Drops Wayfarer Flora ja Kid-Silk -langoista

Drops Wayfarer Flora ja Kid-Silk -langoista

Drops Wayfarer -neuletakki lämmittää mukavasti.

 

Drops Wayfarer Drops Flora ja Kid-Silk -langoista

On ollut projektina koittaa vähän vähentää kotiin kerättyä lankavarastoa, ja viime keväänä päätin vihdoin hyödyntää joskus aikoinaan (ehkä jopa opiskeluaikana!) hankkimani Drops Kid-Silk -langat. Tätä ihanan kevyttä ja pörröistä lankaa meillä ei valitettavasti ole myymälän valikoimassa, ainakaan vielä toistaiseksi. Olin hankkinut langat ajatuksella, että neulon niistä joskus jonkun ihanan neuletakin, mutta kaksi ohutta silkkimohairtakkia tehtyäni (esittely täällä) en jaksanut tai viitsinyt tehdä enempää ihan ohuita neuletakkeja. Vaihtoehtona oli siis tehdä neule kaksinkertaisella Kid-Silkillä tai laittaa sen kaveriksi joku toinen lanka. Löysin Garnstudion sivuilta muutamia kivoja C-lankaryhmälle sopivia ohjeita, joista tällä kertaa päätin toteuttaa Wayfarer-neuletakin (Alkuperäinen ohje löytyy täältä!). Olin jo talvipakkasilla ehtinyt haaveilla lämpimämmästä neuletakista, joka saisi olla esimerkiksi reisipituinen. Ohjeenmukainen lanka on Drops Air, joten harmaan Kid-Silkin (väri 10) lisäksi päätin käyttää takissa Drops Flora -langan keskiharmaata (väri 04) tuomaan ryhtiä neuleeseen.

Neuloin takin S-kokoisena pääasiassa ohjeen mukaan, mutta muutamia pieniä poikkeuksia toki tein. Hihat tein kokonaan patenttineuleena (suljettuna) ja etu- ja takakappaleet tein yhtenä kappaleena ilman sivusaumoja ja halkioita. Napeiksi (6 kpl) valitsin Dropsin 20 mm helmiäisnapit, värinä kuunsäde. Nappeja voi tietenkin pitää kiinni, mutta itsellä tulee kyllä useimmiten pidettyä napit auki, mielestäni se on kivempi niin. Neulos on myös aika kevyttä ja venyvän tuntuista, joten vähän pelkään nappilistan venyvän. Taskut ovat sievä ja hauska yksityiskohta, mutta ainakaan tällä lankayhdistelmällä niissä ei voi säilyttää mitään kovin painavaa. Sopivat kuitenkin hyvin vaikkapa käsien lämmittämiseen.

Neuloin takin  4 ja 6 mm puikoilla, ohjeessa 4 ja 7 mm, ja se valmistui huhti-toukokuun vaihteen tienoolla. Floraa meni  yhteensä 235 grammaa (35 % alpakka, 65 % villaa), ja Kid-Silkiä 135 grammaa (75 % mohair, 25 % silkki). Yhteensä siis 370 grammaa, eli vastaava määrä kuin ohjeessa (S-kokoon neuvottiin varaamaan 400 g). Huvikseni laskin neuletakin materiaalin lopulliset prosenttiosuudet lankojen osalta: lampaanvillaa 41,3 %, mohairia 27,4 %, alpakkaa 22,2 % ja silkkiä 9,1 %.

 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Valmis neuletakki!

Valmis neuletakki!

Ihana neuletakki lämmittää toimistossa palelijaa mukavasti.

Ihana neuletakki lämmittää toimistossa palelijaa mukavasti.

Nappeja ei juuri tule pidettyä kiinni.

Nappeja ei juuri tule pidettyä kiinni.

Kinos – Ístexin Álafosslopista neulottu kirjoneulepusero

Kinos – Ístexin Álafosslopista neulottu kirjoneulepusero

Kinos-kirjoneulekuviota. Kirjoneulekuvio ulottuu hieman kainaloiden alapuolelle. Lisää kuvia jutun lopussa.

 

