Drops Agnes -muunnelma Cotton Merinosta

Drops Agnes -muunnelma Cotton Merinosta

Drops Agnes -neuleessa on kaunis pitsikuvioinen kaarroke.

 

Drops Agnes -muunnelma Cotton Merinosta

Toisiksi vanhin kummityttöni sai syntymäpäivälahjaksi neulelahjakortin, eli vapaavallintaisen neuleen. Hän toivoi neuletakkia, joka olisi suurinpiirtein reisipituinen ja yläosasta kiinnitettävä, mutta ei nappeja koko matkalla. Katsoimme yhdessä neuletakkien malleja Garnstudion sivuilta, ja Drops Agnes -malli (ohje täällä) viehätti häntä eniten. Ohjeenmukainen lanka on Drops Sky, mutta koska sitä ei ole minulla lankamyymälän valikoimissa, katsoimme Drops Cotton Merinon ja Drops Merino Extra Finen värikarttoja. Kummityttö oli arvellut haluavansa mieluiten jonkun harmaan sävyisen neutraalin värin, mutta värikarttoja katsottuaan hän valitsi kuitenkin langaksi puuterin värisen Cotton Merinon. Sovittiin myös, että neuletakkiin laitetaan ylös kolme nappia, napeiksi valikoitui Dropsin 20 mm tamminapit.

Neuletakki neulotaan ylhäältä alaspäin, ja sovittiin, että alan neuloa neuletta 122/128 -koon ohjeen mukaan, ja jossain vaiheessa kainaloiden jälkeen sovitetaan neuletakin tekelettä. Samalla kun koko tulee tarkastettua, voidaan myös katsoa minkä mittainen helmasta pitää todellisuudessa tehdä. Arvio oli, että noin 50-55 cm kokonaispituus voisi olla sopiva. Ohjeen mukaan neuletakin pituus olisi 122/128 -koossa 42 cm. Neuleen yläosa on siis tehty ihan suoraan ohjeen mukaan napinläpiä lukuunottamatta. Muistaakseni napinlävet tulivat aikalailla ohjeenmukaisille paikoille, mutta kolmannen napinläven jälkeen tein reunuksen loppuun ilman reikiä. Neuletakin helmassa tehdään kainaloiden jälkeen kolmessa kohtaa lisäyksiä, jotta helma levenee hieman. Tein myös tässä versiossa lisäyksiä, mutta koska helma on ohjeenmukaista pidempi, tein lisäykset hieman harvemmin kuin ohjeessa neuvottiin. Hihat tein kummitytön äidin toiveesta hieman pidempänä kuin ohjeessa, mutta muutoin ne on tehty ohjeen mukaan.

Neuletta tosiaan sovitettiin yhden kerran ennen valmistumista, ja tarkastettiin, että siitä on tulossa sopivan kokoisen näköinen. Sovittamisen jälkeen tein neuletakin loppuun. Jossain vaiheessa helmaa neuloessani huomasin, että olin neulonut ajatuksissani varmaan melkein parikymmentäsenttiä liian pitkän helman. Mutta siitä ongelmasta onneksi selvittiin purkamalla, ja helman ”ylimääräiseen” osaan käytetyt langat (varmaan lähes kokonainen kerä) tuli joka tapauksessa käytettyä hihoihin. Neuletakki on neulottu 4 mm puikoilla muuten, paitsi kaula-aukon, hihansuiden ja helman ainaoikein-neuleisissa osuuksissa käytin 3 mm puikkoja.

Langanmenekistä yms

Lankaa tähän neuletakkiin meni noin 300 grammaa. Itse asiassa kuusi kokonaista kerää ja noin 5 grammaa päälle. Varmaan jollain opilla olisi saanut tuon 6 kerää riittämään, mutta en viitsinyt alkaa kikkailemaan enää siinä kohtaa. Ja olin sitä paitsi varannut lankaa varmuuden vuoksi noin 500 grammaa, että varmasti on riittävästi saman värjäyserän lankaa neuletakkiin. Ohjeessa neuvottiin varaamaan neuletakkiin 200 gramma Sky-lankaa, ja Garnstudion lankamuuntimen mukaan se vastaisi noin 350 grammaa Drops Cotton Merinoa.

