Junasukat Novitan Nalle Colori -langasta

Junasukat Novitan Nalle Colori -langasta

Junasukat ovat monen mielestä ihan parhaat sukat pikkuvauvalle.

 

Junasukat Novitan Nalle Colori -langasta

Neuloin elämäni ensimmäiset Junasukat tänä vuonna. Tavallaan vähän hämmentävää, sillä olen neulonut sukkia jo yli kymmenen vuotta, ja Junasukkien malli on ihan klassikko, ainakin vauvasukissa. Sukkiin liittyy herttainen sota-aikaan sijoittuva tarina, ja se, kuten myös käyttämäni ohje, löytyy Taito Itä-Suomen www-sivuilta. Tässä suora linkki: https://www.taitoitasuomi.fi/junasukka-ohje. Tämä sukkamalli on kuulemma ihan verrattoman hyvä pienille vauvoille, sillä kertomusten mukaan sukat pysyvät jalassa, vaikka vauva olisikin sitä reipasta ja eläväistä sorttia, joka pyrkii potkimaan sukat pois heti kun mahdollista. Näiden sukkien osalta kokemusperäistä aineistoa ei ole vielä ehditty keräämään, sillä sukille ei ole saajaa tiedossa, vaan ne on neulottu ihan vain huvin vuoksi.

Aloitin näiden sukkien neulomisen jo keväällä ja ne olivat matkaneuleena eräällä sopivasti juuri Itä-Suomeen suuntautuneella reissulla. Matkaa ei kylläkään tehty junalla (vaikka sekin olisi sopinut sukkien teemaan), vaan ihan tavallisella henkilöautolla. (Huolestuneille sukulaisille tiedoksi: En ajanut itse.)

Toinen sukka ehti valmiiksi asti, ja toinenkin yli kantapään (sukat on nelottu ylhäältä alaspäin), mutta sitten matka loppui, ja sukantekele jäi lojumaan sohvan nurkkaan. Nyt viikonloppuna pyykinpesukoneen lopettamista ja nukkumaan pääsyä odotellessa päätin vihdoin neuloa toisenkin sukan loppuun. Ehdin vielä päätelläkin sukat ennen kuin sain pyykit kuivumaan. Onpahan yksi keskeneräinen neule sohvalla vähemmän! Jostain syystä niillä (keskeneräisillä neuleilla) tuntuu olevan paha tapa kerääntyä sohvalle, joten pitää välillä raivata siihen lisää istumatilaa ja tehdä puolivalmiita neuleita valmiiksi.

Lisätietoja sukista

Sukat on neulottu 2,5 mm puikoilla ja niihin meni 38 grammaa Novitan Nalle Colori lankaa. Lanka on yli 10 vuotta vanha, ja se on aikoinaan ostettu itselleni neulomiani perussukkia varten. Ja taas sain siis omaa lankavarastoa pienennettyä 38 gramman verran. Pieni keränloppu tätäkin lankaa vielä kuitenkin jäi, mutta toisia Junasukkia siitä ei enää saa. Nalle Colori ei ole raitalankaa, vaan siitä syntyy erilaisia kuvioita neuleen koosta riippuen. Muistaakseni omissa sukissani on hieman revontulimainen kuvio, mutta näistä pikkuvauvan sukista en huomaa mitään selkeää kuviota. Kivaa ilmettä kirjava lanka kuitenkin antaa! 

Sukat on neulottu muuten ohjeen mukaan, mutta tein jalkaterästä hieman lyhyemmän, sillä halusin tehdä pienet sukat, jotka voi esimerkiksi antaa joskus sopivan tilaisuuden tullen vauvalahjaksi. Jalkapöydän päällä olevia nurjia raitoja / ”makkaroita” tein ohjeenmukaisen neljän sijasta vain kolme, ja myös nauhakavennukset tein nopeammassa tahdissa. Jalkaterän pituus on näissä sukissa noin 10 cm ja sukan varren pituus on 13 cm.

Valmiit junasukat ovat oikein somat, vaikka en ole aiemmin pitänyt sukan "muhkuraisesta" ulkomuodosta.

Valmiit junasukat ovat oikein somat, vaikka en ole aiemmin pitänyt sukan ”muhkuraisesta” ulkomuodosta.

Kuvan saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Varpaasta varteen – syksyn ensimmäiset villasukat

Varpaasta varteen – syksyn ensimmäiset villasukat

Varpaasta varteen neulotut vauvan villasukat Drops Fabel Long Print -langasta.

 

Varpaasta varteen – Syksyn ensimmäiset villasukat

Mistä tietää, että syksy on tullut? No tietenkin siitä, että tulee pakottava tarve neuloa villasukkia. Huolimatta siitä, että niitä on omiksi tarpeiksi jo ihan riittävästi. Minulla nimittäin on villasukkia niin paljon, että vaikka käytänkin niitä lähes koko ajan syksystä kevääseen (ja toisinaan kesälläkin), ne eivät ehdi kulua puhki. Silti joka vuosi taitaa tulla tehtyä itselle vähintään yhdet uudet sukat. Koska tuntuu siltä.

