneriffalaisen hotellin). Hiekkamyrsky onneksi tosiaan ehti loppua ja koronaviruskaan ei tuntunut siinä vaiheessa levinneen muualle Teneriffalle, joten pääsimme matkalle. Ja sain puseron valmiiksi! 

Drops Delphos -pusero valmiina! Ja vielä pari tuntia aikaa lähtöön!

Drops Delphos -pusero valmiina! Ja vielä pari tuntia aikaa lähtöön.

Maanantai-iltana ennen lähtöä vielä viimeistelin puseron silittämällä ja muistaakseni neuloin kaula-aukon reunuksen valmiiksi. Valkoista lankaa puseroon meni aika tarkalleen 400 grammaa ja vaaleanpunaista noin 40 grammaa.

Seuraavaksi jännitti tietenkin taas, että minkähänlainen puserosta oikeasti tuli. Eritysesti jännitin puseron yläosan kokoa, sillä ohjeenmukaiset mitat tuntuivat minusta erilaisilta, kuin mitä olin aiemmin tehnyt omiin neuleisiini. Olin muistaakseni kokeillut puseroa vielä uudestaan ennen hihojen kiinnittämistä, ja silloin jo huomasin, että yläosa tuntui hieman jännältä. Silittäminen onneksi hieman vaikutti yläosaan, ja puserosta tuli kuin tulikin ihan mukavan tuntuinen. Vaikka tosiaan siinä maanantaina vielä mietin mitä puen matkalle päälle, jos puserosta ei tulekaan hyvää. Meillä oli nimittäin aika pitkä lähes yhtäjaksoinen matkustaminen luvassa, joten vaatteiden piti olla todella mukavat päällä. Matkustimme ensin linja-autolla yöllä lentokentälle, jossa oli kolme tuntia aikaa ennen lennon lähtöä, ja sitten vielä se arvioitu 6,5 tuntia matkustamista lentokoneessa.

Jännitystä matkoihin

Ihan ilman kommelluksia nämäkään matkat eivät tosin menneet, sillä mennessä jouduimme odottamaan linja-autoa yli puoli tuntia ja sitten piti vielä vaihtaa bussia kaksi kertaa matkalla, ensin Viitasaarella ja sitten Jyväskylässä. Onneksi Jyväskylässä olisi ollut aikataulun mukaan niin pitkä pysähdys, että pääsimme kai suunnilleen aikataulussa jatkamaan matkaa lentokentälle. Takaisin tullessa jouduimme tekemään välilaskun Ranskan Bordeauxiin sairaustapauksen vuoksi ja lentomme tuli Helsinkiin noin kaksi tuntia aikataulusta möhässä. Omaan aikatauluuni tämä tosin sopi hyvin, sillä muuten minulla olisi ollut aika pitkä odotusaika ennen bussin lähtöä. Nyt en siis joutunut tappamaan aikaa kentällä tylsistyneenä bussia odotellen, vaan kerkesin juuri sopivasti syödä iltapalan ja pestä hampaat jne rauhassa ennen bussin tuloa.

Huomasin näiden matkojen aikana puseron todella mukavaksi päällä, Cotton Merino -lanka taitaa olla aika täydellinen materiaali tällaiseen neuleeseen. Se on todella pehmeä ja muutenkin miellyttävän tuntuinen iholla. Langasta on myös mukava neuloa. Pusero oli todella hyvä matkustusvaatteena ja tulipa sitä käytettyä lomallakin ainakin yhtenä iltana – se ei ollut liian kuuma, mutta lämmitti kuitenkin auringon laskettua ja illan hieman viilentyessä (eli varmaan noin 20 asteeseen). Puseron kaula-aukko on aika iso, ja mietin ensin puseron yläosan tekemistä uudelleen tai ainakin kaula-aukon reunuksen pienentämistä esimerkiksi tekemällä siihen toisenkin pitsikerroksen. Toisaalta pusero on kuitenkin ihan mukava joten en ainakaan vielä ole tehnyt sille mitään muutoksia. Voi olla että jossain vaiheessa teen kaula-aukon päättelykerroksen uudestaan hieman tiukempana, ja katson kuinka paljon se vaikuttaa kaula-aukon kokoon.

