Pienoismalli Drops Lemon Pie -muunnelmasta

Pienoismalli Drops Lemon Pie -muunnelmasta

Pienoismalli ja oma suosikkivillapuseroni.

 

Pienoismalli Drops Lemon Pie -muunnelmasta

Kummityttö toivoi jossain vaiheessa talvea samanlaista keltaista villapuseroa, jonka tein itselleni pari vuotta sitten. Oma puseroni on pienin muutoksin tehty Drops Lemon Pie -pusero, jonka esittely on täällä. Lemon Pie -puseron alkuperäinen ohje löytyy täältä: https://www.garnstudio.com/pattern.php?id=8731&sid=1685&cid=11. Ajatus samanlaisista villapuseroista oli hauska, ja päätin neuloa hänelle sellaisen syntymäpäivälahjaksi. Langaksi kummitytön puseroon valitsin kuitenkin Drops Cotton Merinon, koska ajattelin sen olevan käytännöllisempi lanka lapsen neuleeseen. Ja lisäksi minulla oli kotona jämäkerät sekä valkoisesta että harmaasta, jotka oli kätevä hyödyntää tähän. Cotton Merinon ja Merino extra finen värit poikkeavat hieman toisistaan, mutta pieni sävyero on vain mukava yksityiskohta.

Koska Lemon Pie -puserosta ei löytynyt lasten kokoja ollenkaan, käytin Drops Little Missy -puseron ohjetta apuna pienoismallin suunnittelussa. ”Piirsin” Exeliin ruutukaavion sekä Little Missyn että Lemon Pien ruutukaavioista, ja sitten muokkasin Lemon Pien kaavion sopimaan Little Missyn 3-4 -vuotiaan koon kaavioon. Kuviosta piti jättää muutamia kerroksia pois, että kirjoneule osuu samaan kohtaan kuin omassa puserossani. Sain kuitenkin yllättävän pienellä vaivalla sovitettua kuvion käytettävissä oleviin kerros- ja silmukkamääriin.

Aamuneulontaa

Hoksasin aloittaa puseron tekemisen vasta noin 1,5 viikkoa ennen kummitytön (ja minun) syntymäpäivää, mutta onneksi pusero valmistui viikossa – varsinkin kun juhlimme kummitytön syntymäpäivää jo muutamaa päivää etukäteen. Pienoismalli on neulottu resoreita lukuun ottamatta 4 mm puikoilla, joten neulominen on aika joutuisaa. Resorit tein 3 mm puikoilla. Kaarrokkeen kirjoneulekuvio koukuttaa tekemään vielä yhden kerroksen ja sen jälkeen vielä yhden kerroksen lisää, vaikka olisi jo aika lopettaa. Sattumoisin juuri puseron neulomisen aikoihin kotonani oli hieman remonttia, ja heräsin aamulla pari tuntia ennen töihin lähtöä päästämään remonttiporukan sisään. Aamut oli siis kätevä aloittaa neulomalla. Tämä on minulle melko poikkeuksellista, sillä yleensä neulon iltaisin. Silloin kun oikeasti kannattaisi jo olla nukkumassa, tai ainakin valmistautua siihen. Nautin rauhallisista aamuista neuleen parissa, mutta en näköjään niin paljoa, että olisin ottanut sen tavaksi.

Pusero on neulottu ylhäältä alaspäin, ja mittoihin tosiaan käytin apuna tuota Little Missy -puseroa. Valmistuttuaan paita näytti kovin pieneltä, ja pelkäsin, että tulikohan siitä kuitenkin liian pieni, mutta onneksi tuntui olevan juuri sopivan kokoinen kevääksi ja kesäksi. Puseroon meni keltaista lankaa noin 140 grammaa, harmaata noin 25 grammaa ja valkoista 25-50 grammaa. (Valkoisen todellisesta määrästä ei ole tarkkaa tietoa, sillä en enää löytänyt vyötettä, johon olin kirjoittanut jäljellä olleen lankamäärän. Enkä muistanut punnita valmista paitaa, joten senkään avulla valkoisen menekkiä ei saanut laskettua.)

Pienoismalli valmiina paketoitavaksi juuri ajoissa!

Pienoismalli valmiina paketoitavaksi juuri ajoissa!

Kummityttö oli onnellinen uudesta puserostaan.

Kummityttö oli onnellinen uudesta puserostaan.

Kuvassa Drops Lemon Pie -puseron kaarrokkeesta muokkaamani ruutukaavio.

