Rento pitsibolero Drops Cotton Viscose -langasta

Rento pitsibolero Drops Cotton Viscose -langasta

Rento pitsibolero valmistui pikkusiskon ylioppilasjuhliin.

 

 

Rento pitsibolero Drops Cotton Viscose -langasta

Ostin talvella 2018 ihanan Dainty Roses Hepburn -mekon Miss Windy Shopista kesän 2019 juhlia (mm. pikkusiskon ylioppilasjuhlat ja rakkaan ystävän häät) ajatellen. Mekko oli ihana, mutta hieman liian pitkä minulle, joten helmaa piti vähän lyhentää. Samalla mietin, jos helmasta poistettavasta kankaasta saisi hihattomaan mekkoon hihat, jotta se olisi vieläkin monikäyttöisempi. Tämä todettiin mahdolliseksi, mutta vähän hankalaksi, joten päätin mieluummin neuloa lyhythihaisen boleron kaveriksi mekolle, sillä (yllättävää kyllä) mikään aiemmista boleroistani ei sopinut mekon kanssa yhteen joko värinsä tai mallinsa puolesta.

Drops Belle -langasta on olemassa täsmälleen oikean sävyistä punaista, joten arvelin neulovani boleron siitä. Muutin kuitenkin mieltäni, sillä minulla oli kotona pari kerää vanhaa, nyt jo tuotannosta poistunutta hieman kiiltävää vaaleanpunaista Drops Cotton Viscose -lankaa, joka värinsä puolesta myös sopi oikein hyvin mekon kaveriksi. Olin ostanut lankaa summassa joskus noin kymmenen vuotta sitten yhtä pitsiboleroa varten ja arvioinut langanmenekin vähän yläkanttiin. Tuon boleron lisäksi olin ehtinyt neuloa langasta myös pitsitossut veljentyttärelle, mutta lankaa oli edelleen jäljellä. Arvelin, ettei jäljellä oleva lanka yksistään riitä suunnittelemaani boleroon, mutta totesin tarvittaessa voivani purkaa tuon vanhan boleron ja hyödyntää purkulangat uuteen boleroon. Vanha bolero kun ei mallinsa vuoksi sopinut oikein hyvin yhteen enää minkään olemassaolevan mekkoni kanssa, vaan se oli lojunut kaapissa käyttämättömänä jo vuosia.

Purkulangan hyödyntäminen uudessa neuleessa

En muista minkä verran käyttämätöntä lankaa oli, mutta ainakin yksi tai kaksi kokonaan ”avaamatonta” 50 gramman kerää ja lisäksi joku pieni jämäkerä. Suunnittelemani bolero malli oli rento, hieman löysä suorakulmainen pala, joka ommellaan yhteen niin, että reunoihin jätetään aukot hihoille. Lopuksi näkyvät reunat viimeistellään joustinneuleella – tässä bolerossa tosin jätin hiha-aukoista resorit pois. Käytin bolerossa samaa pitsimallia kuin edellisessäkin samasta langasta neulotussa bolerossa (Ohje Novita Kesä 2009 -lehdessä). Kuten arvasin, lanka ei riittänyt koko boleroon, vaan pääsin hyödyntämään purkulankoja myös. Luin jostain vinkin, että purkulangat saa kätevästi suoristettua liottamalla, joten piti tietenkin kokeilla tätä keinoa. Se toimii todella hyvin, voin suositella! Ja mikä parasta, uuden ja käytetyn langan vaihtumiskohtaa ei huomaa bolerosta ollenkaan! Tämä seikka erityisesti yllätti minut, olisin arvellut käytössä ja pesussa olleen boleron langan edes vähän erottuvan uudesta kiiltävästä ja sileästä langasta, mutta en oikeasti löydä vaihtumiskohtaa bolerosta. Kai se antaa jotain viitteitä langan laadusta.

Vanha pitsibolero sai purkutuomion.

Vanha pitsibolero sai purkutuomion.

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Purkulanka oli todella kiharaista ennen kastelua.

Purkulanka oli todella kiharaista ennen kastelua.

Liotin purkulankaa altaassa jonkun aikaa, että se kastui kunnolla.

Liotin purkulankaa altaassa jonkun aikaa, että se kastui kunnolla.

Kuivaustelineen irronnut "siipi" oli hyvä apuväline purkulangan kuivattamisessa. Lanka on tässä kuvassa siis kuivumassa.