Pusero on todella mukava päällä, tulee varmasti käytettyä muulloinkin kuin lomalla.

Pusero on todella mukava päällä, tulee varmasti käytettyä muulloinkin kuin lomalla.

Klompelompe Dottie -villatakki Drops Baby Merinosta

Klompelompe Dottie -villatakki Drops Baby Merinosta

Klompelompe Dottie -pusero taipuu myös neuletakiksi (Kuvassa neuleen selkäpuoli kameraan päin).

 

Klompelompe Dottie -villatakki Drops Baby Merinosta

Veljentytär tarvitsi kuulemma uuden villatakin. Katselimme erilaisia vaihtoehtoja Garnstudion ilmaisista ohjeista, ja muutama mieluinen vaihtoehto sieltä löytyikin. Voiton vei kuitenkin Klompelompe Talvilapset -kirjasta löytyvä kaurispaita, kun lupasin, että siitä saa tehtyä myös villatakin. Katsoin, että Dropsin Baby Merino on eniten samanpaksuinen kuin ohjeenmukainen Klompelompen oma lanka, joten neule päätettiin tehdä siitä. Aluksi oli ajatuksena käyttää neuletakin päävärinä väriä 27 (vanha roosa), mutta koska hyllyssä olevan langan riittävyydestä ei ollut ihan varmuutta, vaihdoimme sen hieman vaaleampaan vaaleanpunaiseen (26, vaalea vanha roosa).

Ylä- ja alareuna sekä napituslistat on neulottu kanervan värisellä langalla (väri 34) ja kirjoneulekuviossa on lisäksi luonnonvalkoista (02) ja beigeä (17). Kauriiden silmät ja kuonot on kirjottu mustalla Drops Merino Extra Fine -langalla, koska sitä oli jäänyt yli Kettupiposta ja musta-valko-punaisesta raitapiposta. Vieläkin sitä jäi jonkun verran jäljelle, saa nähdä mihin sitä seuraavaksi keksisi laittaa. Kauriiden päistä jätin valkoiset kirjontatäplät pois. Ensin meinasin tehdä ne kirjoneuleena, mutta en sitten viitsinyt tehdä niitä ollenkaan. Eikä niitä onneksi kuulemma tarvinnutkaan.

Langanvaihdon vuoksi tein noin 8-vuotiaan tytön neuletakin hieman pienemmän koon (muistaakseni noin 6-v.) silmukkamäärällä. Muuten neule on tehty noin 8-10 -vuotiaan kokojen mukaan, jotta se ei jäisi heti liian pieneksi. Silmukkamäärän pienentämisen laskin oman neuletiheyden ja ohjeenmukaisen neuletiheyden perusteella, ja neuleesta näytti tulevan oikein hyvän kokoinen. Neuletakki on neulottu hihansuun resoreita lukuun ottamatta 3 mm puikoilla, hihansuissa käytin 2,5 mm puikkoja. Pääväriä neuleeseen meni noin 170-175 grammaa, tummempaa pääväriä noin 60 grammaa, beigeä noin 10 grammaa ja valkoista 10-20 grammaa.

Puserosta takki

Puseron ohjeesta muokkasin takin hyödyntämällä muiden Klompelompe neuletakkien menetelmää. Neule on neulottu ylhäältä alaspäin, ja kaula-aukon resori on neulottu tasona. Resorin jälkeen lisäsin keskelle eteen kuusi silmukkaa (leikkausvara) ja jatkoin neulomista suljettuna neuleena. Kirjoneulekuvio ei toistu leikkausvarassa, vaan siinä on neulottu eri värejä vuorotellen, jotta langanjuoksuista tulee mahdollisimman lyhyet. Sen verran piti silmukkamääriä etukäteen tarkistella, että saa kauriita parillisen määrän (jotta ne asettuvat kauniisti neuletakkiin). Puserossa paritonkin määrä olisi mennyt, mutta en halunnut halkaista kauriin päätä napituslistaa varten. Leikkausvaran silmukat päättelin ennen alareunan resoria.