Valmis neuletakki lähti kummitytölle postipakettina, ja vähän jännitti, että tulikohan siitä kuitenkaan sopiva. Kuulemma neuletakki oli saajalle mieluinen ja onneksi myös juuri sopivan kokoinen. Hihatkaan eivät näyttäneet siltä, että olisivat heti kohta jäämässä liian lyhyiksi. Drops Agnes -neuletakki on kaunis malli, ja olinkin lisännyt sen omalle suosikkilistalleni heti sen ilmestyttyä, joten oli kiva päästä tekemään siitä muunnelma kummitytölle.

Näistä vaihtoehdoista kummityttö valitsi napit neuleeseensa.

Näistä vaihtoehdoista kummityttö valitsi napit neuleeseensa.

Drops Agnes -neuletakin variaatio valmiina toimitettavaksi.

Drops Agnes -neuletakin variaatio valmiina toimitettavaksi.

Neuletakki näyttää sopivalta!

Neuletakki näyttää sopivalta!

Drops Catch the Wind -pitsipusero Drops Safranista

Drops Catch the Wind -pitsipusero Drops Safranista

Drops Catch the Wind -puseron hihat ovat kaunista pitsineuletta.

 

Drops Catch the Wind -pitsipusero Drops Safranista

Ihastuin tähän puseromalliin heti kun se julkaistiin 2020 kevät-kesämallistosta. Lisäsin neuleen suosikkilistalleni (ohje löytyy täältä!), mutta en ajatellut että toteuttaisin sitä kovinkaan pian. Viimeisimmän lankatäydennyskuorman mukana tuli kuitenkin painettuja mallistoesitteitä, ja siellä on iso kuva puserosta, joka vain lisäsi intoa kyseisen puseron neulomiseen. Siinä oli myös tulossa sopiva väli itselleni neulomiseen parin (eri) veljentyttären neuleen välissä. Klompelompe Pitsipitkikset olivat valmistumassa, ja samasta kirjasta löytyvän mekon neulomista varten tarvitsi valita lanka ja tarkistaa neiti 3,5-vuotiaan mitat (mekosta tulossa esittely myöhemmin – nyt se on vielä puikoilla). Pohdin siis tovin neulonko puseron luononnvalkoisena vai vaaleanpunaisena, sillä tuo Drops Safranin aavikkoruusu-värisävy on niin houkutteleva. Päädyin kuitenkin valkoiseen – arvelin sen olevan monikäyttöisempi.

Ohjeeseen paremmin perehdyttyäni yllätyin vähän helman levenemisestä, ja koska edelleen epäilen levenevän puseron sopivuutta itselleni, päätin muokata ohjetta helman osalta. Pusero neulotaan ylhäältä alaspäin, ja pohdin hetken aloittaisinko paidan M- vai L-koossa, jotta siitä tulisi istuva sekä ylhäältä että rinnan kohdalta. Valitsin L-koon, että pusero on sopiva rinnanympäryksestä ilman mitään temppuja. Kaula-aukon kokoa voi tarvittaessa vähän säätää kiristämällä sen jälkikäteen langan avulla pienemmäksi. Jälkeen päin ajatellen olisi ehkä voinut tehdä tuon kaula-aukon ainaoikein reunuksen 2,5 mm puikoilla, mutta nyt tein ainoastaan hihan reunukset niillä. Muutoin pusero on neulottu kokonaan 3 mm puikoilla.

Omat muutokset ja huomiot ohjeesta

Ohjetta oli mielestäni helppo noudattaa, pitiskuvionkin oppi yllättävän nopeasti. En yleensä jaksa merkkailla lisäyskohtia neuleeseen, ja en tehnyt niin tässäkään tapauksessa, kyllä ne näin selvissä kohdissa muistaa muutenkin. Kainaloihin asti pusero on siis neulottu täysin ohjeen mukaan, kainaloiden jälkeen tein vielä yhdet ohjeenmukaiset lisäykset, mutta loppuosa on vähän sovellettua. Kavensin neuletta muutamia kertoja rinnan alta, ja neuloin loppuosan helmasta suorana. Kyljissä olevia pitsikuvioita neuloessa joiduin hieman pähkäilemään ohjeen kanssa, sillä näytti että A4-ruutupiirroksen puolivälissä on virhe. Ensimmäisessä kavennuskohdassa puuttui langankierrot. Silmukkamäärät eivät täsmänneet ilman niitä, joten tein kierrot, ja ajattelin kysyä niistä myöhemmin ohjeen kommenteissa. Kysyminen kuitenkin unohtui, ja paidan valmistuttua huomasin, että joku muu olikin jo kysynyt asiasta. Ohje on nyt korjattu, joten niistä ei tarvitse enää huolehtia.

