Drops Sweet Ivy -pitsipusero

Drops Sweet Ivy -pitsipusero

Drops Sweet Ivy -puserossa on aaltopitsinen helma ja kaunis pitsikuvio keskellä edessä.

 

Drops Sweet Ivy -pitsipusero

Neuloin vuosi sitten maaliskuussa 5 vuotta täyttäneelle kummitytölle lahjaksi Dropsin Sweet Ivy -puseron. Puseron ohjeessa alkuperäinen lanka on Drops Safran (ohje löytyy täältä), mutta neuloin puseron Dropsin Baby merinosta, sillä se on omasta mielestäni miellyttävämpi neulottava kuin 100 % puuvillaa oleva Safran. Ja lisäksi näillä seuduilla on maaliskuussa yleensä vielä sen verran talvisia kelejä, että ohut merinovilla on puuvillaa käytännöllisempi paitalanka. Puseron ohjeessa on kokoja vauvasta noin 6-vuotiaan kokoon asti. Isoin (5/6-vuotiaan) koko vastaa 110-116 cm kokoa, ja neuloin puseron tässä koossa. Ohjeenmukainen menekki Safranilla on 150 grammaa (tässä on selvästi virhe, sillä norjan- ja englanninkielisessä ohjeessa tässä on menekki 200 g – olen laittanut tästä korjauspyynnön Garnstudiolle), Baby merinoa meni neulomaani puseroon noin 180 grammaa.

Pusero neulotaan ylhäältä alaspäin, aluksi tasona ja nappia varten tehtävän halkion jälkeen suljettuna neuleena. Edessä keskellä on iso, kaunis pitsineulekuvio, takaosa on pääasiassa sileää neuletta. Helmassa on koko puseron mitalta aaltopitsinen reunus, kaulus ja hihansuut ovat ainaoikeinneuletta. Puseron malli on mielestäni todella kaunis, ja se oli myös mukavaa neulottavaa pitsikuvion takia. Puseron kaula-aukon halkiossa on kaksi pientä nappia, käytin tähän joskus aikoja sitten ostamiani söpöjä pieniä puisia kukkanappeja.

Pusero taisi olla aluksi kummitytölle hieman liian suuri, mutta malli menee onneksi hieman tunikamaisenakin. Ja parempi liian suuri kuin liian pieni! Jännitin hieman, että mitä mieltä kummityttö on puseron väristä, mutta on puserolle näyttänyt olevan käyttöä, joten jospa se ei ihan vastenmielinen olisi. Vaaleanpunainen olisi ollut varma valinta, mutta mukavaa neuloa välillä muistakin väreistä. Itse pidän paljon tuosta vaaleasta merenvihreästä (Baby merinon väri 43), ja hauskaa oli myös se, että ohjeessa oli käytetty vastaavaa väriä Safranista.

Drops Sweet Ivy -pitsipusero

Drops Sweet Ivy -pitsipusero.

Pitsipusero takaa. Kukkanapit ostettu jostain aikoja sitten.

Pitsipusero takaa. Kukkanapit ostettu jostain aikoja sitten.

Klompelompe Röyhelötakki Drops Baby Merinosta

Klompelompe Röyhelötakki Drops Baby Merinosta

Klompelompe Röyhelötakki vauvalle. Lankana ohjeesta poiketen Dropsin Baby merino, joka on ihanan pehmeä ja konepesun kestävä 100 % merinovillalanka.

 

Klompelompe Röyhelötakki Drops Baby Merinosta

Neuloin viime vuoden marras-joulukuussa tilaustyönä neuletakin marraskuussa syntyneelle pienelle prinsessalle. Koska neuleesta haluttiin mahdollisimman monen asun kanssa yhteensopiva ja helppohoitoinen, valittiin langaksi luonnonvalkoinen Drops Baby merino. Selailin erilaisia neuletakkien ohjeita omistamistani kirjoista ja lehdistä sekä tietenkin Dropsin verkkosivuilta, ja laitoin tilaajan toiveiden mukaisista neuleista kuvia tilaajalle. Pienen harkinnan jälkeen tilaaja valitsi malliksi Klompelompen suloisen Röyhelötakin, jonka ohje on kirjassa Kesälapset. Neule päätettiin tehdä 3 kk koossa, ettei se jäisi heti pieneksi, mutta ei toisaalta olisi myöskään liian suuri käytettäväksi heti.