Kinos – Ístexin Álafosslopista neulottu kirjoneulepusero

Bongasin syksyllä uuden neulekirjan, joka vaikutti kiinnostavalta (Linka Neumann, Norjalaisia Villapaitoja). Sain sen kirjastosta lainaan, ja löysin kirjasta useampiakin kiinnostavia neuleita. Kinos (Føyka) oli kuitenkin se, joka houkutti heti tilaamaan langat. Samalla sai hyvän syyn päästä kokeilemaan minkälaista se kovasti kehuttu islantilainen villa on, sillä puseron ohje oli Ístexin Álafosslopille suunniteltu. Syksyllä 2020 kyseistä lankaa oli vielä hyvin saatavilla (nyt lanka taitaa olla pääasiassa loppuunmyyty toistaiseksi, ilmeisesti myöhemmin keväällä vasta saa lisää), joten värit sai valita ihan oman fiiliksen mukaan. Vaihtoehtoina oli vihreäsävyinen ja harmaa pienellä punaisella lisällä. En ollut varma nettikuvien perusteella mikä vihreän sävy olisi ollut se mieluisin, joten päädyin tilaamaan keskiharmaata pääväriksi ja vaaleampaa harmaata sekä punaista kaarrokkeen kuvioon. Punaisen sävyksi oli kaksikin vaihtoehtoa, ja vertailin niiden värejä useamman eri verkkokaupan sivuilla ennen kuin valitsin tummemman. Lokakuussa 2020 sitten tilasin pääväriä 5 kerää (100 g / kerä) ja lisävärejä kumpaakin 2 kerää.

Ennen lankojen tilaamista mietin kyllä vaihtoehtoja myös Dropsin langoille, esimerkiksi Drops Snow voisi olla aika hyvin yhteensopiva Álafosslopin ohjeisiin. Halusin kuitenkin tietää minkälaista tuo islantilainen oikeasti on, sillä siitä minulla ei ollut kokemusta. Jo ennakkoon tiedossa ollut karheus ei tässä tapauksessa haittaisi, sillä puserosta tulisi muutenkin niin paksu, että soveltuisi parhaiten ulkoiluneuleeksi. Islantilaisen lampaan villasta tehdyn langan sanotaan olevan erityisen säänkestävää, sillä eristävä alusvilla ja vettähylkivä päällysvilla muodostavat erinomaisen kokonaisuuden. En osaa sanoa tarkemmin, päteekö sama myös muihin käsittelemättömiin villalankoihin, sillä en ole tutustunut tarkemmin eri lankojen valmistustapoihin tai lammasrotujen villalaatuihin.

Kiireetön neuleprojekti

Syksyllä minulla oli sen verran paljon tilaustöitä tehtävänä, etten voinut neuloa puseroa heti. Sain kuitenkin innostettua myös serkkuni kyseisestä kirjasta ja paksun ulkoilupuseron neulomisesta, ja suunnittelimmekin pitävämme yhdessä neuleiltoja, joissa neuloisimme islantilaisista langoista paitojamme. Tein siis itseni kanssa diilin, että näissä neuleilloissa (max. kerran viikossa) voin neuloa itselleni puseroa, jos kaikkina muina iltoina neulon tilausneuleita. Tästä seurasi, että serkkuni ehti neuloa kaksikin Alafosslopi-paitaa ennen kuin itse ehdin tehdä omaa Kinos-paitaani valmiiksi. Aloitin oman puseroni neulomisen Partioaitan virtuaalisen klubi-illan (teemana juuri islanninvillapaita) merkeissä marraskuun 9. päivä. Kovin montaa neuleiltaa emme kuitenkaan ennen joulua ehtineet pitää, joten oma pusero sai odottaa, kun taas tilaus- ja lahjaneuleet edistyivät hyvin.

En ollut ihan varma riittääkö S-koko rinnanympäryksen osalta, joten neuloin alaosan S-kokoisena ja lisäsin ennen kaarroketta silmukoita M-kokoon tarvittavan määrän. Tein lisäykset sivusaumojen kohdalla, ja mielestäni sain niistä yllättävän huomaamattoman näköiset. Hihoissa S- ja M- koossa oli joka tapauksessa sama silmukkamäärä, joten sitä ei tarvinnut pohtia. Tein puseron ohjeenmukaisilla puikoilla (4,5 mm ja 6 mm), paitsi hihansuiden resoreissa taisin käyttää 5 mm puikkoja, sillä halusin tehdä ne helposti suljettuna neuleena enkä omista 4,5 mm sukkapuikkoja. Kaarrokkeessa varsinkin oli kätevät nuo vaihdettavat pyöröpuikot, kun kavennusten edetessä pystyi vaihtamaan lyhyemmän kaapelin työhön.

Viimeistely ja valmis Kinos

Pusero lojui jonkin aikaa sohvalla odottamassa viimeistelyä, ennen kuin jaksoin päätellä langat. Päättelyn jälkeen pesin paidan varovaisesti pesukoneen  hellävaraisimmalla käsinpesuohjelmalla (tietenkin villapesuaineella) ja sen jälkeen vielä upotin sen etikkaveteen, sillä etikkakäsittelyn sanotaan pehmentävän villaa. Ja tämä villapaita tuntui todella karhealta! (Jossain muuten vinkattiin, että astianpesuaine olisi paras pehmentäjä, tätä en ole testannut, sillä etikkakäsittely tuntui luonnollisemmalta.) Märän paidan nostin varovaisesti venyttämättä pyyhekeiden väliin ja rullasin siitä enimmät vedet pois. Toistin rullauksen pari kertaa vaihtamalla pyyhekeitä välillä kuivemmaksi. Lopuksi jätin puseron pyykkitelineelle levitetyn kuivan pyyhkeen päälle kuivumaan. Kuivuminen oli hidasta, joten kääntelin puseroa välillä (myös nurin päin), että kuivuu kunnolla. Pyyhkeen jätin pois siinä vaiheessa kun pusero tuntui enää vähän kostealta.