Neuloin helmasta hieman pidemmän kuin missään ohjeen koossa olisi ollut, jotta saan puserosta mieluisamman mittaisen itselleni. Lankaa puserooni meni 215 grammaa. Kaula-aukkoa piti tosiaan hieman kiristää, jotta se ei lerpata niin paljoa. Ei se haittaisi, vaikka se olisi vieläkin aavistuksen tiukempi, mutta aika kiva siitä tuli. Ja helpompi tosiaan tehdä näin, kuin että vaihtaisi puseron kokoa kesken neulomisen tai keksisi muita kommervenkkejä yläosan istuvuuden parantamiseksi. En tiedä kuinka paljon tilanteeseen olisi vaikuttanut, jos olisin neulonut kaula-aukon reunuksen ohuemmilla puikoilla.

Koska lankaa oli vielä reilusti jäljellä, mietin ensin teenkö hihoista hieman pidemmät. Päädyin kuitenkin tekemään ohjeenmukaisen mittaiset, sillä hihat ovat aika väljät, ja ajattelin, että ne saattaisivat olla vähän hassut pidempinä. Tällainen minihihainen pusero on sitä paitsi mukavan kesäinen. L-koosta johtuvan väljyyden vuoksi neuloin reunukset hihoihin 2,5 mm puikoilla, ja sain hihoihin näin aavistuksen puhvihihamaisuutta. Viimeistelin puseron kosteiden pyyhkeiden välissä, pitäisi ehkä silittää se, sillä helman reunus tahtoo hieman kiertyä.

Valmis pusero

Tavoilleni uskollisena itselleni neulottu pusero jäi joksikin aikaa odottamaan ennen kuin päättelin langat ja ompelin merkin paikoilleen – tuttuun paikkaan vasemmalle puolelle puseron helmaan. Jostain syystä tuo päättely ei vain yhtään ole minun juttuni, onneksi tässä mallissa ei ollut kovin paljon pääteltäviä lankoja. Tässä taisi myös hieman mietityttää, että pidänkö puserosta loppujen lopuksi vai en. Ja että onko tuollainen puuvillalangasta neulottu lyhythihainen pusero millekään säälle oikein sopiva – onko se kuumalla ilmalla liian lämmin, mutta viileämmällä liian kylmä? Lopulta kuitenkin viimeistelin puseron ja se valmistui kesäkuun alussa.

Jonkin aikaa (varmaan viikon verran),  ihailin puseroa henkarissa ennen kuin uskaltauduin pukemaan sen oikeasti päälleni. Toki olin ennen viimeistelyä tarkastanut pariinkin kertaan, että se on sopiva, mutta sovituskertoja ei lasketa. Pusero on mukavan tuntuinen päällä, eikä edes kovin pahasti läpinäkyvä pitsineuleesta ja väristä huolimatta. Parin käyttökerran kokemuksella ainakin toimistossa se on ihan hyvä neule myös hellesäällä. Viileämpiä päiviä tässä viime aikoina ei ole oikein ollut, joten sitä puolta ei vielä ole pystynyt testaamaan. Mutta kaikenkaikkiaan siis oikein mukavan tuntuinen neule, muitakin (kesä)neuleita Safranista voisi siis hyvin tehdä. Ehkä en kuitenkaan ihan samanlaista puseroa tee tuosta vaaleanpunaisesta Safranista, mutta syynä ei ole se, etten pitäisi tästä puserosta, vaan se, että mallistossa on niin paljon muitakin sellaisia neuleita jotka haluan neuloa, etten viitsi tehdä itselleni kahta samanlaista. Yksi takkimallinen neule erityisesti kiinnostaisi, katsotaan joko tälle kesälle ehtisi puikoille toinenkin Safran-neule.

