Klompelompe Kvalavåg-haalari Drops Baby Merinosta

Klompelompe Kvalavåg-haalari Drops Baby Merinosta

Klompelompe Kvalavåg-haalari on neulottu ohjeesta poiketen Drops Baby Merino -langasta.

 

Klompelompe Kvalavåg-haalari Drops Baby Merinosta

Tämä Klompelompe Kvalavåg-villahaalari neulottiin asiakkaan toiveesta Drops Baby Merino langasta (sävyt 13 laivastonsininen ja 02 luonnonvalkoinen). Ohjeenmukainen lanka olisi ollut joku muu merinovillalanka, mutta Dropsin Baby Merino sopi ohjeeseen ilman mitään muutoksia. Napeiksi tilaaja valitsi 20 mm halkaisijaltaan olevat Drops Setrinapit (7 nappia).

Kvalvavåg-haalarin ohje löytyy toisesta suomeksi julkaistusta KlompeLOMPE kirjasta, eli Klompelompe – neuleita koko perheelle. Kvalavåg-sarjasta löytyy haalarin lisäksi ohjeita ainakin villatakkeihin ja muistaakseni villahousuihinkin. Kaunis Kvalavåg-mallisto on saanut inspiraation neulekirjan tekijöiden kotiseudusta.

Neuloin villahaalarin 3 mm puikoilla kahden koon (6-9 kk ja 1 v) välimuodoksi nyt noin puolivuotiaalle pojalle. Toiveena on, että haalaria pystyisi käyttämään mahdollisimman pitkään talvella / keväällä 2019. Lankaa tähän erikoismittaiseen Klompelompe Kvalavåg-haalariin meni sinistä noin 185 grammaa ja valkoista noin 25 grammaa. Tilaaja oli tyytyväinen haalarin kokoon, haalarissa on kuulemma sopivasti kasvunvaraa, mutta kuitenkin se on heti käytettävissä.

Uusi menetelmä testattavana

Haalari neulottiin suljettuna neuleena ylhäältä alaspäin, ja valmis neule leikattiin auki napituslistaa varten. En ollut koskaan aikaisemmin neulonut tällä menetelmällä, vaan olin aina neulonut villatakit ja haalarit edestakaisin. Vähän pohdinkin, että voisiko haalarinkin neuloa edestakaisin, mutta kuviota olisi pitänyt muuttaa jonkin verran, joten halusin kokeilla uutta tekniikkaa. Etenkin kun pienen tutkimustyön tuloksena totesin tuon olevan varsin yleinen tapa erityisesti kirjoneuleissa. Kirjoneulekuvion saa kuulemma siistimmäksi, koska kaikki kerrokset neulotaan oikealta puolelta. Neuleeseen tehtiin kuuden silmukan levyinen leikkausvara, jonka keskimmäisen silmukan molemmin puolin ommeltiin ompelukoneella kaksi lyhytpistoista suoraa ommelta.

Mietin ensin, että uskaltaakohan tuota neuletta noin vain alkaa ompelemaan ompelukoneella, vai pitäisikö varmuuden vuoksi laittaa esim jotain tukikangasta alle, ettei neule takerru ompelukoneeseen. En kuitenkaan löytänyt varastoistani yhtään tukikangasta, joten päätin kokeilla ilman. Säädin ompeleen pituuden lyhimmäksi mahdolliseksi ja ompelin molemmissa päissä hieman edestakaista ommelta, etteivät ompeleet ala purkautua. Ompelu onnistui ilman mitään ongelmia, joten seuraavaksi sain jännittää leikkaamista. Leikkaamisenkaan kanssa ei odotuksista / peloista huolimatta tullut mitään ongelmia, ja ompeleet tuntuivat pitävän hyvin. Leikkuuvaran sai myös nätisti taitettua nurjalle puolelle ja ommeltua kiinni ilman että tarvitsi neuloa huolittelukaitaletta.