Kuvassa Drops Lemon Pie -puseron kaarrokkeesta muokkaamani ruutukaavio. HUOM! Malli ei ole omani, vaan Garnstudion ohjeesta pienennetty.

Kirjoneulehaalari vauvalle Drops Merino Extra Finesta

Kirjoneulehaalari vauvalle Drops Merino Extra Finesta

Kirjoneulehaalari on neulottu tilaajan toiveiden mukaan erilaisia ohjeita yhdistelemällä.

 

Kirjoneulehaalari vauvalle – lankana Drops Merino Extra Fine

Tämä Drops Merino Extra Fine -langasta neulottu vauvan villahaalari oli mielenkiintoinen tilaustyö, sillä sille ei ollut suoraan valmista ohjetta. Tilaaja löysi mieluisan kuvion Klompelompen Fiinimmästä Folkloretakista (ohje Klompelompen kirjassa Neuleita kaikkiin vuodenaikoihin). Haluttu kuvio oli yksityiskohta isommassa kirjoneulekuviossa, eikä kyseistä kuviota ollut ollenkaan vauvojen Folkloretakissa (josta olisi ollut helppo muokata haalari). Aivan suoraan tämäkään tosin ei olisi toiminut, sillä muistelisin, että Folkloretakin ohje oli ohuemmalle langalle kuin haluttu Merino Extra Fine. Klompelompen kirjoista löytyvistä ohjeista Dinosaurushaalarin langanpaksuus sopi yhteen halutun langan kanssa, joten päätin neuloa haalarin kaarroketta lukuun ottamatta tällä ohjeella. Dinosaurushaalarin ohje on Klompelompe Talvilapset -kirjassa.

Tietokoneavusteista neulomista

Olen ennenkin huomannut, että taulukkolaskentaohjelma toimii hyvin apuna myös neulesuunnittelussa. Niinpä nytkin tein exceliin kaarroketta varten ruutukaavion halutusta kuviosta, ja viereen tein vertailun vuoksi kopion Dinosaurushaalarin kuviosta. Kuvioiden silmukkamäärissä oli pieni ero, joten muokkasin Folkloretakista otettua kuviota hieman leveämmäksi. Kahden eri ohjeen yhdistäminen onnistui yllättävän hyvin, vaikka tietenkin aloittaessa jännitin, että mahdoinko laskea silmukat oikein. Ja sitäkin jännitin, että miten hyvin yksi iso kuvio toimii valmiissa haalarissa.

Aluksi oli harkinnassa, että kuvion alapuolelle (haalari on neulottu ylhäältä alaspäin) voisi tehdä vielä jokin pienen kuvion saman neuletakin ohjeesta. Myös hihan- ja lahkeensuihin oli mietinnässä joku pieni kuviointi. Muut kuviot kuitenkin päätettiin jättää pois, sillä kaarrokkeesta tuli arvioni mukaan juuri sopiva pelkällä tällä kuviolla, ja tilaajakin oli kaarrokkeen kuvan nähtyään sitä mieltä, että kuvio pääsee parhaiten oikeuksiinsa niin.

Langanmenekki, puikot ja muut nippelitiedot

Neuloin haalarin Dinosaurushaalarin ohjeen pienimmän koon mukaan, resorit tein 3 mm ja muun haalarin 4 mm puikoilla. Neuleen aukileikkaaminen meni jo rutiinilla, vaikka kyllä haalari silti odotteli pari päivää ennen kuin otin ompelukoneen ja sakset esille napituslistan avaamista varten. Vauvan laskettu aika kuitenkin lähestyi, ja halusin haalarin valmiiksi ennen vauvan syntymää. Vauvakin ilmeisesti halusi odottaa haalarin valmistumista, sillä hän syntyi sopivasti haalarin viimeistelyä seuraavana yönä. Siinä vaiheessa haalari oli jo käytetty pesukoneen käsinpesuohjelmassa ja oli kuivumassa. Normaalisti haalarin viimeistelyksi olisi riittänyt kosteiden pyyhkeiden välissä lepuuttaminen ja sen jälkeen kuivattaminen, mutta tällä kertaa halusin varmuuden vuoksi pestä haalarin, sillä olin ollut hieman flunssainen napituslistaa tehdessä.

Haalariin meni harmaata lankaa noin 20 grammaa ja valkoista noin 205 grammaa. Napit ovat Dropsin 25 mm setrinapit (6 kpl), ja ylimmässä napissa on polttoleimasimella tehty Tänkimäätein-logo.