Kuivaustelineen irronnut ”siipi” oli hyvä apuväline purkulangan kuivattamisessa. Lanka on tässä kuvassa siis kuivumassa.

Liotettu ja pingotettuna kuivattu purkulanka on melko siistin näköistä. Kiharoita ei juuri enää erotu.

Liotettu ja pingotettuna kuivattu purkulanka on melko siistin näköistä. Kiharoita ei juuri enää erotu.

Purkulanka näyttää kerälle kerittynä vielä siistimmältä kuin ennen kerimistä.

Purkulanka näyttää kerälle kerittynä vielä siistimmältä kuin ennen kerimistä.

Bolero (samoin kuin juhliin tekemäni kukka-asetelmatkin) valmistui ajoissa siskoni ylioppilasjuhlia varten. Noin viikon päästä ylioppilasjuhlista bolero oli taas käytössä, tällä kertaa häissä. Parit juhlat bolerossa juhlittuani arvelin, että pitää tehdä ulkoreunan päättelykerros uudestaan, ainakin niskan kohdalta hieman löysemmäksi. Mietin myös, pitäisikö hihan aukkoihin kuitenkin tehdä pienet joustinneulereunukset. No, arvata saattaa, että en ole jaksanut tehdä vielä mitään muutoksia, koska bolero on kuitenkin ihan kiva ja sitä pystyy käyttämään ilman muutoksiakin.

Neulomani rento pitsibolero on edestä avoin.

Neulomani rento pitsibolero on edestä avoin.

Tässä vielä kuva toisesta siskoni ylioppilasjuhliin tekemästäni kukka-asetelmasta.

Tässä vielä kuva toisesta siskoni ylioppilasjuhliin tekemästäni kukka-asetelmasta.

Rento pitsibolero ensi kertaa oikeasti käytössä.

Rento pitsibolero ensi kertaa oikeasti käytössä.

Haarukkapitsibolero Novita Rose -langasta

Haarukkapitsibolero Novita Rose -langasta

Haarukkapitsibolero Novita Rose -langasta valmistui parissa illassa.

 

Haarukkapitsibolero Novita Rose -langasta

Ihastuin aikoinaan Lankatekniikoiden Käsikirjasta löytämääni haarukkapitsiboleroon, ja tein ensimmäisen haarukkapitsiboleroni vuonna 2014. Bolerosta löytyy esittely täältä: https://www.tankimaatein.fi/haarukkapitsibolero/. Arvelin aluksi, että boleron koko oli liian iso, ja se haittaisi jotain, joten bolero päätyi siskolleni. Hänellä ei kuitenkaan ole hirveästi käyttöä villavaatteille (toisin kuin minulla), ja sain boleron takaisin. Ilmeisesti siitä oli hyötyä, että bolero kävi lenkin muualla, sillä saatuani sen takaisin olen käyttänyt sitä ahkerasti. Tykkään vihreästä Kitten Mohair -bolerostani nykyään niin paljon, että halusin tehdä sen toisessakin värissä.

Kuten jo ensimmäiselläkin kerralla huomasin, haarukkapitsi valmistuu todella nopeasti. Vähän tosin piti aluksi palautella mieleen, että miten tuota haarukkapitsiä oikein tehdäänkään (onneksi kirjasta löytyy siihe hyvät, kuvalliset ohjeet). Sitä kun on tosiaan harrastanut edellisen kerran joskus vähän yli neljä vuotta sitten. Sitten kun homma alkoi taas sujua, nauhoja oli helppo virkata samalla kun teki jotain muuta. Pitsinauhojen yhdistäminen vaati toki enemmän huomiota, mutta tällä kertaa sekin sujui ilman suuria ongelmia. Hankalinta oli varmaan  yhdistää pitempien nauhojen päät toisiinsa siististi, mutta onneksi saumakohta jää vähän piiloon niskaan. Haarukkapitsibolero Novita Rose -langasta on virkattu 4 mm koukulla. Pitsinauhojen yhdistämiseen käytin 8 mm koukkua.

Laitoin tukilangat haarukkaan valmiiksi ennen virkkaamista.

Laitoin tukilangat haarukkaan valmiiksi ennen virkkaamista.

 

 

Kuvat saa aukeamaan suurempana klikkaamalla.

Haarukkapitsin tekeminen on helppoa ja nopeaa.

Haarukkapitsin tekeminen on helppoa ja nopeaa.