Todennäköisesti tulen siis jatkossakin käyttämään tätä menetelmää, mikäli tulee neulottua (kirjoneuleisia) haalareita tai villatakkeja. Ainoa löytämäni huono puoli tuossa menetelmässä oli se, että leikkuuvara piti ommella käsin kiinni nurjalle puolelle. Nimittäin jos ihminen ei pidä saumojen omepelemisesta, ei todennäköisesti pidä myöskään leikkuuvaran ompelemisesta. Kyllähän sen varmaan voisi jättää ompelemattakin, sillä leikkuuvara taittui nurjalle puolelle todella siististi, kun napituslistaa varten poimittiin silmukat. Siistimpi lopputulos kuitenkin tulee, kun leikkuuvara on myös toisesta reunasta kiinni neuleessa.

Haalari neulottiin kokonaan suljettuna neuleena.

Haalari neulottiin kokonaan suljettuna neuleena.

Nappivaihtoehdot. Toiseksi ylin, eli 20 mm setrinappi vei voiton.

Nappivaihtoehdot. Toiseksi ylin, eli 20 mm setrinappi vei voiton.

Tämä vaihe kyllä pelotti jo etukäteen!

Tämä vaihe kyllä pelotti jo etukäteen!

Leikkuuvara oli yllättävän siisti pelkästään nurjalle taitettuna.

Leikkuuvara oli yllättävän siisti pelkästään nurjalle taitettuna.

Kuvat saa aukeamaan suurempana klikkaamalla!

Haalaria piti välillä sovittaa. Asiakas näyttää tyytyväiseltä. :D

Haalaria piti välillä sovittaa. Asiakas näyttää tyytyväiseltä!

Haalarin ohje löytyy kuvan kirjasta.

Haalarin ohje löytyy kuvan kirjasta.

Valmis Klompelompe Kvalavåg -haalari.

Valmis Klompelompe Kvalavåg -haalari.

Slipoveri – Kummipojalle neuleita, osa 7

Slipoveri – Kummipojalle neuleita, osa 7

Kirjoneuleinen slipoveri Merino Extra Fine -langasta.

Slipoveri – kummipojalle neuleita osa 7

Tänä vuonna kysyin kummipojalta toiveita perinteisen joululahjaneuleen suhteen. Ensimmäisenä valittiin värit. Lanka oli itsestään selvästi joku merinovilla, ettei se kutita. Sininen ja valkoinen olivat ensimmäiset ja ainoat väritoiveet, ja eri sinisistä tuo Merino Extra Finen laivastonsininen (väri 27) oli mieluisin. Kun värit oli päätetty, katsoimme B-ryhmän langoilla tehtyjä lasten / poikien neuleita Garnstudion sivuilta. Seiland Jumper hihattomana ja vain kahdella värillä tehtynä oli lopullinen valinta. Sitten vain muokkaamaan ohjetta sopivaksi.

Seiland Jumper on neulottu ylhäältä alaspäin kaarrokkeena, ja arvelin, että slipoveri on helpompi neuloa alhaalta ylöspäin, joten kaikki kuviot piti neuloa ylösalaisin. Ja tietenkin puseron kuusi erilaista kirjoneulekuviota piti tehdä päinvastaisessa järjestyksessä. Yläosan kuvioinnin kehitin itse, koska kummipoika ei halunnut kahta alkuperäisen neuleen ylimääräistä tehosteväriä, enkä viitsinyt tehdä yläosaa kokonaan yksiväriseksi. Kaula-aukon ja hihansuiden kohdalla katsoin vinkkejä muista sopivan kokoisista Drops liivi-/slipoveriohjeista. Ainakin päällisin puolin valmis neule näytti melko sopusuhtaiselta. Käytössä en ole sitä vielä ehtinyt näkemään.

Lankaa slipoveriin meni yhteensä noin 250 grammaa. Tästä sinistä on noin 200 g ja valkoista 50 g. Slipoveri on neulottu pääasiassa 4 mm puikoilla, resoreissa on käytetty 3 mm puikkoja. Kaula-aukon ja hihojen resorit on vain vähän yli 1 cm korkuiset, että ei tarvitsisi aloittaa uutta kerää sinistä väriä. Ei tarvinnut – vielä noin 3 grammaa jäi jäljelle!