Valmis Kinos pääsi ensimmäistä kertaa ulos joskus maaliskuussa, ja sen jälkeen se on ollut ahkerasti ulkoilukäytössä. Kylmemmillä ja tuulisemmilla säillä olen laittanut puseron alle ohuen pitkähihaisen merinovillapaidan ja kevyen tuulenpitävän takin, vähemmän kylmillä keleillä riittää ohut merinovillapaita (tai toki muukin pusero, mutta itse tykkään merinovillasta materiaalina). Tarvittaessa puseron alle mahtuu kyllä parikin villapaitaa.

Jo muutaman kerran käytön jälkeen totesin, että olisi se S-koko riittänyt, ja etenkin hihat tuntuvat todella löysiltä. Mietinnässä onkin pitäisikö puserona koittaa kevyesti huovuttaa (tämä parantaisi myös tuulenpitoa), tämä on vain hieman riskialtista, sillä ei se liikaa saisi kutistua. Ensiavuksi laitoin sen uudestaan käsinpesuohjelmalla pesukoneeseen, pusero on nyt kuivumassa, joten en tiedä vielä lopputulosta.

Tähän Kinos-puseroon meni punaista lankaa (väri 1238) 110 grammaa, vaaleanharmaata (väri 0054) 135 g ja tummanharmaata (väri 0058) tasan 500 g.

Käyttökokemuksia

Villapusero on miellyttävä ulkoiluasu, sillä se hengittää mukavasti. Kevyellä tihkusateella tehdyllä parin tunnin testilenkillä alla oleva ohut merinovillapusero pysyi kuivana. Kovalla kaatosateella paita toki varmasti kastuu läpi ainakin olkapäistä (ainakin vielä näin uutena, kun neule ei ole vielä huopunut), mutta villa lämmittää myös märkänä, joten ongelma ei ole niin iso kuin esimerkiksi puuvillalla tai tekokuiduilla.

Pääsiäisen aikoihin aurinkoisena kevätpäivänä pusero tuntui jopa liian lämpimältä asulta rauhalliselle kävelylenkille, vaikka alla oli vain ohut merinovillapusero. Mietinkin jo, että pitäisiköhän kokeilla myös ohuempaa lettlopista neulottavaa paitaa, että saisi vertailukohteen Dropsin Karismasta ja Merino Extra Finesta neulotuille puseroille. Näitä  Dropsin B-ryhmän langoista neulottuja paitoja olen myös käyttänyt sekä normaalissa ulkoilussa että pitemmillä retkillä.

Päiväretkiä pitemmillä retkillä tämä Kinos ei vielä ole minulla ollut mukana. Ainakin pitemmälle vaellukselle tuo voi olla turhan painava kannettavaksi, joten voi olla ettei edes pääse. Ehkä se mahdollinen tuleva lettlopista neulottava paita voisi paremminkin päästä.

Pusero on edelleen paljon karheampi kuin muut villavaatteeni, mutta ulkoilupuserossa tämä ei ole ainakaan minusta iso ongelma. Silti kiinnostaisi kokeilla miten Dropsin uusin lanka Wish toimisi tällaisessa puserossa. En ole vielä saanut uutta lankaa itselle testattavaksi tai myyntiin, mutta elättelen toiveita, että ensi syksyyn mennessä pääsen kokeilemaan sitä. Se on vastaavan paksuista kuin Snow, eli pitäisi sopia Álafosslopin korvaajaksi.

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Puseron viimeistelyä: Rullaamisen jälkeen levitin puseron pyyhkeiden väliin kuivumaan (päälle tuli vielä yksi pyyhe).

Puseron viimeistelyä: Rullaamisen jälkeen levitin puseron pyyhkeiden väliin kuivumaan (päälle tuli vielä yksi pyyhe).

Valmis pusero. Kuivumisessa taisi mennä ainakin vuorokausi ellei parikin.

Valmis pusero. Kuivumisessa taisi mennä ainakin vuorokausi ellei parikin.

Ensimmäinen mutta ei viimeinen ulkoilu Kinos-paidan kanssa.

Ensimmäinen mutta ei viimeinen ulkoilu Kinos-paidan kanssa.

Novita Hyvä olo -paita ja housut Drops Baby Merinosta

Novita Hyvä olo -paita ja housut Drops Baby Merinosta

Novita Hyvä olo -paita ja housut valmiina toimitettavaksi asiakkaalle.

