Drops Catch the Wind -pitsipusero Drops Safranista

Drops Catch the Wind -pitsipusero Drops Safranista

Drops Catch the Wind -puseron hihat ovat kaunista pitsineuletta.

 

Drops Catch the Wind -pitsipusero Drops Safranista

Ihastuin tähän puseromalliin heti kun se julkaistiin 2020 kevät-kesämallistosta. Lisäsin neuleen suosikkilistalleni (ohje löytyy täältä!), mutta en ajatellut että toteuttaisin sitä kovinkaan pian. Viimeisimmän lankatäydennyskuorman mukana tuli kuitenkin painettuja mallistoesitteitä, ja siellä on iso kuva puserosta, joka vain lisäsi intoa kyseisen puseron neulomiseen. Siinä oli myös tulossa sopiva väli itselleni neulomiseen parin (eri) veljentyttären neuleen välissä. Klompelompe Pitsipitkikset olivat valmistumassa, ja samasta kirjasta löytyvän mekon neulomista varten tarvitsi valita lanka ja tarkistaa neiti 3,5-vuotiaan mitat (mekosta tulossa esittely myöhemmin – nyt se on vielä puikoilla). Pohdin siis tovin neulonko puseron luononnvalkoisena vai vaaleanpunaisena, sillä tuo Drops Safranin aavikkoruusu-värisävy on niin houkutteleva. Päädyin kuitenkin valkoiseen – arvelin sen olevan monikäyttöisempi.

Ohjeeseen paremmin perehdyttyäni yllätyin vähän helman levenemisestä, ja koska edelleen epäilen levenevän puseron sopivuutta itselleni, päätin muokata ohjetta helman osalta. Pusero neulotaan ylhäältä alaspäin, ja pohdin hetken aloittaisinko paidan M- vai L-koossa, jotta siitä tulisi istuva sekä ylhäältä että rinnan kohdalta. Valitsin L-koon, että pusero on sopiva rinnanympäryksestä ilman mitään temppuja. Kaula-aukon kokoa voi tarvittaessa vähän säätää kiristämällä sen jälkikäteen langan avulla pienemmäksi. Jälkeen päin ajatellen olisi ehkä voinut tehdä tuon kaula-aukon ainaoikein reunuksen 2,5 mm puikoilla, mutta nyt tein ainoastaan hihan reunukset niillä. Muutoin pusero on neulottu kokonaan 3 mm puikoilla.

Omat muutokset ja huomiot ohjeesta

Ohjetta oli mielestäni helppo noudattaa, pitiskuvionkin oppi yllättävän nopeasti. En yleensä jaksa merkkailla lisäyskohtia neuleeseen, ja en tehnyt niin tässäkään tapauksessa, kyllä ne näin selvissä kohdissa muistaa muutenkin. Kainaloihin asti pusero on siis neulottu täysin ohjeen mukaan, kainaloiden jälkeen tein vielä yhdet ohjeenmukaiset lisäykset, mutta loppuosa on vähän sovellettua. Kavensin neuletta muutamia kertoja rinnan alta, ja neuloin loppuosan helmasta suorana. Kyljissä olevia pitsikuvioita neuloessa joiduin hieman pähkäilemään ohjeen kanssa, sillä näytti että A4-ruutupiirroksen puolivälissä on virhe. Ensimmäisessä kavennuskohdassa puuttui langankierrot. Silmukkamäärät eivät täsmänneet ilman niitä, joten tein kierrot, ja ajattelin kysyä niistä myöhemmin ohjeen kommenteissa. Kysyminen kuitenkin unohtui, ja paidan valmistuttua huomasin, että joku muu olikin jo kysynyt asiasta. Ohje on nyt korjattu, joten niistä ei tarvitse enää huolehtia.

Neuloin helmasta hieman pidemmän kuin missään ohjeen koossa olisi ollut, jotta saan puserosta mieluisamman mittaisen itselleni. Lankaa puserooni meni 215 grammaa. Kaula-aukkoa piti tosiaan hieman kiristää, jotta se ei lerpata niin paljoa. Ei se haittaisi, vaikka se olisi vieläkin aavistuksen tiukempi, mutta aika kiva siitä tuli. Ja helpompi tosiaan tehdä näin, kuin että vaihtaisi puseron kokoa kesken neulomisen tai keksisi muita kommervenkkejä yläosan istuvuuden parantamiseksi. En tiedä kuinka paljon tilanteeseen olisi vaikuttanut, jos olisin neulonut kaula-aukon reunuksen ohuemmilla puikoilla.

