Pitkät pitsisukat Drops Nordista

Pitkät pitsisukat Drops Nordista

Pitkät pitsisukat on neulottu varpaista varteen.

 

Pitkät pitsisukat Drops Nordista

Lankamyymäläni lankavalikoiman uusin tuote on Drops Nord, joka on ihanan pehmeä sukkalangaksikin kelpaava alpakkasekoitelanka. Ihastuin sen vaaleanpunaiseen värisävyyn, ja hankin sitä itsellenikin tarkempaa tutustumista varten. Ostin kaksi kerää sillä ajatuksella, että yhdestä kerästä pitäisi tulla yksi sukka, eli kaksi riittää molempiin villasukkiin. Katselin Garnstudion sivuilta sukkaohjeita Nordille, ja totesin haluavani pitsisukat. Ja mieluummin pidemmät kuin lyhemmät. Ohjeiden mukaan pitkävartisiin sukkiin kuitenkin menisi 150 grammaa lankaa, eli varaamani kaksi kerää ei välttämättä riittäisi kovin pitkiin varsiin. Päätin siis neuloa sukat varpaista alkaen, ja tehdä varsista niin pitkät kuin lankaa riittää kerässä.

Itselle on siinä mielessä helppo tehdä sukkia, että pystyy mitoittamaan sukat juuri oman jalan mukaan. Varpaista aloitettavissa sukissa minulla ei vielä ole niin paljoa kokemusta, että olisin suoraan osannut sanoa missä kohti tiimalasikantapää tulisi aloittaa, mutta laskemalla ja arvioimalla osuin juuri oikeaan. Sukkien pitsimalli on pääasiassa Upeat kirjoneulesukat -kirjan ylipolven sukista, mutta se on ylösalaisin, ja lisäsin sukkiin muutamia omia pitsiraitoja kirjan mallikuvion lisäksi. 

Sukan etuosassa pitsikuvio jatkuu katkeamatta alhaalta ylös asti, sukan kärki, jalkapohja ja kantapää ovat sileää neuletta, kantapään yläpuolella takana on parin sentin korkuinen joustinneuleraita (1 o, 1 n) varren istuvuuden parantamiseksi, ja sen jälkeen sukan takaosakin on pitsineuletta. Varren lisäykset tein keskellä takana.

Tein ensimmäisen sukan varren varmaan kolme kertaa, että sain varresta sopivan kokoisen tuntuisen. Halusin sukan varren yläreunaan joustinneuletta, jotta varsi pysyisi paremmin paikoillaan, mutta tavallinen joustinneule tuntui liian tylsältä pitkiin pitsisukkiin. Niinpä tein varren 2o, 2n -joustinneuleella, mutta teinkin jokaiseen oikeaan raitaan muutaman palmikkokierron. Mielestäni tämä joustinneule sopi hyvin pitsisukan varteen. Loppujen lopuksi lanka riitti hyvinkin riittävän pitkiin varsiin, sukan varret ulottuvat juuri polven alapuolelle, mikä olikin toiveeni alunperin.

Pitsisukan varren lisäykset on tehty takana keskellä. Nilkan yläpuolella takana on joustinneuletta.

Kaikesta purkamisesta ja laskemisesta huolimatta…

Pitkät pitsisukat.

Sukista tuli kauniit, ja ihmettelin, kun toisesta kerästä jäi lankaa yli pari metriä, vaikka toisessa onnistuin käyttämään langan melko tarkasti. Arvelin sen kuitenkin olevan normaalia, ja virkkasin pienen kukan ylijäämälangasta (kukka on mukana ensimmäisessä kuvassa – en tiedä vielä mitä aion sillä tehdä, mutta varmaan sille jotain käyttöä keksii). Todellinen syy toisen sukan pitempään ylijäämälankaan selvisi vasta kun laitoin sukat jalkaan, ja koitin saada niistä kuvaa myös takaa päin.

