Passipussi Drops Safranista – koukkuamisharjoitus

Passipussi Drops Safranista – koukkuamisharjoitus

Passipussi valmistui sopivasti ennen lomaa. 😉

Passipussi Drops Safranista – koukkuamisharjoitus

Olin jo pitempään miettinyt, että koukkuaminen olisi sellainen tekniikka, mikä pitäisi opetella, ja olin hankkinut kaksipäisen koukunkin sitä varten. Minulla olisi nimittäin odottamassa yksi tilaustyö, johon koukkuaminen voisi sopia tekniikaksi – en vain uskalla suoraan lähteä kokeilemaan koukkuamista siihen, joten vähän voisi harjoitella ensin, tehdä ikään kuin mallitilkun. Loppuvuodesta sitten keksin, että voisin kokeilla tekniikkaa ja tehdä passipussin, haaveissa kun siinsi kesäloma keskellä talvea. Tutustuin Lankatekniikoiden Käsikirjan koukkuamisohjeisiin, ja harjoittelin sitä sekä edestakaisena (yksi pää koukusta käytössä) että suljettuna (koukun molemmat päät käytössä). Tekniikka vaikutti koukuttavalta ja mukavalta, joten vähän ajan päästä päätin uskaltautua tositoimiin. Itse passipussiin minulla ei ollut mitään ohjetta olemassa, vaan tein vain ”omasta päästä”, ja tällainen siitä tuli.

Minulla sattui olemaan ylijäämälankana punaista ja valkoista Drops Safrania, ja ne värit sopivatkin hyvin fiilikseeni. Valkoista käytin perustana yksinkertaisena, ja kaksinkertaisella punaisella tein ”täytöt”. (Koukkuamistermit ovat hieman hakusassa, joten jospa näistä jotain tolkkua saisi.) Koukkuamiskoukkuni toinen pää on 4,5 mm ja toinen 4 mm. Luonnollisesti käytin isompaa päätä punaiseen ja pienempää valkoiseen lankaan. Pussin ulkopinta muistuttaa hauskasti räsymattoa. Erilaisiakin pintoja koukkuamalla olisi saanut tehtyä, mutta tuo kävi mielestäni hauskasti passipussiin, joten päädyin valitsemaan sen. Meinasin ensin ommella pussiin vuorikankaasta sisäpuolen (ja laittaa ehkä väliin jotain vahviketta), mutta toistaiseksi ainakin jätin sen tekemättä. Pitää lisätä jälkikäteen, jos tuntuu olevan tarvetta. Pussi tuntuu sen verran tiiviltä noinkin, ettei pitäisi olla pelkoa tavaroitten putoamisesta lankojen väleistä.

Koukkusin pussiin sulkemista varten läpän yksinkertaisella valkoisella, ja viimeistelin läpän reunuksen (ja tein napinlävet) ihan perinteisesti virkkaamalla 2,5 mm koukulla. Sulkemista varten ompelin pussiin kaksi Drops Setrinappia (20 mm). Lisäksi virkkasin kolminkertaisella langalla (1 valkoinen ja 2 punaista) noin 120 cm pituisen nauhan olkahihnaksi. Valmis passipussi on kooltaan noin 12 x 17 cm, eli passin lisäksi sinne mahtuu hyvin myös esimerkiksi kännykkä. Lankaa passipussiin meni yhteensä noin 50 grammaa, josta valkoista oli noin 20 g.

Uuden tekniikan opettelua.

Uuden tekniikan opettelua.

Uuden tekniikan opettelua osa 2 - otetaan koukun molemmat päät käyttöön!

Uuden tekniikan opettelua osa 2 – otetaan koukun molemmat päät käyttöön!

Homma alkaa sujua. Koukkuaminen koukuttaa!

Homma alkaa sujua. Koukkuaminen koukuttaa!

Valmis passipussi! Sitten vain lomailemaan! :D

Valmis passipussi! Sitten vain lomailemaan! 😀

Kuvat saa aukemaan suurempana klikkaamalla kuvaa.

