Rento pitsibolero Drops Cotton Viscose -langasta

Rento pitsibolero Drops Cotton Viscose -langasta

Rento pitsibolero valmistui pikkusiskon ylioppilasjuhliin.

 

 

Rento pitsibolero Drops Cotton Viscose -langasta

Ostin talvella 2018 ihanan Dainty Roses Hepburn -mekon Miss Windy Shopista kesän 2019 juhlia (mm. pikkusiskon ylioppilasjuhlat ja rakkaan ystävän häät) ajatellen. Mekko oli ihana, mutta hieman liian pitkä minulle, joten helmaa piti vähän lyhentää. Samalla mietin, jos helmasta poistettavasta kankaasta saisi hihattomaan mekkoon hihat, jotta se olisi vieläkin monikäyttöisempi. Tämä todettiin mahdolliseksi, mutta vähän hankalaksi, joten päätin mieluummin neuloa lyhythihaisen boleron kaveriksi mekolle, sillä (yllättävää kyllä) mikään aiemmista boleroistani ei sopinut mekon kanssa yhteen joko värinsä tai mallinsa puolesta.

Drops Belle -langasta on olemassa täsmälleen oikean sävyistä punaista, joten arvelin neulovani boleron siitä. Muutin kuitenkin mieltäni, sillä minulla oli kotona pari kerää vanhaa, nyt jo tuotannosta poistunutta hieman kiiltävää vaaleanpunaista Drops Cotton Viscose -lankaa, joka värinsä puolesta myös sopi oikein hyvin mekon kaveriksi. Olin ostanut lankaa summassa joskus noin kymmenen vuotta sitten yhtä pitsiboleroa varten ja arvioinut langanmenekin vähän yläkanttiin. Tuon boleron lisäksi olin ehtinyt neuloa langasta myös pitsitossut veljentyttärelle, mutta lankaa oli edelleen jäljellä. Arvelin, ettei jäljellä oleva lanka yksistään riitä suunnittelemaani boleroon, mutta totesin tarvittaessa voivani purkaa tuon vanhan boleron ja hyödyntää purkulangat uuteen boleroon. Vanha bolero kun ei mallinsa vuoksi sopinut oikein hyvin yhteen enää minkään olemassaolevan mekkoni kanssa, vaan se oli lojunut kaapissa käyttämättömänä jo vuosia.

Purkulangan hyödyntäminen uudessa neuleessa

En muista minkä verran käyttämätöntä lankaa oli, mutta ainakin yksi tai kaksi kokonaan ”avaamatonta” 50 gramman kerää ja lisäksi joku pieni jämäkerä. Suunnittelemani bolero malli oli rento, hieman löysä suorakulmainen pala, joka ommellaan yhteen niin, että reunoihin jätetään aukot hihoille. Lopuksi näkyvät reunat viimeistellään joustinneuleella – tässä bolerossa tosin jätin hiha-aukoista resorit pois. Käytin bolerossa samaa pitsimallia kuin edellisessäkin samasta langasta neulotussa bolerossa (Ohje Novita Kesä 2009 -lehdessä). Kuten arvasin, lanka ei riittänyt koko boleroon, vaan pääsin hyödyntämään purkulankoja myös. Luin jostain vinkin, että purkulangat saa kätevästi suoristettua liottamalla, joten piti tietenkin kokeilla tätä keinoa. Se toimii todella hyvin, voin suositella! Ja mikä parasta, uuden ja käytetyn langan vaihtumiskohtaa ei huomaa bolerosta ollenkaan! Tämä seikka erityisesti yllätti minut, olisin arvellut käytössä ja pesussa olleen boleron langan edes vähän erottuvan uudesta kiiltävästä ja sileästä langasta, mutta en oikeasti löydä vaihtumiskohtaa bolerosta. Kai se antaa jotain viitteitä langan laadusta.

Vanha pitsibolero sai purkutuomion.

Vanha pitsibolero sai purkutuomion.

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Purkulanka oli todella kiharaista ennen kastelua.

Purkulanka oli todella kiharaista ennen kastelua.

Liotin purkulankaa altaassa jonkun aikaa, että se kastui kunnolla.