Koska lankaa oli vielä reilusti jäljellä, mietin ensin teenkö hihoista hieman pidemmät. Päädyin kuitenkin tekemään ohjeenmukaisen mittaiset, sillä hihat ovat aika väljät, ja ajattelin, että ne saattaisivat olla vähän hassut pidempinä. Tällainen minihihainen pusero on sitä paitsi mukavan kesäinen. L-koosta johtuvan väljyyden vuoksi neuloin reunukset hihoihin 2,5 mm puikoilla, ja sain hihoihin näin aavistuksen puhvihihamaisuutta. Viimeistelin puseron kosteiden pyyhkeiden välissä, pitäisi ehkä silittää se, sillä helman reunus tahtoo hieman kiertyä.

Valmis pusero

Tavoilleni uskollisena itselleni neulottu pusero jäi joksikin aikaa odottamaan ennen kuin päättelin langat ja ompelin merkin paikoilleen – tuttuun paikkaan vasemmalle puolelle puseron helmaan. Jostain syystä tuo päättely ei vain yhtään ole minun juttuni, onneksi tässä mallissa ei ollut kovin paljon pääteltäviä lankoja. Tässä taisi myös hieman mietityttää, että pidänkö puserosta loppujen lopuksi vai en. Ja että onko tuollainen puuvillalangasta neulottu lyhythihainen pusero millekään säälle oikein sopiva – onko se kuumalla ilmalla liian lämmin, mutta viileämmällä liian kylmä? Lopulta kuitenkin viimeistelin puseron ja se valmistui kesäkuun alussa.

Jonkin aikaa (varmaan viikon verran),  ihailin puseroa henkarissa ennen kuin uskaltauduin pukemaan sen oikeasti päälleni. Toki olin ennen viimeistelyä tarkastanut pariinkin kertaan, että se on sopiva, mutta sovituskertoja ei lasketa. Pusero on mukavan tuntuinen päällä, eikä edes kovin pahasti läpinäkyvä pitsineuleesta ja väristä huolimatta. Parin käyttökerran kokemuksella ainakin toimistossa se on ihan hyvä neule myös hellesäällä. Viileämpiä päiviä tässä viime aikoina ei ole oikein ollut, joten sitä puolta ei vielä ole pystynyt testaamaan. Mutta kaikenkaikkiaan siis oikein mukavan tuntuinen neule, muitakin (kesä)neuleita Safranista voisi siis hyvin tehdä. Ehkä en kuitenkaan ihan samanlaista puseroa tee tuosta vaaleanpunaisesta Safranista, mutta syynä ei ole se, etten pitäisi tästä puserosta, vaan se, että mallistossa on niin paljon muitakin sellaisia neuleita jotka haluan neuloa, etten viitsi tehdä itselleni kahta samanlaista. Yksi takkimallinen neule erityisesti kiinnostaisi, katsotaan joko tälle kesälle ehtisi puikoille toinenkin Safran-neule.

Drops Catch the Wind -pusero näyttää kivalta henkarissa.

Drops Catch the Wind -pusero näyttää kivalta henkarissa.

 

 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Hihojen ja kylkien pitsikuvioista huolimatta pusero ei mielestäni ole häiritsevän läpinäkyvä.

Hihojen ja kylkien pitsikuvioista huolimatta pusero ei mielestäni ole häiritsevän läpinäkyvä.

Kesäinen toimistoasu.

Kesäinen toimistoasu.

Klompelompe Pitsipitkikset Drops Baby Merinosta

Klompelompe Pitsipitkikset Drops Baby Merinosta

Klompelompe pitsipitkikset – ohje kirjassa Klompelompe Kesälapset.