Pitsinauhat yhdistetään toisiinsa paksun virkkuukoukun avulla.

Pitsinauhat yhdistetään paksun virkkuukoukun avulla.

Boleron osat valmiina yhdistettäviksi.

Boleron osat valmiina yhdistettäviksi.

Bolero on takaa melko pitkä.

Bolero on takaa melko pitkä.

Logon sijoitin vasemmalle puolelle. (Kuva otettu peilin kautta.)

Logon sijoitin vasemmalle puolelle. (Kuva otettu peilin kautta.)

Boleron saa tarvittaessa edestä kiinni esimerkiksi huivineulalla.

Boleron saa tarvittaessa edestä kiinni esimerkiksi huivineulalla.

Projektina oman lankavaraston pienentäminen

Olen huomannut, että minulle on vuosien saatossa kertynyt melkoinen lankavarasto kotiin. Ja asiaan ei yhtään auta se, että töissä saan ihailla lankahyllyä ja Dropsin lankoja kaiket päivät. Jonkin verran nimittäin tulee niitä haalittua uusia neuleprojekteja varten kotiinkin. Ajattelin tässä joku päivä, että pitäisi ottaa projektiksi tuo oman lankavaraston pienentäminen. Sitä voisi vaikka toteuttaa niin, että vähintään joka toiseen aloitettuun neuleprojektiin pitäisi lankojen löytyä kotoa. Tilaustyöt tietenkin täytyy tehdä myynnissä olevista langoista, eli niiden kohdalla pitää tehdä poikkeus.

Tämä bolero on siis osa projektia ”Oman Lankavaraston Pienentäminen”, eli virkkasin boleron jo joskus kauan sitten (alennusmyynnistä) hankkimistani langoista. Kovin suurta lovea tuo ei tosin lankavarastooni tehnyt, sillä boleroon meni lankaa vain noin 1,5 kerää, eli 75 grammaa. Novita Rose -langassa on 70 % akryylia ja 30 % villaa. Rose-lankaa löytyy henkilökohtaisesta lankavarastostani ainakin neljää tai viittä eri väriä vähintään 100 g / väri, eli aika monta vastaavaa boleroa vielä pystyisin tekemään noillakin langoilla. Ehkä kuitenkin mieluummin tekisin mahdollisen seuraavan haarukkapitsiboleron jostain sellaisesta langasta, jossa ei ole tekokuituja ollenkaan.

Vaihtoehtoisia lankoja haarukkapitsiboleroon

Dropsin langoista kiehtoisi kokeilla haarukkapitsiboleroon esimerkiksi Baby Merinoa ja Brushed Alpaca Silkiä (tai Kid Silkiä , jota myös löytyy omista varastoistani ainakin vihreää, harmaata, mustaa ja vähän punaista). Tosin Brushed Alpaca Silk ja Kid Silk saattavat olla hieman liian ohuita yksinkertaisena. Myös Dropsin Baby Alpaca Silk voisi olla aika ihana lanka tuollaiseen boleroon. Sen ei pitäisi edes pistellä niskassa, niinkuin nuo Rose ja Kitten Mohair tuntuvat tekevän.

Tänkimäätein Pikkupaita Drops Belle -langasta

Tänkimäätein Pikkupaita Drops Belle -langasta

Tänkimäätein Pikkupaita Drops Belle -langasta on asiakkaalle mittatilaustyönä tehty neuleasuste. Suunnittleu ja toteutus Tänkimäätein.

Tänkimäätein Pikkupaita Drops Belle -langasta

Pikkupaita eli boleron ja neulepuseron risteytys on mukava asuste esimerkiksi avonaisen mekon kanssa käytettäväksi. Omaan tarpeeseen tuli joskus kehiteltyä ihka ensimmäinen Tänkimäätein Pikkupaita, josta esittely löytyy vanhasta blogista. Jutun pääsee katsomaan täältä: http://tankimaatein.blogspot.com/2016/06/pikkupaita.html.

Tästä ensimmäisestä pikkupaidasta sai inspiraation eräs asiakas, joka tilasi itselleen vastaavan neuleen Drops Belle -langasta toteutettuna. Tämä kaunis pellavasekoitelanka onkin oikein hyvä valinta kesäneuleisiin, sillä se on keveä ja hengittävä. Langan ulkonäkö on hieman rouhea ja sen eri materiaalit erottuvat hienosti, joten neulepuintaan tulee ilmettä erilailla kuin sileämpiin lankoihin. Pellavan (14 %) lisäksi langassa on 53 % puuvillaa ja 33 % viskoosia.