Liotin purkulankaa altaassa jonkun aikaa, että se kastui kunnolla.

Kuivaustelineen irronnut "siipi" oli hyvä apuväline purkulangan kuivattamisessa. Lanka on tässä kuvassa siis kuivumassa.

Kuivaustelineen irronnut ”siipi” oli hyvä apuväline purkulangan kuivattamisessa. Lanka on tässä kuvassa siis kuivumassa.

Liotettu ja pingotettuna kuivattu purkulanka on melko siistin näköistä. Kiharoita ei juuri enää erotu.

Liotettu ja pingotettuna kuivattu purkulanka on melko siistin näköistä. Kiharoita ei juuri enää erotu.

Purkulanka näyttää kerälle kerittynä vielä siistimmältä kuin ennen kerimistä.

Purkulanka näyttää kerälle kerittynä vielä siistimmältä kuin ennen kerimistä.

Bolero (samoin kuin juhliin tekemäni kukka-asetelmatkin) valmistui ajoissa siskoni ylioppilasjuhlia varten. Noin viikon päästä ylioppilasjuhlista bolero oli taas käytössä, tällä kertaa häissä. Parit juhlat bolerossa juhlittuani arvelin, että pitää tehdä ulkoreunan päättelykerros uudestaan, ainakin niskan kohdalta hieman löysemmäksi. Mietin myös, pitäisikö hihan aukkoihin kuitenkin tehdä pienet joustinneulereunukset. No, arvata saattaa, että en ole jaksanut tehdä vielä mitään muutoksia, koska bolero on kuitenkin ihan kiva ja sitä pystyy käyttämään ilman muutoksiakin.

Neulomani rento pitsibolero on edestä avoin.

Neulomani rento pitsibolero on edestä avoin.

Tässä vielä kuva toisesta siskoni ylioppilasjuhliin tekemästäni kukka-asetelmasta.

Tässä vielä kuva toisesta siskoni ylioppilasjuhliin tekemästäni kukka-asetelmasta.

Rento pitsibolero ensi kertaa oikeasti käytössä.

Rento pitsibolero ensi kertaa oikeasti käytössä.

Ainaoikeinneuletakki Drops Paris -langasta

Ainaoikeinneuletakki Drops Paris -langasta

Ainaoikeinneuletakki on neulottu pääasiassa Drops Paris -langasta.

 

Ainaoikeinneuletakki Drops Paris -langasta

Tämä ”omasta päästä”, eli ilman ohjetta neulottu neuletakki on ideoitu ja aloitettu jo vuonna 2018, mutta erinäisistä syistä sen neulominen jäi kesken. Ehdin neuloa helmasta varmaan jonkun parikymmentä senttiä, ennen kuin neule jäi melkein kahdeksi vuodeksi odottamaan. Nyt maaliskuun alussa tehdyn lomamatkan vuoksi olin varmuuden vuoksi karanteenissa ja etätöissä pari viikkoa, vaikka ehdimmekin takaisin Suomeen jo ennen kuin karanteenimääräystä missä tahansa ulkomailla olleille annettiin. Karanteenin ajalle piti keksiä jotain neulomista, sillä tilausneuleita en turvallisuussyistä viitsinyt neuloa (vaikka ilmeisesti virus ei säilykään pehmeillä alustoilla yhtä hyvin kuin esimerkiksi muovilla). No, onneksi kotona on paljon lankaa ja keskeneräisiä tai suunnitteluasteella olevia neuleitakin useampia. Valitsin tämän neuletakin neulottavaksi, sillä ajattelin sen voivan olla ihan mukava toimistoneule keväälle. Karanteenin aikana neuleen saikin kätevästi valmiiksi, tosin päättelyt tein vasta karanteenijakson jälkeen.

Vartalo-osa

Ainaoikeinneuletakki ensimmäistä kertaa käytössä oikeasti.

Ainaoikeinneuletakki ensimmäistä kertaa käytössä oikeasti.