 

Novita Hyvä olo -paita ja housut Drops Baby Merinosta

Eräs asiakas kysyi voisinko neuloa hänelle Novitan Hyvä olo -neulesetin, johon kuuluu paita ja housut. Ohjeet neuleisiin löytyvät sekä Novitan verkkosivuilta että Novita 3/2020 Kesäextra -lehdestä. Molemmissa on lankana Novitan Baby Merino. Vertailin langan tietoja Drops Baby Merino -lankaan, ja totesin, että sekä materiaali että sileän neuleen neuletiheys sopisi yhteen Dropsin Baby Merinon kanssa, ainakin minun käsialallani neulottuna. Metrejä Novitan langassa on jonkin verran enemmän, joten laskin metrimäärien perusteella arvion Dropsin Baby Merinon langanmenekiksi. Tarjosin asiakkaalle sekä neuleiden tekemisen ohjeenmukaisilla langoilla (tässä ehtona langan saatavuus ja materiaalikustannukset arviona, mahdolliset toimituskulut asiakkaalle) että vaihtoehtoisesti Dropsin langoista neulottuna (tähän pystyin laskemaan kokonaishinnan arvioimallani lankamäärällä). Asiakas ihastui Dropsin värikarttaan ja tilasi puuterin väriset housut ja tummansinisen paidan. Molemmat S-kokoisina.

Olohousut

Neuloin ensin housut. Lankaa niihin meni noin 420 grammaa, eli hieman enemmän kuin ohjeenmukaisella langalla (ohjeessa lankaa neuvottiin varaamaan 400 g). Neuloin lahkeensuiden taitokset kiinni, ettei tarvitse ommella niitä erikseen viimeistelyvaiheessa. Tarkoittaa siis, että Neulottuani nurjan raidan jälkeen saman määrän kerroksia kuin ennen sitä, taitoin nurjat puolet vastakkain ja poimin luomisreunasta silmukat jotka neuloin yhteen lahkeen yläosan silmukoiden kanssa. Lopputuloksesta tuli mielestäni siisti, luultavasti siistimpi kuin mitä olisin saanut aikaan ompelemalla taitoksen lahkeen sisäpuolelle kuten ohjeessa.

Housuista tuli niin mukavan näköiset että en malttanut olla kokeilematta niitä ennen viimeistelyä. Totesin, että voisin tehdä itsellenikin samantyyppiset olohousut, niin miellyttäviltä ne tuntuivat. Ja niiden neulominen oli myös kivaa ohuehkosta langasta ja sileästä neulepinnasta huolimatta. Rennon malliset housut pysyvät hyvin paikoillaan vyötäröllä olevan nyörin ansiosta. Tarvittaessahan nauhakujaan voisi pujottaa myös kuminauhan, mutta omasta mielestäni tuollainen neulottu nyöri on paremman tuntuinen.

Neuloin housut pääasiassa 3 mm puikoilla, mutta ohjeenmukaiset pienemmillä puikoilla neulottavat kohdat tein 2,5 mm puikoilla.

 

HUOM! Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla!

Novita Hyvä Olo -housut, neulottu Drops Baby Merinosta (väri puuteri, 44).

Novita Hyvä Olo -housut, neulottu Drops Baby Merinosta.

Lähikuvassa lahkeensuu taitettuna.

Lähikuvassa lahkeensuu taitettuna.

Housujen sivuprofiili.

Housujen sivuprofiili.

Lähikuvassa housujen vyötärö ja nauhakuja.

Lähikuvassa housujen vyötärö ja nauhakuja.

Lepakkohihainen paita

Novita Hyvä olo -pusero, lankana Drops Baby Merino (laivastonsininen, väri 13).

Novita Hyvä olo -pusero, lankana Drops Baby Merino.

Paidan lepakkohihojen malli erottuu paremmin tässä kuvassa.

Paidan lepakkohihojen malli erottuu paremmin tässä kuvassa.

Housujen valmistuttua aloitin paidan neulomisen. Paita neulotaan suljettuna neuleena kaula-aukon resorista hihansuihin asti, hihansuiden kohdalla neulotaan pätkä tasona sekä edessä että takana, ja puseron helma neulotaan taas suljettuna neuleena. Sekä lisäykset ennen hihansuita että kavennukset hihansuiden jälkeen tehdään puseron ”sivusaumojen” kohdalla. Lopuksi neulotaan hihansuiden resorit. Neuloin puseron sileäneuleiset osuudet sekä helman resorin 3 mm puikoilla, hihansuissa ja kaula-aukossa käytin 2,5 mm puikkoja. Olisin oikeasti halunnut tehdä myös helman resorin ohuemmilla puikoilla, mutta en mistään saanut tähän hätään 2,5 mm pyöröpuikkoa, ja sukkapuikoilla menee liian hankalaksi noin suuren silmukkamäärän neulominen, joten oli tyydyttävä 3 mm pyöröpuikkoon ja koitettava neuloa mahdollisimman tiukalla käsialalla.