Vaikka olin mielestäni laskenut lisäyskohdat tarkasti toista sukkaa tehdessäni, olin kuitenkin tehnyt viimeiset lisäykset eri kohtaan. Enkä edes ollut huomannut sitä, vaikka tarkistin vielä ennen päättelyä, että lisäykset tuli tehtyä oikein ja kaikki oli kunnossa. Kyllähän se tietenkin harmitti, mutta en kuitenkaan viitsinyt alkaa purkamaan toista sukkaa ja tekemään varren yläosaa enää uudestaan, kun olin jo päätellyt langat ja halusin sukat käyttöön. Eihän tuo käytössä mitään haittaa, se on vain pieni kosmeettinen haitta. Tai ominaisuus.

Joustinneulereunus tuntuu löystyvän käytössä jonkun verran, ne olisi varmaan kannattanut neuloa 2,5 mm puikoilla. Varret eivät välttämättä pysy kovin monen käytön jälkeen paljaassa jalassa ylhäällä, housun lahkeiden päällä ne pysyivät paremmin paikoillaan. Harkitsen lisääväni sukkiin vielä esimerkiksi satiininauhat tuonne varren yläosaan, jotta varren saa kiristettyä sopivaksi, mutta en ole vielä varma tarvitaanko nauhoja välttämättä. Käytössähän tuo selviää.

Rento pitsibolero Drops Cotton Viscose -langasta

Rento pitsibolero Drops Cotton Viscose -langasta

Rento pitsibolero valmistui pikkusiskon ylioppilasjuhliin.

 

 

Rento pitsibolero Drops Cotton Viscose -langasta

Ostin talvella 2018 ihanan Dainty Roses Hepburn -mekon Miss Windy Shopista kesän 2019 juhlia (mm. pikkusiskon ylioppilasjuhlat ja rakkaan ystävän häät) ajatellen. Mekko oli ihana, mutta hieman liian pitkä minulle, joten helmaa piti vähän lyhentää. Samalla mietin, jos helmasta poistettavasta kankaasta saisi hihattomaan mekkoon hihat, jotta se olisi vieläkin monikäyttöisempi. Tämä todettiin mahdolliseksi, mutta vähän hankalaksi, joten päätin mieluummin neuloa lyhythihaisen boleron kaveriksi mekolle, sillä (yllättävää kyllä) mikään aiemmista boleroistani ei sopinut mekon kanssa yhteen joko värinsä tai mallinsa puolesta.

Drops Belle -langasta on olemassa täsmälleen oikean sävyistä punaista, joten arvelin neulovani boleron siitä. Muutin kuitenkin mieltäni, sillä minulla oli kotona pari kerää vanhaa, nyt jo tuotannosta poistunutta hieman kiiltävää vaaleanpunaista Drops Cotton Viscose -lankaa, joka värinsä puolesta myös sopi oikein hyvin mekon kaveriksi. Olin ostanut lankaa summassa joskus noin kymmenen vuotta sitten yhtä pitsiboleroa varten ja arvioinut langanmenekin vähän yläkanttiin. Tuon boleron lisäksi olin ehtinyt neuloa langasta myös pitsitossut veljentyttärelle, mutta lankaa oli edelleen jäljellä. Arvelin, ettei jäljellä oleva lanka yksistään riitä suunnittelemaani boleroon, mutta totesin tarvittaessa voivani purkaa tuon vanhan boleron ja hyödyntää purkulangat uuteen boleroon. Vanha bolero kun ei mallinsa vuoksi sopinut oikein hyvin yhteen enää minkään olemassaolevan mekkoni kanssa, vaan se oli lojunut kaapissa käyttämättömänä jo vuosia.