Drops Catch the Wind -pusero näyttää kivalta henkarissa.

Drops Catch the Wind -pusero näyttää kivalta henkarissa.

 

 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Hihojen ja kylkien pitsikuvioista huolimatta pusero ei mielestäni ole häiritsevän läpinäkyvä.

Hihojen ja kylkien pitsikuvioista huolimatta pusero ei mielestäni ole häiritsevän läpinäkyvä.

Kesäinen toimistoasu.

Kesäinen toimistoasu.

Pitkät pitsisukat Drops Nordista

Pitkät pitsisukat Drops Nordista

Pitkät pitsisukat on neulottu varpaista varteen.

 

Pitkät pitsisukat Drops Nordista

Lankamyymäläni lankavalikoiman uusin tuote on Drops Nord, joka on ihanan pehmeä sukkalangaksikin kelpaava alpakkasekoitelanka. Ihastuin sen vaaleanpunaiseen värisävyyn, ja hankin sitä itsellenikin tarkempaa tutustumista varten. Ostin kaksi kerää sillä ajatuksella, että yhdestä kerästä pitäisi tulla yksi sukka, eli kaksi riittää molempiin villasukkiin. Katselin Garnstudion sivuilta sukkaohjeita Nordille, ja totesin haluavani pitsisukat. Ja mieluummin pidemmät kuin lyhemmät. Ohjeiden mukaan pitkävartisiin sukkiin kuitenkin menisi 150 grammaa lankaa, eli varaamani kaksi kerää ei välttämättä riittäisi kovin pitkiin varsiin. Päätin siis neuloa sukat varpaista alkaen, ja tehdä varsista niin pitkät kuin lankaa riittää kerässä.

Itselle on siinä mielessä helppo tehdä sukkia, että pystyy mitoittamaan sukat juuri oman jalan mukaan. Varpaista aloitettavissa sukissa minulla ei vielä ole niin paljoa kokemusta, että olisin suoraan osannut sanoa missä kohti tiimalasikantapää tulisi aloittaa, mutta laskemalla ja arvioimalla osuin juuri oikeaan. Sukkien pitsimalli on pääasiassa Upeat kirjoneulesukat -kirjan ylipolven sukista, mutta se on ylösalaisin, ja lisäsin sukkiin muutamia omia pitsiraitoja kirjan mallikuvion lisäksi. 

Sukan etuosassa pitsikuvio jatkuu katkeamatta alhaalta ylös asti, sukan kärki, jalkapohja ja kantapää ovat sileää neuletta, kantapään yläpuolella takana on parin sentin korkuinen joustinneuleraita (1 o, 1 n) varren istuvuuden parantamiseksi, ja sen jälkeen sukan takaosakin on pitsineuletta. Varren lisäykset tein keskellä takana.

Tein ensimmäisen sukan varren varmaan kolme kertaa, että sain varresta sopivan kokoisen tuntuisen. Halusin sukan varren yläreunaan joustinneuletta, jotta varsi pysyisi paremmin paikoillaan, mutta tavallinen joustinneule tuntui liian tylsältä pitkiin pitsisukkiin. Niinpä tein varren 2o, 2n -joustinneuleella, mutta teinkin jokaiseen oikeaan raitaan muutaman palmikkokierron. Mielestäni tämä joustinneule sopi hyvin pitsisukan varteen. Loppujen lopuksi lanka riitti hyvinkin riittävän pitkiin varsiin, sukan varret ulottuvat juuri polven alapuolelle, mikä olikin toiveeni alunperin.

Pitsisukan varren lisäykset on tehty takana keskellä. Nilkan yläpuolella takana on joustinneuletta.

Kaikesta purkamisesta ja laskemisesta huolimatta…

Pitkät pitsisukat.

Sukista tuli kauniit, ja ihmettelin, kun toisesta kerästä jäi lankaa yli pari metriä, vaikka toisessa onnistuin käyttämään langan melko tarkasti. Arvelin sen kuitenkin olevan normaalia, ja virkkasin pienen kukan ylijäämälangasta (kukka on mukana ensimmäisessä kuvassa – en tiedä vielä mitä aion sillä tehdä, mutta varmaan sille jotain käyttöä keksii). Todellinen syy toisen sukan pitempään ylijäämälankaan selvisi vasta kun laitoin sukat jalkaan, ja koitin saada niistä kuvaa myös takaa päin.