 

Klompelompe pitsipitkikset Drops Baby Merinosta

Sain syntymäpäivälahjaksi uusimman Klompelompe-kirjan (Klompelompe Kesälapset), ja sieltähän löytyi taas paljon mukavia ohjeita, joita olisi kiva päästä neulomaan. Ohjeita on siis tietenkin helmikuusta asti ihailtu, erityisesti niiden ystävien kanssa, joilla on pieniä lapsia. Nuorin kummityttöni sai ensimmäiseksi kunnian päästä koekaniiniksi uuden kirjan neuleille. Hänelle päätettiin tehdä somat pitsipitkikset kirjan ohjeen mukaan, mutta tietenkin oman lankakaupan valikoimista löytyvistä langoista. Dropsin A-ryhmän langat ovat suunnilleen samanpaksuisia, kuin ohjeenmukainen KlompeLOMPE Tynn Merinoull, joten langaksi valikoitui vastaavantyyppinen Drops Baby Merino.

Klompelompe pitsipitkikset neulotaan alhaalta ylöspäin suljettuna neuleena. Lahkeensuiden silmukat luodaan hieman normaalista poikkeavalla tavalla, jotta saadan soma nirkkoreunus. En ollut koskaan aiemmin luonut silmukoita tällä tavalla, mutta onneksi kirjassa on hyvä ohje. Silmukoiden luomistapa on jonkin verran normaalia hitaampi, mutta valmis reunus oli todella sievä. Lahkeissa lisätään silmukoita tasaisin välein lahkeen sisäsivulla, ja samalla neulotaan simppeliä pitsineuletta. Kun lahkeet olivat riittävän pitkät, niiden väliin luotiin sekä eteen että taakse 8 silmukkaa, ja vaihdettiin sileään neuleeseen. Lahkeet neuloin sukkapuikoilla, mutta tässä vaiheessa siirryin pyöröpuikkoon. Sekä edessä että takana tehtiin muutamia kavennuksia, ja ihan housujen yläosassa neulottiin takaosan korotus lyhennetyillä kerroksilla. Lopuksi neulottaan vielä kapea resori, joka taitetaan sisäpuolelle kuminauhakujaksi. Ohje oli mielestäni hyvä ja selkeä, ja pitkikset valmistuivat nopeasti. Näitä voisi hyvinkin tehdä enemmänkin. Ehkä itsellekin.

Neuloin housut 6-12 kk ja 2 v kokojen välimuodoksi, kummitytön mittojen ja pienen kasvunvaran mukaan. Lankaa meni noin 85 grammaa, ohjeenmukaista lankaa neuvottiin varaamaan 100 g 6-12 kk kokoon ja 150 g 2-vuotiaan kokoon. Pääasiassa käytin tähän neuleeseen 3 mm puikkoja, mutta resorin tein 2,5 mm puikoilla. Viimeistelin pitkikset levittämällä ne siliämään kosteiden pyyhkeiden väliin yön ajaksi. Pitsipitkiksiä sovitettiin kerran ennen kuin neuloin vyötäröosan loppuun saakka. Kummityttö tuntui jo sovitettaessa olevan innoissaan uusista housuista, ja myös hänen äitinsä vaikutti tyytyväiseltä. Valmiit housut ilahduttivat tietenkin vielä enemmän, minäkin olin iloinen, kun neule sai niin hyvän vastaanoton. Ilmeisesti toukokuun alussa valmistuneet housut ovat olleet aika kovassa käytössä, ja kummityttö tykkää erityisesti pitsineuleen rei’istä.

 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Klompelompe Pitsipitkikset kirjan Klompelompe Kesälapset ohjeella.

Klompelompe Pitsipitkikset kirjan Klompelompe Kesälapset ohjeella.

Näissä pitkiksissä logo on vyötärönauhassa takana.

Näissä pitkiksissä logo on vyötärönauhassa takana.

Juuri päiväunilta herännyt kummityttö tuntui ilahtuvan valmiista pitsipitkiksistä.

Juuri päiväunilta herännyt kummityttö tuntui ilahtuvan valmiista pitsipitkiksistä.

Tässä vielä pitkikset oikeasti käytössä.

Tässä vielä pitkikset oikeasti käytössä.

Drops Neptunia Socks ja joustinneulesukat

Drops Neptunia Socks ja joustinneulesukat

Drops Neptunia Socks -pitsisukat neuloin Novita Nalle -langasta ja joustinneulesukat Drops Fabelista.