Röyhelöneuletakki neulotaan ylhäältä alaspäin, ja hihansuiden ja helman reunukset viimeistellään taittamalla ja kiinnittämällä reikäkerroksen jälkeen neulotut reunukset nurjalle puolelle. Tämä, kuten muutkin Klompelompen mallit, oli minulle mieluinen ohje senkin takia, että ommeltavia saumoja on mahdollisimman vähän. Pieni neuletakki oli mukava neulottava, ja se valmistui kohtuullisen nopeasti ohuehkosta langasta ja 3 mm puikoista huolimatta. Lankaa neuleeseen meni noin 85 grammaa. Kukkakoristeiset puunapit ovat myös Dropsin valikoimasta (15 mm kuviollinen puunappi). Viimeistelin Röyhelötakin kosteiden pyyhkeiden välissä, jolloin neulepinta tasaantuu hieman.

 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Hyvät eväät kruunaavat myös neulehetken!

Hyvät eväät kruunaavat myös neulehetken!

Klompelompe Röyhelötakki viimeistelyä (höyryttäminen / kostuttaminen tms) vaille valmis.

Klompelompe Röyhelötakki viimeistelyä (höyryttäminen / kostuttaminen tms) vaille valmis.

Valmis röyhelötakki, näytti tulevan aika sopivan kokoinen.

Valmis röyhelötakki, näytti tulevan aika sopivan kokoinen.

Pienoismalli Drops Lemon Pie -muunnelmasta

Pienoismalli Drops Lemon Pie -muunnelmasta

Pienoismalli ja oma suosikkivillapuseroni.

 

Pienoismalli Drops Lemon Pie -muunnelmasta

Kummityttö toivoi jossain vaiheessa talvea samanlaista keltaista villapuseroa, jonka tein itselleni pari vuotta sitten. Oma puseroni on pienin muutoksin tehty Drops Lemon Pie -pusero, jonka esittely on täällä. Lemon Pie -puseron alkuperäinen ohje löytyy täältä: https://www.garnstudio.com/pattern.php?id=8731&sid=1685&cid=11. Ajatus samanlaisista villapuseroista oli hauska, ja päätin neuloa hänelle sellaisen syntymäpäivälahjaksi. Langaksi kummitytön puseroon valitsin kuitenkin Drops Cotton Merinon, koska ajattelin sen olevan käytännöllisempi lanka lapsen neuleeseen. Ja lisäksi minulla oli kotona jämäkerät sekä valkoisesta että harmaasta, jotka oli kätevä hyödyntää tähän. Cotton Merinon ja Merino extra finen värit poikkeavat hieman toisistaan, mutta pieni sävyero on vain mukava yksityiskohta.

Koska Lemon Pie -puserosta ei löytynyt lasten kokoja ollenkaan, käytin Drops Little Missy -puseron ohjetta apuna pienoismallin suunnittelussa. ”Piirsin” Exeliin ruutukaavion sekä Little Missyn että Lemon Pien ruutukaavioista, ja sitten muokkasin Lemon Pien kaavion sopimaan Little Missyn 3-4 -vuotiaan koon kaavioon. Kuviosta piti jättää muutamia kerroksia pois, että kirjoneule osuu samaan kohtaan kuin omassa puserossani. Sain kuitenkin yllättävän pienellä vaivalla sovitettua kuvion käytettävissä oleviin kerros- ja silmukkamääriin.