Purkulangan hyödyntäminen uudessa neuleessa

En muista minkä verran käyttämätöntä lankaa oli, mutta ainakin yksi tai kaksi kokonaan ”avaamatonta” 50 gramman kerää ja lisäksi joku pieni jämäkerä. Suunnittelemani bolero malli oli rento, hieman löysä suorakulmainen pala, joka ommellaan yhteen niin, että reunoihin jätetään aukot hihoille. Lopuksi näkyvät reunat viimeistellään joustinneuleella – tässä bolerossa tosin jätin hiha-aukoista resorit pois. Käytin bolerossa samaa pitsimallia kuin edellisessäkin samasta langasta neulotussa bolerossa (Ohje Novita Kesä 2009 -lehdessä). Kuten arvasin, lanka ei riittänyt koko boleroon, vaan pääsin hyödyntämään purkulankoja myös. Luin jostain vinkin, että purkulangat saa kätevästi suoristettua liottamalla, joten piti tietenkin kokeilla tätä keinoa. Se toimii todella hyvin, voin suositella! Ja mikä parasta, uuden ja käytetyn langan vaihtumiskohtaa ei huomaa bolerosta ollenkaan! Tämä seikka erityisesti yllätti minut, olisin arvellut käytössä ja pesussa olleen boleron langan edes vähän erottuvan uudesta kiiltävästä ja sileästä langasta, mutta en oikeasti löydä vaihtumiskohtaa bolerosta. Kai se antaa jotain viitteitä langan laadusta.

Vanha pitsibolero sai purkutuomion.

Vanha pitsibolero sai purkutuomion.

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Purkulanka oli todella kiharaista ennen kastelua.

Purkulanka oli todella kiharaista ennen kastelua.

Liotin purkulankaa altaassa jonkun aikaa, että se kastui kunnolla.

Liotin purkulankaa altaassa jonkun aikaa, että se kastui kunnolla.

Kuivaustelineen irronnut "siipi" oli hyvä apuväline purkulangan kuivattamisessa. Lanka on tässä kuvassa siis kuivumassa.

Kuivaustelineen irronnut ”siipi” oli hyvä apuväline purkulangan kuivattamisessa. Lanka on tässä kuvassa siis kuivumassa.

Liotettu ja pingotettuna kuivattu purkulanka on melko siistin näköistä. Kiharoita ei juuri enää erotu.

Liotettu ja pingotettuna kuivattu purkulanka on melko siistin näköistä. Kiharoita ei juuri enää erotu.

Purkulanka näyttää kerälle kerittynä vielä siistimmältä kuin ennen kerimistä.

Purkulanka näyttää kerälle kerittynä vielä siistimmältä kuin ennen kerimistä.

Bolero (samoin kuin juhliin tekemäni kukka-asetelmatkin) valmistui ajoissa siskoni ylioppilasjuhlia varten. Noin viikon päästä ylioppilasjuhlista bolero oli taas käytössä, tällä kertaa häissä. Parit juhlat bolerossa juhlittuani arvelin, että pitää tehdä ulkoreunan päättelykerros uudestaan, ainakin niskan kohdalta hieman löysemmäksi. Mietin myös, pitäisikö hihan aukkoihin kuitenkin tehdä pienet joustinneulereunukset. No, arvata saattaa, että en ole jaksanut tehdä vielä mitään muutoksia, koska bolero on kuitenkin ihan kiva ja sitä pystyy käyttämään ilman muutoksiakin.

Neulomani rento pitsibolero on edestä avoin.

Neulomani rento pitsibolero on edestä avoin.

Tässä vielä kuva toisesta siskoni ylioppilasjuhliin tekemästäni kukka-asetelmasta.

Tässä vielä kuva toisesta siskoni ylioppilasjuhliin tekemästäni kukka-asetelmasta.

Rento pitsibolero ensi kertaa oikeasti käytössä.

Rento pitsibolero ensi kertaa oikeasti käytössä.

Drops Delphos -neulepusero Cotton Merinosta

Drops Delphos -neulepusero Cotton Merinosta

Drops Delphos -pusero valmistui juuri sopivasti ennen lomareissua.