Aikuisen sukat Novita Nallesta

No, tänä syksynä sukanneulomistarpeen iskiessä halusin olla järkevä, ja neuloa sukat lahjaksi veljen vaimolle, jonka tiesin ilahtuvan uusista villasukista. Olin myös niin taloudellinen, että neuloin sukat jämälangasta. Niitä myös on kertynyt vuosien saatossa varsinainen kokoelma! Valitsin väriksi Novitan Nalle Kukkaketo -mallistosta Kirsikkapuun, eli vaaleanpuna-pinkki-vihreän raitalangan. Koska kerä oli aloitettu, päätin tehdä sukat varpaasta varteen -menetelmällä, jotta varresta voi tehdä sen mittaisen mihin lanka riittää. Aivan aluksi siis punnitsin langan, jotta tietäisin suunnilleen kuinka paljon yhteen sukkaan on lankaa käytettävissä. 3 mm puikoilla neulotuista sukista tuli varsin lyhytvartiset, mutta toisinaan sellaisetkin ovat paikallaan. Lankaa sukkiin meni yhteensä noin 60 grammaa. En käyttänyt sukkiin mitään varsinaista ohjetta, vaan sovelsin tilanteen mukaan. Tiimalasikantapään silmukkamääriin katsoin vinkkejä Novitan sivuilta Nalle-langasta neulottavien sukkien ohjeista. Neuloin sukat jo ennen lomaa, joten en enää muista muita yksityiskohtia kuin silmukkamäärät.

Vauvan sukat Drops Fabelista

Kun olin saanut nuo noin 38-kokoiset sukat päättelyä vaille valmiiksi, tilasi kyseisten sukkien saaja alle 1-vuotiaalle pojalleen villasukat, sillä kuulemma kaikki valmiina olevat sukat olivat joko liian pieniä tai liian isoja. Päätin neuloa vauvan sukat samalla menetelmällä kuin aikuisenkin ja myös jämälangasta, eli joskus aikoinaan hankitusta Drops Fabel Long Print -langasta (väri ocean view, eli 604). Nämä sukat neuloin 2,5 mm puikoilla (jotka paksumpien puikkojen jälkeen tuntuvat aivan hammastikuilta). Hauskaa oli se, että silmukkamäärä sekä aikuisen että vauvan sukissa oli sama: 10 s / puikko jalkaterässä ja 11 s / puikko varressa alemman resorin yläpuolelta loppuun. Vauvan sukissa jalkaterän pituus kärjestä tiimalasikantapään alkuun on noin 8 cm ja jalkapohjan kokopituus noin 11 cm. Varren pituus resoreineen on noin 10 cm. Pikkusukat on neulottu mittatilauksena, eli kaikki pituudet on sovitettu ”asiakkaalle”. Kantapään ja resorin väliin neuloin 4 kerrosta sileää kaikilla silmukoilla, ettei resori tule liian alas. Lankaa näihin sukkiin meni yhteensä noin 25-30 grammaa.

Aikuisen villasukat neulottuna varpaasta varteen.

Aikuisen villasukat neulottuna varpaasta varteen.

Vauvan villasukat neulottuna varpaasta varteen.

Vauvan villasukat neulottuna varpaasta varteen.

Sukkasavotta

Sukkasavotta

Tässäpä varsinainen sukkasavotta!

Sukkasavotta

Sitä on taas alkuvuodesta tullut tehtyä jotain sen eteen, etteivät varpaat palelisi. Lähinnä muiden varpaita olen ajatellut, mutta saivatpa omatkin varpaani ilokseen yhdet uudet ja ihanat villasukat. 🙂 Sain nimittäin tuossa jossain vaiheessa tammikuuta nipun villasukkia kunnostettavaksi, sekä tilauksen yksistä lahjasukista. Lankaostoksillekin siis päästiin tammikuun loppupuolella.

Yksi kunnostettavaksi tulevista sukista,  vappusukka, tosin oli ehjä. Siltä oli vain pari kadonnut teille tietämättömille, joten neuloin sille uuden kaverin. Lankaa onneksi oli vielä jäljellä juuri oikeita sävyjä. Tuon projektin otin ensimmäiseksi työn alle, sillä uuden neulominen kiinnosti enemmän kuin parsiminen. Sitä paitsi ne sukat olivat kaikista lämpimimmät, joten niille olisi varmasti käyttöä kovilla pakkasilla.