Aamuneulontaa

Hoksasin aloittaa puseron tekemisen vasta noin 1,5 viikkoa ennen kummitytön (ja minun) syntymäpäivää, mutta onneksi pusero valmistui viikossa – varsinkin kun juhlimme kummitytön syntymäpäivää jo muutamaa päivää etukäteen. Pienoismalli on neulottu resoreita lukuun ottamatta 4 mm puikoilla, joten neulominen on aika joutuisaa. Resorit tein 3 mm puikoilla. Kaarrokkeen kirjoneulekuvio koukuttaa tekemään vielä yhden kerroksen ja sen jälkeen vielä yhden kerroksen lisää, vaikka olisi jo aika lopettaa. Sattumoisin juuri puseron neulomisen aikoihin kotonani oli hieman remonttia, ja heräsin aamulla pari tuntia ennen töihin lähtöä päästämään remonttiporukan sisään. Aamut oli siis kätevä aloittaa neulomalla. Tämä on minulle melko poikkeuksellista, sillä yleensä neulon iltaisin. Silloin kun oikeasti kannattaisi jo olla nukkumassa, tai ainakin valmistautua siihen. Nautin rauhallisista aamuista neuleen parissa, mutta en näköjään niin paljoa, että olisin ottanut sen tavaksi.

Pusero on neulottu ylhäältä alaspäin, ja mittoihin tosiaan käytin apuna tuota Little Missy -puseroa. Valmistuttuaan paita näytti kovin pieneltä, ja pelkäsin, että tulikohan siitä kuitenkin liian pieni, mutta onneksi tuntui olevan juuri sopivan kokoinen kevääksi ja kesäksi. Puseroon meni keltaista lankaa noin 140 grammaa, harmaata noin 25 grammaa ja valkoista 25-50 grammaa. (Valkoisen todellisesta määrästä ei ole tarkkaa tietoa, sillä en enää löytänyt vyötettä, johon olin kirjoittanut jäljellä olleen lankamäärän. Enkä muistanut punnita valmista paitaa, joten senkään avulla valkoisen menekkiä ei saanut laskettua.)

Pienoismalli valmiina paketoitavaksi juuri ajoissa!

Pienoismalli valmiina paketoitavaksi juuri ajoissa!

Kummityttö oli onnellinen uudesta puserostaan.

Kummityttö oli onnellinen uudesta puserostaan.

Kuvassa Drops Lemon Pie -puseron kaarrokkeesta muokkaamani ruutukaavio.

Kuvassa Drops Lemon Pie -puseron kaarrokkeesta muokkaamani ruutukaavio. HUOM! Malli ei ole omani, vaan Garnstudion ohjeesta pienennetty.

Venla-villapaita (RKNITS) Drops Snow -langasta

Venla-villapaita (RKNITS) Drops Snow -langasta

Venla-villapaita Drops Snow -langasta.

 

Venla-villapaita (RKNITS) Drops Snow -langasta

Eräs asiakas tuli alkuvuodesta kyselemään mahdollisuutta joululahjaneuleen tilaamiseen, ja koska hän oli liikkeellä hyvissä ajoin, pystyin ottamaan tilauksen vastaan ja lupaamaan neuleen jouluksi. Puseron malli on Rknitsin Venla, ja sen ohje löytyy täältä.  Paita on sievä, hieman laatikkomainen ja patenttineuleen ja paksun langan ansiosta todella muhkea ja siis varmasti lämmin! Patenttineuletta olen neulonut paljon aiemminkin, mutta tässä käytetty ainaoikein-patentti oli uusi tuttavuus. Hyvien ohjeiden ansiosta sen rytmiin oli helppo päästä, ja neuletta oppi ”lukemaan” nopeasti. Ainaoikein-patenttiin löytyy hyvä ohjevideo Garnstudion sivuilta, eli täältä. Puseroon toivottu väri oli laventeli (54), jota ei vielä tilausta tehdessä , eli helmikuussa 2021, ollut lankakauppani valikoimissa. Otin toivotun värin heti seuraavaan täydennystilaukseen, että lanka varmasti ehtii ajoissa.

