Haarukkapitsibolero

Haarukkapitsibolero

Haarukkapitsibolero pörröisestä mohairlangasta.

Haarukkapitsibolero SandnesGarnin Kitten Mohairista

No niin, nyt se on valmis. Vihdoinkin. En ole uskaltanut tehdä sitä loppuun aiemmin, koska en vain millään tuntunut ymmärtävän miten tuon pitäisi toimia, ja miten siitä muka pitäisi tulla bolero. En ole edelleenkään varma, teinkö sitä oikein, mutta ainakin se noin muistuttaa edes vähän boleroa. Iso se kyllä on, ei se tuossa kirjan kuvassa näytä ollenkaan niin isolta! En sitten tiedä yhdistinkö kappaleet jotenkin hassusti, vai oliko minulla vain niin paljon isompi käsiala… Veikkaan, tai siis syytän käsialaa. Tämä bolero saattaisi siis olla joutilaana, jos joku tarvitsisi… 😉

Boleron vaiheista unelmasta toteutukseen olen kertonut aiemmin kahdessa postauksessa: Uusia ideoita ja unelmia sekä Haarukkapitsiä. Ohje boleroon löytyy kirjasta Lankatekniikoiden käsikirja (toim. Ritva Koskennurmi-Sivonen). Käyttämäni lanka oli ohjeenmukainen SandnesGarnin Kitten Mohair (Dropsin valikoimista vastaavantyyppisiä lankoja olisivat Kid-Silk ja Brushed Alpaca Silk), ohjeen arvio lankamenekistä oli 100 grammaa, todellinen menekki oli ehkä jotain 75 grammaa. Varastoistani ei löydy virkkuukoukkua kokoa 3,5 mm, joten käytin 4 mm koukkua. Tämä on tietenkin yksi syy siihen, miksi bolerosta tuli hieman isohko. En tosin tiedä haittaako  se oikeasti mitään, näin sen saa kiinnikin tarvittaessa.

Haarukkapitsin tekeminen oli aivan helppoa ja mukavaa, tarvittavat pitsinauhat valmistuivat yllättävänkin nopeasti. Nauhat sitten aikansa odottivat, että yhdistäisin ne levyiksi, sekin vielä menetteli, sehän on melkein normaalia virkkaamista. Mutta sitten tulikin se hankala vaihe, eli boleron osien yhdistäminen. En kyllä vieläkään ymmärrä, miten voi olla muka niin vaikeaa käsittää tuo kohta ohjeesta! Mutta onneksi sekin vaihe on nyt (onnellisesti) takana.

Bolero kasaantui niskaan. :D

Bolero kasaantui niskaan. 😀

Ylettyy vaikka kiinni asti.

Ylettyy vaikka kiinni asti.

Kai se suurin piirtein näyttää siltä miltä pitikin.

Kai se suurin piirtein näyttää siltä miltä pitikin.

Hiha. :P

Hiha. 😛

Kuvat saa aukeamaan suurempana klikkaamalla kuvaa.

Virkattu vaunulelu

Virkattu vaunulelu

Tällainen vaunulelu veljenpojalle. 🙂

Virkattu vaunulelu

Tänään sain vihdoin aikaiseksi viimeistellä kolme pöllöä ja yhdistää ne vaunuleluksi. Vaunulelusta mainitsin aiemmin Hattu päähän, piippu suuhun ja Ei pöllömpi -postauksissa. Pöllöt on virkattu 4 mm koukulla Dropsin Merino Extra Fine -langasta. Lankaa meni ehkä noin 20 grammaa per pöllö. Kirjotut kuviot on Novitan Woolia. Pöllöt on täytetty pumpulilla ja jokaisessa on sisällä erilaisella helisevällä materiaalilla varustetty yllätysmunan muovinen pakkaus. Siis se, missä se lelu tai muu yllätys on. Pöllöjen keskelle virkkasin vielä kulkuset kiinni, joten lelusta saa kuulumaan erilaisia ääniä. Pöllöt on virkattu summassa, joten jokainen on hieman eri näköinen. Oma suosikkini on sinisilmäinen. Tai ehkä sittenkin vihreäsilmäinen, koska sen kuviot erottuvat selvemmin. 🙂

Pöllöjengi. :)

Pöllöjengi. 🙂

Lisää arkistojen aarteita :)

Lisää arkistojen aarteita :)

Puuvillaneuletakki on alunperin esitelty vanhassa blogissa.