 

Drops Delphos -neulepusero Cotton Merinosta

Pitsi- ja kirjoneuleinen Drops Delphos -pusero (ohje täällä!) on ollut to do -listallani jo pitkään. Toivoin ja sain siihen langat (Drops Cotton Merino) syntymäpäivälahjaksi vuosi sitten, ja viime kesänä ehdin aloittaa neuleprojektin tilausneuleiden välissä. En tosin hirveän pitkälle ehdistynyt, mutta ehdin kuitenkin aloittaa alimman kirjoneulekuvion ennen kuin oma projekti piti jättää sivuun tilaustöiden ja myöhemmin  joululahjaneuleiden takia. Jossain vaiheessa joulun jälkeen oli yhtäkkiä sellainen tilanne, ettei ollut yhtään isompaa tilaustyötä tehtävänä (tai siis tilauksessa on parikin puseroa, mutta niitä ei ole voitu vielä aloittaa erinäisistä syistä), joten päätin jatkaa jotain omaa neulettani. Tämän puseron lisäksi keskeneräisenä oli ainakin Drops Santorini Blue -pusero, oma sovellus puuvillaneuletakista (lankana Drops Paris) ja vielä suunnitteluasteella (langat jo odottamassa) ainakin pusero Merino Extra Finesta ja neuletakit Drops Punasta ja Drops Kid-Silkistä.

Jatkoin siis Delphos-puseron neulomista, vaikka olin jo luullut saaneeni vähäksi aikaa tarpeekseni kirjoneuleesta. Pusero edistyi pikkuhiljaa, aina sopivissa väleissä neuloin kerroksen tai kaksi. Yhtäkkiä huomasin olevani puserossa jo melko pitkällä, ja aloin miettiä, että tuleekohan siitä edes sopiva. Jännityksellä kokeilin puserontekelettä, en ollut vielä ihan kainaloissa menossa, mutta muistaakseni vartalo-osan kirjoneulekuviot olivat jo valmiina. Olin tehyt puseroa m-koon mitoilla, 3,5 mm puikoilla, ja huomasin, että siitä tulikin kapeampi kuin ohjeenmukainen (kannattaisi varmaan oikeasti välillä tarkistella neuletiheyttä). Onneksi puserosta vaikutti kuitenkin tulevan ihan sopivan oloinen, sellainen rento, mutta ei liian löysä.

Pusero mukaan lomalle

Helmikuun loppupuolella siskoni sai ylipuhuttua minut mukaansa lomareissulle ja varasimme maaliskuun alkuun matkan Teneriffalle. Päätin yrittää neuloa puseron valmiiksi ennen matkaa, sillä arvelin sen olevan aika mukava matkustuspuserona. Jatkoin neulomista, vaikka en ollutkaan ihan varma toteutuuko reissumme, kun uutisia tuli ensin Calima-hiekkamyrskystä (joka sulki kaikki Kanarian lentokentät) ja sitten koronaviruksesta (joka sulki yhden Teneriffalaisen hotellin). Hiekkamyrsky onneksi tosiaan ehti loppua ja koronaviruskaan ei tuntunut siinä vaiheessa levinneen muualle Teneriffalle, joten pääsimme matkalle. Ja sain puseron valmiiksi! 

Drops Delphos -pusero valmiina! Ja vielä pari tuntia aikaa lähtöön!

Drops Delphos -pusero valmiina! Ja vielä pari tuntia aikaa lähtöön.

Maanantai-iltana ennen lähtöä vielä viimeistelin puseron silittämällä ja muistaakseni neuloin kaula-aukon reunuksen valmiiksi. Valkoista lankaa puseroon meni aika tarkalleen 400 grammaa ja vaaleanpunaista noin 40 grammaa.

Seuraavaksi jännitti tietenkin taas, että minkähänlainen puserosta oikeasti tuli. Eritysesti jännitin puseron yläosan kokoa, sillä ohjeenmukaiset mitat tuntuivat minusta erilaisilta, kuin mitä olin aiemmin tehnyt omiin neuleisiini. Olin muistaakseni kokeillut puseroa vielä uudestaan ennen hihojen kiinnittämistä, ja silloin jo huomasin, että yläosa tuntui hieman jännältä. Silittäminen onneksi hieman vaikutti yläosaan, ja puserosta tuli kuin tulikin ihan mukavan tuntuinen. Vaikka tosiaan siinä maanantaina vielä mietin mitä puen matkalle päälle, jos puserosta ei tulekaan hyvää. Meillä oli nimittäin aika pitkä lähes yhtäjaksoinen matkustaminen luvassa, joten vaatteiden piti olla todella mukavat päällä. Matkustimme ensin linja-autolla yöllä lentokentälle, jossa oli kolme tuntia aikaa ennen lennon lähtöä, ja sitten vielä se arvioitu 6,5 tuntia matkustamista lentokoneessa.