Kun neule alkoi olla muuten valmis, ompelin ompelukoneella mahdollisimman lyhyellä pistolla pari suoraa ommelta leikkausvaran molempiin reunoihin. Lopuksi leikkasin neuleen auki ompeleiden keskeltä ja neuloin napituslistat. Langanpäiden päättelyn yhteydessä ompelin muutamalla pistolla leikkausvaran toisen reunan kiinni neuleen nurjalle puolelle. Enää neuleen auki leikkaaminen ei tuntunut niin pelottavalta kuin ensimmäisellä kerralla (Klompelompe Kvalavåg), olinhan tehnyt saman jo pari kertaa aikaisemminkin (molemmissa neulomissani Klompelompe-haalareissa). Napinlävet (7 kpl) tein ihan normaalisti neulomalla 2 yhteen ja tekemällä langankierron. Nappien väli on noin 7 cm. Napeiksi valittiin vaaleanpunaiset 20mm helmiäisnapit Dropsin valikoimasta. Itse olin ajatellut jostain syystä aluksi vain puunappeja neuleeseen, mutta tuli sitten mieleen kokeilla myös miten nuo vaaleanpunaiset napit passaisivat näiden lankojen kanssa. Vähän yllätyin siitä, miten hyvin napit sopivat neuleeseen, olin ajatellut niiden olevan hieman väärän sävyiset. Vaikuttaa siltä, että väri ehkä hieman mukautuu ympäristön väreihin ja sopii näin ollen useiden eri sävyisten vaaleanpunaisten kanssa yhteen. En siis ollut yhtään yllättynyt, että neiti valitsi vaihtoehdoista juuri ne vaaleanpunaiset napit neuleeseensa.

 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

 

Nappien valintaa. Vaaleanpunaiset olivat neidin suosikit.
Nappien valintaa. Vaaleanpunaiset olivat neidin suosikit.
Ennen leikkaamista piti kokeilla, että onko neuleesta tulossa sopiva.
Ennen leikkaamista piti kokeilla, että onko neuleesta tulossa sopiva.
Klompelompe Dottie -puserosta muokattu neuletekki valmiina!
Klompelompe Dottie -puserosta muokattu neuletekki valmiina!
Merihenkinen raitapaita – kummipojalle neuleita osa 9

Merihenkinen raitapaita – kummipojalle neuleita osa 9

Merihenkinen raitapaita on neulottu Drops Cotton Merino -langasta.

 

Merihenkinen raitapaita – Kummipojalle neuleita osa 9

Kummipoika on saanut tähän mennessä joka joulu joululahjaksi jonkinlaisen neulepuseron/ -takin tai vastaavan. Vuonna 2019 vuorossa oli Drops Cotton Merino -langasta neulottu raitapaita. Inspiraationa paidalle toimi aikoinaan itselleni Drops Karisma -langasta neulomani raitapaita, kummipojan puseroon vain sovittiin laittavamme resorit sinisiksi, omassa puserossani ne ovat valkoiset. Omassa puserossani on koristeena toisella olalla kolme ankkurinappia, halusin ne siihen ihan muuten vain, raitapaita kun aina on jotenkin merihenkinen. Minulla ei kuitenkaan ollut nappeja enää jäljellä, enkä enää muistanut mistä ne oli tilattu, joten kummipojan paitaan piti keksiä joku muu merihenkinen ratkaisu. Googletin ankkurinappeja, ja paljon erilaisia vaihtoehtoja löytyikin. Mikään ei vain oikein tuntunut oikealta – ennen kuin löysin vanhan hopean värisen ankkurin mallisen napin kankaita.com -verkkokaupasta (tässä linkki). En ollut aivan varma mihin kohti paitaa napin aion kiinnittää, vaihtoehtoina olivat helma ja puseron yläosa, mutta onneksi sitä ei tarvinnut päättää heti.