Ajatuksena oli neuloa sukkaosa uudestaan kaksiin sukkiin, jotka olin neulonut Nallen marjaretki -langasta (Novita) joskus muutaman viime vuoden aikana. Toisista oli pohja kulunut puhki vain päkiän kohdalta, molemmista sukista. Toisista taas löytyi reiät päkiöiden lisäksi myös kantapäistä. Yhdet sukat aioin vain parsia, jos osaisin, sillä niihin minulla ei olisi ollut oikean väristä lankaa. Ja niitä oli sitäpaitsi parsittu jo aiemminkin. Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin neulomaan uusiksi vain toisten marjaretki-sukkien kärkiosat. Toisten marjaretki-sukkien kohdalla päädyin treenaamaan parsimista. Mielestäni parsintajälki ainakin näytti ihan kohtuulliselta, en sitten tiedä miltä ne käytössä tuntuvat. En ole vielä uskaltanut kysyä. 😛

Uusi sukka vasemmalla. Kyllähän sen vielä tässä vaiheessa huomaa, että ovat hieman eri sarjaa. Tosin ei varmaan kohta enää.

Uusi sukka vasemmalla. Kyllähän sen vielä tässä vaiheessa huomaa, että ovat hieman eri sarjaa. Tosin ei varmaan kohta enää.

Parsimisharjoitus 2. Ensimmäisestä ei kuvaa. :) Omia sukkia en ole tainnut parsia kuin kerran, enkä pidä lopputuloksesta.

Parsimisharjoitus 2. Ensimmäisestä ei kuvaa. 🙂 Omia sukkia en ole tainnut parsia kuin kerran, enkä pidä lopputuloksesta.

Näin se käy. Ja nopeasti tuli valmista, ilman pahkuroita! :)

Näin se käy. Ja nopeasti tuli valmista, ilman pahkuroita! 🙂

Uusiakin sukkia tuli tehtyä

Uusia sukkapareja neuloin siis kahdet. Toiset tulivat itselleni, Novitan 7 veljestä Polkka -langasta. Toiset oli tilattu lahjaksi siten, että sukkaosan koko tulisi olla ehkä noin 39-40 ja varsi ei saisi missään tapauksessa painaa eikä kiristää. (Ongelman ratkaisin tekemällä varteen muutaman silmukan enemmän kuin sukkaosaan.) Väritoive oli joku hillitty, sinisen sävyinen ehkä, ja ei välttämättä yksivärinen. Lankojen värejä ei onneksi tarvinnut valita yksin. 😀 Nämä sukat neuloin kaksinkertaisesta Dropsin Fabelista, väreinä yksivärinen tummanharmaa ja liukuvärjätty sini-ruskeakirjava. Harmaa tasapainotti sukkien väriä niin, ettei niistä tullut ihan niin kirjavat kuin Fabelista normaalisti. Ihan mukavan näköset sukista kuitenkin tuli. Ja ilmeisesti heti kerralla oikean kokoisetkin, vaikka hieman sitä jännitinkin etukäteen.
Itselleni tein ihanat värikkäät Polkka-sukat, valmistuivat sopivasti partioleirille!

Itselleni tein ihanat värikkäät Polkka-sukat, valmistuivat sopivasti partioleirille!

Dropsin Fabel vaikutti ihan kivalta langalta. Ja ihastuin tuohon sinikirjavaan sävyyn! :o

Dropsin Fabel vaikutti ihan kivalta langalta. Ja ihastuin tuohon sinikirjavaan sävyyn! 😮

”Verkkopaita”

”Verkkopaita”

Verkkopaita-teksti on julkaistu alunperin vanhassa blogissa.

”Verkkopaita” eli pitsineuletakki Novitan TicoTicosta

Tämän neuleen ohjeen bongasin muistaakseni Novitan Kevät 2012 -lehdestä. Ohjeen mukainen lanka olisi ollut Novitan Puro Batik, joka siis on pätkävärjättyä akryylilankaa. En kuitenkaan viitsinyt hankkia kyseistä lankaa, koska minulla sattui olemaan muutama kerä poistomyynnistä (1 € /kpl – ei vaan voi jättää kauppaan, vaikkei tietäisikään mitä kyseisestä langasta tekee!) ostettua Novitan Tico Ticoa (siinä on sentään edes 75 % oikeaa villaa) luonnonvalkoisena. Tosin käyttämäni lanka on huomattavasti ohuempaa kuin ohjeen mukainen lanka olisi ollut, mutta ei hätää – isot puikot käyttöön ja eikun neulomaan! Neuloin takin 5 mm puikoilla (kun langalle suositus on 2,5 mm puikot), ja lopputulos oli mielestäni ihan hyvä. En muista, että olisi kokojen suhteen muuten tarvinnut tehdä mitään poikkeusjärjestelyjä.