Tämä neuletakki on siis neulottu ilman mitään ohjetta tai edes tarkempaa suunnitelmaa, vielä karanteenin alussakaan en tiennyt minkälainen neuleesta loppujen lopuksi tulee. Neuletakki on neulottu vähän fiiliksen mukaan ja ideoitu sitä mukaa kun neule on edistynyt. Muistiin en tietenkään kirjoittanut mitään, joten tässä nyt vapaasti muistelen miten neuletakki on tehty. Ainaoikeinneuletakki on aloitettu helmasta kaksinkertaisella Drops Safran -langalla (väri 19). Safranilla neuloin 4 kerrosta sileää neuletta reunukseksi ja sen jälkeen vaihdoin valkoiseen Parisiin (väri 16) ja ainaoikeinneuleeseen. Reunus on sileää neuletta, jotta se rullautuisi kivasti (nurjat silmukat päälle päin). Varmuuden vuoksi ompelin vielä luomisreunan kiinni punaisen ainaoikeinneuleen alkuun, joten reunus pysyy siistinä molemmilta puolilta.

Valkoiset raidat ovat 10 kerroksen korkuisia ja siniset (väri 103, dark wash denim) kahden kerroksen korkuisia. Neule on neulottu ilman saumoja, eli tein etu- ja takakappaleet samaan aikaan pitkällä pyöröpuikolla (4,5 mm). Neuloin ensin vajaa 15 cm ilman kavennuksia, ja sitten tein seitsemän kertaa kertaa jokaisessa valkoisessa raidassa sivusauman kohdalla kavennukset neulomalla kaksi kertaa kaksi silmukkaa yhteen, eli joka kavennuskerroksella kavensin yhteensä 4 silmukkaa. Kavennusten jälkeen neuloin yhden valkoisen raidan verran ilman kavennuksia ja lisäyksiä, ja sen jälkeen aloitin lisäykset. Lisäykset tein kavennuksia tiheämmin, lisäsin molemmille sivuilla kaksi silmukkaa kolme tai neljä kertaa kahden valkoisen raidan aikana. Sitten jätin vartalo-osan odottamaan ja neuloin hihat. Vartalo-osan korkeus oli tässä vaiheessa noin 60 cm.

Hihat ja kaarroke

Hihat on neulottu suljettuna neuleena sukkapuikoilla. Aloitin myös ne rullautuvalla Safran reunuksella (4 mm puikot). Hihoissa oli aluksi 32 silmukkaa. Ainaoikeinneuleinen osuus on neulottu 5 mm puikoilla. Hihan lisäykset aloitin noin 12 cm kohdalla ja ensin tein neljä kertaa lisäykset yhden kerran valkoisen raidan aikana ja sitten vielä yhdeksän lisäystä kaksi kertaa raidan aikana (viimeisessä raidassa lisäys on tehty ainoastaan raidan ala-reunassa). Lopussa hihan silmukoita oli siis 58 ja hihan pituus noin 50 cm.

Karroke on aloitettu sinisellä raidalla. En tehnyt varsinaisia kainalokavennuksia, mutta neuloin etu- ja takakappaleiden reunimmaiset silmukat yhteen hihojen reunimmaisten silmukoiden kanssa. Aloitin kaarrokkeen kavennukset toisen valkoisen raidan lopussa kaventamalla muistaakseni joka neljännen silmukan. Toistin kavennuksia fiiliksen mukaan kunnes kaarroke oli haluamani korkuinen ja silmukkamäärä sopivan oloinen kaula-aukkoa ajatellen. Kavennuksia vauhditti myös pelko valkoisen langan riittävyydestä, sillä se on tällä hetkellä kokonaan myymälästäni loppu.

Lähes valmis ainaoikeinneuletakki sovitettavana.

Lähes valmis ainaoikeinneuletakki sovitettavana.

Neuloin viimeiseen valkoiseen raitaan niskan korotuksen lyhennetyillä kerroksilla, eli keskellä takana viimeisessä valkoisessa raidassa on 16 kerrosta normaalin 10 kerroksen sijasta. Kaarrokkeen muun muodon vuoksi korotus ei mielestäni näy juurikaan, ellei ala laskea kerroksia. Lopuksi neuloin taas sen neljän kerroksen punaisen reunuksen.