Puuvillaneuletakki ”omasta päästä”

Kun nyt kerta lähdin sille linjalle, että muistelen aiemmin tekemiäni töitä, niin kerronpa seuraavaksi eräästä neuletakista. Pikkusiskoni sai sen joskus joululahjaksi. Ja koska hän ei ole yhtä kova palelemaan kuin minä, päätin tehdä neuleen puuvillalangasta. En ollut koskaan aikaisemmin tosissani neulonut puuvillalangasta, joten oli mielenkiintoista huomata, miten erilaista se on kuin villa- tai villasekoitelangasta neulominen. Tämä neule valmistui muistaakseni aika joutuisasti lähinnä luentojen aikana. 😉

Ohjettahan minulla ei tälläkään kertaa ollut, ja kokokin taisi perustua aika pitkälti arvauksiin. Mutta onnistuin, ja siskoni sai sopivan neuleen. Tai ainakaan se ei ollut liian pieni. Langat ostin joskus jostain alennusmyynnistä, enkä valitettavasti enää muista minkä merkkinen lanka mahtoi olla kyseessä. Enkä sitäkään, kuinka paljon lankaa neuleeseen tarvittiin. Sen muistan, että olin varannut sitä hieman ylimääräistä, ja kaksi veljeni lasta saivat joskus myöhemmin samasta langasta tehdyt puput. Ja saattoi se kummitytön pupukin olla samasta langasta… Niistä kuitenkin lisää joskus myöhemmin. 🙂

Hihan keskellä kulkee palmikkoraita.

Hihan keskellä kulkee palmikkoraita.

Neuletakin alaosan tein normaalilla helmineuleella ja yläosan patenttina tai puolipatenttina, en enää muista. Raglanhihat olivat pääasiassa nurjaa neuletta, keskellä hihaa tosin kulkee palmikkoraita. Neuletakin kiinnitys hoituu kolmen napin avulla. (Yllättävää kyllä, en enää muista, mistä napit ovat peräisin – veikkaisin Eurokangasta). Huolittelin neuletakin alareunat ja etukappaleiden reunat virkkaamalla. Myös napinlävet on virkattu.

Neuletakki "omasta päästä".

Puuvillaneuletakki ”omasta päästä”.

Isoäidinneliöitä…

Isoäidinneliöitä…

Isoäidinneliöitä on helppo tehdä. Missä vaan.

(Teksti julkaistu alun perin vanhassa blogissani: http://tankimaatein.blogspot.com/2014/01/isoaidinnelioita.html.)

Tänään en ole ehtinyt neuloa yhtään silmukkaa, enkä lyödä yhtään lyöntiä (nypläyksestä siis puhun), joten kerronpa teille tarinan eräästä hullusta päähänpistosta, jonka kerran sain. Ja en aio toista kertaa saada. 😉

Isoäidinneliöitä 1, 2, 3… 165 kpl

Eräänä vuonna (ollessani köyhä opiskelija) sain päähäni tehdä pikkusiskolle joululahjaksi tilkkupeiton isoäidinneliöistä. Kaikkea hullua sitä tuleekin keksittyä! Hirveän kätevää oli tietenkin se, että sain näin käytettyä jämälankoja johonkin hyödylliseen. Langat olivat ties mitä kaikkea mahdollista villasekoitetta, varmaan pääasiassa kuitenkin Novitan 7 veljestä ja Nalle -lankoja tai muita vastaavia ja suunnilleen saman paksuisia. Joka palaan laitoin kerroksia sekä ohuemmasta että paksummasta langasta, ja kaikkiin tein reunukset luonnonvalkoisella 7 veljestä langalla. Valitettavasti en enää muista kuinka paljon tuota luonnonvalkoista kaikkiaan tarvittiin. Virkkasin paloja 11 erilaista väriyhdistelmää, aina 15 joka lajia. Eli yhteensä 165 palaa. Huhhuh, ei voi kuin ihmetellä ja ihastella omaa reippautta nyt jälkeen päin. 😀