Mitään varsinaista ohjetta en puseroa varten etsinyt, vaan neuloin sen suunnilleen kummipojan mittojen mukaan. Vähän kasvunvaraa pyrin siihen kuitenkin jättämään. Aloitin puseron neulomisen helman resorista, eli neuloin paidan alhaalta ylöspäin niin saumattomasti kuin mahdollista. Neuloin siis ensin puseron helman kainaloihin asti suljettuna neuleena. Resorin korkeus on noin 6-8 cm ja raidat ovat 4 kerroksen korkuisia. Kerroksen aloituskohta on toisella sivulla, olemattoman sivusauman kohdalla. Värinvaihtokohdista sai mielestäni aika siistit ja huomaamattomat kun teki langanvaihdot niin, että kiersi langat aina samoin päin. Uusi väri otettiin ikään kuin vanhan takaa mukaan neuleeseen, eli langat kierrettiin myötäpäivään. Värinvaihtokohdissa kannattaa myös kiinnittää huomiota lankojen kireyteen, jotta saumakohdasta tulee siistit, eikä värinvaihtokohtiin jää porrastusta. Vartalo-osan jälkeen neuloin hihat suljettuna neuleena samalla opilla kuin vartalo-osankin. Hihoihin lisäsin silmukoita muutaman sentin välein kunnes ne olivat mielestäni riittävän leveät. Mittoja varmistelin välillä parista Dropsin neuleohjeesta (Narvik ja Clever Clark).

 

Kaarrokeyläosa

Toista hihaa neuloessani keksin, että haluan neuloa kaarrokkeeseen yhden sinisen raidan tilalle punaisen, sillä minulla oli punaista Cotton Merinoa jäljellä eräästä aikaisemmasta kummipojan joululahjaneuleesta (lapsen huivikauluspusero). Sinivalkoinen raitaneule on toki merihenkinen, mutta mielestäni yhdellä punaisella raidalla varustettu raitapaita on vieläkin merihenkisempi. Ja pirteämpi. Voi toki silläkin olla vaikutusta, että punainen on ollut lempivärini jo hyvin pitkään. Varmuuden vuoksi kysyin tietenkin luvan punaisen raidan laittamiseen, ja kummipoika hyväksyi ajatuksen. Ankkurinapillekin löytyi näin sopiva paikka – se pitäisi tietenkin kiinnittää punaiseen raitaan puseron etupuolelle.

Neuloin kappaleiden yhdistämisen jälkeen vielä pari sinistä raitaa ennen punaista ja pelkäsin neuloessani, että raita tuli liian ylös. Aloitin kavennukset muistaakseni vasta punaisen raidan jälkeen, tein ne tarkoituksella joka kerroksella hieman eri kohdassa, etteivät kavennukset taita raitoja (kuten raglantyyppisenä tehdyssä omassa raitapaidassani). Punaisen raidan jälkeen tuli vielä pari sinistä raitaa ennen resoria. Mietin ensin, että tekisin puseron kaula-aukkoon niskan korotuksen, mutta puseron kanssa tuli vähän kiire, joten en ehtinyt alkaa miettiä miten sen saisi raitaneuleen kanssa toimimaan vaan jätin sen pois. Kaula-aukon resori, kuten muutkin resorit on neulottu 2 o, 2 n -joustinneuleena 3 mm puikoilla.  Sileässä neuleessa käytin 4 mm puikkoja.