Viimeistely ja valmis Ainaoikeinneuletakki

Näyttäisi toimivan myös ilman nappeja tai vyötä.

Näyttäisi toimivan myös ilman nappeja tai vyötä.

Lopuksi päättelin kaikki langat ja ompelin kainaloaukot umpeen. Poimin etukappaleiden reunasta (reunasilmukan sisäpuolelta) oikealta puolelta jokaiselta nurjalta kerrokselta yhden silmukan ja neuloin ensin yhden kerroksen oikein reunusta varten. Sitten neuloin viisi kerrosta nurjaa ja päättelin reunuksen. Ompelin reunuksen päättelykerroksen etukappaleen nurjalle puolelle niin, että reunasilmukka jäi reunuksen sisään ja reunus on siisti molemmilta puolilta.

Muistelisin aluksi ajatelleeni, että neuletakkiin ei tule mitään kiinnitystä, mutta jossain vaiheessa kesken neulomisen keksin, että kaksi tai kolme duffelinappia voisi käydä neuleeseen ihan kivasti. Kun neule oli muuten valmis, mietin kiinnitystä vielä uudelleen. Toisaalta vyökin voisi olla ihan kiva, ja toisaalta taas neuletakki voisi olla ihan kiva ilman vyötä tai nappejakin. Päätin toistaiseksi jättää sekä vyön että napit pois, voihan ne sitten lisätä myöhemminkin jos tuntuu tarvitsevan.

Tässä vaiheessa en ollut ollenkaan varma, että tuliko neuleesta ollenkaan käyttökelpoinen, tai edes minulle sopiva. Periaatteessa mittojen puolesta neule on tietenkin sopiva, kun se on tehty omien mittojen mukaan, mutta mutta… Neuletakin malli epäilytti, en ollut varma onko minulla oikeasti käyttöä puolireiteen ulottuvalle puuvillaneuletakille, vaikka neuletakista tulikin mielestäni ihan kivan näköinen. Ja minulle sopivan värinen.

Nyt olen pari päivää käyttänyt neuletta töissä, ja kyllä se tuntuu onneksi ihan käyttökelpoiselta. Vaikka ei sen ehkä ihan näin pitkä tarvitsisi olla. En ollut ajatellut tehdä siitä ihan näin pitkää, mutta neuloin huomaamattani vähän liikaa pituutta helmaan, enkä viitsinyt alkaa purkamaan myöhemmin.

Napeille tai vyölle ei ole välttämätöntä tarvetta, mutta voi olla, että vielä jossain vaiheessa kokeilen minkälaiseksi neule muuttuisi, jos siihen laittaisi napit. Vyötä siihen en todennäköisesti neulo, sillä kokeilin neuletta toisen vyön kanssa ja Ainaoikeinneuletakki oli mielestäni kivempi ilman vyötä.

Lankaa neuletakkiin meni noin 750 grammaa. Tästä sinistä on noin 140 grammaa ja punaista safrania 50-100 grammaa (tarkkaa määrää ei ole tiedossa, sillä en muista minkä verran lankaa oli ennen aloittamista – tässä on nimittäin käytetty ainakin Drops Kamelia -bolerosta ja koukutusta passipussista ylijäänyttä lankaa.

Klompelompe Lillyn syysponcho 100 % merinovillaa

Klompelompe Lillyn syysponcho 100 % merinovillaa

Klompelompe Lillyn syysponcho lahjaksi kummitytölle.

 

Klompelompe Lillyn Syysponcho 100% merinovillaa

Ihka ensimmäisessä suomennetussa Klompelompe-kirjassa (Klompelompe Ihania neuleita lapsille) on ohje tähän suloiseen, hupulliseen ponchoon. Ihastuin siihen heti saadessani kirjan, ja vihdoin sain toteuttaa sen, kun nuorin kummityttöni täytti 1 vuotta. Kysyin etukäteen kummitytön äidiltä tulisiko tällaiselle neuleelle käyttöä, se kun ei suloisuudestaan huolimatta ole välttämättä kaikista käytännöllisin asuste. Kummitytön äiti arveli, että neuleelle olisi käyttöä, ja toivoi langaksi merinovillaa ja väriksi vaaleanpunaista. Olin ensin ajatellut, että ponchon voisi neuloa vaaleanpunaisesta Drops Puna -langasta (väri puuteriroosa, 09), mutta merinovillatoiveen vuoksi neuloinkin ponchon Drops Merino Extra Finen sävystä 40, puuteriroosa.