Jännitystä matkoihin

Ihan ilman kommelluksia nämäkään matkat eivät tosin menneet, sillä mennessä jouduimme odottamaan linja-autoa yli puoli tuntia ja sitten piti vielä vaihtaa bussia kaksi kertaa matkalla, ensin Viitasaarella ja sitten Jyväskylässä. Onneksi Jyväskylässä olisi ollut aikataulun mukaan niin pitkä pysähdys, että pääsimme kai suunnilleen aikataulussa jatkamaan matkaa lentokentälle. Takaisin tullessa jouduimme tekemään välilaskun Ranskan Bordeauxiin sairaustapauksen vuoksi ja lentomme tuli Helsinkiin noin kaksi tuntia aikataulusta möhässä. Omaan aikatauluuni tämä tosin sopi hyvin, sillä muuten minulla olisi ollut aika pitkä odotusaika ennen bussin lähtöä. Nyt en siis joutunut tappamaan aikaa kentällä tylsistyneenä bussia odotellen, vaan kerkesin juuri sopivasti syödä iltapalan ja pestä hampaat jne rauhassa ennen bussin tuloa.

Huomasin näiden matkojen aikana puseron todella mukavaksi päällä, Cotton Merino -lanka taitaa olla aika täydellinen materiaali tällaiseen neuleeseen. Se on todella pehmeä ja muutenkin miellyttävän tuntuinen iholla. Langasta on myös mukava neuloa. Pusero oli todella hyvä matkustusvaatteena ja tulipa sitä käytettyä lomallakin ainakin yhtenä iltana – se ei ollut liian kuuma, mutta lämmitti kuitenkin auringon laskettua ja illan hieman viilentyessä (eli varmaan noin 20 asteeseen). Puseron kaula-aukko on aika iso, ja mietin ensin puseron yläosan tekemistä uudelleen tai ainakin kaula-aukon reunuksen pienentämistä esimerkiksi tekemällä siihen toisenkin pitsikerroksen. Toisaalta pusero on kuitenkin ihan mukava joten en ainakaan vielä ole tehnyt sille mitään muutoksia. Voi olla että jossain vaiheessa teen kaula-aukon päättelykerroksen uudestaan hieman tiukempana, ja katson kuinka paljon se vaikuttaa kaula-aukon kokoon.

Pusero on todella mukava päällä, tulee varmasti käytettyä muulloinkin kuin lomalla.

Pusero on todella mukava päällä, tulee varmasti käytettyä muulloinkin kuin lomalla.

Klompelompe Lillyn syysponcho 100 % merinovillaa

Klompelompe Lillyn syysponcho 100 % merinovillaa

Klompelompe Lillyn syysponcho lahjaksi kummitytölle.

 

Klompelompe Lillyn Syysponcho 100% merinovillaa

Ihka ensimmäisessä suomennetussa Klompelompe-kirjassa (Klompelompe Ihania neuleita lapsille) on ohje tähän suloiseen, hupulliseen ponchoon. Ihastuin siihen heti saadessani kirjan, ja vihdoin sain toteuttaa sen, kun nuorin kummityttöni täytti 1 vuotta. Kysyin etukäteen kummitytön äidiltä tulisiko tällaiselle neuleelle käyttöä, se kun ei suloisuudestaan huolimatta ole välttämättä kaikista käytännöllisin asuste. Kummitytön äiti arveli, että neuleelle olisi käyttöä, ja toivoi langaksi merinovillaa ja väriksi vaaleanpunaista. Olin ensin ajatellut, että ponchon voisi neuloa vaaleanpunaisesta Drops Puna -langasta (väri puuteriroosa, 09), mutta merinovillatoiveen vuoksi neuloinkin ponchon Drops Merino Extra Finen sävystä 40, puuteriroosa.