Pääsin aloittamaan puseron neulomisen lokakuun lopussa, ja paksusta langasta ja simppelistä mallista johtuen pusero eteni nopeasti. Neuloin puseron joustinneuleiset osuudet 6,5 mm puikoilla ja patenttineuleen 10 mm puikoilla. Otin tavoitteeksi neuloa vähintään yhden kerän verran puseroa eteenpäin joka ilta (neulon tilausneuleetkin vapaa-ajallani), ja vähintään tähän taisin päästäkin. Pusero neulotaan tasona kappaleista, joten saumojen ompeleminen oli kohtuullisen iso homma. Ainakin siihen nähden, että neulon mieluiten puserot suljettuna neuleena ja kaarroketyyppisesti. Jätän siis saumat pois aina kun se on mahdollista. Tässäkin pohdin ensin mahdollisuutta neuloa pusero ilman saumoja, mutta päätin kuitenkin tehdä ohjeen mukaan. Ompelin saumat oikealta puolelta, jotta saan niistä mahdollisimman siistit, ja ainakin joitain saumoja taisin ommella pariinkin kertaan.  M-kokoiseen puseroon meni noin 715 grammaa lankaa.

Viimeistely etikkavedessä

Lopuksi viimeistelin paidan kastelemalla sen etikkavedessä ja kuivattamalla sen tasolla. Etikan pitäisi hieman pehmentää villaa, ja kasteleminen siistii ja tasoittaa pintaa. Muhkean puseron kuivattamiseen sai varata pari päivää aikaa, vaikka heti enimmät vedet puristeltuani rullasinkin puseron pyyhkeiden väliin, jotta saan sen mahdollisimman kuivaksi, tai ehkä paremminkin mahdollisimman vähän märäksi, ennen kuivumaan levittämistä. Märän neuleen käsittelyssä on oltava varovainen, ettei vahingossa venytä neuletta liikaa. Kuivattamisen aikana kääntelin puseroa useampaan kertaan, jotta se kuivuisi mahdollisimman tasaisesti ja hyvin. Tilaaja sai noudettua valmiin puseron lankamyymälästä jo ennen marraskuun puoliväliä ja vaikutti olevan tyytyväinen.

 

Alla olevat kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla kuvaa.

Ensimmäinen kerä neulottu!

Ensimmäinen kerä neulottu!

Venla-paidan osat valmiina.

Venla-paidan osat valmiina.

Valmis Venla! Kuva otettu ennen etikkavesikäsittelyä.

Valmis Venla! Kuva otettu ennen etikkavesikäsittelyä.

Drops Wayfarer Flora ja Kid-Silk -langoista

Drops Wayfarer Flora ja Kid-Silk -langoista

Drops Wayfarer -neuletakki lämmittää mukavasti.

 

Drops Wayfarer Drops Flora ja Kid-Silk -langoista

On ollut projektina koittaa vähän vähentää kotiin kerättyä lankavarastoa, ja viime keväänä päätin vihdoin hyödyntää joskus aikoinaan (ehkä jopa opiskeluaikana!) hankkimani Drops Kid-Silk -langat. Tätä ihanan kevyttä ja pörröistä lankaa meillä ei valitettavasti ole myymälän valikoimassa, ainakaan vielä toistaiseksi. Olin hankkinut langat ajatuksella, että neulon niistä joskus jonkun ihanan neuletakin, mutta kaksi ohutta silkkimohairtakkia tehtyäni (esittely täällä) en jaksanut tai viitsinyt tehdä enempää ihan ohuita neuletakkeja. Vaihtoehtona oli siis tehdä neule kaksinkertaisella Kid-Silkillä tai laittaa sen kaveriksi joku toinen lanka. Löysin Garnstudion sivuilta muutamia kivoja C-lankaryhmälle sopivia ohjeita, joista tällä kertaa päätin toteuttaa Wayfarer-neuletakin (Alkuperäinen ohje löytyy täältä!). Olin jo talvipakkasilla ehtinyt haaveilla lämpimämmästä neuletakista, joka saisi olla esimerkiksi reisipituinen. Ohjeenmukainen lanka on Drops Air, joten harmaan Kid-Silkin (väri 10) lisäksi päätin käyttää takissa Drops Flora -langan keskiharmaata (väri 04) tuomaan ryhtiä neuleeseen.