 

Drops Neptunia Socks ja joustinneulesukat

Lomareissujen ja koronasuositusten vuoksi en ollut nähnyt mummoa ja pappaa koko maaliskuun aikana, mutta halusin tervehtiä ja ilahduttaa heitä jotenkin, joten neuloin heille villasukat. Tiesin papalle mieluisan sukkavärin olevan musta tai muu tumma väri, joten päätin neuloa hänen sukkansa mustasta Drops Fabel -langasta. Mummon ”toiveväristä” oli vaikeampi päästä selvyyteen, varsinkin kun en halunnut kysyä asiaa häneltä itseltään. Itse pidän yleensä eniten punaisesta (ja sattumoisin minulla oli kotona oikein kauniin sävyistä punaista Novita Nalle -lankaa), joten päätin neuloa mummon sukat siitä. Saisinpa taas vähän omaa lankavarastoa hyödynnettyä.

Katselin Garnstudion sivuilta sukkamalleja, ja löysinkin sieltä kauniin sukkamallin mummon sukkiin. Drops Neptunia Socks -pitsisukkien ohje löytyy täältä: https://www.garnstudio.com/pattern.php?id=4962&cid=11. Papan sukat taas päätin neuloa ”omasta päästä”, sillä Garnstudion ohjeista ei löytynyt yksiäkään sopivan näköistä varpaista aloitettavia sukkia. Koronasuositusten vuoksi tosiaan en voinut käydä sovittamassa sukkia heille (ja yllätyksen pilaamista peläten en voinut varmistaa tarkkoja jalkojen mittoja etukäteen), joten vein heidän kuistilleen sukkapaketin ja lupasin pienentää tai suurentaa sukkia tarpeen mukaan.

Drops Neptunia -sukat Novitan Nallesta

Novita Nalle on aavistuksen paksumpaa kuin Drops Fabel, mutta langanvaihto onnistui silti ilman mitään sen kummempia kommervenkkejä. Tiesin mummon jalan kooksi noin 37-38, joten koon valinta ei ollut ongelma. Muistan erään iäkkäämmän asiakkaan toivoneen sukista mieluummin vähän liian löysiä kuin ihan tiukkoja, joten tämän huomioiden otin näihin sukkiin silmukkamäärän 38/40 -koosta ja jalkapohjan pituuden tein kokojen 35/37 ja 38/40 välimuodoksi. Neptunia-sukat aloitetaan varresta, joten pyrin myös kiinnittämään huomiota siihen, ettei silmukoiden luomisreunasta tule liian tiukka. Käytin silmukoiden luomiseen 4 mm puikkoja,

vaikka neulomalla luodut silmukat eivät mielestäni kiristäkään yhtä helposti kuin ns. perinteisellä tavalla luodut silmukat. Muuten neuloin sukat 3 mm puikoilla, ja niistä tuli mielestäni juuri sen kokoiset kuin pitikin. Myös mummo sanoi sukkien olleen sopivat.

Kiila- ja kärkikavennusten sijainnin vuoksi tuntui, että varpaita lähinnä olevat reunimmaiset pitsineulekuviot jäävät vähän varpaiden alle, mutta en tiedä onko sillä käytännössä mitään merkitystä. Kuitenkin jos tekisin sukat itselleni, tekisin ne todennäköisesti niin, että jalan alla ja päällä olisi sama määrä silmukoita kiilakavennusten jälkeen. 38 -kokoisiin Drops Neptunia Socks -pitsineulesukkiin meni noin 60 grammaa Novita Nalle -lankaa.

Joustinneulesukat Drops Fabelista

Papalle neuloin joustinneulesukat Drops Fabelista Mummo Ankka -tyylillä, eli varpaista aloittaen. Papan kengän koosta ei oikein ollut varmuutta, mutta arvelin, ettei hänenkään jalkansa ole kovin iso. Päätin neuloa sukat noin 40/42-kokoisiksi, sillä pienimuotoisessa gallupissa se oli voittaja-arvio. Seuraava haaste näissä sukissa oli, että minkä kokoiset sukat pitää tehdä, että ne ovat noin 40/42 kokoiset, jos ei käytä sukkiin mitään ohjetta. Ja varsinkin se, että kuinka pitkä jalkapohjasta pitää neuloa Fabelilla ennen tiimalasikantapään lyhennettyjä kerroksia. Vertailin Novitan (varpaasta varteen) ja Garnstudion ohjeita, ja lisäksi googletin sukkakokojen senttimittoja, että sain jonkinlaisia suuntaviivoja sukkien neulomiseen.