Neuletta oli ihan mukava tehdä, ja se valmistui melko nopeasti (kuitenkin viimeistelyt tein perinteisesti vasta ihan viimetipassa, eli aattoaamuna!). Kirjoneuleen kanssa saisi kuitenkin vielä vähän treenata, etenkin tuollaisissa pitemmissä lankajuoksuissa… Ettei tee liian tiukkaa tai löysää neuletta tai jätä liian pitkiä lankajuoksuja, ja etteivät ylimääräiset langat näy neuleen läpi väärissä kohdissa. Tai sitten vain pitää jatkossa tehdä neuleisiin ainoastaan pintaneulekuvioita. 😀 Valmiin työn silittäminen (tai oikeastaan puolivalmiin – silitin neuleen siinä vaiheessa kun kaula- ja hiha-aukkojen resorit enää puuttuivat) oli oikeastaan välttämättömyys, mutta se myös vähän korosti lankajuoksuja, ja sai valkoisen langan jonkin verran näkymään liikaa sinisen joukossa. Hassua kyllä, en huomannut samaa ongelmaa valkoisen langan takaa. Varmaan johtuu siitä, että siellä lankajuoksut olivat automaattisesti lyhyemmät.

Edelliset kummipojan joululahjaneuleet löytyvät täältä:

Kummipojalle neuleita – osa 5

Kummipojalle neuleita – osa 5

Kirjoneulepusero merinovillasta oli sopivan pehmeä herkkäihoiselle kummipojalle. Juttu julkaistu alun perin vanhassa blogissa. Alkuperöinen teksti on nähtävissä täällä: http://tankimaatein.blogspot.com/2015/12/kummipojalle-neuleita-osa-5.html.

 

Kummipojalle neuleita osa 5

Perinteisesti kummipojan joululahjaan käärittiin taas neulepusero. Päivälleen kuukausi sitten annoin puserosta hieman esimakua Norjalaista-postauksessa. Pusero valmistui hyvissä ajoin ennen joulua, Kokopitsisen tilauspuseron vanavedessä, eli seuraavana päivänä. Ja sitä seuraavana päivänä valmistuivat Prinsessa-sukat. Niihin aikoihin oli tuo valmistuvien töiden tahti ihan kiitettävä, sillä näiden töiden jälkeen alle viikon päästä valmistui oma kirjoneulepuseroni. 🙂 Ja yksi vauvan myssy & lapaset -settikin ehti vielä ennen joulua valmiiksi, laitan siitä sitten jossain vaiheessa kuvan tänne.

Kirjoneulepusero merinovillasta

Tähän puseroon meni lankaa (Drops Merino Extra Fine) yhteensä noin 320 grammaa, josta 50 grammaa oli valkoista, ripaus punaista ja loput laivastonsinistä. Pusero on neulottu pääasiassa 4 mm puikoilla. Hihansuiden resorit tein 3 mm ja muut resorit 3,5 mm puikoilla. Puseron ohje löytyy Garnstudion verkkosivuilta, tässä suora linkki ohjeeseen. Pusero tuntui olevan pojalle mieluinen, kuulemma on käyttänyt sitä kovasti. Mutta onhan se toki tehty hänen toiveittensa mukaan. (Ei saa pistellä, ja pitäisi olla sininen – puseron malli ja kuvio katsottiinkin sitten yhdessä).

Edit 15.3.2016

Kirjoneulepusero merinovillasta valmiina ja käytössä. Puserosta tuli mukavan rennon kokoinen.

Kirjoneulepusero merinovillasta valmiina ja käytössä. Puserosta tuli mukavan rennon kokoinen.

Logo löytyy helmasta tuttuun tapaan.

Logo löytyy helmasta tuttuun tapaan.

Edelliset kummipojan joululahjaneuleet löytyvät täältä:

Kirjoneulepusero – lankana Drops Karisma

Kirjoneulepusero – lankana Drops Karisma

Kirjoneulepusero Drops Karismasta. Alkuperäinen juttu (Kirjoneulepusero) julkaistu vanhassa blogissa, eli täällä.
 