Paitaan meni lankaa noin 375 grammaa (ohjeenmukaisella langalla suositus 350 g). Paita valmistui muistaakseni marras-joulukuun vaihteessa, ja samalla kertaa viimeistelin myös päättelemistä odottavat housut. Ja höyrytin molemmat neuleet, jotta pienet epätasaisuudet neulepinnassa siliävät. Pusero piti lisäksi käsitellä teippiharjalla, sillä olin säilönyt islantilaista villalankaa sen läheisyydessä, ja tummasta sileästä neulepinnasta islantilaislangasta irronneet ”karvat” erottuivat todella selkeästi. Onneksi harjaamisesta oli apua, ja paidasta tuli ihan siistin näköinen.

Drops Wind Down -pusero Merino Extra finesta

Drops Wind Down -pusero Merino Extra finesta

Drops Wind Down -puseron raglansaumoissa on kauniit pitsiraidat.

 

Drops Wind Down -pusero Merino Extra Finesta

Drops Wind Down -pusero on yksi niistä neulemalleista, jotka pääsevät heti ensisilmäyksellä unelmaneulelistalle, eli sille listalle jolla on kaikki ne neuleet, jotka haluan jossain vaiheessa toteuttaa. Tähän neuleeseen ihastuin heti, kun sen ohje julkaistiin pari vuotta sitten (ohje täällä: https://www.garnstudio.com/pattern.php?id=7826&sid=1685&cid=11). Ohjeenmukainen lanka on Drops Merino Extra Fine, ja olinkin haaveillut neulovani itselleni puseron tästä ihanan pehmeästä merinovillalangasta. Hankin langatkin jo valmiiksi, että joskus ehtiessäni pääsen heti neulomaan puseron itselleni. Työlistalle tuli kuitenkin koko ajan uusia neuleita, jotka piti tehdä ensin. Langat odottivat lipaston laatikossa valmiina, ja aina välillä kävin ihailemassa niitä siellä. Ajan myötä aloin kuitenkin epäillä, että onko lankojen keltainen värisävy kuitenkaan oikea tähän puseroon, ja keväällä 2020 päätin, ettei se ole. Neuloin keltaisista langoista Drops Lemon Pie -puseron muunnelman.

Vaaleanpunainen unelma

Loppukesästä keksin haluavani tämän puseron Pohjois-Suomeen ja -Norjaan suuntautuvalle lomamatkalle mukaan, ja värikin oli selvä: Suloinen puuteriroosa (väri 40). Niinpä hankin langat ja aloin neuloa. Ehkä noin viikkoa ennen reissua. Tälläkään kertaa en aikonut tehdä puseroa ihan ohjeen mukaan, tässäkin ongelmana oli alaspäin levenevä malli. Halusin puserosta aika tyköistuvan, joten tein puseron kainaloihin asti ohjeenmukaan, ja kainaloista alaspäin kavensin puseroa vyötäröä varten, ja lisäsin silmukoita taas hieman helmaa kohti. Hihat tein kokonaan ohjetta seuraamatta sen mukaan, mikä tuntui hyvältä. Ohjeenmukaisessa puserossa on 3/4 -pituiset hihat, ja sekä hihansuut että helma on viimeistelty ainaoikein neuleella kuten kaula-aukon reunuskin. Tähän puseroon neuloin täyspitkät hihat ja viimeistelin helman ja hihansuut 2o, 2 n -joustinneuleella.

Puseroa en ehtinyt saada valmiiksi ennen matkaa, helma ja toinen hiha ehtivät valmiiksi, mutta toinen hiha jäi kesken. Päättelin kaikki pääteltävissä olevat langat ja ompelin merkin helmaan sillä toiveella, että jos saisin paidan valmiiksi reissussa. Pusero lähti toki mukaan reissuun, automatkoilla oli hyvä neuloa toista hihaa eteen päin. Siis aina silloin kun ei itse ajanut, tai malttoi olla katselematta maisemia. Tai ei se maisemienkaan katselu aina ollut este neulomiselle, helppoa neulettahan pystyy hyvin neulomaan katsomatta työtä. Muistelisin saaneeni hihan valmiiksi kotimatkalla, ja päättelyt tein kotona matkan jälkeen. Valmis pusero oli kokonaisuutena (väri ja neulemalli) ehkä kaunein villapusero mitä minulla on ikinä ollut – ainakin tähän mennessä. Lankaa puseroon meni ihan vähän alle 450 grammaa ja se on neulottu pääasiassa 4 mm puikoilla. Resorit tein 3 mm puikoilla.