 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Kirjoneulehaalari vaati tällä kertaa hieman enemmän valmisteluja. Taulukkolaskentaohjelma sopii hyvin avuksi myös neulomiseen.

Kirjoneulehaalari vaati tällä kertaa hieman enemmän valmisteluja. Taulukkolaskentaohjelma sopii hyvin avuksi myös neulomiseen.

Leikkausvaraan ommellaan ensin mahdollisimman lyhyillä pistoilla pari riviä suoraa ommelta leikkauskohdan molemmille puolille.

Leikkausvaraan ommellaan ensin mahdollisimman lyhyillä pistoilla pari riviä suoraa ommelta leikkauskohdan molemmille puolille.

Ompelemisen jälkeen neuleen voi huoletta leikata auki, ompeleet estävät neuleen purkautumisen.

Ompelemisen jälkeen neuleen voi huoletta leikata auki, ompeleet estävät neuleen purkautumisen.

Valmis kirjoneulehaalari. Lopuksi haalari vielä varmuuden vuoksi pestiin pesukoneen käsinpesuohjelmalla, sillä olin ollut hieman flunssainen viimeistellessäni sitä. Normaalisti viimeistelyksi olisi riittänyt kosteiden pyyhkeiden välissä lepuuttaminen.

Valmis kirjoneulehaalari. Lopuksi haalari vielä varmuuden vuoksi pestiin pesukoneen käsinpesuohjelmalla, sillä olin ollut hieman flunssainen viimeistellessäni sitä.

Klompelompe Dinosauruslakki Drops Cotton Merinosta

Klompelompe Dinosauruslakki Drops Cotton Merinosta

Klompelompe Dinosauruslakki ohjeesta poiketen Drops Cotton Merinosta.

 

Klompelompe Dinosauruslakki Drops Cotton Merinosta

Neuloin keväällä yhdelle veljenpojalleni 3-vuotislahjaksi pipon Drops Cotton Merinosta. Pipon malliksi valikoitui Klompelompe Dinosauruslakki, jonka ohje on kirjassa Klompelompe Kesälapset. Ohjeenmukainen pipo neulotaan ohuemmalla langalla (paksuus vastaa noin Drops Baby Merinoa), mutta halusin aloittaa pipon neulomisen heti kun sain idean, joten piti neuloa jostain langasta jota löytyi kotoa sopiva määrä. Tummansininen Cotton Merino oli jäänyt yli vanhemman kummipojan raidallisesta neuleesta ja valkoinen nuoremman kummipojan Dinosaurushaalarista.

Klompelompe Talvilapset -kirjassa on ohje hieman erilaiselle Dinosauruslakille, joka neulotaan suunnilleen Drops Cotton Merinon vahvuisesta langasta.  Talvilapset-kirjan pipossa dinosaurukset kiertävät koko pipon ympäri samoin kuin Dinosaurushaalarin kaarrokkeessakin. Tässä pipossa on myös korvaläpät ja tupsu. Hyödynsin tätä Talvilapset-kirjan ohjetta mittoihin, mutta neulomani pipon malli ja kirjoneulekuvio on siis Kesälapset-kirjan ohjeesta.

Neuloin pipon 3 ja 4 mm puikoilla (käytän pipoissa aina sukkapuikkoja). Sinistä lankaa meni noin 40 grammaa ja valkoista noin 10 grammaa. Pipo oli sopivan nopea neulottava, ja lahja ehti ajoissa valmiiksi. Siitä tuli ehkä vähän iso, mutta ei se näyttänyt menoa haittaavan. Parempi vähän liian suuri kuin jo valmiiksi liian pieni.

 

Pipolle oli keväällä vielä hyvin käyttöä.

 

Pipolle oli keväällä vielä hyvin käyttöä.

Pipolle oli keväällä vielä hyvin käyttöä.
Kinos – Ístexin Álafosslopista neulottu kirjoneulepusero

Kinos – Ístexin Álafosslopista neulottu kirjoneulepusero

Kinos-kirjoneulekuviota. Kirjoneulekuvio ulottuu hieman kainaloiden alapuolelle. Lisää kuvia jutun lopussa.