Istuvuuden parantamiseksi neuloin jalkaterän päälle 2o, 2n -joustinneuletta. Neuloin ensin sukat kokonaan 3 mm puikoilla (molemmat valmiiksi), vaikka tuntuikin, että niistä tuli aivan liian isot. Sitten vein sukat näytille isälle, ja pyysin häntä arvioimaan, ovatko sukat sopivat vai liian isot papalle. Vastauksesta ei oikein päässyt selvyyteen, joten varmuuden vuoksi purin molemmat sukat melkein kärkeen asti, ja neuloin ne uudelleen 2,5 mm puikoilla. Näin sain sukista hieman pienemmät, ja mielestäni ne näyttivät sopivammilta. Lankaa näihin sukkiin meni noin 45 grammaa, eikä näitäkään pyydetty pienentämään tai suurentamaan.

 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla kuvia.

Pitkät pitsisukat Drops Nordista

Pitkät pitsisukat Drops Nordista

Pitkät pitsisukat on neulottu varpaista varteen.

 

Pitkät pitsisukat Drops Nordista

Lankamyymäläni lankavalikoiman uusin tuote on Drops Nord, joka on ihanan pehmeä sukkalangaksikin kelpaava alpakkasekoitelanka. Ihastuin sen vaaleanpunaiseen värisävyyn, ja hankin sitä itsellenikin tarkempaa tutustumista varten. Ostin kaksi kerää sillä ajatuksella, että yhdestä kerästä pitäisi tulla yksi sukka, eli kaksi riittää molempiin villasukkiin. Katselin Garnstudion sivuilta sukkaohjeita Nordille, ja totesin haluavani pitsisukat. Ja mieluummin pidemmät kuin lyhemmät. Ohjeiden mukaan pitkävartisiin sukkiin kuitenkin menisi 150 grammaa lankaa, eli varaamani kaksi kerää ei välttämättä riittäisi kovin pitkiin varsiin. Päätin siis neuloa sukat varpaista alkaen, ja tehdä varsista niin pitkät kuin lankaa riittää kerässä.

Itselle on siinä mielessä helppo tehdä sukkia, että pystyy mitoittamaan sukat juuri oman jalan mukaan. Varpaista aloitettavissa sukissa minulla ei vielä ole niin paljoa kokemusta, että olisin suoraan osannut sanoa missä kohti tiimalasikantapää tulisi aloittaa, mutta laskemalla ja arvioimalla osuin juuri oikeaan. Sukkien pitsimalli on pääasiassa Upeat kirjoneulesukat -kirjan ylipolven sukista, mutta se on ylösalaisin, ja lisäsin sukkiin muutamia omia pitsiraitoja kirjan mallikuvion lisäksi. 

Sukan etuosassa pitsikuvio jatkuu katkeamatta alhaalta ylös asti, sukan kärki, jalkapohja ja kantapää ovat sileää neuletta, kantapään yläpuolella takana on parin sentin korkuinen joustinneuleraita (1 o, 1 n) varren istuvuuden parantamiseksi, ja sen jälkeen sukan takaosakin on pitsineuletta. Varren lisäykset tein keskellä takana.

Tein ensimmäisen sukan varren varmaan kolme kertaa, että sain varresta sopivan kokoisen tuntuisen. Halusin sukan varren yläreunaan joustinneuletta, jotta varsi pysyisi paremmin paikoillaan, mutta tavallinen joustinneule tuntui liian tylsältä pitkiin pitsisukkiin. Niinpä tein varren 2o, 2n -joustinneuleella, mutta teinkin jokaiseen oikeaan raitaan muutaman palmikkokierron. Mielestäni tämä joustinneule sopi hyvin pitsisukan varteen. Loppujen lopuksi lanka riitti hyvinkin riittävän pitkiin varsiin, sukan varret ulottuvat juuri polven alapuolelle, mikä olikin toiveeni alunperin.