Sain palat valmiiksi hyvissä ajoin, mutta en ollut hoksannut kuinka kauan palojen yhdistämiseen menee aikaa. Eli kiirehän siinä tuli. Jouduin laittamaan peiton pakettiin hieman keskeneräisenä, kaikki palat olivat kiinni peitossa, mutta joitakin ”pitkittäissaumoja” oli kesken. Viimeistelin työn sitten jouluyönä mukavasti muun toiminnan ohessa. 🙂 Pääasia on kuitenkin se, että peitosta tuli valmis. Ja hienokin se on. Jälkeen päin on hieman harmittanut, etten tehnyt peittoa itselleni. Varsinkin, kun päätin, etten enää koskaan tee samanlaista. Ainakaan noin pienistä paloista. (Ovat muistaakseni n. 10 cm kantiltaan, tai jopa vähän alle, 9?) Paloja on kuitenkin sen verran, että kokonaisuudessaan peitto on ihan mukavan kokoinen torkkupeitto.

Isoäidineliöitä oli helppo virkata joka paikassa ja kaiken aikaa. ;)

Isoäidineliöitä oli helppo virkata joka paikassa ja kaiken aikaa. 😉

Tässä kuva koko peitosta. Lähes koko peitosta nimittäin. Mukavasti nuo luonnonvalkoiset reunat rauhoittavat muuten värikästä peittoa.

Tässä kuva koko peitosta. Lähes koko peitosta nimittäin. Mukavasti nuo luonnonvalkoiset reunat rauhoittavat muuten värikästä peittoa.

Torkkupeitto

Torkkupeitto

Esiteltävänä keinutuolinpäälliseksi muuttunut torkkupeitto.

Torkkupeitto – Tai siis keinutuolinpäällinen

Päätin pakkaspäivän kunniaksi vihdoin tehdä loppuun yhden muutama vuosi sitten aloitetun projektin. Ohje torkkupeittoon löytyi vuonna 2009 Suuri Käsityö -lehden joulunumerosta. Päätin totetuttaa peiton kaksivärisenä Novitan 7 veljestä -langasta. Virkatut palat tein punaisesta ja neulotut luonnonvalkoisesta langasta. No, projekti hieman venyi…

Viime syksynä järjestäessäni uudelleen käsityönurkkaustani, kaivoin palat taas esiin, ja totesin, että melkein kaikki on jo valmiina. Neulottuja paloja puuttui muutama. Samalla keksin, että en teekään torkkupeittoa, vaan peitteen keinutuolin päälle. Näin talviaikaan kun pieni lisälämmike ei koskaan ole pahasta. Ainakaan tässä talossa.

Niinpä neuloin puuttuvat palat ja virkkasit osat yhteen. Päättelystä onnistuin luistamaan, kun virkkasin pääteltävät langanpäät mukaan saumoihin. Päätin vielä tehdä pari pylväskerrosta koko peitteen ympärille, jotta peiton reunasta tulee huoliteltu. …Nimittäin sitten joskus. Kunhan jaksan.

Tänään se hetki vihdoin koitti. 🙂

Nyt ei keinutuoliakaan pitäisi paleltaa pakkasella...

Nyt ei keinutuoliakaan pitäisi paleltaa pakkasella…

Virkkasin reunukseksi 1 kerroksen kiinteitä silmukoita ja 3 pylväskerrosta.

Virkkasin reunukseksi 1 kerroksen kiinteitä silmukoita ja 3 pylväskerrosta.

Ja, uskokaa tai älkää, viimeistelin peiton HÖYRYTTÄMÄLLÄ. (mitä en oikeasti ole koskaan aikaisemmin minkään käsityön kohdalla tehnyt.) 🙂

Peitossa on yhteensä 30 palaa, 15 virkattua ja 15 neulottua. Leveyttä peitolla on noin 57 cm ja pituutta noin 172 cm. Virkkasin vielä peittoon muutamaan kohti nyörit, millä sen saa kiinnitettyä paikoilleen.