 

Kinos – Ístexin Álafosslopista neulottu kirjoneulepusero

Bongasin syksyllä uuden neulekirjan, joka vaikutti kiinnostavalta (Linka Neumann, Norjalaisia Villapaitoja). Sain sen kirjastosta lainaan, ja löysin kirjasta useampiakin kiinnostavia neuleita. Kinos (Føyka) oli kuitenkin se, joka houkutti heti tilaamaan langat. Samalla sai hyvän syyn päästä kokeilemaan minkälaista se kovasti kehuttu islantilainen villa on, sillä puseron ohje oli Ístexin Álafosslopille suunniteltu. Syksyllä 2020 kyseistä lankaa oli vielä hyvin saatavilla (nyt lanka taitaa olla pääasiassa loppuunmyyty toistaiseksi, ilmeisesti myöhemmin keväällä vasta saa lisää), joten värit sai valita ihan oman fiiliksen mukaan. Vaihtoehtoina oli vihreäsävyinen ja harmaa pienellä punaisella lisällä. En ollut varma nettikuvien perusteella mikä vihreän sävy olisi ollut se mieluisin, joten päädyin tilaamaan keskiharmaata pääväriksi ja vaaleampaa harmaata sekä punaista kaarrokkeen kuvioon. Punaisen sävyksi oli kaksikin vaihtoehtoa, ja vertailin niiden värejä useamman eri verkkokaupan sivuilla ennen kuin valitsin tummemman. Lokakuussa 2020 sitten tilasin pääväriä 5 kerää (100 g / kerä) ja lisävärejä kumpaakin 2 kerää.

Ennen lankojen tilaamista mietin kyllä vaihtoehtoja myös Dropsin langoille, esimerkiksi Drops Snow voisi olla aika hyvin yhteensopiva Álafosslopin ohjeisiin. Halusin kuitenkin tietää minkälaista tuo islantilainen oikeasti on, sillä siitä minulla ei ollut kokemusta. Jo ennakkoon tiedossa ollut karheus ei tässä tapauksessa haittaisi, sillä puserosta tulisi muutenkin niin paksu, että soveltuisi parhaiten ulkoiluneuleeksi. Islantilaisen lampaan villasta tehdyn langan sanotaan olevan erityisen säänkestävää, sillä eristävä alusvilla ja vettähylkivä päällysvilla muodostavat erinomaisen kokonaisuuden. En osaa sanoa tarkemmin, päteekö sama myös muihin käsittelemättömiin villalankoihin, sillä en ole tutustunut tarkemmin eri lankojen valmistustapoihin tai lammasrotujen villalaatuihin.

Kiireetön neuleprojekti

Syksyllä minulla oli sen verran paljon tilaustöitä tehtävänä, etten voinut neuloa puseroa heti. Sain kuitenkin innostettua myös serkkuni kyseisestä kirjasta ja paksun ulkoilupuseron neulomisesta, ja suunnittelimmekin pitävämme yhdessä neuleiltoja, joissa neuloisimme islantilaisista langoista paitojamme. Tein siis itseni kanssa diilin, että näissä neuleilloissa (max. kerran viikossa) voin neuloa itselleni puseroa, jos kaikkina muina iltoina neulon tilausneuleita. Tästä seurasi, että serkkuni ehti neuloa kaksikin Alafosslopi-paitaa ennen kuin itse ehdin tehdä omaa Kinos-paitaani valmiiksi. Aloitin oman puseroni neulomisen Partioaitan virtuaalisen klubi-illan (teemana juuri islanninvillapaita) merkeissä marraskuun 9. päivä. Kovin montaa neuleiltaa emme kuitenkaan ennen joulua ehtineet pitää, joten oma pusero sai odottaa, kun taas tilaus- ja lahjaneuleet edistyivät hyvin.

En ollut ihan varma riittääkö S-koko rinnanympäryksen osalta, joten neuloin alaosan S-kokoisena ja lisäsin ennen kaarroketta silmukoita M-kokoon tarvittavan määrän. Tein lisäykset sivusaumojen kohdalla, ja mielestäni sain niistä yllättävän huomaamattoman näköiset. Hihoissa S- ja M- koossa oli joka tapauksessa sama silmukkamäärä, joten sitä ei tarvinnut pohtia. Tein puseron ohjeenmukaisilla puikoilla (4,5 mm ja 6 mm), paitsi hihansuiden resoreissa taisin käyttää 5 mm puikkoja, sillä halusin tehdä ne helposti suljettuna neuleena enkä omista 4,5 mm sukkapuikkoja. Kaarrokkeessa varsinkin oli kätevät nuo vaihdettavat pyöröpuikot, kun kavennusten edetessä pystyi vaihtamaan lyhyemmän kaapelin työhön.