Vaikka olin mielestäni laskenut lisäyskohdat tarkasti toista sukkaa tehdessäni, olin kuitenkin tehnyt viimeiset lisäykset eri kohtaan. Enkä edes ollut huomannut sitä, vaikka tarkistin vielä ennen päättelyä, että lisäykset tuli tehtyä oikein ja kaikki oli kunnossa. Kyllähän se tietenkin harmitti, mutta en kuitenkaan viitsinyt alkaa purkamaan toista sukkaa ja tekemään varren yläosaa enää uudestaan, kun olin jo päätellyt langat ja halusin sukat käyttöön. Eihän tuo käytössä mitään haittaa, se on vain pieni kosmeettinen haitta. Tai ominaisuus.

Joustinneulereunus tuntuu löystyvän käytössä jonkun verran, ne olisi varmaan kannattanut neuloa 2,5 mm puikoilla. Varret eivät välttämättä pysy kovin monen käytön jälkeen paljaassa jalassa ylhäällä, housun lahkeiden päällä ne pysyivät paremmin paikoillaan. Harkitsen lisääväni sukkiin vielä esimerkiksi satiininauhat tuonne varren yläosaan, jotta varren saa kiristettyä sopivaksi, mutta en ole vielä varma tarvitaanko nauhoja välttämättä. Käytössähän tuo selviää.

Rento pitsibolero Drops Cotton Viscose -langasta

Rento pitsibolero Drops Cotton Viscose -langasta

Rento pitsibolero valmistui pikkusiskon ylioppilasjuhliin.

 

 

Rento pitsibolero Drops Cotton Viscose -langasta

Ostin talvella 2018 ihanan Dainty Roses Hepburn -mekon Miss Windy Shopista kesän 2019 juhlia (mm. pikkusiskon ylioppilasjuhlat ja rakkaan ystävän häät) ajatellen. Mekko oli ihana, mutta hieman liian pitkä minulle, joten helmaa piti vähän lyhentää. Samalla mietin, jos helmasta poistettavasta kankaasta saisi hihattomaan mekkoon hihat, jotta se olisi vieläkin monikäyttöisempi. Tämä todettiin mahdolliseksi, mutta vähän hankalaksi, joten päätin mieluummin neuloa lyhythihaisen boleron kaveriksi mekolle, sillä (yllättävää kyllä) mikään aiemmista boleroistani ei sopinut mekon kanssa yhteen joko värinsä tai mallinsa puolesta.

Drops Belle -langasta on olemassa täsmälleen oikean sävyistä punaista, joten arvelin neulovani boleron siitä. Muutin kuitenkin mieltäni, sillä minulla oli kotona pari kerää vanhaa, nyt jo tuotannosta poistunutta hieman kiiltävää vaaleanpunaista Drops Cotton Viscose -lankaa, joka värinsä puolesta myös sopi oikein hyvin mekon kaveriksi. Olin ostanut lankaa summassa joskus noin kymmenen vuotta sitten yhtä pitsiboleroa varten ja arvioinut langanmenekin vähän yläkanttiin. Tuon boleron lisäksi olin ehtinyt neuloa langasta myös pitsitossut veljentyttärelle, mutta lankaa oli edelleen jäljellä. Arvelin, ettei jäljellä oleva lanka yksistään riitä suunnittelemaani boleroon, mutta totesin tarvittaessa voivani purkaa tuon vanhan boleron ja hyödyntää purkulangat uuteen boleroon. Vanha bolero kun ei mallinsa vuoksi sopinut oikein hyvin yhteen enää minkään olemassaolevan mekkoni kanssa, vaan se oli lojunut kaapissa käyttämättömänä jo vuosia.