Huomioita ohjeesta ja neuleesta muutenkin

Ponchon pienin koko oli 0,5-1,5 -vuotiaalle ja seuraava muistaakseni 2-3 -vuotiaalle. Vähän pohdin, että kumman koon valitsen, sillä en halunnut ponchon jäävän heti pieneksi, mutta toisaalta sen ei myöskään tarvitsisi olla hirveän paljon liian suuri. Päätin tehdä tuon 2-3 -vuotiaan koon, vaikka poncho ei varmaan muutenkaan jäisi hirveän pian pieneksi, kun siinä ei ole hihoja, jotka jäisivät liian lyhyeksi. Samasta syystä arvelin, ettei pieni kasvunvarakaan haittaa. Neuloin ponchon hupun ennen helmaa, sillä pitsineulekaitaleen päättämiskerroksella lanka jäi sinne puolelle, enkä halunnut katkaista lankaa, etten joudu lopuksi päättelemään sitä. Ohje oli helppo toteuttaa, vähän vain harmittaa se, ettei Klompelompen ohjeissa ei ole valmiin neuleen mittoja. Tässä ohjeessa ei myöskään ollut mainintaa kuinka pitkä nauhan kannattaisi olla. Koitin vähän mittailla nuken avulla mahdollista pituutta, ja neuloin nauhasta noin 90-100 cm mittaisen. Koko neule on tehty 4 mm puikoilla ja lankaa siihen meni tasan 250 grammaa.

En hankkinut tätä neuletta varten nappeja erikseen, sillä muistelin, että kotona pitäisi olla muutamia erilaisia mahdollisesti käyttökelpoisia nappeja. Mielestäni löytämäni kukkanapit (ehkä Farnian) sopivat neuleeseen hyvin. Olen ostanut ne joskus aikoinaan muistaakseni Kärkkäiseltä. Helminapit ja puiset sydännapit mitä myös olisin voinut harkita, olivat mielestäni liian pieniä tähän. Ponchosta tuli mielestäni oikein soma, ja isohko koko ei haitannut yhtään. Kummityttö ei olisi ensin halunnut kokeilla ponchoa, mutta kun menimme katsomaan peilistä, ei ponchon päälle pukeminen enää haitannutkaan. Erityisen innoissaan pikkuneiti oli tupsuista, jotka tein noin 3 cm kokoisiksi.

Klompelompe Lillyn Syysponcho valmiina!
Klompelompe Lillyn Syysponcho valmiina!
Ponchon huppu on todella iso, ainakin näin pienessä koossa.
Ponchon huppu on todella iso, ainakin näin pienessä koossa.
Anne-nukke sai taas toimia kuvausrekvisiittana.
Anne-nukke sai taas toimia kuvausrekvisiittana.

Kuvat saa aukeamaan todellisssa koossa klikkaamalla.

Muita neuleita Lilly -pitsikuviolla

Klompelompe Lillyn Syysponcho -ohjeessa on kokoja vain lapsille, mutta ainakin jossain Klompelompe-kirjassa Lilly-mallistoa oli aikuisillekin suunnitelluissa neuleissa. Neuletakki, pipo ja kauluri muistaakseni ainakin. Itse aloin haaveilemaan nimenomaan tuon ponchon neulomisesta myös itselleni sopivaksi, se voisi mukavasti lämmittää toimistossa kylminä päivinä (ja minuahan palelee lähes aina toimistolla). Hupun voisi varmaan jättää poiskin, vaikka se on kyllä toisaalta hauska yksityiskohta. No, katsotaan nyt, miten ehtii ja jaksaa.

Klompelompe Dottie -villatakki Drops Baby Merinosta

Klompelompe Dottie -villatakki Drops Baby Merinosta

Klompelompe Dottie -pusero taipuu myös neuletakiksi (Kuvassa neuleen selkäpuoli kameraan päin).