 

Kirjoneulepusero – lankana Drops Karisma

 
Tein uuden ennätyksen. Villapaidan neulomisnopeudessa. Tämä paita valmistui nimittäin alle viikossa, joka on ainakin yhtä päivää lyhyempi aika kuin aiempi nopeusennätys, eli poolokaulusneule. Enkä siltikään käyttänyt kaikkea liikenevää aikaa neulomiseen, vaan luin samalla myös ainakin Kristiina Vuoren Neidonpaula -kirjaa (joka muuten oli ihan hyvä kirja). Lupasin Norjalaista-postauksessa, että voin ainakin harkita toisenlaisen kirjoneulekuvion tekemistä seuraavaan kirjoneuleeseen. Hetkisen harkittuani totesinkin, että taidanpa haluta omaan puserooni sellaisen hieman tähtimäisen kuvion, jonka olin bongannut ainakin Garnstudion verkkosivuilla olevissa neuleissa ja Eline Oftedalin Norjalaiskuviot -kirjassa. Halusin myös neuloa puseron ylhäältä alaspäin ja kokonaan suljettuna neuleena, joten etsiskelin ohjeita sellaiseen puseroon, mutta enpä löytänyt. Yhden Karisma-langasta ylhäältä alaspäin neulotun poropuseron ohjeen löysin, ja päätin muokata siitä itselleni ja haluamalleni kuviolle sopivan mallin (Oli siellä muitakin ylhäältä alas neulottujen puseroiden ohjeita, mutta tuon porokuvioisen puseron ohjeen olin jo joskus aiemmin tulostanut itselleni). 
 

Mallina Drops Silver Stag -puseron ohje

 
Paidan yläosan kirjoneulekuviot tein poropaidan ohjeen mukaan, ja sitten valkoisten raitojen keskelle tein tuon haluamani kuvion hieman isompana kuin poropaidassa. Samoin hihansuissa ja helmassa toistin tuota poropaidan ylimmäistä kirjoneulekuviota. Kainaloiden jälkeen kavensin puseroa jonkin verran, ja helmaa varten taas levensin, joten paidasta tuli todella hyvin istuva. Paidan tein Dropsin Karismasta, päävärinä tummanpunainen (väri 48) ja kuvio luonnonvalkoisella (väri 01). Valkoista meni hieman yli 50 grammaa ja punaista hieman yli 400 grammaa, eli yhteensä noin 460 grammaa. Neuloin puseron resoreita lukuun ottamatta 4 mm puikoilla. Kauluksen ja helman resorit tein 3,5 mm ja hihansuiden resorit 3 mm puikoilla. Paitsi että hihansuiden viimeisessä kerroksessa ja päättelykerroksessa käytin 4 mm puikkoja, etteivät hihansuut kiristä.
 

Tuleekohan tästä hyvä vai ihan huono?

 
Ja perinteiseen tapaan paidan edetessä aloin epäillä, että mahtaakohan siitä tulla sellainen, josta tykkään… Väri on ainakin juuri sellainen niin kuin pitääkin, ja pidän tuosta kuviostakin, joten jos paidan malli on hyvä, niin miksi ei? Ja jos paita on tehty omien mittojen mukaan, niin luulisi tulevan sopiva. Jostain syystä silti aina epäilen. No, pari käyttökertaa paidalle on jo tullut, eikä se ainakaan vielä ole osoittautunut inhottavaksi. En malta laittaa sitä kaappiin, että voin aina tarpeen tullen ihastella sitä – ja miettiä, että olisiko sittenkin pitänyt tehdä tuo kohta hieman erilailla ja niin edelleen. No, on se oikeasti ihan kiva paita.
Valmis kirjoneulepusero.

Valmis kirjoneulepusero.

Siinä se nyt roikkuu. Logo löytyy helmasta.

Siinä se nyt roikkuu. Logo löytyy helmasta.