Pitsisukan varren lisäykset on tehty takana keskellä. Nilkan yläpuolella takana on joustinneuletta.

Kaikesta purkamisesta ja laskemisesta huolimatta…

Pitkät pitsisukat.

Sukista tuli kauniit, ja ihmettelin, kun toisesta kerästä jäi lankaa yli pari metriä, vaikka toisessa onnistuin käyttämään langan melko tarkasti. Arvelin sen kuitenkin olevan normaalia, ja virkkasin pienen kukan ylijäämälangasta (kukka on mukana ensimmäisessä kuvassa – en tiedä vielä mitä aion sillä tehdä, mutta varmaan sille jotain käyttöä keksii). Todellinen syy toisen sukan pitempään ylijäämälankaan selvisi vasta kun laitoin sukat jalkaan, ja koitin saada niistä kuvaa myös takaa päin.

Vaikka olin mielestäni laskenut lisäyskohdat tarkasti toista sukkaa tehdessäni, olin kuitenkin tehnyt viimeiset lisäykset eri kohtaan. Enkä edes ollut huomannut sitä, vaikka tarkistin vielä ennen päättelyä, että lisäykset tuli tehtyä oikein ja kaikki oli kunnossa. Kyllähän se tietenkin harmitti, mutta en kuitenkaan viitsinyt alkaa purkamaan toista sukkaa ja tekemään varren yläosaa enää uudestaan, kun olin jo päätellyt langat ja halusin sukat käyttöön. Eihän tuo käytössä mitään haittaa, se on vain pieni kosmeettinen haitta. Tai ominaisuus.

Joustinneulereunus tuntuu löystyvän käytössä jonkun verran, ne olisi varmaan kannattanut neuloa 2,5 mm puikoilla. Varret eivät välttämättä pysy kovin monen käytön jälkeen paljaassa jalassa ylhäällä, housun lahkeiden päällä ne pysyivät paremmin paikoillaan. Harkitsen lisääväni sukkiin vielä esimerkiksi satiininauhat tuonne varren yläosaan, jotta varren saa kiristettyä sopivaksi, mutta en ole vielä varma tarvitaanko nauhoja välttämättä. Käytössähän tuo selviää.

Rento pitsibolero Drops Cotton Viscose -langasta

Rento pitsibolero Drops Cotton Viscose -langasta

Rento pitsibolero valmistui pikkusiskon ylioppilasjuhliin.

 

 

Rento pitsibolero Drops Cotton Viscose -langasta

Ostin talvella 2018 ihanan Dainty Roses Hepburn -mekon Miss Windy Shopista kesän 2019 juhlia (mm. pikkusiskon ylioppilasjuhlat ja rakkaan ystävän häät) ajatellen. Mekko oli ihana, mutta hieman liian pitkä minulle, joten helmaa piti vähän lyhentää. Samalla mietin, jos helmasta poistettavasta kankaasta saisi hihattomaan mekkoon hihat, jotta se olisi vieläkin monikäyttöisempi. Tämä todettiin mahdolliseksi, mutta vähän hankalaksi, joten päätin mieluummin neuloa lyhythihaisen boleron kaveriksi mekolle, sillä (yllättävää kyllä) mikään aiemmista boleroistani ei sopinut mekon kanssa yhteen joko värinsä tai mallinsa puolesta.

Drops Belle -langasta on olemassa täsmälleen oikean sävyistä punaista, joten arvelin neulovani boleron siitä. Muutin kuitenkin mieltäni, sillä minulla oli kotona pari kerää vanhaa, nyt jo tuotannosta poistunutta hieman kiiltävää vaaleanpunaista Drops Cotton Viscose -lankaa, joka värinsä puolesta myös sopi oikein hyvin mekon kaveriksi. Olin ostanut lankaa summassa joskus noin kymmenen vuotta sitten yhtä pitsiboleroa varten ja arvioinut langanmenekin vähän yläkanttiin. Tuon boleron lisäksi olin ehtinyt neuloa langasta myös pitsitossut veljentyttärelle, mutta lankaa oli edelleen jäljellä. Arvelin, ettei jäljellä oleva lanka yksistään riitä suunnittelemaani boleroon, mutta totesin tarvittaessa voivani purkaa tuon vanhan boleron ja hyödyntää purkulangat uuteen boleroon. Vanha bolero kun ei mallinsa vuoksi sopinut oikein hyvin yhteen enää minkään olemassaolevan mekkoni kanssa, vaan se oli lojunut kaapissa käyttämättömänä jo vuosia.