Pitsibolero x 2 – juhlamekon kaveriksi

Pitsibolero x 2 – juhlamekon kaveriksi

Etenkin talvella hihaton juhlamekko kaipaa jonkinlaista boleroa tai muuta asustetta kaveriksi, joten boleroita ei kai koskaan voi olla liikaa. Sitäpaitsi pitsibolero on aina ajankohtainen asuste.

Pitsibolero x 2 juhlamekon kaveriksi

Maaliskuussa oli uusimman veljentyttäreni ristiäiset ja vapun tienoolla tuoreimman kummityttöni ristiäiset, joten boleroille on ollut käyttöä. Niitä oli minulla jo ennestäänkin useampia vaihtoehtoja vaatekaapissa, mutta niin vain päädyin neulomaan uudet molempiin juhliin (helmikuiset ystäväpariskunnan häät menivät sentään ”vanhalla” bolerolla). Veljentyttären ristiäisiin halusin musta-valkoisen mekon kaveriksi jotain ihanaa ja hempeää, joten bolerolangaksi valikoitui Drops Puna. Olin jo pitkään halunnut tehdä jotain tuosta nimenomaisesta sävystä, johon ihastuin päätäpahkaa heti kun näin sen ensimmäisen kerran. Kummitytön ristiäisiin halusin pirteän boleron sini-valkoisen mekon kanssa, joten kirkkaanpunainen Drops Safran oli selvä valinta.

Marcia-bolero Punasta

Olin joskus bongannut Garnstudion sivuilta Marcia-boleron mallin, ja päättänyt vielä joskus tehdä itselleni sellaisen boleron. Ohjeenmukainen lanka on Drops Muskat, ja koska se on samanpaksuinen kuin Puna, josta olin päättänyt neuloa ristiäisboleron, Marcia oli helppo valinta boleron malliksi. Tosin vilukissana halusin hieman vähemmän kesäisen boleron, joten kasvatin hihapituutta hieman. Muuten neuloin boleron ohjeen mukaan. Lankaa 3/4-hihaiseen boleroon meni noin 210 grammaa. Bolero on ihanan pehmeä ja lämmin, ja muutenkin mielestäni oikein soma. Tosin 2-vuotias veljenpoikani totesi bolerosta hieman pahoitellen, että ”Oijoi, tähän on tullut reikä!”.

Marcia-pitsibolero Drops Puna alpakkalangasta.

Marcia-pitsibolero Drops Puna alpakkalangasta.

 

Kamelia-pitsihihatin Drops Safranista.

Kamelia-pitsihihatin Drops Safranista.

Kamelia-hihatin Safranista

Tämän neuleohjeen löysin Garnstudion sivuilta etsiessäni sopivaa mallia hieman keväisemmälle bolerolle (hakuvaihtoehtona A-lankaryhmän langat). Kamelia-hihatin oli sopivan mielenkiintoinen malli kevään toiselle bolerolle. Neuloin boleron tällä kertaa ilman omia muutoksia, ja s/m-kokoiseen boleroon meni aika tarkkaan tuo ohjeenmukainen 200 grammaa. Ihan vähän (näköjään 5 grammaa) lankaa jäi yli. Tästäkin bolerosta tuli oikein kiva; en vain keksinyt mitään paikkaa, mihin logon saisi järkevästi, joten se vielä puuttuu. Toinen käytössä havaittu haaste on reunan lievä rullautuminen; niskassa tämä ei haittaa, mutta alareunassa se vähän harmittaa. Silittämisestä huolimatta helma tahtoo alkaa rullautumaan. Tykkäänkin resorihelmoista enemmän siksi, että ne ovat huolettomampia sen suhteen. Tällainen puuvillaneule on muuten todella mukava päällä, ja sopii Suomen kesäsäihin oikein hyvin – ei ole kuuma, mutta tarvittaessa vähän lämmittääkin!