 
Edit 2019:
Puserosta tuli mieluinen, mutta jossain vaiheessa halusin siitä hieman väljemmän / rennomman, joten purin helman kainaloihin saakka, ja neuloin uudestaan hieman löysempänä. Muistaakseni puseroon piti lisätä hieman uuttakin lankaa, mutta se ei ollut ongelma, sillä tapani mukaan olin varannut jonkin verran ylimääräistäkin lankaa. Kirjoneulepusero olikin pitkään suosikkipuseroni, mutta nykyään saan talvisin käsivarsiini kutisevaa ihottumaa, joten en pysty pitämään Karismasta neulottua paitaa kuin todella kylminä päivinä. Niin, että puen alle pitkähihaisen kutittamattoman puseron. Joudun siis varmaan neulomaan itselleni uuden suosikkipuseron pehmeämmästä merinovillasta.
Sininen kirjoneulepipo

Sininen kirjoneulepipo

Vaihtelu virkistää, siksi piti tehdä myös sininen kirjoneulepipo lähes samanlaisella kuviolla kuin punainen kirjoneulepipo!

Sininen kirjoneulepipo

Niinhän siinä sitten kävi, että piti tehdä se sininenkin kirjoneulepipo, mistä Kirjoneuletta-postauksessa mainitsin. Ei siinä vain muu auttanut, kun lankoja jäi niin houkutteleva määrä. Meinasin tosin kesken kaiken jo huolestua valkoisen langan riittävyydestä, sillä se näytti loppuvan kesken – noin puoliväliin pipoa! Siinä lähdin sitten penkomaan kaappejani siinä toivossa, että löytyisi edes lähes samanväristä lankaa. Muistelin, että jonkinlainen pieni jämä voisi olla, mahdollisesti jopa samaa lankaa. Ja löytyihän sitä. Sen jämäkerän lisäksi vielä kaksi korkkaamatonta kerää luonnonvalkoista Karismaa! Ei  kovin paljoa harmittanut siinä vaiheessa. 😀 (Kannattaa selvästi hamstrata lankoja!)

En halunnut ottaa riskiä sinisen langan riittävyyden suhteen, SITÄ ei ollut yhtään enempää, joten päätin tehdä piposta hieman matalamman kuin mitä punainen kirjoneulepipo on. Eli sinisen pipon sisään ei voi tunkea kovin suurta määrää hiuksia. Silmukkamäärä on sama pienennetty määrä, jolla punaisenkin tein. Ja tietenkin myös samat 3 mm koivupuikot olivat käytössä. (Ne eivät vieläkään ole taipuneet yhtään!) Ihan kaikkia lankoja en saanut pipoon vieläkään käytettyä, valkoista on edelleen lähes 2 kerää jäljellä ja lisäksi sekä punaista että sinistä jäi pieni määrä. Kyllä niistä pöllön varmaan saa. Ainakin avaimenperän. 😉

Siniseen pipoon meni lankaa noin 75 grammaa.

Siniseen pipoon meni lankaa noin 75 grammaa.

Sinisestä piposta vain alkuosa on tehty samalla kuviolla kuin punaisessa. Yläosaan sovelsin ohjetta samaan tyyliin kuin punaisiin lapasiin. Ja mielestäni lopputulos on erittäin onnistunut. Olen kyllä todella tyytyväinen! :)

Sinisestä piposta vain alkuosa on tehty samalla kuviolla kuin punaisessa. Yläosaan sovelsin ohjetta samaan tyyliin kuin punaisiin lapasiin. Ja mielestäni lopputulos on erittäin onnistunut. Olen kyllä todella tyytyväinen! 🙂

Kauheaa oli huomata se, että sinisestä piposta tuli kivempi kuin punaisesta! Se on jotenkin todella väärin minun mielestäni, koska punainen on toki aina… punaisempi. Aloittaessani pipoa en tiennyt kenelle sitä teen ja ajattelin, että sen voi vaikka antaa tai myydä jollekulle. Mutta nyt kun se on valmis, pelkään pahoin, etten raaski siitä kovin helposti luopua. Vaikka yhtään enempää pipoja en oikesti tarvitsisi. 😀