Puseroon meni lankaa yhteensä vajaa 350 grammaa ja pusero on neulottu noin 10-vuotiaalle. Sinistä lankaa meni noin 180 g, valkoista noin 145 g ja punaista noin 5-10 grammaa. Helman resoriin kiinnitin Tänkimäätein-logon. Puseron kanssa tuli tosiaan vähän kiire, sillä tilaustöiden (ja myös tavallisten oikeiden töiden) vuoksi en ehtinyt aloittaa puseron neulomista kovin ajoissa. Jouluaaton vastaisena yönä kinkun paiston ohessa siis viimeistelin puseroa silmät ristissä joskus aamuyöllä. Mutta pusero ehti kuitenkin aatoksi valmiiksi, ja oli kummipojalle sopiva. Hän vaihtoikin puseron heti päälle avattuaan sen lahjapaketista ja tuntui tykkäävän uudesta puserostaan. Punainen raitakin näytti onneksi olevan ihan sopivalla korkeudella. Lupasin tarvittaessa fiksata kaula-aukkoa jotenkin, jos alkaa näkyä tarvetta siihen. Nyt pusero ainakin asettui ihan hyvin ja kaula-aukko näytti sopivalta, mutta käytössä neule aina jonkin verran venyy, joten oli puhe seurata miten kaula-aukolle käy.

Kuvan saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Merihenkinen raitapaita kummipojalle joululahjaksi. Lankana Drops Cotton Merino.

Merihenkinen raitapaita kummipojalle joululahjaksi. Lankana Drops Cotton Merino.

Edelliset kummipojan joululahjaneuleet löytyvät täältä:

Islantilaisneule tilaustyönä Drops Karisma -langasta

Islantilaisneule tilaustyönä Drops Karisma -langasta

Islantilaisneule mittatilaustyönä. Lankana Drops Karisma.

 

Islantilaisneule tilaustyönä Drops Karisma -langasta

Tämä islantilaisneule on neulottu mittatilaustyönä asiakkaan toiveiden mukaan. Puseron malli on muokattu Kalastajan vaimon islantilaisneuleesta, asiakkaan toiveesta puseron helmaan ja hihansuihin neulottiin 8 cm joustinneuleresorit ja kaulus ei ole kovin korkea. Sivuhalkiot jätettiin pois. Asiakas halusi puserosta konepesun kestävän, joten langaksi valikoitui Drops Karisma. Kalastajan vaimon puserossa lankana oli Viking of Norwayn Maya Alpaca, ja blogitekstissä mainittiin Drops Brushed Alpaca Silkin olevan samantapainen lanka. Oma arvioni on kuitenkin, että Dropsin langoista Air tai Melody voisivat olla lähimmäksi samanlaisia, sillä Brushed Alpaca Silk on ohuempaa – en tosin ole ”livenä” tutustunut tuohon Maya Alpacaan. Karisma on huomattavasti ohuempaa kuin 7 mm puikoilla neulottava Maya Alpaca, mutta sehän ei ole ongelma, jos silmukkamääriä pystyy soveltamaan.

Kalastajan vaimon ohjeessa ei ollut valmiin neuleen mittoja ollenkaan, joten laskin arvion langan vyötteessä olevan silmukkamäärän ja ohjeen silmukkamäärän perusteella ja sovelsin sen Karismalle. Aloin neuloa puseroa näillä tiedoilla hieman paksummilla puikoilla kuin mitä yleensä Karismalla käyttäsin, jotta puserosta saadaan laskeutuva. Huomasin kuitenkin hyvin pian, että puserosta tulee todennäköisesti aivan liian suuri, vaikka asiakas halusikin vähän ylisuuren puseron. Pyysin siis asiakkaan sovittamaan puseron tekelettä, ja totesimme, että ainakin 10 senttiä saisi ympärysmittaa pienentää. Samalla tarkastelimme muitakin mittoja. Tämän jälkeen pääsin aloittamaan puseron tekemisen alusta.

Tällä kertaa ympärysmitasta tuli asiakkaan toiveiden mukainen ja kun pituutta oli tarkasteltu vielä yhden ylimääräisen kerran, sai senkin sopivaksi. Vartalo-osa on neulottu kokonaan samalla silmukkamäärällä (184 s) ja sen ympärysmitta on noin 100 cm. Hihansuut ovat asiakkaan toiveesta aika tiukat, ne on neulottu suljettuna neuleena alhaalta ylöspäin. Lisäykset on tehty kerroksen alussa ja lopussa (kainalossa silmukoita 60). Hauska yhteensattuma on se, että kun kaikki kappaleet yhdisti yhdelle pyöröpuikolle, silmukkamäärä oli suoraan sopiva kirjoneulekuviolle (184+60+60 =304 silmukkaa -> 38 mallikertaa)!