Viimeistely ja valmis Kinos

Pusero lojui jonkin aikaa sohvalla odottamassa viimeistelyä, ennen kuin jaksoin päätellä langat. Päättelyn jälkeen pesin paidan varovaisesti pesukoneen  hellävaraisimmalla käsinpesuohjelmalla (tietenkin villapesuaineella) ja sen jälkeen vielä upotin sen etikkaveteen, sillä etikkakäsittelyn sanotaan pehmentävän villaa. Ja tämä villapaita tuntui todella karhealta! (Jossain muuten vinkattiin, että astianpesuaine olisi paras pehmentäjä, tätä en ole testannut, sillä etikkakäsittely tuntui luonnollisemmalta.) Märän paidan nostin varovaisesti venyttämättä pyyhekeiden väliin ja rullasin siitä enimmät vedet pois. Toistin rullauksen pari kertaa vaihtamalla pyyhekeitä välillä kuivemmaksi. Lopuksi jätin puseron pyykkitelineelle levitetyn kuivan pyyhkeen päälle kuivumaan. Kuivuminen oli hidasta, joten kääntelin puseroa välillä (myös nurin päin), että kuivuu kunnolla. Pyyhkeen jätin pois siinä vaiheessa kun pusero tuntui enää vähän kostealta.

Valmis Kinos pääsi ensimmäistä kertaa ulos joskus maaliskuussa, ja sen jälkeen se on ollut ahkerasti ulkoilukäytössä. Kylmemmillä ja tuulisemmilla säillä olen laittanut puseron alle ohuen pitkähihaisen merinovillapaidan ja kevyen tuulenpitävän takin, vähemmän kylmillä keleillä riittää ohut merinovillapaita (tai toki muukin pusero, mutta itse tykkään merinovillasta materiaalina). Tarvittaessa puseron alle mahtuu kyllä parikin villapaitaa.

Jo muutaman kerran käytön jälkeen totesin, että olisi se S-koko riittänyt, ja etenkin hihat tuntuvat todella löysiltä. Mietinnässä onkin pitäisikö puserona koittaa kevyesti huovuttaa (tämä parantaisi myös tuulenpitoa), tämä on vain hieman riskialtista, sillä ei se liikaa saisi kutistua. Ensiavuksi laitoin sen uudestaan käsinpesuohjelmalla pesukoneeseen, pusero on nyt kuivumassa, joten en tiedä vielä lopputulosta.

Tähän Kinos-puseroon meni punaista lankaa (väri 1238) 110 grammaa, vaaleanharmaata (väri 0054) 135 g ja tummanharmaata (väri 0058) tasan 500 g.

Käyttökokemuksia

Villapusero on miellyttävä ulkoiluasu, sillä se hengittää mukavasti. Kevyellä tihkusateella tehdyllä parin tunnin testilenkillä alla oleva ohut merinovillapusero pysyi kuivana. Kovalla kaatosateella paita toki varmasti kastuu läpi ainakin olkapäistä (ainakin vielä näin uutena, kun neule ei ole vielä huopunut), mutta villa lämmittää myös märkänä, joten ongelma ei ole niin iso kuin esimerkiksi puuvillalla tai tekokuiduilla.

Pääsiäisen aikoihin aurinkoisena kevätpäivänä pusero tuntui jopa liian lämpimältä asulta rauhalliselle kävelylenkille, vaikka alla oli vain ohut merinovillapusero. Mietinkin jo, että pitäisiköhän kokeilla myös ohuempaa lettlopista neulottavaa paitaa, että saisi vertailukohteen Dropsin Karismasta ja Merino Extra Finesta neulotuille puseroille. Näitä  Dropsin B-ryhmän langoista neulottuja paitoja olen myös käyttänyt sekä normaalissa ulkoilussa että pitemmillä retkillä.

Päiväretkiä pitemmillä retkillä tämä Kinos ei vielä ole minulla ollut mukana. Ainakin pitemmälle vaellukselle tuo voi olla turhan painava kannettavaksi, joten voi olla ettei edes pääse. Ehkä se mahdollinen tuleva lettlopista neulottava paita voisi paremminkin päästä.

Pusero on edelleen paljon karheampi kuin muut villavaatteeni, mutta ulkoilupuserossa tämä ei ole ainakaan minusta iso ongelma. Silti kiinnostaisi kokeilla miten Dropsin uusin lanka Wish toimisi tällaisessa puserossa. En ole vielä saanut uutta lankaa itselle testattavaksi tai myyntiin, mutta elättelen toiveita, että ensi syksyyn mennessä pääsen kokeilemaan sitä. Se on vastaavan paksuista kuin Snow, eli pitäisi sopia Álafosslopin korvaajaksi.