Tilattu pikkupaita tehtiin noin s/m -kokoiseksi asiakkaan mittojen mukaan. Puseron alareunassa, hihansuissa ja kauluksessa on 1o, 1n – joustinneuleresori (neulottu 3 mm puikoilla). Muuten pikkupaita on neulottu pitsimedaljongit-pitsineuleena 4 mm puikoilla. Lankaa neuleeseen meni noin 135 grammaa, eli kolme kerää riitti hyvin. Resorin ja varsinaisen pitsineuleosuuden väliin neuloin reikäkerroksen, johon virkkasin nyörin. Tämän avulla puseron alareunan saa kiristettyä haluamaansa mittaan.

Pitsimedaljongit-pitseneulekuvio löytyi mummoni joskus aikoinaan antamasta Neuleidea-korttikansiosta. Mallikerta koostuu 12 silmukasta ja 14 kerroksesta siten, että kerrokset 7-14 ovat periaatteessa samat kuin 1-6 mutta hieman eri kohdassa. En ollut koskaan aiemmin tehnyt tuota kyseistä pitsineulekuviota, ja menikin jonkin aikaa oppia lukemaan neuleesta missä kerroksessa olin menossa, varsinkin kun tein neuleen suljettuna neuleena kainaloihin saakka. Pelkäsin jo alkuun, että pitää koittaa pitää kirjaa missä kerroksessa on milloinkin menossa, mutta onneksi tuo kuvio alkoi olla luettavissa muutaman harjoituskerran jälkeen. Itselläni kuvion hahmottamisessa auttoi ruutupiirroksen tekeminen ohjeesta.

Neuloin ensin mallitilkun, että sain suunnilleen laskettua tarvittavia silmukkamääriä. Tästä huolimatta loin aluksi silmukoita aivan liikaa, ja ehkä 10 cm jälkeen purin työn kokonaan ja aloitin alusta vähemmillä silmukoilla. Toisella yrittämällä neuleesta tuli onneksi juuri sopivan levyinen. Istutetut hihat aina aiheuttavat minulle jonkin verran päänvaivaa, varsinkin jos teen ilman ohjetta. Nytkin epäilin, että joutuu hihoja säätämään paljonkin, mutta kerrankin sain hihakappaleet kerralla sopiviksi. Ne myös asettuivat kauniisti paikoilleen, sen kun vain ompeli ne kiinni.

Valmis neule, alla Pitsimedaljongit-pitsineuleen ohje.

Valmis neule ja alla Pitsimedaljongit-pitsineuleen ohje.

Pikkupaidan avulla spagettiolkainmekkoon saa hieman pienemmän kaula-aukon ja hihat.

Pikkupaidan avulla spagetti-olkainmekkoon saa hieman pienemmän kaula-aukon ja hihat.

Pitsimedaljongit-kuvio antaa neuleelle kauniin ilmeen.

Pitsimedaljongit-kuvio antaa neuleelle kauniin ilmeen.

Klikkaamalla kuvaa saat sen aukeampaan suurempana.

Jakku / bolero Drops Paris -langasta

Jakku / bolero Drops Paris -langasta

Tämä jakku / bolero lämmitti mukavasti keväisessä säässä.

Neulottu lyhythihainen jakku / bolero Drops Paris -langasta

Löysin tämän lyhennetyin kerroksin neulotun jakun / boleron ohjeen Garnstudion sivuilta jo jokin aika sitten, ja heti päätin haluta joskus tuon toteuttaa. Sopiva aika tuli nyt alkuvuodesta, kun löysin veljeni häihin mekon, jonka kanssa mikään aiemmin tekemäni bolero ei ollut ihan oikeanlainen. Tämän kyseisen boleron valinta ei kuitenkaan ollut ihan itsestäänselvyys, vaan malli valikoitui langan mukaan. Tiesin kuitenkin heti haluavani punasävyisen boleron, joten katselin lankamyymälän hyllyistä kaikki varteenotettavat punasävyiset langat, ja vertailin niitä mekon kukkien väreihin. Ruosteenpunainen Drops Paris ja puuterinvärinen Drops Baby Merino olivat kaikista mieluisimmat vaihtoehdot. Paris kuitenkin tuntui hieman keväisemmältä ja juhlavammalta, ja mieluinen ohjekin tälle langalle oli tiedossa, joten lopulta valinta osui Parisiin ja tähän tiettyyn boleromalliin.