 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla!

Islantilaisneule välisovituksessa. Tämän jälkeen kaula-aukkoa fiksattiin vielä pari kertaa.

Islantilaisneule välisovituksessa. Tämän jälkeen kaula-aukkoa fiksattiin vielä pari kertaa.

Valmis islantilaisneule lähti asiakkaalle juuri ennen itsenäisyyspäivää.

Valmis islantilaisneule lähti asiakkaalle juuri ennen itsenäisyyspäivää.

Kaula-aukko aiheutti vähän päänvaivaa

Vähän etukäteen jännitin, että miten kirjoneulekuvio sopii vaihdetulle langalle korkeutensa puolesta, mutta karrokkeesta tulikin juuri sopivan korkuinen. Kaula-aukon kanssa sitten tulikin säätöä hieman enemmän, sillä ohuemmalla langalla silmukkamäärä oli tietenkin paljon suurempi kaarrokkeen jälkeen kuin mitä ohjeenmukaisella langalla olisi tullut, joten kaula-aukon resoria ei ihan suoraan voinut alkaa tekemään. Asiakas toivoi, että valkoista neuletta olisi ollut hieman korkeammin ennen resoria, mutta kun kokeilimme pariinkin eri kertaan sellaista, tuntui puseron kaarrokekuvio asettuvan väärään kohtaan. Lopuksi päädyimme radikaaliin ratkaisuun ja kavensin nopeasti heti kaarrokkeen jälkeen ja neuloin resorin siis melkein heti kaarrokkeen jatkoksi. Näin kaula-aukon sai toimimaan parhaiten. Tässä viimeisessä vaihtoehdossa ei myöskään tehty niskaosan korotusta, mikä oli ainakin yhdessä välivaiheessa kokeilussa.

Pusero on neulottu pääasiassa 4,5 mm puikoilla, mutta resoreissa käytin 3,5 ja 4 mm puikkoja. Päävärinä on vaalea helmenharmaa (72) ja kaula-aukossa luonnonvalkoinen (01). Kaarrokkeessa on lisäksi beigekirjavaa (54) ja tummaa sinivihreää (37) Karismaa. Harmaata lankaa meni 450 g, valkoista 50 g, beigekirjavaa noin 45 g ja sinistä noin 25-30 grammaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan hihan sisäpituus oli 48 cm, ranteen ympärys noin 18 cm ja hihan yläreunan ympärys noin 32 cm. Puseron pituus kainalosta helmaan oli alun perin suunniteltu noin 45 cm pituiseksi, mutta jollain sovituskerralla sekä hihan sisämittaa että helman pituutta kasvatettiin hieman. Valmiin puseron helma taisi olla noin 50 cm pitkä kainalosta alaspäin. Kaula-aukon resori on noin 4 cm korkea. Viimeistelin puseron silittämällä (mahdollisimman matala lämpö ja paljon höyryä).

Laivapaita – kummipojalle neuleita osa 8

Laivapaita – kummipojalle neuleita osa 8

Laivapaita on neulottu Drops Merino Extra Fine -langasta ja kuva on neulahuovutettu huovutusvillasta. Huovutusvillasta osa on Novitan Hahtuvaista, osa paikallisen lammastilan huovutusvillaa ja mahdollisesti joukossa oli vielä jotain muitakin huovutusvilloja.