 

Klompelompe Dottie -villatakki Drops Baby Merinosta

Veljentytär tarvitsi kuulemma uuden villatakin. Katselimme erilaisia vaihtoehtoja Garnstudion ilmaisista ohjeista, ja muutama mieluinen vaihtoehto sieltä löytyikin. Voiton vei kuitenkin Klompelompe Talvilapset -kirjasta löytyvä kaurispaita, kun lupasin, että siitä saa tehtyä myös villatakin. Katsoin, että Dropsin Baby Merino on eniten samanpaksuinen kuin ohjeenmukainen Klompelompen oma lanka, joten neule päätettiin tehdä siitä. Aluksi oli ajatuksena käyttää neuletakin päävärinä väriä 27 (vanha roosa), mutta koska hyllyssä olevan langan riittävyydestä ei ollut ihan varmuutta, vaihdoimme sen hieman vaaleampaan vaaleanpunaiseen (26, vaalea vanha roosa).

Ylä- ja alareuna sekä napituslistat on neulottu kanervan värisellä langalla (väri 34) ja kirjoneulekuviossa on lisäksi luonnonvalkoista (02) ja beigeä (17). Kauriiden silmät ja kuonot on kirjottu mustalla Drops Merino Extra Fine -langalla, koska sitä oli jäänyt yli Kettupiposta ja musta-valko-punaisesta raitapiposta. Vieläkin sitä jäi jonkun verran jäljelle, saa nähdä mihin sitä seuraavaksi keksisi laittaa. Kauriiden päistä jätin valkoiset kirjontatäplät pois. Ensin meinasin tehdä ne kirjoneuleena, mutta en sitten viitsinyt tehdä niitä ollenkaan. Eikä niitä onneksi kuulemma tarvinnutkaan.

Langanvaihdon vuoksi tein noin 8-vuotiaan tytön neuletakin hieman pienemmän koon (muistaakseni noin 6-v.) silmukkamäärällä. Muuten neule on tehty noin 8-10 -vuotiaan kokojen mukaan, jotta se ei jäisi heti liian pieneksi. Silmukkamäärän pienentämisen laskin oman neuletiheyden ja ohjeenmukaisen neuletiheyden perusteella, ja neuleesta näytti tulevan oikein hyvän kokoinen. Neuletakki on neulottu hihansuun resoreita lukuun ottamatta 3 mm puikoilla, hihansuissa käytin 2,5 mm puikkoja. Pääväriä neuleeseen meni noin 170-175 grammaa, tummempaa pääväriä noin 60 grammaa, beigeä noin 10 grammaa ja valkoista 10-20 grammaa.

Puserosta takki

Puseron ohjeesta muokkasin takin hyödyntämällä muiden Klompelompe neuletakkien menetelmää. Neule on neulottu ylhäältä alaspäin, ja kaula-aukon resori on neulottu tasona. Resorin jälkeen lisäsin keskelle eteen kuusi silmukkaa (leikkausvara) ja jatkoin neulomista suljettuna neuleena. Kirjoneulekuvio ei toistu leikkausvarassa, vaan siinä on neulottu eri värejä vuorotellen, jotta langanjuoksuista tulee mahdollisimman lyhyet. Sen verran piti silmukkamääriä etukäteen tarkistella, että saa kauriita parillisen määrän (jotta ne asettuvat kauniisti neuletakkiin). Puserossa paritonkin määrä olisi mennyt, mutta en halunnut halkaista kauriin päätä napituslistaa varten. Leikkausvaran silmukat päättelin ennen alareunan resoria.