Huomioita ohjeesta ja neuleesta muutenkin

Ponchon pienin koko oli 0,5-1,5 -vuotiaalle ja seuraava muistaakseni 2-3 -vuotiaalle. Vähän pohdin, että kumman koon valitsen, sillä en halunnut ponchon jäävän heti pieneksi, mutta toisaalta sen ei myöskään tarvitsisi olla hirveän paljon liian suuri. Päätin tehdä tuon 2-3 -vuotiaan koon, vaikka poncho ei varmaan muutenkaan jäisi hirveän pian pieneksi, kun siinä ei ole hihoja, jotka jäisivät liian lyhyeksi. Samasta syystä arvelin, ettei pieni kasvunvarakaan haittaa. Neuloin ponchon hupun ennen helmaa, sillä pitsineulekaitaleen päättämiskerroksella lanka jäi sinne puolelle, enkä halunnut katkaista lankaa, etten joudu lopuksi päättelemään sitä. Ohje oli helppo toteuttaa, vähän vain harmittaa se, ettei Klompelompen ohjeissa ei ole valmiin neuleen mittoja. Tässä ohjeessa ei myöskään ollut mainintaa kuinka pitkä nauhan kannattaisi olla. Koitin vähän mittailla nuken avulla mahdollista pituutta, ja neuloin nauhasta noin 90-100 cm mittaisen. Koko neule on tehty 4 mm puikoilla ja lankaa siihen meni tasan 250 grammaa.

En hankkinut tätä neuletta varten nappeja erikseen, sillä muistelin, että kotona pitäisi olla muutamia erilaisia mahdollisesti käyttökelpoisia nappeja. Mielestäni löytämäni kukkanapit (ehkä Farnian) sopivat neuleeseen hyvin. Olen ostanut ne joskus aikoinaan muistaakseni Kärkkäiseltä. Helminapit ja puiset sydännapit mitä myös olisin voinut harkita, olivat mielestäni liian pieniä tähän. Ponchosta tuli mielestäni oikein soma, ja isohko koko ei haitannut yhtään. Kummityttö ei olisi ensin halunnut kokeilla ponchoa, mutta kun menimme katsomaan peilistä, ei ponchon päälle pukeminen enää haitannutkaan. Erityisen innoissaan pikkuneiti oli tupsuista, jotka tein noin 3 cm kokoisiksi.

Klompelompe Lillyn Syysponcho valmiina!
Klompelompe Lillyn Syysponcho valmiina!
Ponchon huppu on todella iso, ainakin näin pienessä koossa.
Ponchon huppu on todella iso, ainakin näin pienessä koossa.
Anne-nukke sai taas toimia kuvausrekvisiittana.
Anne-nukke sai taas toimia kuvausrekvisiittana.

Kuvat saa aukeamaan todellisssa koossa klikkaamalla.

Muita neuleita Lilly -pitsikuviolla

Klompelompe Lillyn Syysponcho -ohjeessa on kokoja vain lapsille, mutta ainakin jossain Klompelompe-kirjassa Lilly-mallistoa oli aikuisillekin suunnitelluissa neuleissa. Neuletakki, pipo ja kauluri muistaakseni ainakin. Itse aloin haaveilemaan nimenomaan tuon ponchon neulomisesta myös itselleni sopivaksi, se voisi mukavasti lämmittää toimistossa kylminä päivinä (ja minuahan palelee lähes aina toimistolla). Hupun voisi varmaan jättää poiskin, vaikka se on kyllä toisaalta hauska yksityiskohta. No, katsotaan nyt, miten ehtii ja jaksaa.

Klompelompe Hassuli -takki Drops Baby Merinosta

Klompelompe Hassuli -takki Drops Baby Merinosta

Klompelompe Hassuli on soma villatakki, jossa on edessä yksi nappi ja takana suloinen pitsineulekuvio.