Käyttökokemuksia

Ensimmäistä kertaa pusero oli virallisesti käytössä 12.8.2020, tämän jälkeen sille on ollut kovasti käyttöä. Tykkään käyttää toimistolla neuleita, sillä palelen aika helposti etenkin jos istuu pitkiä aikoja koneen ääressä. Sopivina syyspäivinä villapuseron lisäksi ei tarvitse takkia ulkoillessakaan. Villapusero ei kaipaa pesua niin usein kuin monet muut vaatteet (ellei sitten hanki tahroja puseroon), mutta sen kannattaa antaa levätä ja tuulettua käyttökertojen välillä, niin se pysyy hyvänä.

Itse pesen puseroita ehkä vähän useammin kuin olisi tarve, sillä pusero venyy jonkin verran käytössä (käytänössä helma ja hihat lyhenevät ja levenevät), ja puseron saa parhaiten palautettua alkuperäisiin mittoihinsa kosteana. Tähän voisi auttaa se, että antaisi puseron oikeasti levätä vähintään vuorokauden käyttökertojen välissä. En vain usein jaksa odottaa niin kauan. Pusero säilyy hyvänä pesusta huolimatta, kun muistaa kiinnittää huomiota pariin asiaan: Villalle sopiva pesuaine ja hellävarainen pesu. Dropsin merinovillalangat on käsitelty konepesun kestäviksi (varovainen 40 asteen pesu), mutta itse suosittelen silti pesukoneen käsinpesu- tai villaohjelmaa. Tämä pusero, kuten muutkin luonnonmateriaaleista valmistetut neuleet, nukkaantuu käytössä jonkin verran erityisesti hankaukselle altistuvista kohdista, mutta nukkaharjalla tai vastaavalla puseron saa siistiksi jälleen.

Valmis Drops Wind Down -pusero! Vyötteen ja hihan välissä olevan kukan verran jäi lankaa yli.

Valmis Drops Wind Down -pusero! Vyötteen ja hihan välissä olevan kukan verran jäi lankaa yli.

Tein puseron helmasta hieman lyhyemmän ja tyköistuvamman kuin ohjeessa.

Tein puseron helmasta hieman lyhyemmän ja tyköistuvamman kuin ohjeessa.

Novita Joulukalenterisukat 2017 Drops Fabelista

Novita Joulukalenterisukat 2017 Drops Fabelista

Novita joulukalenterisukat 2017 kaksinkertaisesta Drops Fabelista.

 

Novita Joulukalenterisukat 2017

Eräs asiakas kysyi pystynkö neulomaan tilauksesta hänelle Novitan vuoden 2017 joulukalenterisukat, joiden ohje on siis nimensä mukaisesti julkaistu vuonna 2017 joulukalenterityyliin. Tietenkin lupasin neuloa sukat hänelle, ja yhteistuumin päätimme vaihtaa ohjeenmukaisen Novita 7 veljestä -langan Dropsin Fabeliin. Oman kokemukseni mukaan Fabel kaksinkertaisena sopii hyvin 7 veljestä -langan korvaajaksi. Väri sai olla luonnonvalkoinen, mikä ohjeessakin taisi olla. Ohje löytyi aiemmin Novitan nettisivuilta (täältä: https://www.novitaknits.com/fi/2017-christmas-calendar-socks-novita-7-veljesta/ohjeet), mutta sivujen uudistamisen myötä en ole enää ohjetta löytänyt. Onneksi kerkesin neuloa sukat valmiiksi asti ennen sivujen uudistumista! Sukat valmistuivat elo-syyskuun vaihteen tienoolla.

Koon 38 sukkiin medium-varrella meni lankaa noin 165 grammaa. Sukat oli mukava neuloa, sillä missään vaiheessa ei päässyt kyllästymään. Lähes jokaisessa ”luukussa” oli erilainen neulekuvio, ainoastaan sukan jalkaterän päällä toistui sama kuviomalli hieman pidempään. Neuloin molemmat sukat yhtäaikaa, mutta en tällä kertaa magic loop -tekniikalla vaan ihan vain kaksilla samankokoisilla sukkapuikoilla.Tästä johtuen minulla on nyt yhden tai kahden vähän isomman jämäkerän asemesta 4 pientä jämäkerää lankaa. Se ei onneksi kuitenkaan ole kovin iso ongelma, yhteensä 4 aloitettua kerää lankaa sukkiin olisi joka tapauksessa mennyt.

 

Kuva valmiista sukista ja omia huomioita

Novita Joulukalenterisukat 2017

Novita joulukalenterisukat vuodelta 2017. Neulottu kaksinkertaisesta Drops Fabelista loppukesällä 2020.