Neuloin takin S-kokoisena pääasiassa ohjeen mukaan, mutta muutamia pieniä poikkeuksia toki tein. Hihat tein kokonaan patenttineuleena (suljettuna) ja etu- ja takakappaleet tein yhtenä kappaleena ilman sivusaumoja ja halkioita. Napeiksi (6 kpl) valitsin Dropsin 20 mm helmiäisnapit, värinä kuunsäde. Nappeja voi tietenkin pitää kiinni, mutta itsellä tulee kyllä useimmiten pidettyä napit auki, mielestäni se on kivempi niin. Neulos on myös aika kevyttä ja venyvän tuntuista, joten vähän pelkään nappilistan venyvän. Taskut ovat sievä ja hauska yksityiskohta, mutta ainakaan tällä lankayhdistelmällä niissä ei voi säilyttää mitään kovin painavaa. Sopivat kuitenkin hyvin vaikkapa käsien lämmittämiseen.

Langanmenekki ja puikot

Neuloin takin  4 ja 6 mm puikoilla, ohjeessa 4 ja 7 mm, ja se valmistui huhti-toukokuun vaihteen tienoolla. Floraa meni  yhteensä 235 grammaa (35 % alpakka, 65 % villaa), ja Kid-Silkiä 135 grammaa (75 % mohair, 25 % silkki). Yhteensä siis 370 grammaa, eli vastaava määrä kuin ohjeessa (S-kokoon neuvottiin varaamaan 400 g). Huvikseni laskin neuletakin materiaalin lopulliset prosenttiosuudet lankojen osalta: lampaanvillaa 41,3 %, mohairia 27,4 %, alpakkaa 22,2 % ja silkkiä 9,1 %.

 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Valmis neuletakki!

Valmis neuletakki!

Ihana neuletakki lämmittää toimistossa palelijaa mukavasti.

Ihana neuletakki lämmittää toimistossa palelijaa mukavasti.

Nappeja ei juuri tule pidettyä kiinni.

Nappeja ei juuri tule pidettyä kiinni.

Kinos – Ístexin Álafosslopista neulottu kirjoneulepusero

Kinos – Ístexin Álafosslopista neulottu kirjoneulepusero

Kinos-kirjoneulekuviota. Kirjoneulekuvio ulottuu hieman kainaloiden alapuolelle. Lisää kuvia jutun lopussa.

 

Kinos – Ístexin Álafosslopista neulottu kirjoneulepusero

Bongasin syksyllä uuden neulekirjan, joka vaikutti kiinnostavalta (Linka Neumann, Norjalaisia Villapaitoja). Sain sen kirjastosta lainaan, ja löysin kirjasta useampiakin kiinnostavia neuleita. Kinos (Føyka) oli kuitenkin se, joka houkutti heti tilaamaan langat. Samalla sai hyvän syyn päästä kokeilemaan minkälaista se kovasti kehuttu islantilainen villa on, sillä puseron ohje oli Ístexin Álafosslopille suunniteltu. Syksyllä 2020 kyseistä lankaa oli vielä hyvin saatavilla (nyt lanka taitaa olla pääasiassa loppuunmyyty toistaiseksi, ilmeisesti myöhemmin keväällä vasta saa lisää), joten värit sai valita ihan oman fiiliksen mukaan. Vaihtoehtoina oli vihreäsävyinen ja harmaa pienellä punaisella lisällä. En ollut varma nettikuvien perusteella mikä vihreän sävy olisi ollut se mieluisin, joten päädyin tilaamaan keskiharmaata pääväriksi ja vaaleampaa harmaata sekä punaista kaarrokkeen kuvioon. Punaisen sävyksi oli kaksikin vaihtoehtoa, ja vertailin niiden värejä useamman eri verkkokaupan sivuilla ennen kuin valitsin tummemman. Lokakuussa 2020 sitten tilasin pääväriä 5 kerää (100 g / kerä) ja lisävärejä kumpaakin 2 kerää.