Purkulangan hyödyntäminen uudessa neuleessa

En muista minkä verran käyttämätöntä lankaa oli, mutta ainakin yksi tai kaksi kokonaan ”avaamatonta” 50 gramman kerää ja lisäksi joku pieni jämäkerä. Suunnittelemani bolero malli oli rento, hieman löysä suorakulmainen pala, joka ommellaan yhteen niin, että reunoihin jätetään aukot hihoille. Lopuksi näkyvät reunat viimeistellään joustinneuleella – tässä bolerossa tosin jätin hiha-aukoista resorit pois. Käytin bolerossa samaa pitsimallia kuin edellisessäkin samasta langasta neulotussa bolerossa (Ohje Novita Kesä 2009 -lehdessä). Kuten arvasin, lanka ei riittänyt koko boleroon, vaan pääsin hyödyntämään purkulankoja myös. Luin jostain vinkin, että purkulangat saa kätevästi suoristettua liottamalla, joten piti tietenkin kokeilla tätä keinoa. Se toimii todella hyvin, voin suositella! Ja mikä parasta, uuden ja käytetyn langan vaihtumiskohtaa ei huomaa bolerosta ollenkaan! Tämä seikka erityisesti yllätti minut, olisin arvellut käytössä ja pesussa olleen boleron langan edes vähän erottuvan uudesta kiiltävästä ja sileästä langasta, mutta en oikeasti löydä vaihtumiskohtaa bolerosta. Kai se antaa jotain viitteitä langan laadusta.

Vanha pitsibolero sai purkutuomion.

Vanha pitsibolero sai purkutuomion.

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Purkulanka oli todella kiharaista ennen kastelua.

Purkulanka oli todella kiharaista ennen kastelua.

Liotin purkulankaa altaassa jonkun aikaa, että se kastui kunnolla.

Liotin purkulankaa altaassa jonkun aikaa, että se kastui kunnolla.

Kuivaustelineen irronnut "siipi" oli hyvä apuväline purkulangan kuivattamisessa. Lanka on tässä kuvassa siis kuivumassa.

Kuivaustelineen irronnut ”siipi” oli hyvä apuväline purkulangan kuivattamisessa. Lanka on tässä kuvassa siis kuivumassa.

Liotettu ja pingotettuna kuivattu purkulanka on melko siistin näköistä. Kiharoita ei juuri enää erotu.

Liotettu ja pingotettuna kuivattu purkulanka on melko siistin näköistä. Kiharoita ei juuri enää erotu.

Purkulanka näyttää kerälle kerittynä vielä siistimmältä kuin ennen kerimistä.

Purkulanka näyttää kerälle kerittynä vielä siistimmältä kuin ennen kerimistä.

Bolero (samoin kuin juhliin tekemäni kukka-asetelmatkin) valmistui ajoissa siskoni ylioppilasjuhlia varten. Noin viikon päästä ylioppilasjuhlista bolero oli taas käytössä, tällä kertaa häissä. Parit juhlat bolerossa juhlittuani arvelin, että pitää tehdä ulkoreunan päättelykerros uudestaan, ainakin niskan kohdalta hieman löysemmäksi. Mietin myös, pitäisikö hihan aukkoihin kuitenkin tehdä pienet joustinneulereunukset. No, arvata saattaa, että en ole jaksanut tehdä vielä mitään muutoksia, koska bolero on kuitenkin ihan kiva ja sitä pystyy käyttämään ilman muutoksiakin.

Neulomani rento pitsibolero on edestä avoin.

Neulomani rento pitsibolero on edestä avoin.

Tässä vielä kuva toisesta siskoni ylioppilasjuhliin tekemästäni kukka-asetelmasta.

Tässä vielä kuva toisesta siskoni ylioppilasjuhliin tekemästäni kukka-asetelmasta.

Rento pitsibolero ensi kertaa oikeasti käytössä.

Rento pitsibolero ensi kertaa oikeasti käytössä.

Klompelompe Lillyn syysponcho 100 % merinovillaa

Klompelompe Lillyn syysponcho 100 % merinovillaa

Klompelompe Lillyn syysponcho lahjaksi kummitytölle.