Boleron / jakun ohje löytyy täältä. Neuloin jakun s/m kokoisena 4,5 mm puikoilla, vaikka aloitinkin ensin 5 mm puikoilla. ja muistaakseni hieman isommassa koossakin (s/m ja m/l kokojen välimuoto). Minun käsialallani olisin kuitenkin saanut noilla opeilla valtavan kokoisen jakun, joten piti hieman pienentää mallia. 4,5 mm puikoilla ja s/m -koolla sain juuri sopivan neuleen. Saattaa olla, että loppujen lopuksi neuleeni on kuitenkin jotain s/m ja m/l -kokojen väliltä (Ilmeisesti siis tasan M), sillä jostain syystä ohjeenmukainen langanmenekki (300 g) ei tuohon minun neuleeseeni riittänyt. Saadakseni neuleeseeni toisenkin hihan, jouduin käyttämään vielä ylimääräisen 50 grammaa. Onneksi satun työskentelemään päivät Lankakaupan (Tänkimäätein) lankahyllyn läheisyydessä, joten tarvitsemani lisälanka oli helposti saatavilla. Neuleeseeni meni siis tasan tarkkaan 350 grammaa lankaa, ehkä joku pieni pätkä saattoi jäädä palojen yhdistämisen ja päättelyn jälkeen.

Vinoja kappaleita, palapeliä ja autossa päättelyä

Pitsineule tuo neuleelle ilmettä, ja vinojen kappaleiden (lyhennetyt kerrokset) neulominen oli hauskaa. Boleron kokoaminen oli kuin palapelin tekemistä, sillä se neulotaan viidestä eri kappaleesta. Onneksi ohjeessa oli tarkat merkinnät siitä mikä osa kuuluu yhdistää mihinkin, varsinkin vinojen reunakappaleiden paikoilleen saaminen olisi muuten voinut olla haastavaa. Paksuhkon langan ja puikkojen ansiosta jakku / bolero valmistui melko joutuisasti. Neuleen malli on ainakin omasta mielestäni erittäin kaunis, ja uskoisin, että tälle neuleelle tulee varmasti käyttöä niin arki- kuin juhlapukeutumisessakin. Oikein jo odotan, että tarkenen töissäkin lyhythihaisessa! Vähän etukäteen jännitin, että tarkeneeko tällainen vilukissa huhtikuun puolivälissä lyhythihaisessa, mutta juhlapaikalla oli jopa minun mittapuullani lämmin, joten en todellakaan joutunut palelemaan! Tosin omalta osaltaan lämmittimenä taisivat toimia myös veljieni lapset, jotka aina välillä kaipasivat tädin syliä.

Aloitin neuleen hyvissä ajoin, ja kaikki palat olivat valmiina hääviikon alussa. Ei siis mitään hätää, bolero ehtisi hyvissä ajoin ennen häitä valmiiksi. Vaan kuinkas kävikään! Työkiireiden vuoksi en ehtinyt ihan kaikkia paloja yhdistää, ennen kuin piti lähteä eteläsuomeen hääparille avuksi  hääjärjestelyihin (torstaina töiden jälkeen). Koko perjantaipäivä vierähtikin juhlapaikalla koristeluissa (pääsin jopa pienen kukkakimpun tekemään!) ja neuleen viimeistely jäi lauantaille. No, en viitsinyt jättää viimetippaan, joten ompelin boleron toisen hihan paikoilleen vasta matkalla vihkikirkkoon (toki sinnekin menimme jo hyvissä ajoin, jopa ennen hääparia). 😀 Onneksi olin kuitenkin silittänyt boleron etukäteen, joten se oli heti valmis päälle puettavaksi, kun saavuimme kirkon pihalle. Hieman jännää oli se, etten ollut nähnyt jakkua valmiina mekon kanssa ollenkaan. Puolivalmiina toki (ilman hihoja) olin sovitellut sitä mekon kanssa ja todennut, että se on sopiva, ja näyttäisi käyvän mekon kanssa yhteen. Onneksi häissä kuitenkin katseet kiinnittyvät morsiuspariin, joten muiden asuilla ei ole niin suurta merkitystä. 😀

Vinojen kappaleiden neulominen oli hauskaa.

Vinojen kappaleiden neulominen oli hauskaa.

 

Viralliset kuvat valmiista neuleesta tulossa myöhemmin!

Palapelin kokoamista.

Palapelin kokoamista.

Tämän pienen ruusukimpunkin sain tehdä koristeeksi tarjoilupöytään. :)

Tämän pienen ruusukimpun sain tehdä koristeeksi tarjoilupöytään. 🙂

Pitsibolero x 2 – juhlamekon kaveriksi

Pitsibolero x 2 – juhlamekon kaveriksi

Etenkin talvella hihaton juhlamekko kaipaa jonkinlaista boleroa tai muuta asustetta kaveriksi, joten boleroita ei kai koskaan voi olla liikaa. Sitäpaitsi pitsibolero on aina ajankohtainen asuste.

Pitsibolero x 2 juhlamekon kaveriksi

Maaliskuussa oli uusimman veljentyttäreni ristiäiset ja vapun tienoolla tuoreimman kummityttöni ristiäiset, joten boleroille on ollut käyttöä. Niitä oli minulla jo ennestäänkin useampia vaihtoehtoja vaatekaapissa, mutta niin vain päädyin neulomaan uudet molempiin juhliin (helmikuiset ystäväpariskunnan häät menivät sentään ”vanhalla” bolerolla). Veljentyttären ristiäisiin halusin musta-valkoisen mekon kaveriksi jotain ihanaa ja hempeää, joten bolerolangaksi valikoitui Drops Puna. Olin jo pitkään halunnut tehdä jotain tuosta nimenomaisesta sävystä, johon ihastuin päätäpahkaa heti kun näin sen ensimmäisen kerran. Kummitytön ristiäisiin halusin pirteän boleron sini-valkoisen mekon kanssa, joten kirkkaanpunainen Drops Safran oli selvä valinta.

Marcia-bolero Punasta

Olin joskus bongannut Garnstudion sivuilta Marcia-boleron mallin, ja päättänyt vielä joskus tehdä itselleni sellaisen boleron. Ohjeenmukainen lanka on Drops Muskat, ja koska se on samanpaksuinen kuin Puna, josta olin päättänyt neuloa ristiäisboleron, Marcia oli helppo valinta boleron malliksi. Tosin vilukissana halusin hieman vähemmän kesäisen boleron, joten kasvatin hihapituutta hieman. Muuten neuloin boleron ohjeen mukaan. Lankaa 3/4-hihaiseen boleroon meni noin 210 grammaa. Bolero on ihanan pehmeä ja lämmin, ja muutenkin mielestäni oikein soma. Tosin 2-vuotias veljenpoikani totesi bolerosta hieman pahoitellen, että ”Oijoi, tähän on tullut reikä!”.

Marcia-pitsibolero Drops Puna alpakkalangasta.
Marcia-pitsibolero Drops Puna alpakkalangasta.
 
Kamelia-pitsihihatin Drops Safranista.
Kamelia-pitsihihatin Drops Safranista.

Kamelia-hihatin Safranista

Tämän neuleohjeen löysin Garnstudion sivuilta etsiessäni sopivaa mallia hieman keväisemmälle bolerolle (hakuvaihtoehtona A-lankaryhmän langat). Kamelia-hihatin oli sopivan mielenkiintoinen malli kevään toiselle bolerolle. Neuloin boleron tällä kertaa ilman omia muutoksia, ja s/m-kokoiseen boleroon meni aika tarkkaan tuo ohjeenmukainen 200 grammaa. Ihan vähän (näköjään 5 grammaa) lankaa jäi yli. Tästäkin bolerosta tuli oikein kiva; en vain keksinyt mitään paikkaa, mihin logon saisi järkevästi, joten se vielä puuttuu. Toinen käytössä havaittu haaste on reunan lievä rullautuminen; niskassa tämä ei haittaa, mutta alareunassa se vähän harmittaa. Silittämisestä huolimatta helma tahtoo alkaa rullautumaan. Tykkäänkin resorihelmoista enemmän siksi, että ne ovat huolettomampia sen suhteen. Tällainen puuvillaneule on muuten todella mukava päällä, ja sopii Suomen kesäsäihin oikein hyvin – ei ole kuuma, mutta tarvittaessa vähän lämmittääkin!

Lyhythihainen bolero Classic Yarnin King Kid Silkistä

Lyhythihainen bolero Classic Yarnin King Kid Silkistä

Lyhythihainen bolero  -teksti on julkaistu alun perin vanhassa blogissa. Alkuperäinen juttu luettavissa täällä.

 

Lyhythihainen bolero Classic Yarnin King Kid Silkistä

Tässä oli taas (syyskuun lopussa) yhdet häät ystäväpiirissä, ja ajattelin, että olisihan se hauska saada uusi bolero sen ”vanhan” luottomekkoni kanssa, joka oli ollut minulla jo kaksissa häissä tänä vuonna – molemmilla kerroilla eri boleron kanssa. Maaliskuun häissä mekon kaverina oli ihana punainen silkkimohair-hihatin ja elokuisissa häissä juhlia varten päivitetty versio pinkistä vastaavasta. Silkkimohair taitaa olla Se Juttu, sillä tässäkin tekstissä pääosassa on silkkimohair.
 
Tällä kertaa langaksi valikoitui kaunis oranssin sävyinen Classic Yarnin King Kid Silk, josta neuloin mohairhupparin pari vuotta sitten. Lankaa oli (ja on edelleenkin) vähän jäljellä, joten pääsin töihin heti idean saatuani. En viitsinyt etsiä mitään ohjetta boleroon, sillä halusin ihan yksinkertaisen – tyyliin hihatin, eli poikittain neulottavan, jonka hihansuihin ja reunukseen tulee joustinneuletta. Ajattelin ensin tehdä pitkähihaisen tai 3/4 hihaisen, koska syksy, mutta hihansuusta tuli sen verran löysä (en tietenkään viitsinyt laskea silmukkatarvetta etukäteen, vaan loin niitä summassa), että päätinkin tehdä lyhythihaisen. En nimittäin sitten kuitenkaan halunnut liehuvahihaista boleroa/hihatinta, vaikka joskus niin ajattelinkin. Lisäsin hihan jälkeen varmuuden vuoksi muutamia silmukoita (muistaakseni 5) selkäosan alareunaan, että takaosa ei jää liian lyhyeksi.

Bolero taas häiden teemavärissä

Neuloin boleron 5 mm puikoilla (hihat koivuisilla sukkapuikoilla suljettuna neuleena) ja lankaa siihen meni noin 25 grammaa. Se on siis varsin kevyt vaatekappale. Ihme kyllä, maltoin tehdä koko boleron (paitsi tietenkin resorit) sileänä neuleena ja siis täysin ilman pitsiä! Mietin toki ensin pitsineuletta, mutta ajattelin, että koska sekä pinkki että punainen ovat pitsineuleisia, niin voisi tällä kertaa tehdä sileän. Isoilla puikoilla ja ohuella langalla neuleesta toki joka tapauksessa tulee hieman reikäinen (pitsimäinen), joten arvelin sen riittävän.
 
Sain boleron hyvissä ajoin häitä edeltävänä iltana valmiiksi, mutta kuitenkin vielä noin tunti ennen lähtöä viimeistelin takahelman resoria. Pujotin siis taakse alareunaan kaksinkertaisen langan, jotta resorin saa asettumaan kauniisti eikä se törröttäisi mihinkään suuntaan. Tein sen nimittäin aika löysästi, ettei siitä tulisi ainakaan liian tiukka, niin kuin pinkissä kävi. Ja tietenkin harkitsin siinä vielä ennen lähtöä, että pitäisikö kuitenkin laittaa se hyväksi havaittu pinkki (siksikin, että siinä on pidemmät hihat…). En vaihtanut, ja olin ihan tyytyväinen ratkaisuuni (lyhyistä hihoista ja viileähköstä säästä huolimatta juhalapaikalla tarkeni ihan hyvin), vaikka sainkin häissä paljon humoristisia kommentteja värivalinnastani, häissä oli nimittäin teemavärinäkin oranssi – mitä en tiennyt etukäteen. Hoksasin muuten, että värivalintani osui aika hyvin kohdilleen myös muissa tämän vuoden silkkimohairbolerohäissä (elokuun häissä teemaväri oli vaaleanpunainen, boleroni pinkki ja maaliskuun häissä boleroni oli sävy sävyyn pöydissä olevien ruusujen kanssa…)
Muistin jopa kuvata boleron sitten juhlien jälkeen!

Muistin jopa kuvata boleron sitten juhlien jälkeen!