En ole ihan varma johtuiko ohjeesta vai käsialasta vai vaihdetusta langasta, mutta ainakin kantalappuun ja jalkaterän osaan piti mielestäni neuloa hieman enemmän kerroksia, kuin ohjeessa oli, jotta sukista tulisi oikean kokoiset. Muuten en poikennut ohjeesta, tein kuviomalleja pääasiassa perusohjeen mukaisen määrän. Jossain vaiheessa huomasin, että ohjeessa sanallinen ohje ja kuvassa oleva lopputulos näyttivät hieman poikkeavan toisistaan. Olisi varmaan pitänyt neuloa ruutukaavion mukaan omalla tyylillä, mutta sanallista seuraamalla pysyi paremmin kärryillä missä kohtaa olin menossa, joten noudatin sitä. No, eipä tuo taida kovin hirveästi lopputuloksessa näkyä, jälkeenpäin ajateltuna jotkin 3 silmukan kavennukset vain olisi ehkä kannattanut tehdä erilailla kuin sanallisessa ohjeen selityksessä neuvottiin.

Mielestäni sukat ovat kauniit, mutta itselleni en ainakana täsmälleen samanlaisia tekisi. Näissä on minun makuuni vähän liian monta erilaista kuviota yksiin sukkiin, vaikka kuviot kauniita ovatkin. Nypytkään eivät näissä sukissa tuntuneet niin työläiltä kuin edellisessä neuleessa (Klompelompe Tilda -mekko) Tilaaja ei ole vielä päässyt näkemään sukkia (paitsi kuvassa), joten toivottavasti ne ovat hänelle sopivat ja muutenkin mieluisat!

 

(Magic loop -tekniikasta löytyy infoa esimerkiksi Garnstudion ohjevideoissa täällä: https://www.garnstudio.com/video.php?id=120&lang=fi, tai Novitan neulekoulussa täällä: https://www.novitaknits.com/fi/neulekoulu/kahdet-sukat-kerralla-magic-loop-tekniikalla.)

Drops Catch the Wind -pitsipusero Drops Safranista

Drops Catch the Wind -pitsipusero Drops Safranista

Drops Catch the Wind -puseron hihat ovat kaunista pitsineuletta.

 

Drops Catch the Wind -pitsipusero Drops Safranista

Ihastuin tähän puseromalliin heti kun se julkaistiin 2020 kevät-kesämallistosta. Lisäsin neuleen suosikkilistalleni (ohje löytyy täältä!), mutta en ajatellut että toteuttaisin sitä kovinkaan pian. Viimeisimmän lankatäydennyskuorman mukana tuli kuitenkin painettuja mallistoesitteitä, ja siellä on iso kuva puserosta, joka vain lisäsi intoa kyseisen puseron neulomiseen. Siinä oli myös tulossa sopiva väli itselleni neulomiseen parin (eri) veljentyttären neuleen välissä. Klompelompe Pitsipitkikset olivat valmistumassa, ja samasta kirjasta löytyvän mekon neulomista varten tarvitsi valita lanka ja tarkistaa neiti 3,5-vuotiaan mitat (mekosta tulossa esittely myöhemmin – nyt se on vielä puikoilla). Pohdin siis tovin neulonko puseron luononnvalkoisena vai vaaleanpunaisena, sillä tuo Drops Safranin aavikkoruusu-värisävy on niin houkutteleva. Päädyin kuitenkin valkoiseen – arvelin sen olevan monikäyttöisempi.

Ohjeeseen paremmin perehdyttyäni yllätyin vähän helman levenemisestä, ja koska edelleen epäilen levenevän puseron sopivuutta itselleni, päätin muokata ohjetta helman osalta. Pusero neulotaan ylhäältä alaspäin, ja pohdin hetken aloittaisinko paidan M- vai L-koossa, jotta siitä tulisi istuva sekä ylhäältä että rinnan kohdalta. Valitsin L-koon, että pusero on sopiva rinnanympäryksestä ilman mitään temppuja. Kaula-aukon kokoa voi tarvittaessa vähän säätää kiristämällä sen jälkikäteen langan avulla pienemmäksi. Jälkeen päin ajatellen olisi ehkä voinut tehdä tuon kaula-aukon ainaoikein reunuksen 2,5 mm puikoilla, mutta nyt tein ainoastaan hihan reunukset niillä. Muutoin pusero on neulottu kokonaan 3 mm puikoilla.

Omat muutokset ja huomiot ohjeesta

Ohjetta oli mielestäni helppo noudattaa, pitiskuvionkin oppi yllättävän nopeasti. En yleensä jaksa merkkailla lisäyskohtia neuleeseen, ja en tehnyt niin tässäkään tapauksessa, kyllä ne näin selvissä kohdissa muistaa muutenkin. Kainaloihin asti pusero on siis neulottu täysin ohjeen mukaan, kainaloiden jälkeen tein vielä yhdet ohjeenmukaiset lisäykset, mutta loppuosa on vähän sovellettua. Kavensin neuletta muutamia kertoja rinnan alta, ja neuloin loppuosan helmasta suorana. Kyljissä olevia pitsikuvioita neuloessa joiduin hieman pähkäilemään ohjeen kanssa, sillä näytti että A4-ruutupiirroksen puolivälissä on virhe. Ensimmäisessä kavennuskohdassa puuttui langankierrot. Silmukkamäärät eivät täsmänneet ilman niitä, joten tein kierrot, ja ajattelin kysyä niistä myöhemmin ohjeen kommenteissa. Kysyminen kuitenkin unohtui, ja paidan valmistuttua huomasin, että joku muu olikin jo kysynyt asiasta. Ohje on nyt korjattu, joten niistä ei tarvitse enää huolehtia.