Kun neule alkoi olla muuten valmis, ompelin ompelukoneella mahdollisimman lyhyellä pistolla pari suoraa ommelta leikkausvaran molempiin reunoihin. Lopuksi leikkasin neuleen auki ompeleiden keskeltä ja neuloin napituslistat. Langanpäiden päättelyn yhteydessä ompelin muutamalla pistolla leikkausvaran toisen reunan kiinni neuleen nurjalle puolelle. Enää neuleen auki leikkaaminen ei tuntunut niin pelottavalta kuin ensimmäisellä kerralla (Klompelompe Kvalavåg), olinhan tehnyt saman jo pari kertaa aikaisemminkin (molemmissa neulomissani Klompelompe-haalareissa). Napinlävet (7 kpl) tein ihan normaalisti neulomalla 2 yhteen ja tekemällä langankierron. Nappien väli on noin 7 cm. Napeiksi valittiin vaaleanpunaiset 20mm helmiäisnapit Dropsin valikoimasta. Itse olin ajatellut jostain syystä aluksi vain puunappeja neuleeseen, mutta tuli sitten mieleen kokeilla myös miten nuo vaaleanpunaiset napit passaisivat näiden lankojen kanssa. Vähän yllätyin siitä, miten hyvin napit sopivat neuleeseen, olin ajatellut niiden olevan hieman väärän sävyiset. Vaikuttaa siltä, että väri ehkä hieman mukautuu ympäristön väreihin ja sopii näin ollen useiden eri sävyisten vaaleanpunaisten kanssa yhteen. En siis ollut yhtään yllättynyt, että neiti valitsi vaihtoehdoista juuri ne vaaleanpunaiset napit neuleeseensa.

 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

 

Nappien valintaa. Vaaleanpunaiset olivat neidin suosikit.
Nappien valintaa. Vaaleanpunaiset olivat neidin suosikit.
Ennen leikkaamista piti kokeilla, että onko neuleesta tulossa sopiva.
Ennen leikkaamista piti kokeilla, että onko neuleesta tulossa sopiva.
Klompelompe Dottie -puserosta muokattu neuletekki valmiina!
Klompelompe Dottie -puserosta muokattu neuletekki valmiina!
Tupsupipot kukkajoustinneuleella – äidille ja tyttärelle

Tupsupipot kukkajoustinneuleella – äidille ja tyttärelle

Tupsupipot äidille ja tyttärelle. Lapsen pipossa lankana Drops Cotton Merino ja aikuisen pipossa kaksinkertainen Drops Baby Merino.

 

Tupsupipot kukkajoustinneuleella – äidille ja tyttärelle

Röyhelöhaalaria varten varattua Drops Cotton Merino -lankaa jäi hieman ylimääräistä (vähän yli yksi kerä), joten sille piti keksiä jotain käyttöä. Arvelin langan riittävän esimerkiksi myssyyn, ja vinkkasin, että minulla olisi vaaleanpunainen ja luonnonvalkoinen kankaita.comista tilattu tekoturkistupsu joutilaana. Klompelompe – ihania neuleita lapsille -kirjasta löytyi mukavan oloinen ohje joustinneuleiseen korvaläpälliseen tupsumyssyyn, sovittiin että fiksataan myssyä sen verran, että korvataan alkuperäisen ohjeen 2 n, 3 o -joustinneule täsmälleen samalle silmukkamäärälle sopivalla kukkajoustinneuleella (ohje Hääräämöstä, tässä suora linkki: https://www.haaraamo.fi/2018/03/kukkakuvioinen-joustinneule-syntyy-helposti-ilman-apupuikkoa-ohjevideo.html) ja langasta tehdyn tupsun sijaan laitetaan luonnonvalkoiseen myssyyn vaaleanpunainen tekoturkistupsu. Muutoin noin 1-vuotiaan myssy on tehty aika tarkasti Klompelompen myssyn ohjeella, paitsi lankana tietenkin ohjeesta poiketen Dropsin Cotton Merino. Lapsen pipoon meni lankaa noin 60 grammaa ja se on neulottu kokonaan 4 mm puikoilla.

Aikuisen pipo

Myös pikkuneidin äiti hoksasi tarvitsevansa pipon, ja ensin oli puhe tehdä hänelle esimerkiksi Onnelin ja Annelin pipo valkoisella tupsulla. Hän halusi lämpimän ja muhkean pipon ja puhtaan valkoinen väri oli mieluisin, joten sovittiin, että neulon pipon kaksinkertaisesta Drops Baby Merinosta (sen väri 01 oli kaikista valkoisin myymälästäni löytyvä merinovillalanka). Lapsen pipon valmistuessa päätimme, että palmikkokuvion sijasta myös aikuisen pipoon tulee kukkajoustinneuletta, sillä pinta on niin kauniin näköistä. Ja johan noita Onnelin ja Annelin pipoja tuli neulottua neljä, joten ei haitannut yhtään tehdä välillä erilaista.