Neule sai jo alkuvaiheessa työnimen ”Verkkopaita” pitsineuleen reikäisyyden vuoksi, ja verkkopaitana neule edelleen kulkee. Vaikka oikeastihan kyseessä on neuletakki. No, kuvasta voitte itse katsoa kuinka verkkomainen pinta kyseessä on. Lankaahan tähän neuleeseen ei ihan kauheasti mennyt, eli tarkoittaa sitä, että Tico Ticoa on edelleen jäljellä niin paljon, että saisin varmaan ainakin toisen samanlaisen. Tarkempia määriä en muista, mutta veikkaisin jotain 200-300 g. Neule valmistui syksyllä 2012, juuri sopivasti niin, että sain sen ”kesälomareissulle” Kreetalle mukaan. Tosin tuolla reissulla neule jäi käyttämättä, mutta Suomen oloissa se on ollut ihan mukava lämmike, rei’istään huolimatta. 🙂

Kuvan sukat olen tehnyt neuleurani alkuvaiheessa. Lanka on Novitan Nalle Colori, ja tällaisia perussukkia tein todella monet, aina kun oli tullut uusi ihana väri kyseisestä langasta, oli tehtävä uudet sukat. Tosin osa niistä päätyi veljille ja ystäville. :)

Kuvan sukat olen tehnyt neuleurani alkuvaiheessa. Lanka on Novitan Nalle Colori, ja tällaisia perussukkia tein todella monet, aina kun oli tullut uusi ihana väri kyseisestä langasta, oli tehtävä uudet sukat. Tosin osa niistä päätyi veljille ja ystäville. 🙂

Isoäidinneliöitä…

Isoäidinneliöitä…

Isoäidinneliöitä on helppo tehdä. Missä vaan.

(Teksti julkaistu alun perin vanhassa blogissani: http://tankimaatein.blogspot.com/2014/01/isoaidinnelioita.html.)

Tänään en ole ehtinyt neuloa yhtään silmukkaa, enkä lyödä yhtään lyöntiä (nypläyksestä siis puhun), joten kerronpa teille tarinan eräästä hullusta päähänpistosta, jonka kerran sain. Ja en aio toista kertaa saada. 😉

Isoäidinneliöitä 1, 2, 3… 165 kpl

Eräänä vuonna (ollessani köyhä opiskelija) sain päähäni tehdä pikkusiskolle joululahjaksi tilkkupeiton isoäidinneliöistä. Kaikkea hullua sitä tuleekin keksittyä! Hirveän kätevää oli tietenkin se, että sain näin käytettyä jämälankoja johonkin hyödylliseen. Langat olivat ties mitä kaikkea mahdollista villasekoitetta, varmaan pääasiassa kuitenkin Novitan 7 veljestä ja Nalle -lankoja tai muita vastaavia ja suunnilleen saman paksuisia. Joka palaan laitoin kerroksia sekä ohuemmasta että paksummasta langasta, ja kaikkiin tein reunukset luonnonvalkoisella 7 veljestä langalla. Valitettavasti en enää muista kuinka paljon tuota luonnonvalkoista kaikkiaan tarvittiin. Virkkasin paloja 11 erilaista väriyhdistelmää, aina 15 joka lajia. Eli yhteensä 165 palaa. Huhhuh, ei voi kuin ihmetellä ja ihastella omaa reippautta nyt jälkeen päin. 😀

Sain palat valmiiksi hyvissä ajoin, mutta en ollut hoksannut kuinka kauan palojen yhdistämiseen menee aikaa. Eli kiirehän siinä tuli. Jouduin laittamaan peiton pakettiin hieman keskeneräisenä, kaikki palat olivat kiinni peitossa, mutta joitakin ”pitkittäissaumoja” oli kesken. Viimeistelin työn sitten jouluyönä mukavasti muun toiminnan ohessa. 🙂 Pääasia on kuitenkin se, että peitosta tuli valmis. Ja hienokin se on. Jälkeen päin on hieman harmittanut, etten tehnyt peittoa itselleni. Varsinkin, kun päätin, etten enää koskaan tee samanlaista. Ainakaan noin pienistä paloista. (Ovat muistaakseni n. 10 cm kantiltaan, tai jopa vähän alle, 9?) Paloja on kuitenkin sen verran, että kokonaisuudessaan peitto on ihan mukavan kokoinen torkkupeitto.

Isoäidineliöitä oli helppo virkata joka paikassa ja kaiken aikaa. ;)

Isoäidineliöitä oli helppo virkata joka paikassa ja kaiken aikaa. 😉

Tässä kuva koko peitosta. Lähes koko peitosta nimittäin. Mukavasti nuo luonnonvalkoiset reunat rauhoittavat muuten värikästä peittoa.

Tässä kuva koko peitosta. Lähes koko peitosta nimittäin. Mukavasti nuo luonnonvalkoiset reunat rauhoittavat muuten värikästä peittoa.