 

Klompelompe Lillyn Syysponcho 100% merinovillaa

Ihka ensimmäisessä suomennetussa Klompelompe-kirjassa (Klompelompe Ihania neuleita lapsille) on ohje tähän suloiseen, hupulliseen ponchoon. Ihastuin siihen heti saadessani kirjan, ja vihdoin sain toteuttaa sen, kun nuorin kummityttöni täytti 1 vuotta. Kysyin etukäteen kummitytön äidiltä tulisiko tällaiselle neuleelle käyttöä, se kun ei suloisuudestaan huolimatta ole välttämättä kaikista käytännöllisin asuste. Kummitytön äiti arveli, että neuleelle olisi käyttöä, ja toivoi langaksi merinovillaa ja väriksi vaaleanpunaista. Olin ensin ajatellut, että ponchon voisi neuloa vaaleanpunaisesta Drops Puna -langasta (väri puuteriroosa, 09), mutta merinovillatoiveen vuoksi neuloinkin ponchon Drops Merino Extra Finen sävystä 40, puuteriroosa.

Huomioita ohjeesta ja neuleesta muutenkin

Ponchon pienin koko oli 0,5-1,5 -vuotiaalle ja seuraava muistaakseni 2-3 -vuotiaalle. Vähän pohdin, että kumman koon valitsen, sillä en halunnut ponchon jäävän heti pieneksi, mutta toisaalta sen ei myöskään tarvitsisi olla hirveän paljon liian suuri. Päätin tehdä tuon 2-3 -vuotiaan koon, vaikka poncho ei varmaan muutenkaan jäisi hirveän pian pieneksi, kun siinä ei ole hihoja, jotka jäisivät liian lyhyeksi. Samasta syystä arvelin, ettei pieni kasvunvarakaan haittaa. Neuloin ponchon hupun ennen helmaa, sillä pitsineulekaitaleen päättämiskerroksella lanka jäi sinne puolelle, enkä halunnut katkaista lankaa, etten joudu lopuksi päättelemään sitä. Ohje oli helppo toteuttaa, vähän vain harmittaa se, ettei Klompelompen ohjeissa ei ole valmiin neuleen mittoja. Tässä ohjeessa ei myöskään ollut mainintaa kuinka pitkä nauhan kannattaisi olla. Koitin vähän mittailla nuken avulla mahdollista pituutta, ja neuloin nauhasta noin 90-100 cm mittaisen. Koko neule on tehty 4 mm puikoilla ja lankaa siihen meni tasan 250 grammaa.

En hankkinut tätä neuletta varten nappeja erikseen, sillä muistelin, että kotona pitäisi olla muutamia erilaisia mahdollisesti käyttökelpoisia nappeja. Mielestäni löytämäni kukkanapit (ehkä Farnian) sopivat neuleeseen hyvin. Olen ostanut ne joskus aikoinaan muistaakseni Kärkkäiseltä. Helminapit ja puiset sydännapit mitä myös olisin voinut harkita, olivat mielestäni liian pieniä tähän. Ponchosta tuli mielestäni oikein soma, ja isohko koko ei haitannut yhtään. Kummityttö ei olisi ensin halunnut kokeilla ponchoa, mutta kun menimme katsomaan peilistä, ei ponchon päälle pukeminen enää haitannutkaan. Erityisen innoissaan pikkuneiti oli tupsuista, jotka tein noin 3 cm kokoisiksi.

Klompelompe Lillyn Syysponcho valmiina!
Klompelompe Lillyn Syysponcho valmiina!
Ponchon huppu on todella iso, ainakin näin pienessä koossa.
Ponchon huppu on todella iso, ainakin näin pienessä koossa.
Anne-nukke sai taas toimia kuvausrekvisiittana.
Anne-nukke sai taas toimia kuvausrekvisiittana.

Kuvat saa aukeamaan todellisssa koossa klikkaamalla.

Muita neuleita Lilly -pitsikuviolla

Klompelompe Lillyn Syysponcho -ohjeessa on kokoja vain lapsille, mutta ainakin jossain Klompelompe-kirjassa Lilly-mallistoa oli aikuisillekin suunnitelluissa neuleissa. Neuletakki, pipo ja kauluri muistaakseni ainakin. Itse aloin haaveilemaan nimenomaan tuon ponchon neulomisesta myös itselleni sopivaksi, se voisi mukavasti lämmittää toimistossa kylminä päivinä (ja minuahan palelee lähes aina toimistolla). Hupun voisi varmaan jättää poiskin, vaikka se on kyllä toisaalta hauska yksityiskohta. No, katsotaan nyt, miten ehtii ja jaksaa.