 

Klompelompe Hassuli -takki Drops Baby Merinosta

Tämän villatakin neuloin ristiäislahjaksi kummitytölleni keväällä 2017. Villatakin ohje löytyy kirjasta Klompelompe – ihania neuleita lapsille. Ohjeesta poiketen neuloin villatakin Dropsin Baby Merino -langasta, jonka puuterinen vaaleanpunainen (sävy 44) sopii mielestäni erittäin hyvin tähän suloiseen takkiin. Napiksi ompelin tietenkin ihanan Drops Helminapin. Villatakki on neulottu 3 mm puikoilla ja siihen meni lankaa vain vajaa 100 grammaa (muistaakseni 70-80 g).

Hassulitakki neulotaan suljettuna neuleena alhaalta ylöspäin. Pitsineuleen mallikuvio oli helppo oppia muistamaan ja muutenkin neuletakki oli mielestäni kohtuullisen helppo tehdä. Kirjassa jaetaan neuleet kolmeen vaikeustasoon, ja tämä neule on 2-tasolla. En muista, että neuloessa olisi tullut vastaan mitään onhgelmia, eikä langanvaihtokaan tainnut aiheuttaa sen kummempia toimenpiteitä. Toki tämän takin neulomisesta on jo sen verran aikaa, että ihan hyvin siinä on saattanut tarvita laskea silmukoita hieman normaalia tarkemmin. Muistelisin kuitenkin, että Baby Merino sopi korvaavaksi langaksi suoraan.

Ohjeenmukainen lanka ei ole välttämättömyys

Oman kokemukseni mukaan ohjeenmukaisen langan etsiminen ei ole tärkeää, ellei jostain syystä halua neuloa nimenomaan ohjeenmukaisella langalla. Kaikille langoille löytyy kyllä korvaaja muista langoista, mutta tietenkin kannattaa huomioida lankojen tyyppi ja ominaisuudet vaihtoa harkitessa. Lankatyyppi voi ulkonäön lisäksi vaikuttaa myös muihin neuleen ominaisuuksiin, kuten pestävyyteen tai jopa neuletiheyteen. Esimerkiksi tässä neuleessa Baby Merino on hyvin erityyppinen lanka kuin ohjeenmukainen silkki-alpakkasekoitelanka olisi ollut, mutta mielestäni Baby Merinokin sopi hyvin tähän neulemalliin. Konepesun kestävänä se on myös ehkä ”turvallisempi” ratkaisu vauvaneuleeseen kuin erittäin herkkä silkki-alpakkasekoite. Mallitilkun neulomalla pystyy parhaiten varmistamaan jonkun muun langan sopimisen ohjeeseen, mutta oman käsialansa tuntemalla ja vertaamalla vyötteen tiheyttä ohjeen tiheyteen pääsee jo hyvin pitkälle. Aivan eri paksuistakin lankaa voi käyttää, mutta sitten tarvitsee laskea silmukoita vähän tarkemmin. Esimerkki langanvaihdosta paljon ohjeenmukaista ohuempaan lankaan löytyy esimerkiksi tästä jutusta: https://www.tankimaatein.fi/vintiokauluri/.

Eniten varmaan itselläni oli opettelemista tuon hieman ohuemman langan neulomiseen tottumisessa ja siinä, että sai riittävän tasalaatuista neulepintaa tehtyä ohuilla puikoilla. Aiemmin neuloin pääasiassa langoilla, joiden puikkosuositus on vähintään 4 mm, kuten Merino Extra Fine ja Karisma. Ei tämä kuitenkaan ensimmäinen neuleeni tästä langasta ollut, ja mielestäni takista tuli ihan kohtuullisen siisti. Takki on viimeistelty silittämällä, mikä tietenkin vielä vähän häivyttää mahdollisia epätasaisuuksia neulepinnassa. Etenkin sileässä neuleessa kun epätasainen käsiala näkyy todella selvästi. 

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla kuvaa.

Helma tahtoi hieman kiertyä neuloessa.

Helma tahtoi hieman kiertyä neuloessa.

Silittämällä helman sai kuitenkin siistiksi. Myös pitsineule pääsee paremmin oikeuksiinsa silittämisen avulla.

Silittämällä helman sai kuitenkin siistiksi. Myös pitsineule pääsee paremmin oikeuksiinsa silittämisen avulla.

Valmis Klompelompe Hassuli -takki.

Valmis Klompelompe Hassuli -takki.