Tähän pipoon tein ensin Onnelin ja Annelin pipon tyylisen taitettavan 2 o, 2 n -joustinneulereunuksen (pituus n. 12-13 cm) sadalla silmukalla, resorin jälkeen lisäsin muutaman silmukan ja neuloin pipon loppuosan kukkajoustinneuleella. Kavennukset pyrin tekemään niin, että kukkakuvioinen neule jatkuu mahdollisimman pitkälle. Loput kavenuksista johtuvat sileät neuleet jäävät tupsun alle piiloon. En muista minkä korkuinen pipon kukkajoustinneuleosuus oli ennen kavennuksia, mutta tein siitä suunnilleen omaan päähäni (ympärys n. 56 cm) sopivan kokoisen. Lankaa tähän pipoon meni n. 130 grammaa. Resorin alku (n. 1 cm) ja loppu (n 6 cm) on neulottu 4 mm puikoilla, reosrin keskiosassa ja pipon kukkajoustinneuletta olevassa osassa käytin 5 mm puikkoja.

Lapsen tupsupipo valmiina. Tuli juuri sopiva!

Lapsen tupsupipo valmiina. Tuli juuri sopiva!

Myssy ja haalari tositoimissa. Kiitos kuvasta ja julkaisuluvasta pikkuprinsessan äidille!

Myssy ja haalari tositoimissa. Kiitos kuvasta ja julkaisuluvasta pikkuprinsessan äidille!

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla kuvia.

Lapsen pipo nurjalta puolelta.

Lapsen pipo nurjalta puolelta. Neulepinta on ihan kivan näköinen näinkin päin!

Aikuisen pipossa on taitettava joustinneulereunus.

Aikuisen pipossa on taitettava joustinneulereunus.

Tupsupipot kukkajoustinneuleella ja tekoturkistupsulla koristeltuna.

Tupsupipot kukkajoustinneuleella ja tekoturkistupsulla koristeltuna.

Tupsuista ja neulepinnasta

Näissä tupsuissa ei ollut kumilenkkejä kiinnitystä varten, joten ne on ommeltu tiukasti kiinni pipoon. Toivottavasti pipoja ei tarvitse hirveästi pestä, sillä en tiedä miten hyvin nuo tekoturkistupsut kestävät pesua. Pesuohjeessa kyllä luvataan tupsun kestävän 30 asteen hienopesu. Jonkin verran niistä irtosi karvaa siinä ommellessa, mutta uskoisin, että karvanlähtö johtui tupsujen melko kovakouraisesta käsittelystä, eikä karvoja irtoa normaalissa käytössä.

Kukkajoustinneuleen neulominen oli jo tuttua, sillä tein siskolleni villasukan varret kukkajoustinneuleella joskus reilu vuosi sitten (esittely täällä). Tälläkin kertaa kukan terälehtien lenkkien pituudet meinasivat aiheuttaa haasteita. Voi olla, että tuli jopa tehtyä vähän turhankin pitkät lenkit toisinaan, mutta ihan siisti tuosta lopputuloksesta kuitenkin mielestäni tuli. Jopa kaksinkertaisella langalla tehdystä tuli ihan kivan näköinen, vaikka ensin vähän jännitin, että tuleeko lenkeistä epämääräiset kahden langan vuoksi. Valmiina neule on mielestäni todella sievän näköistä, mutta neuloessa se tuntui välillä aika puuduttavalta. Siksi jätinkin vielä avoimeksi minkälaisen tupsupipon teen itselleni – resori tosin on jo valmiina. Luultavasti päädyn johonkin muuhun neulepintaan tällä kertaa. Onneksi voi jättää asian hautumaan siksi aikaa kun tekee tilausneuleita.