Ennen lankojen tilaamista mietin kyllä vaihtoehtoja myös Dropsin langoille, esimerkiksi Drops Snow voisi olla aika hyvin yhteensopiva Álafosslopin ohjeisiin. Halusin kuitenkin tietää minkälaista tuo islantilainen oikeasti on, sillä siitä minulla ei ollut kokemusta. Jo ennakkoon tiedossa ollut karheus ei tässä tapauksessa haittaisi, sillä puserosta tulisi muutenkin niin paksu, että soveltuisi parhaiten ulkoiluneuleeksi. Islantilaisen lampaan villasta tehdyn langan sanotaan olevan erityisen säänkestävää, sillä eristävä alusvilla ja vettähylkivä päällysvilla muodostavat erinomaisen kokonaisuuden. En osaa sanoa tarkemmin, päteekö sama myös muihin käsittelemättömiin villalankoihin, sillä en ole tutustunut tarkemmin eri lankojen valmistustapoihin tai lammasrotujen villalaatuihin.

Kiireetön neuleprojekti

Syksyllä minulla oli sen verran paljon tilaustöitä tehtävänä, etten voinut neuloa puseroa heti. Sain kuitenkin innostettua myös serkkuni kyseisestä kirjasta ja paksun ulkoilupuseron neulomisesta, ja suunnittelimmekin pitävämme yhdessä neuleiltoja, joissa neuloisimme islantilaisista langoista paitojamme. Tein siis itseni kanssa diilin, että näissä neuleilloissa (max. kerran viikossa) voin neuloa itselleni puseroa, jos kaikkina muina iltoina neulon tilausneuleita. Tästä seurasi, että serkkuni ehti neuloa kaksikin Alafosslopi-paitaa ennen kuin itse ehdin tehdä omaa Kinos-paitaani valmiiksi. Aloitin oman puseroni neulomisen Partioaitan virtuaalisen klubi-illan (teemana juuri islanninvillapaita) merkeissä marraskuun 9. päivä. Kovin montaa neuleiltaa emme kuitenkaan ennen joulua ehtineet pitää, joten oma pusero sai odottaa, kun taas tilaus- ja lahjaneuleet edistyivät hyvin.

En ollut ihan varma riittääkö S-koko rinnanympäryksen osalta, joten neuloin alaosan S-kokoisena ja lisäsin ennen kaarroketta silmukoita M-kokoon tarvittavan määrän. Tein lisäykset sivusaumojen kohdalla, ja mielestäni sain niistä yllättävän huomaamattoman näköiset. Hihoissa S- ja M- koossa oli joka tapauksessa sama silmukkamäärä, joten sitä ei tarvinnut pohtia. Tein puseron ohjeenmukaisilla puikoilla (4,5 mm ja 6 mm), paitsi hihansuiden resoreissa taisin käyttää 5 mm puikkoja, sillä halusin tehdä ne helposti suljettuna neuleena enkä omista 4,5 mm sukkapuikkoja. Kaarrokkeessa varsinkin oli kätevät nuo vaihdettavat pyöröpuikot, kun kavennusten edetessä pystyi vaihtamaan lyhyemmän kaapelin työhön.

Viimeistely ja valmis Kinos

Pusero lojui jonkin aikaa sohvalla odottamassa viimeistelyä, ennen kuin jaksoin päätellä langat. Päättelyn jälkeen pesin paidan varovaisesti pesukoneen  hellävaraisimmalla käsinpesuohjelmalla (tietenkin villapesuaineella) ja sen jälkeen vielä upotin sen etikkaveteen, sillä etikkakäsittelyn sanotaan pehmentävän villaa. Ja tämä villapaita tuntui todella karhealta! (Jossain muuten vinkattiin, että astianpesuaine olisi paras pehmentäjä, tätä en ole testannut, sillä etikkakäsittely tuntui luonnollisemmalta.) Märän paidan nostin varovaisesti venyttämättä pyyhekeiden väliin ja rullasin siitä enimmät vedet pois. Toistin rullauksen pari kertaa vaihtamalla pyyhekeitä välillä kuivemmaksi. Lopuksi jätin puseron pyykkitelineelle levitetyn kuivan pyyhkeen päälle kuivumaan. Kuivuminen oli hidasta, joten kääntelin puseroa välillä (myös nurin päin), että kuivuu kunnolla. Pyyhkeen jätin pois siinä vaiheessa kun pusero tuntui enää vähän kostealta.