 

Laivapaita – kummipojalle neuleita osa 8

Vuoden 2018 joululahjaksi oli tarkoitus neuloa kummipojalle Klompelompe Ludvig -paita, väritkin oli jo valittu Drops Baby Merino -langasta. En ollut ehtinyt vielä aloittaa neulomista, kun kummipoika toivoi, että neuloisinkin samanlaisen laivapaidan kuin 2011 jouluksi. Edellisestä laivapaidasta esittely löytyy täältä: http://tankimaatein.blogspot.com/2014/01/kummipojalle-neuleita.html. Puseron ohje on Novitan Syksy 2009 -lehdessä, ja ohjeenmukainen lanka on Novita 7 veljestä. Lanka on kuitenkin liian karheaa herkkäihoiselle kummipojalle, joten tällä kertaa päätin neuloa puseron Merino Extra Fine -langasta, joka on suurinpiirtein saman paksuista kuin 7 veljestä. Väriksi kummipoika valitsi vaalean harmaansinisen (väri 19).

Puseron neulominen sujui ilman ongelmia, tein siitä hieman reilun kokoisen tuolloin 9-vuotiaalle kummipojalle. Neuloin puseron 4 mm puikoilla (resorit pienemmillä) ja siihen meni lankaa 7-8 kerää, eli 350-400 grammaa.  Laivan osat neulahuovutin siten, että ensin neulahuovutin levyt kaikista isommista tarvittavista väreistä. Seuraavaksi leikkasin levyistä tarvittavat palat, ja kiinnitin ne paikoilleen puseroon neulahuovuttamalla. Käytin huovutusalustana superlonlevyä ja neulana ihan tavallisia huovutusneuloja. Huovutusneulainta minulla ei ole, joten pistely meinasi jossain vaiheessa alkaa tuntua työläältä. Alapuolella kuvia prosessista.

Palojen sommittelua paikoilleen.

Palojen sommittelua paikoilleen.

Sisäpuoli kuvan alustavan kiinnittämisen jälkeen.

Sisäpuoli kuvan alustavan kiinnittämisen jälkeen.

Pusero ennen pesukonehuovutusta.

Pusero ennen pesukonehuovutusta.

Ongelmia pesukonehuovutuksessa

Valmis laivapaita. Huovutettu kuva on viimeistelty tikkipistoilla mustalla Merino Extra Finella.

Valmis laivapaita. Huovutettu kuva on viimeistelty tikkipistoilla mustalla Merino Extra Finella.

 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla kuvaa.

Varsinainen kuvan kiinnittäminen tapahtui pesukonehuovutuksessa 30 asteessa. Tässä vaiheessa tapahtui jotain asiaankuulumatonta, ja koko pusero huopui. Ilmeisesti langan Superwash – käsittely oli jotenkin viallinen, sillä Merino Extra Finen kyllä pitäisi kestää varovainen 40 asteen pesu. Pesuaine ja -ohjelma kuitenkin olivat sellaiset, joita olen käyttänyt ennenkin. (Reklamoin tuotteesta ja sain hyvityksenä uudet langat). Mietin hetken, että mitä ihmettä puserolle voi tehdä, että siitä saa vielä käyttökelpoisen, sillä ei oikein tehnyt mieli heittää roskiin niin isotöistä neuletta.

Päätin kokeilla puseron pelastamista venyttämällä ja höyryttämällä sitä. Pesukonekäsittelyssä myös joku neulahuovutettu laivan osa oli irronnut paikoiltaan, joten saatuani puseron suunnilleen kuntoon, neulahuovutin kuvaa vielä hieman lisää ja laitoin sen uudelleen koneeseen. Tällä kertaa pusero ei enää kärsinyt pesusta yhtä paljoa, mutta tämänkin pesun jälkeen vielä venyttelin puseroa lisää. Onneksi olin tehnyt puserosta hieman liian suuren, sillä laivapaita kutistui huopuessaan hieman ja oli kummipojalle juuri sopiva. Se ehkä sitten juuri ja juuri riitti viime talveksi, mutta ei siitä sen pitempiaikaista iloa saatu, vaikka se alun perin oli tarkoituksena.

Edelliset kummipojan joululahjaneuleet löytyvät täältä: