Klompelompe Gustav – omat versiot piposta ja kaulurista

Klompelompe Gustav – omat versiot piposta ja kaulurista

Klompelompe Gustav -piposta ja kaulurista kevättalvella 2018 tehdyt omat variaatiot.

 

Klompelompe Gustav – omat versiot piposta ja kaulurista

 

Muistaakseni toisessa suomennetussa Klompelompe-kirjassa (Klompelompe – neuleita koko perheelle) oli ohje miehen pintakuvioituun pipoon ja kauluriin. Tykästyin pipoon, joten ehdotin sitä veljelleni, kun lupasin neuloa hänelle lahjaksi uuden pipon. Pipon ohje löytyy myös ravelrystä, ainakin norjaksi. Vähän ensiksi arvelin pintaneuleen olevan haastavaa, koska kuvio on niin hieno, mutta onneksi se olikin helppo oppia. Pipon neulottuani päätin käyttää samaa kuviota myös omaan kauluriin/tuubihuiviin/pantaan, ja tällä kertaa tein neuleen kaksivärisenä. Lanka molemmissa neulomissani asusteissa on Drops Baby Merino (alkuperäisessä ohjeessa lanka oli hieman paksumpaa, muistaakseni suunnilleen Drops Merino Extra Finen vahvuista).

 

HUOM! Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla kuvaa!

Klompelompe Gustav -pipo Drops Baby Merinosta

Pipo on siis neulottu lahjaksi veljelleni, ja hän valitsi langaksi laivastonsinisen Drops Baby Merinon. Baby Merino on hieman ohuempi kuin ohjeenmukainen lanka, joten tietenkään pipoa ei voinut neuloa täysin ohjeen mukaan. Piposta myös haluttiin hieman lämpimämpi kuin ohuesta langasta olisi yksinkertaisena tullut, joten neuloin pipon aluksi kahdessa kerroksessa (noin 9 cm verran). Sisempi puoli on resorin jälkeen sileää neulosta ja ulompi kerros Klompelompe Gustav -pipon mallineuletta. Pipo valmistui helmikuussa 2018.

Klompelompe Gustav -piposta tuli ihan sopiva.
Klompelompe Gustav -piposta tuli ihan sopiva.
Klompeklompe Gustav -pipo nurjalta puolelta.
Pipo nurjalta puolelta.
Mallineule on näyttävyydestään huolimatta yllättävän helppoa tehdä, muistaakseni neljän kerroksen mallineuleesta kaksi kerrosta on normaalia sileää. Ehkä mallineule olisi päässyt hieman paremmin oikeuksiinsa hieman paksummalla langalla, mutta kyllä se onneksi tuostakin erottuu. Pipo on neulottu 2,5 ja 3 mm sukkapuikoilla, resori 2,5 mm ja muu osa 3 mm. Käytän yleensä aina sukkapuikkoja pipojen neulomiseen, sillä mielestäni 40 cm pyöröpuikoilla on hankala työskennellä, ja 60 cm on yleensä liian iso pipoihin. Mietin ensin kaksikerroksisen osion tekemistä niin, että ulompi ja sisempi kerros vaihtavat paikkaa joka kerroksella (jotta osat eivät erotu toisistaan), mutta totesin sen hankalaksi ja tein vaihdon vain muutaman kerran, mm. resorin jälkeen. Lankaa pipoon meni yhteensä noin 60 grammaa.

Kaksivärinen kauluri Baby Merinosta

Toimii kovemmallakin pakkasella!

Toimii kovemmallakin pakkasella! Niskankin saa hyvin suojattua laittamalla kaulurin yläreunan takaa pipon alle/päälle.

Merinovillainen kauluri on miellyttävän tuntuinen myös kaulaa vasten.

Merinovilla tuntuu mukavalta ihoa vasten.

Tämä asuste taipuu myös pannaksi!

Kevättalvella 2018 aloin kaipaamaan hieman lämpimämpää tuubihuivia tai kauluria, jolla kaulan ja leuan saa suojattua ulkoillessa. Ohuet trikoiset tuubihuivit eivät olleet riittävän tehokkaita, joten päätin neuloa vastaavantyyppisen asusteen Baby Merinosta. Tykkäsin niin paljon Klompelompe Gustav -mallin pintaneulekuviosta, että halusin saada sen myös omaan asusteeseeni. Tällä kertaa päätin kokeilla kuviota kaksivärisenä, koska piposta jäi hieman yli sinistä lankaa ja harmaata oli jäänyt melkein kokonainen kerä jostain aiemmasta neuleesta. Kaksivärisenä kuvio pääsikin paremmin oikeuksiinsa, etenkin kun pohjaväri on niin vaalea. Kauluria/tuubihuivia varten otin kirjan ohjeesta vain pintakuvion, muuten se on tehty ”omasta päästä”. 

Neuleen ympärysmitta on noin 50 cm ja korkeus noin 20 cm ja siihen meni lankaa yhteensä 50 grammaa, 44 g harmaata ja 6 g sinistä. Yksiväriseen kauluriin olisi siis riittänyt juuri sopivasti yksi kerä Baby Merinoa. Noin 4 cm korkuiset resorit on neulottu 2,5 mm puikoilla ja muu neule 3 mm puikoilla, käytin taaskin sukkapuikkoja, ja niiden pituus riitti juuri ja juuri. Asuste on hyvin monikäyttöinen, kylmällä ilmalla se suojaa kaulaa ja jopa poskia tehokkaasti, ja vähän lauhemmalla säällä sen voi vaikkapa taitella pannaksi. Maaliskuussa 2018 valmistunut neule onkin ollut kovassa käytössä siitä lähtien.

Tossut Drops Eskimosta – lahjaksi vanhan talon asukkaille

Tossut Drops Eskimosta – lahjaksi vanhan talon asukkaille

Tossut Drops Eskimo -langasta – naisen tossujen malli Drops Fia ja miehen Drops 98-26.

 

Tossut Drops Eskimosta – lahjaksi vanhan talon asukkaille

Vanhassa talossa saattaa talvisin palella varpaita, sellainen kokemus ainakin itselläni on (aikuisiällä noin 5,5 vuoden kokemus rintamamiestyyppisessä talossa asumisesta). Siksi halusin antaa sellaisessa talossa asuvalle veljelleni ja hänen vaimolleen joululahjaksi lämpimät tossut. Olin nuo naisen Drops Eskimo -langasta neulottavat Fia-tossut pistänyt merkille jo aiemmin, ja lisännyt ne suosikkimalleihini sillä ajatuksella, että jossain vaiheessa neulon sellaiset juuri nimenomaan kyseiselle veljen vaimolle. Syntymäpäivälahjaksi en ehtinyt niitä neuloa, joten joulu oli seuraava vaihtoehto. Ja jotta lahjat olisivat yhteensopivat, halusin tehdä myös veljelleni tossut samasta langasta. Tällä kertaa en sentään alkanut tekemään kaikille perheenjäsenille samantyyppistä lahjaa, kuten muutama vuosi sitten (siitä lisää täällä: https://www.tankimaatein.fi/sukkia-jouluksi/). Miehen tossujen valinta ei ollut yhtä helppoa, mutta lopulta päädyin virkkaamaan lyhytvartiset tossut Drops 98-26 mallin mukaan.

Drops Fia

Alkuperäinen ohje löytyy täältä: https://www.garnstudio.com/pattern.php?id=8452&cid=11.

Tossujen neulominen aloitetaan suljettuna neuleena nilkasta alaspäin. Lyhyen varren jälkeen neulotaan jalkapöydän päälle ”suikale” tasona. Kun tämä osio on riittävän pitkä, katkaistaan lanka ja aloitetaan suljettu neule keskeltä takaa. Jalkapöydän päälle tulevan suikaleen reunoilta poimitaan silmukat ja kaikilla silmukoilla neulotaan ainaoikeinneuletta suljettuna neuleena, eli joka toinen kerros oikein ja joka toinen nurin. Loppupuolella kavennetaan keskellä edessä ja takana muutaman kerran ennen kuin kaikki silmukat päätetään. Lopuksi jalkapohjan keskelle pitkittäin tuleva sauma ommellaan kiinni. Kannattaa ommella silmukat vain toisesta reunasta, ettei saumasta tule liian paksu. Omaan jalkaan testatessa sauma ei häirinnyt, vaikka jalkani ovat melko tarkkoja tuollaisesta – esimerkiksi parsitut sukat tuntuvat häiritseviltä.

Tossusosan jälkeen neulotaan pitsineuleinen varsi, jonka neuloin 6 mm puikoilla (koska 7 mm puikkoni olivat samaan aikaan kiinni tilatussa Eskimo-pipossa – tällä kertaa työn alla oli musta pipo). Pitsineulekuvio oli helppo oppia, ja koska lanka on paksua ja puikot isot, se myös valmistui nopeasti. Varresta tehdään lieriö siten, että aloitusreuna tulee lopetusreunan päälle (aloitusreuna ei ole niin suora kuin varren loppupää) ja se kiinnitetään kahdella koristenapilla. Napit siis eivät ole avattavat, vaan ne ommellaan molempien reunojen päälle. Käytin tossuissa hennon vaaleanpunaisia Drops Helmiäisnappeja, koska ne sopivat tossujen väreihin oivallisesti. Lopuksi ompelin varren paikoilleen tossuun siten, että napit tulevat ulkoreunalle suunnilleen keskelle. En ole varma olisiko ollut järkevämpää ommella varret ensin tossuun kiinni ja sitten vasta nuo koristenapit, mutta ainakin noin päin sai ihan siistin lopputuloksen aikaan.

Drops Fia -tossut ovat söpöt ja lämpimät tossut, joiden jalkateräosa on neulottu ainaoikeinneuleella ylhäältä alaspäin ja varsi tasona poikittain pitsineuleena.

Drops Fia -tossut ovat söpöt ja lämpimät tossut, joiden jalkateräosa on neulottu ainaoikeinneuleella ylhäältä alaspäin ja varsi tasona poikittain pitsineuleena.

Drops Eskimo -langasta neulotut Drops Fia -tossut by Tänkimäätein.
Naisen söpöt pitsitossut. Malli: Drops Fia, toteutus: Tänkimäätein.

Kokeilin tossuja jalkaan ja tuntui, että varsi on sen verran painava, että nilkan kohdalta löysät tossut eivät välttämättä pysy jalassa, joten kiristin nilkan takaosaa samalla kun päättelin langat. Onneksi veljen vaimolla on suunnilleen samankokoinen jalka kuin minullakin, joten kokoa pystyi sovittamaan itselle. Tossuista tuli kuulemma juuri sopivat, ja tuntuivat ne olevan muutenkin mieluisat. Lankaa koon 35-37 tossuihin meni hieman alle neljä kerää, eli noin 185 grammaa).

Drops 98-26

Virkatut tossut Drops Eskimo -langasta. Malli: Drops 98-26, toteutus: Tänkimäätein.

Pinnasta huomaa missä vaiheessa on siirrytty virkkaamaan tasona, sillä pintakuvio muuttuu hieman siinä vaiheessa kun joka toinen kerros virkataan nurjalta puolelta.

Rapuvirkkaus viimeistelee reunan kivasti.

Rapuvirkkaus viimeistelee reunan kivasti.

Alkuperäinen ohje löytyy täältä: https://www.garnstudio.com/pattern.php?id=2606&cid=11.

Tossujen virkkaaminen aloitetaan kärjestä ja virkataan suljettuna nilkkaan asti. Jalkaosan loppu virkataan tasona ja kiinnitetään lopuksi kiinteillä silmukoilla kantapään kohdalta yhteen. Varsi virkataan suljettuna alhaalta ylöspäin. Viimeinen kerros virkataan kiinteillä silmukoilla rapuvirkkauksena, eli vasemmalta oikealle.

En ole hirveästi virkannut (neulominen sopii minulle ja kertaalleen leikatulle ranteelleni paremmin), enkä VARSINKAAN virkannut ohjeen mukaan. Toki olen aikojen saatossa saanut tehtyä muutamia virkattuja pipoja (ilman ohjetta) ja isoäidinneliöitä tai muita pienistä paloista koottavia torkkupeittoja sekä tietenkin lukemattoman määrän erilaisia pöllöjä (avaimenperiä, helistimiä ja yhden isommankin pehmopöllön). Nämä ovat kuitenkin olleet joko sen verran pienempiä tai sitten vain hyvin pitkään kestäneitä projekteja, että ranteeni ei ole ehtinyt hirveästi ärtyä virkkaamisesta.

Vähän jännitin etukäteen, että mitähän jo valmiiksi oikkuileva ja ärtynyt ranteeni tykkää tästä tossuprojektista, mutta onneksi nämäkin tossut valmistuivat paksusta langasta melko nopeasti. Käytin 8 mm koukkua virkkaamiseen ja pidin paljon taukoja virkkaamisessa, ja sain kun sainkin tossut ajoissa valmiiksi. Joku toinen varmaan virkkaisi nuo yhdeltä istumalta, sillä kovin isotöiset nuo tossut eivät olleet, mutta ranteeni takia jouduin neulomaan tossut 3-5 ”istunnolla” per tossu.

Näiden tossujen kokoa ei pystynyt etukäteen sovittamaan, joten vähän jännitin että ovatko ne sopivat. Ilmeisesti olivat.

Virkkausohjeiden seuraamiseen en tosiaan ole perehtynyt senkään vertaa kuin neuleohjeisiin, ja jonkin verran meinasi olla ongelmia ymmärtää ohjetta. Onneksi ohjeeseen oli saatavana hyviä ohjevideoita Dropsin sivuilla (pari videota tosiaan katsoin, mm. rapuvirkkaamisvideon – en ollut koskaan aikaisemmin kuullut moisesta!), joiden avulla aloittelijakin varmasti selviää työstä. Selvisinhän siitä minäkin, ja tossuista tuli ihan tossujen näköiset (siskoni sanoi niitten näyttävän tontun tossuilta). Rapuvirkattu, eli taaksepäin virkattu reunus viimeistelee varren yläreunan hienosti. Virkkasin nämä tossut koossa 42/44 ja niihin meni lankaa melkein tasan 4 kerää (joku pari metriä jäi lankaa yli).

Dreams of Aran – miehen villapaita Drops Karismasta

Dreams of Aran – miehen villapaita Drops Karismasta

Dreams of Aran, eli miehen villapusero Drops Karismasta. Lisää kuvia jutun lopussa.
 
Juttu julkaistu alun perin vanhassa blogissa, eli täällä: http://tankimaatein.blogspot.com/2015/03/palmikoita-ja-kennoneuletta.html.
 
 
 

Dreams of Aran – miehen villapaita Drops Karismasta

Bongasin viime joulukuussa eräästä oululaisesta lankakaupasta poltetun oranssin väristä Karismaa (Drops). Totesin, että siinäpä kelvollisen värinen lanka, jotainhan siitä pitäisi saada tehtyä. Ja laitoin velipojalle kuvan siinä toivossa, että hän ymmärtäisi yskän ja hoksaisi tarvitsevansa juuri sen värisen neulepuseron. Ja niin kävi. Velipoika vastasi, että hänelle voisi tehdä siitä jonkun hienon neuleen. En ruvennut kuitenkaan lankoja vielä ostamaan, koska myymälässä ei ollut oikeaa väriä tarpeeksi miehen neuleeseen. Asiaa tuumittuamme ja neulemalleja etsittyämme totesimme, että Garnstudion sivuilta löytyi sopiva paitamalli (Dreams of Aran, ohje täällä), että eikun langat hankintaan. Tarve olisi noin 700 grammalle. Ohjeen mukaan. Helsingin lankakaupoista löytyi tuota väriä kuitenkin vain 650 grammaa, joten niillä päätettiin pärjätä. Ohjetta piti siis hieman fiksata, ja paidasta tehdä tyköistuvampi kuin mitä alun perin suunnittelimme.
 
Pääsin aloittamaan neuleen joskus helmikuun puolivälin paikkeilla, ja alkuun se edistyikin ihan kohtuullisesti. Mallineuleista johtuen neulominen oli hieman hidasta aina niillä kerroksilla, joilla silmukoita piti siirrellä, mutta onneksi pari välikerrosta oli aina pelkkää oikeaa. Neuloin nimittäin kainaloihin asti suljettuna neuleena. Jossain vaiheessa, kun vartalo-osa oli lähes valmis, tein ikävän havainnon, että minulla oli jossain neuleen puolivälin paikkeilla tullut virhe kennoneuleessa, ja pääsin purkuhommiin. Onneksi tässä tapauksessa selvittiin noin 8 silmukan täsmäpurulla, eikä koko neuletta tarvinnut purkaa 20 senttiä (eli noin 2 kerän verran lankaa…). Mutta kyllä se meinasi harmittaa, ja teki melkein mieli jättää koko neule kesken. 
 

Satulahihat ensimmäistä kertaa kokeilussa

 
Seuraava ongelmakohta oli satulahihat. En ollut koskaan ennen tehnyt sellaisia, ja ohjeessa ei ollut kuvaa kuin etupuolelta, joten mietin ohjetta lukiessani, että mitä varten pitää tehdä niin ja näin, ja millaiset osien pitäisi olla valmiina. Ja se suurin ongelma: miten se toimii minun neuleessani, jonka koko ei ole ohjeenmukainen. Eli mitä muutoksia mittoihin ja silmukkamääriin minun pitäisi tehdä, ja missä vaiheessa neuletta. Tämä taas vaikutti neulomismotivaatioon, ja ajanpuutekin vaivasi, joten avaimenperäpöllöjä valmistui useampiakin sen sijaan, että olisin käyttänyt liikenevät hetket puseron neulomiseen. Yritin kyllä saada aikaa myös sille, että saisin joskus tuon neuleen pois puikoiltani, ja vähän jännitin, että minkäköhänlainen neuleesta mahtaakaan tulla. Toivottavasti hyvä, mutta epävarmuus sen asian suhteen oli varmaan jopa suurempi kuin raitapaitani kanssa!
 
Kirjaston käsityöillassa pohdimme neulomisongelmaani erään ihanan vanhemman rouvan kanssa, hänkään ei ollut moisia hihoja tehnyt, mutta yhdessä pähkäillessämme tulimme siihen tulokseen, että kannattaa koittaa ommella melkein valmis hiha paikoilleen. Niin teinkin kotiin päästyäni, ja totesin, että olipa hyvä, etten neulonut pidemmälle, sillä hiha oli juuri sopivan mittainen. Ainoastaan takakappaleen yläosaan tuleva kapea suikale piti vielä neuloa. Tämän havainnon jälkeen paita valmistuikin nopeasti. Sen verran korjattavaa ohjeeseen olisi, että jatkossa kannattaa pyöristää noita etu- ja takakappaleen olkapäille tulevia osia, jotta hihat saa istumaan paremmin, eikä neuleeseen tule muhkuroita. Vaikka kai ne saa piilotettua ompelemalla saumat hieman löysemmin. Tai muuten vain erilailla. Mutta helpointa olisi tietenkin neuloa osat valmiiksi sen muotoisiksi, että ne saisi suoraan reunasta ompelemalla asettumaan hyvin. (Tästä samasta syystä en pidä istutettujen hihojen tekemisestä neuleisiin!)
 

Lanka riitti

 
Nyt kun tuota valmista puseroa on katsellut pari päivää tuossa pöydällä, se alkaa jo näyttää ihan kivalta. Onneksi. Nimittäin ennen kuin pääsimme hihojen kanssa sovittamaan puseroa oikeasti, odotin jo lähes kauhulla miten kamala paidasta tuleekaan. Onneksi se oli turhaa, ja taisi se tilaajakin olla ihan tyytyväinen puseroon. Ihan valmiina hän ei tosin ole sitä vielä nähnyt muuta kuin kuvassa.
 
Ai niin. Lankaa jäi ihan vähän, eli sitä meni tuohon noin 620 grammaa. Hyvin siis riitti lanka! Käytin resoreihin (kaula-aukkoa lukuun ottamatta) 3,5 ja muuhun 4 mm puikkoja. Hihat on neulottu pääasiassa yhtäaikaa, eli niiden saumat piti ommella. Puserossa on kolmen erilaisen palmikkoneuleen lisäksi kennoneuletta ja pidennettyä helmineuletta sekä tietenkin väleissä nurjaa ja resoreissa joustinneuletta (helma ja hihansuut 2 o, 2 n, kaulus 1 o, 1 n). Niin ja vielä täytyy mainita, että ihan yksin en paitaa tehnyt, vaan jossain vaiheessa vartalo-osassa on melkein puoli kerrosta erään kaverin tekemää, hän halusi kokeilla neulomista näin kevyesti palmikkoneuleella. Yllättävän hyvin sujui käytännössä ensikertalaiselta. Ja tietenkin kyseessä oli kerros, jolla piti tehdä neljän silmukan palmikoiden kierrot ja kennoneuleen kierrot.
Dreams of Aran - VIHDOIN VALMIS!!

Dreams of Aran – VIHDOIN VALMIS!!

Viimeisessä kokeilussa. Kaula-aukon resori vielä vaiheessa.

Viimeisessä kokeilussa. Kaula-aukon resori vielä vaiheessa.

Purkamaankin pääsin. Kyllä se söi miestä. (Naista.)

Purkamaankin pääsin. Kyllä se söi miestä. (Naista.)

Tässä kaikki mitä jäi jäljelle. Ei liikaa!

Tässä kaikki mitä jäi jäljelle. Ei liikaa. 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla kuvaa.

Huivikauluspusero vol. 2 (Lanka Drops Karisma)

Huivikauluspusero vol. 2 (Lanka Drops Karisma)

Huivikauluspusero vol. 2 on tehty ohjeen mukaan, ihan kaulusta myöten!

 

Huivikauluspusero vol. 2

(Huivikauluspusero vol. 2 -juttu on julkaistu alunperin vanhassa blogissa: http://tankimaatein.blogspot.com/2014/10/huivikauluspusero-vol2.html.)

Viimeksi kirjoittelin Raitoja-postauksessa huivikauluspuserosta, jota teen tällä kertaa ihan ohjeen mukaan. No, pusero on nyt vihdoin valmis. Eilen ompelin kauluksen kiinni ja päättelin viimeiset langat. Kylläpä tuli hyvä mieli kun sai sen pois käsistä. Mikäli olen suurin piirtein oikein saanut ylös neulonta-ajat, niin noin nelisenkymmentä tuntia tuon tekemiseen meni. Ja reilu 700 grammaa lankaa. Tummanharmaata Dropsin Karismaa (väri 16) meni noin 450 g ja vaalean harmaata (väri 44) noin 375 grammaa. (Puikot 3,5 ja 4 mm.)

Aiemmin tein vastaavanlaisen huivikauluspuseron (Varsinainen mittatilaustyö), johon sovelsin itse tuon kauluksen ohjeen ja täytyy kyllä sanoa, että pidin siitä enemmän. Se oli helpompi tehdä, koska sitä ei tarvinnut ommella kiinni jälkeenpäin, ja minusta se myös tuntuu paremmalta kuin tuo ohjeen mukaan tehty. En sitten tiedä onko niillä eroa käyttömukavuuden suhteen. Hihoja kiinnittäessäni totesin, että jos vielä joskus teen tällaisen, niin taidan tehdä suosiolla raglanhihoilla, ne on paljon helpompi saada asettumaan siististi paikoilleen. Tämän puseron hihojen kanssa sai ihan tosissaan askarrella. Enkä tiedä ovatko ne vieläkään riittävän siististi kiinni, täytyy tarkistaa ja viimeistellä saumat kunhan saa puseron tilaajalle. Tuon mittatilaustyön hihojen kiinnitys viimeisteltiin myös siten, että pusero oli päällä tilaajalla, ja saumat viimeisteltiin oikealta puolelta.

 

 

 

Huivikauluspusero on neulottu DROPS Limestone -ohjeen mukaan. (Ohje löytyy täältä.)

Huivikauluspusero on neulottu DROPS Limestone -ohjeen mukaan. (Ohje löytyy täältä.) Lankana on Drops Karisma, ja napit ovat Drops Duffelinapit (2 kpl).

Kuvan saa aukeamaan suurempana klikkamalla kuvaa.

Virolaispaita – eli miehen palmikkoneulepusero Karismasta

Virolaispaita – eli miehen palmikkoneulepusero Karismasta

Virolaispaita – eli miehen palmikkoneulepusero Drops Karismasta

Virolaispaita

Juttu on koottu vanhassa blogissa (tankimaatein.blogspot.com) julkaistuista blogiteksteistä Virolaispaita, Väliaikatietoja ja Kun on auktoriteettia ja KARISMAA, ei muuta kaipaakaan… Puserosta on maininta myös Katsaus tulevaan -postauksessa.

Tästä puserosta inspiroituneena neuloin oman versioni puserosta.

Paidan malliin inspiraatio löytyi Tallinnasta erään käsityö- / vaateputiikin näyteikkunasta. Ihastuin näytillä olleeseen puseroon niin, että oli pakko ottaa siitä kuva mukaan. Veljeni taas totesi, että hänelle saa tehdä sellaisen paidan. Punaisena. Joten kokeillaan, mitä siitä tulee. Ohjehan on taas tälläkin kertaa kehiteltävä itse. Onneksi mitat löytyvät tämän huivikauluspuseron ohjeen muokkauksista. Päädyimme yhteistuumin veljeni kanssa siihen, että punaisen puseron palmikkoneuleesta huomimatta teemme sen suunnilleen samoilla silmukkamäärillä kuin tuon valkoisenkin puseron. Valkoinen pusero on nimittäin löystynyt aika paljon käytössä… Toki voimme tarvittaessa noin viikon välein tarkistaa neuleen koonkin. Sillä varauksella, että Suomen armeija päästää velipojan edelleen joka viikonloppu lomille. 😉

Tässäpä maistiasia tulevasta puserosta, jonka tekemistä suunnittelin tässä postauksessa. Ompelin tänään olka- ja sivusaumat yhteen, jotta saamme sovittaa puseroa ihan oikeasti. Ja näytti sopivan täsmälleen. 🙂 Kyllä se vaan jaksaa ilahduttaa. Ihan täysin samanlaista Tallinnassa näkemäni puseron kanssa en kuitenkaan tee. 😉

Resorit on neulottu 3,5 mm puikoilla, muu 4,5 mm puikoilla. Tähän mennessä neulontatunteja on kertynyt noin 16. Tavoite olisi saada tulevan viikon aikana hihat ja kaulus tehtyä, vaan saapa nähdä miten on aikaa neuloa…

Hihaton palmikkopusero sovitettavana. Lanka Dropsin Karisma.
Virolaispusero valmiina. Ja sopi hyvin! :)

Virolaispusero valmiina. Ja sopi hyvin! 🙂

Palmikkopusero. Ohje omasta päästä.

Palmikkopusero. Ohje omasta päästä.

Varsinainen mittatilaustyö :)

Varsinainen mittatilaustyö :)

Alunperin tämä mittatilaustyö on esitelty vanhassa blogissa.

Varsinainen mittatilaustyö

Tähän paitaan oli olemassa hyvä ohje, jonka löysin netistä etsiessäni miesten huivikaulusneuleitten ohjeita. Syystä että veljeni oli pyytänyt minua tekemään hänelle sellaisen paidan. Valkoisena. Ja mielellään saisi olla pari nappia kauluksen alaosassa. Löytyi sitten Garnstudion sivuilta täsmälleen oikean näköinen paita duffelinapeilla. Ohje löytyy tästä linkistä.

Tällainen pusero olisi tullut ohjeen mukaan tehtynä.

Lanka on Drops Karisma, joka on 100 % villaa ja käsitelty konepesua kestäväksi. Värivaihtoehtoja langalla on runsaasti. Meillä olikin ensin monta vaihtoehtoa paidan väreiksi, esimerkiksi ohjeen harmaaraidallinen paita oli mieluinen. Mietimme Karisman värikartan ääressä myös muita erilaisia raitavaihtoehtoja, mutta päädyimme kuitenkin siihen, että paidasta tulee valkoinen, kuten alkuperäinen toive oli. Sain kuitenkin haluamani laivastonsiniset raidat helmaan, hihansuihin ja kaulukseen. 🙂 Myös duffelinapit ovat Dropsin valikoimista. Paidassa on mukavan eläväinen pinta kaksikerroksisen helmineuleen ansiosta.

Hyvästä ohjeesta ei loppujen lopuksi ollut hirveästi hyötyä, koska paitaa ei todellakaan tehty ohjeen mukaan. Otimme mitat, joiden mukaan paidasta saa täsmälleen sopivan ja istuvan, ja neuletiheyden mukaan sitten laskin silmukkamäärät. Paidasta haluttiin istuva, eli se on lantiolta hieman kapeampi kuin kainaloista. Toki villapaita aina jonkin verran löystyy, eli en tiedä olisiko lopultakaan haitannut, vaikka olisinkin tehnyt paidasta vieläkin kapeamman.

Kauluksesta meinasi muodostua ongelma, koska ohjeen mukaan toteutettuna en olisi saanut sinisiä raitoja sinne ollenkaan. Päädyin tekemään kauluksen joustinneuleena niin, että poimin silmukat etukappaleelta ja takakappaleen kaula-aukolta, ja neuloin kaulusta edestakaisin, tavallaan poikittain muuhun etukappaleeseen nähden. Neuloin toisen reunan yhteen etukappaleen kaulusaukon alaosan kanssa, ettei tarvitse ommella niin paljoa. 🙂 Hihojen istutus viimeisteltiin niin, että paita oli puettuna päälle. Tätä siis todellakin voi kutsua mittatilaustyöksi! Hieno paita tuli, olen kyllä erittäin ylpeä siitä. Ja on kerännyt paljon kehuja. 🙂

Sovitettavana... Keskeneräistä työtä ei kuuluisi arvostella, mutta muistelisin saaneeni positiivista palautetta paidasta jo tässä vaiheessa. :)

Sovitettavana… Keskeneräistä työtä ei kuuluisi arvostella, mutta muistelisin saaneeni positiivista palautetta paidasta jo tässä vaiheessa. 🙂

Paidan "slim fit" malli erottuu selvemmin takaapäin.

Paidan ”slim fit” malli erottuu selvemmin takaapäin.

Valkoinen huvikauluspusero Drops Karisma -langasta.

Valkoinen huvikauluspusero Drops Karisma -langasta.

Mallina tälläkin kertaa veljeni Saku, jolle saan kuulemma tehdä villapaitoja niin paljon kuin vain jaksan…

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla kuvaa. Myös mahdolliset kuvatekstit saa näkyviin klikkaamalla kuvaa.