Valmis Kinos pääsi ensimmäistä kertaa ulos joskus maaliskuussa, ja sen jälkeen se on ollut ahkerasti ulkoilukäytössä. Kylmemmillä ja tuulisemmilla säillä olen laittanut puseron alle ohuen pitkähihaisen merinovillapaidan ja kevyen tuulenpitävän takin, vähemmän kylmillä keleillä riittää ohut merinovillapaita (tai toki muukin pusero, mutta itse tykkään merinovillasta materiaalina). Tarvittaessa puseron alle mahtuu kyllä parikin villapaitaa.

Jo muutaman kerran käytön jälkeen totesin, että olisi se S-koko riittänyt, ja etenkin hihat tuntuvat todella löysiltä. Mietinnässä onkin pitäisikö puserona koittaa kevyesti huovuttaa (tämä parantaisi myös tuulenpitoa), tämä on vain hieman riskialtista, sillä ei se liikaa saisi kutistua. Ensiavuksi laitoin sen uudestaan käsinpesuohjelmalla pesukoneeseen, pusero on nyt kuivumassa, joten en tiedä vielä lopputulosta.

Tähän Kinos-puseroon meni punaista lankaa (väri 1238) 110 grammaa, vaaleanharmaata (väri 0054) 135 g ja tummanharmaata (väri 0058) tasan 500 g.

Käyttökokemuksia

Villapusero on miellyttävä ulkoiluasu, sillä se hengittää mukavasti. Kevyellä tihkusateella tehdyllä parin tunnin testilenkillä alla oleva ohut merinovillapusero pysyi kuivana. Kovalla kaatosateella paita toki varmasti kastuu läpi ainakin olkapäistä (ainakin vielä näin uutena, kun neule ei ole vielä huopunut), mutta villa lämmittää myös märkänä, joten ongelma ei ole niin iso kuin esimerkiksi puuvillalla tai tekokuiduilla.

Pääsiäisen aikoihin aurinkoisena kevätpäivänä pusero tuntui jopa liian lämpimältä asulta rauhalliselle kävelylenkille, vaikka alla oli vain ohut merinovillapusero. Mietinkin jo, että pitäisiköhän kokeilla myös ohuempaa lettlopista neulottavaa paitaa, että saisi vertailukohteen Dropsin Karismasta ja Merino Extra Finesta neulotuille puseroille. Näitä  Dropsin B-ryhmän langoista neulottuja paitoja olen myös käyttänyt sekä normaalissa ulkoilussa että pitemmillä retkillä.

Päiväretkiä pitemmillä retkillä tämä Kinos ei vielä ole minulla ollut mukana. Ainakin pitemmälle vaellukselle tuo voi olla turhan painava kannettavaksi, joten voi olla ettei edes pääse. Ehkä se mahdollinen tuleva lettlopista neulottava paita voisi paremminkin päästä.

Pusero on edelleen paljon karheampi kuin muut villavaatteeni, mutta ulkoilupuserossa tämä ei ole ainakaan minusta iso ongelma. Silti kiinnostaisi kokeilla miten Dropsin uusin lanka Wish toimisi tällaisessa puserossa. En ole vielä saanut uutta lankaa itselle testattavaksi tai myyntiin, mutta elättelen toiveita, että ensi syksyyn mennessä pääsen kokeilemaan sitä. Se on vastaavan paksuista kuin Snow, eli pitäisi sopia Álafosslopin korvaajaksi.

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Puseron viimeistelyä: Rullaamisen jälkeen levitin puseron pyyhkeiden väliin kuivumaan (päälle tuli vielä yksi pyyhe).

Puseron viimeistelyä: Rullaamisen jälkeen levitin puseron pyyhkeiden väliin kuivumaan (päälle tuli vielä yksi pyyhe).

Valmis pusero. Kuivumisessa taisi mennä ainakin vuorokausi ellei parikin.

Valmis pusero. Kuivumisessa taisi mennä ainakin vuorokausi ellei parikin.

Ensimmäinen mutta ei viimeinen ulkoilu Kinos-paidan kanssa.

Ensimmäinen mutta ei viimeinen ulkoilu Kinos-paidan kanssa.