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Puseron viimeistelyä: Rullaamisen jälkeen levitin puseron pyyhkeiden väliin kuivumaan (päälle tuli vielä yksi pyyhe).

Puseron viimeistelyä: Rullaamisen jälkeen levitin puseron pyyhkeiden väliin kuivumaan (päälle tuli vielä yksi pyyhe).

Valmis pusero. Kuivumisessa taisi mennä ainakin vuorokausi ellei parikin.

Valmis pusero. Kuivumisessa taisi mennä ainakin vuorokausi ellei parikin.

Ensimmäinen mutta ei viimeinen ulkoilu Kinos-paidan kanssa.

Ensimmäinen mutta ei viimeinen ulkoilu Kinos-paidan kanssa.

Klompelompe Dinosaurushaalari Drops Cotton Merinosta

Klompelompe Dinosaurushaalari Drops Cotton Merinosta

Klompelompe Dinosaurushaalari Drops Cotton Merino -langasta neulottuna. Nappeina Dropsin 20 mm tamminapit (7 kpl).

 

Klompelompe Dinosaurushaalari Drops Cotton Merinosta

Pienempi kummipojistani sai joululahjaksi vanhempiensa toivoman villahaalarin. Dinosaurushaalarin ohje löytyy kirjasta Klompelompe Talvilapset. Lanka ei (tietenkään) ole ohjeenmukainen, mutta ainakin omalla käsialallani käyttämäni lanka oli täysin yhteensopiva ohjeeseen. Neuloin haalarin koossa 6-9 kk, ja siihen meni lankaa yhteensä noin 250 grammaa (sinistä reilu 200 g ja valkoista alle 40 g).

Haalari neulotaan ylhäältä alaspäin suljettuna neuleena, ja nappilistan kohdalle luodaan muutama ylimääräinen silmukka leikkausvaraksi kaula-aukon resorin jälkeen. Kaarrokkeessa on kirjoneuletta dinosauruksien verran, muuten haalari on ihan perus sileää neuletta. Dinosauruksien kohdalla on aika pitkiä pätkiä yhdellä värillä, eli kannattaa muistaa aina välillä ”sitoa” odottava lanka kiertämällä se neuleen nurjalla puolella toisen langan ympärille, jotta lankajuoksut eivät muodostu liian pitkiksi. Pitkät lankajuoksut saattavat houkutella pientä ihmistä kiskomaan langoista, ja sen seurauksena kirjoneulekuvio voi vaurioitua ja neulepinta muuttua kurttuiseksi. Pitkiin lankajuoksuihin myös saattaa vaikka pienet sormet jäädä kiinni haalaria pukiessa. Itse teen kierron yleensä noin 3-4 silmukan välein, vähän kuviosta ja langasta riippuen. Tässä kannattaa myös huomioida, ettei tee kiertoja samassa kohdassa peräkkäisillä kerroksilla, sillä muuten kierrot näkyvät neuleen oikealla puolella häiritsevästi.

Tällä kertaa leikkausvaran ompeleminen (ompelukoneella) ja haalarin aukileikkaaminen sujui jo rutiinilla, sillä olin tehnyt samalla tekniikalla aiemmin jo ainakin kaksi haalaria (Kvalavåg ja Klompelompe) ja yhden neuletakin (Dottie). Ompelin lankojen päättelyiden yhteydessä leikkausvaran nurjalle puolelle harvoilla pistoilla. Valmiin neuleen neulepinta oli sen verran siisti, etten edes viimestellyt neuletta kosteiden pyyhkeiden välissä tai silittämällä. Sopivakin siitä näytti tulevan, ja ainakin lahjansaajan vanhemmat vaikuttivat tykkäävän haalarista. Kaikenkaikkiaan neule oli mukava tehdä, ja se valmistui mukavan joutuisasti. Ainakin verrattuna ohuemmasta langasta aiemmin neulomaani aikuisen oloasuun (Novita Hyvä Olo).

 

Ps. Alla olevat kuvat saa avattua todellisessa koossa klikkaamalla kuvia.

Nappivaihtoehtoja. Vaalea puunappi (20 mm Drops tamminappi) vei voiton.

Nappivaihtoehtoja. Vaalea puunappi (20 mm Drops tamminappi) vei voiton.

Klompelompe Dinosaurushaalari valmiina!

Klompelompe Dinosaurushaalari valmiina!

Haalari näyttäisi olevan aika sopiva.

Haalari näyttäisi olevan aika sopiva.