Purkulangan hyödyntäminen uudessa neuleessa

En muista minkä verran käyttämätöntä lankaa oli, mutta ainakin yksi tai kaksi kokonaan ”avaamatonta” 50 gramman kerää ja lisäksi joku pieni jämäkerä. Suunnittelemani bolero malli oli rento, hieman löysä suorakulmainen pala, joka ommellaan yhteen niin, että reunoihin jätetään aukot hihoille. Lopuksi näkyvät reunat viimeistellään joustinneuleella – tässä bolerossa tosin jätin hiha-aukoista resorit pois. Käytin bolerossa samaa pitsimallia kuin edellisessäkin samasta langasta neulotussa bolerossa (Ohje Novita Kesä 2009 -lehdessä). Kuten arvasin, lanka ei riittänyt koko boleroon, vaan pääsin hyödyntämään purkulankoja myös. Luin jostain vinkin, että purkulangat saa kätevästi suoristettua liottamalla, joten piti tietenkin kokeilla tätä keinoa. Se toimii todella hyvin, voin suositella! Ja mikä parasta, uuden ja käytetyn langan vaihtumiskohtaa ei huomaa bolerosta ollenkaan! Tämä seikka erityisesti yllätti minut, olisin arvellut käytössä ja pesussa olleen boleron langan edes vähän erottuvan uudesta kiiltävästä ja sileästä langasta, mutta en oikeasti löydä vaihtumiskohtaa bolerosta. Kai se antaa jotain viitteitä langan laadusta.

Vanha pitsibolero sai purkutuomion.

Vanha pitsibolero sai purkutuomion.

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Purkulanka oli todella kiharaista ennen kastelua.

Purkulanka oli todella kiharaista ennen kastelua.

Liotin purkulankaa altaassa jonkun aikaa, että se kastui kunnolla.

Liotin purkulankaa altaassa jonkun aikaa, että se kastui kunnolla.

Kuivaustelineen irronnut "siipi" oli hyvä apuväline purkulangan kuivattamisessa. Lanka on tässä kuvassa siis kuivumassa.

Kuivaustelineen irronnut ”siipi” oli hyvä apuväline purkulangan kuivattamisessa. Lanka on tässä kuvassa siis kuivumassa.

Liotettu ja pingotettuna kuivattu purkulanka on melko siistin näköistä. Kiharoita ei juuri enää erotu.

Liotettu ja pingotettuna kuivattu purkulanka on melko siistin näköistä. Kiharoita ei juuri enää erotu.

Purkulanka näyttää kerälle kerittynä vielä siistimmältä kuin ennen kerimistä.

Purkulanka näyttää kerälle kerittynä vielä siistimmältä kuin ennen kerimistä.

Bolero (samoin kuin juhliin tekemäni kukka-asetelmatkin) valmistui ajoissa siskoni ylioppilasjuhlia varten. Noin viikon päästä ylioppilasjuhlista bolero oli taas käytössä, tällä kertaa häissä. Parit juhlat bolerossa juhlittuani arvelin, että pitää tehdä ulkoreunan päättelykerros uudestaan, ainakin niskan kohdalta hieman löysemmäksi. Mietin myös, pitäisikö hihan aukkoihin kuitenkin tehdä pienet joustinneulereunukset. No, arvata saattaa, että en ole jaksanut tehdä vielä mitään muutoksia, koska bolero on kuitenkin ihan kiva ja sitä pystyy käyttämään ilman muutoksiakin.

Neulomani rento pitsibolero on edestä avoin.

Neulomani rento pitsibolero on edestä avoin.

Tässä vielä kuva toisesta siskoni ylioppilasjuhliin tekemästäni kukka-asetelmasta.

Tässä vielä kuva toisesta siskoni ylioppilasjuhliin tekemästäni kukka-asetelmasta.

Rento pitsibolero ensi kertaa oikeasti käytössä.

Rento pitsibolero ensi kertaa oikeasti käytössä.