Neuloin helmasta hieman pidemmän kuin missään ohjeen koossa olisi ollut, jotta saan puserosta mieluisamman mittaisen itselleni. Lankaa puserooni meni 215 grammaa. Kaula-aukkoa piti tosiaan hieman kiristää, jotta se ei lerpata niin paljoa. Ei se haittaisi, vaikka se olisi vieläkin aavistuksen tiukempi, mutta aika kiva siitä tuli. Ja helpompi tosiaan tehdä näin, kuin että vaihtaisi puseron kokoa kesken neulomisen tai keksisi muita kommervenkkejä yläosan istuvuuden parantamiseksi. En tiedä kuinka paljon tilanteeseen olisi vaikuttanut, jos olisin neulonut kaula-aukon reunuksen ohuemmilla puikoilla.

Koska lankaa oli vielä reilusti jäljellä, mietin ensin teenkö hihoista hieman pidemmät. Päädyin kuitenkin tekemään ohjeenmukaisen mittaiset, sillä hihat ovat aika väljät, ja ajattelin, että ne saattaisivat olla vähän hassut pidempinä. Tällainen minihihainen pusero on sitä paitsi mukavan kesäinen. L-koosta johtuvan väljyyden vuoksi neuloin reunukset hihoihin 2,5 mm puikoilla, ja sain hihoihin näin aavistuksen puhvihihamaisuutta. Viimeistelin puseron kosteiden pyyhkeiden välissä, pitäisi ehkä silittää se, sillä helman reunus tahtoo hieman kiertyä.

Valmis pusero

Tavoilleni uskollisena itselleni neulottu pusero jäi joksikin aikaa odottamaan ennen kuin päättelin langat ja ompelin merkin paikoilleen – tuttuun paikkaan vasemmalle puolelle puseron helmaan. Jostain syystä tuo päättely ei vain yhtään ole minun juttuni, onneksi tässä mallissa ei ollut kovin paljon pääteltäviä lankoja. Tässä taisi myös hieman mietityttää, että pidänkö puserosta loppujen lopuksi vai en. Ja että onko tuollainen puuvillalangasta neulottu lyhythihainen pusero millekään säälle oikein sopiva – onko se kuumalla ilmalla liian lämmin, mutta viileämmällä liian kylmä? Lopulta kuitenkin viimeistelin puseron ja se valmistui kesäkuun alussa.

Jonkin aikaa (varmaan viikon verran),  ihailin puseroa henkarissa ennen kuin uskaltauduin pukemaan sen oikeasti päälleni. Toki olin ennen viimeistelyä tarkastanut pariinkin kertaan, että se on sopiva, mutta sovituskertoja ei lasketa. Pusero on mukavan tuntuinen päällä, eikä edes kovin pahasti läpinäkyvä pitsineuleesta ja väristä huolimatta. Parin käyttökerran kokemuksella ainakin toimistossa se on ihan hyvä neule myös hellesäällä. Viileämpiä päiviä tässä viime aikoina ei ole oikein ollut, joten sitä puolta ei vielä ole pystynyt testaamaan. Mutta kaikenkaikkiaan siis oikein mukavan tuntuinen neule, muitakin (kesä)neuleita Safranista voisi siis hyvin tehdä. Ehkä en kuitenkaan ihan samanlaista puseroa tee tuosta vaaleanpunaisesta Safranista, mutta syynä ei ole se, etten pitäisi tästä puserosta, vaan se, että mallistossa on niin paljon muitakin sellaisia neuleita jotka haluan neuloa, etten viitsi tehdä itselleni kahta samanlaista. Yksi takkimallinen neule erityisesti kiinnostaisi, katsotaan joko tälle kesälle ehtisi puikoille toinenkin Safran-neule.

Drops Catch the Wind -pusero näyttää kivalta henkarissa.

Drops Catch the Wind -pusero näyttää kivalta henkarissa.

 

 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Hihojen ja kylkien pitsikuvioista huolimatta pusero ei mielestäni ole häiritsevän läpinäkyvä.

Hihojen ja kylkien pitsikuvioista huolimatta pusero ei mielestäni ole häiritsevän läpinäkyvä.

Kesäinen toimistoasu.

Kesäinen toimistoasu.