Neuletakki – inspiraationa Drops Freedom -jakku

Neuletakki – inspiraationa Drops Freedom -jakku

Tämäkin neuletakki oli aluksi tarkoitus neuloa Drops Freedom -jakun ohjeen mukaan, mutta hieman suuremmalla silmukkamäärällä. Matkan varrella neuleeseen tuli hieman muutoksia.

 

Neuletakki (Drops Freedom) x 3

Esittelyssä kolme neuletakkia, joista valkoinen ja harmaa on valmistunut jo vuonna 2017. Harmaa neuletakki on tilaustyö, valkoinen ja vaaleanpunainen on neulottu omaksi iloksi. Kaikissa neuleissa on ollut pohjana Drops Freedom -neuletakki, mutta vain ensimmäinen neule on neulottu ohjeen mukaan. Ilmainen suomenkielinen ohje Drops Freedom -jakkuun löytyy osoitteestahttps://www.garnstudio.com/pattern.php?id=6850&sid=1685&cid=11. Kaikki neuletakit ovat noin kokoa s/m ja ne on neulottu 5 mm (hihat) ja 5,5 mm (muu neule) puikoilla. Lankoina kaikissa neuleissa on ohjeenmukaiset langat Drops Baby Merino ja Drops Brushed Alpaca Silk.

Alkuperäinen Drops Freedom -jakku

Ihastuin Drops Freedom -pitsineulejakkuun heti löytäessäni sen ohjeen, ja päätin neuloa sellaisen itsellenikin. Valkoinen Freedom-jakkuni valmistuikin tammikuussa 2017 juuri sopivasti ennen lomareissua ja takki pääsi heti kovaan käyttöön. Keveä mutta lämmin neule oli oikein mukava sekä lentokoneessa että lisälämmikkeenä etelän viilenevissä illoissa.

Lomareissun ja homehotellin jälkeen oli pakko kokeilla neuletakin konepesua, että uskallan edelleen käyttää neuletta ilman pelkoa ihottumasta (jota sain hotellista). Drops Baby Merino -lanka kestää konepesun, joten sen suhteen ei ollut ongelmaa, mutta arempi Drops Brushed Alpaca Silk -lanka vaatisi käsinpesun. Alpakanvilla huopuu konepesussa, joten vähän pelkäsin millaiseksi neuletakki menee. Halusin kuitenkin ottaa riskin ihan testimielessäkin ja laitoin neuleen koneeseen varovaiseen 40 asteen pesuun, ilman linkousta. Pesun jälkeen availin hihoja ja venytin neuletta varovasti, ja huomasin, että neule oli edelleen käyttökelpoinen. En kuitenkaan suosittele tällaisen neuleen konepesua, sillä tuntuu, että alpakkasilkkilangasta irtosi karvaa ja näin ollen lanka oheni jonkin verran.

Neuletakin kova käyttö kuitenkin jatkui loman jälkeenkin, sillä se lämmitti toimistossa ihanasti ja oli muutenkin mukava päällä. Nykyisin neuletakkia ei tule enää hirveästi käytettyä, se on paikoitellen jo  ihan puhkikulunut. Lienee osaltaan tuo konepesu vaikuttanut, vaikka kyllähän tuo neuletakki on ollut ihan oikeastikin todella kovassa käytössä.

En muista tarkkaa langanmenekkiä, mutta vajaa 4 kerää / lankalaatu riitti. Neule siis painaa koostaan huolimatta alle 300 grammaa.

Kovassa käytössä ollut neuletakki on hieman huopunut, eikä enää laskeudu niin kauniisti.
Kovassa käytössä ollut neuletakki on hieman huopunut, eikä enää laskeudu niin kauniisti.
Harmaa neuletakki on huomattavasti pidempi kuin alkuperäinen Drops Freedom -jakku.
Harmaa neuletakki on huomattavasti pidempi kuin alkuperäinen Drops Freedom -jakku.
Harmaaseen tilausneuleeseen haluttiin nappi kiinnittämistä varten.
Harmaaseen tilausneuleeseen haluttiin nappi kiinnittämistä varten.

Harmaa muokattu Freedom

Myös eräs asiakas ihastui neuleeseen nähdessään tuon minun neuletakkini, ja tilasi saman tien itselleen harmaan hieman pidemmän version neuleesta. Neuletakki neulotaan poikittain, joten pituutta saa helposti muokattua silmukoiden määrää säätelemällä. Harmaaseen neuletakkiin tuli muistaakseni noin 30 silmukkaa enemmän kuin omaan valkoiseen S-kokoiseen neuletakkiini, senteissä tämä lisäsi pituutta noin 20 cm. Lisäksi neuloin harmaan neuletakin etureunat hieman lyhyemmiksi, etteivät neuleen alanurkat tule liian alas. Asiakkaan toiveesta ompelin harmaaseen neuletakkiin yhden Drops Helminapin kiinnittämistä varten.

Tähän neuleeseen meni Baby Merinoa vajaa 4 kerää (vajaa 200 grammaa) ja Brushed Alpaca Silkiä vajaa 5 kerää (n. 110 grammaa). Kuvia jutun lopussa.

Neuletakki – inspiraationa Drops Freedom -jakku

Kun lankamyymäläni lankavalikoima laajeni ja sain myyntiin myös vaaleanpunaista Brushed Alpaca Silk -lankaa, päätin neuloa itselleni myös toisen Freedom-jakun. Mietin pitkään valitsenko Baby Merinosta sävyn 5 (vaaleanpunainen) vai 26 (vaalea vanharoosa), ja päädyin vaaleanpunaiseen, joka poikkeaa enemmän alpakkasilkkilangan sävystä (12, hillitty roosa). Aloitin uuden jakun neulomisen syksyllä 2017, ja neuloin toisen puolen hieman kainaloa pidemmälle. Sitten tuli varmaan kiire jouluneuleiden tai tilaustöiden kanssa, ja jätin neuletakin odottan. Odotus kuitenkin venyi hieman suunniteltua pidemmäksi, mutta nyt vihdoin syksyllä 2018 päätin neuloa neuletakin loppuun.

Neuletakin muoto muuttui matkan varrella

Samalla päätin pyöristää jakun etureunoja, etteivät neuleen liehuvat helmat jää kiinni jokapaikkaan. Neuletakki valmistui syys-lokakuun vaihteessa, ja yhden käyttökerran jälkeen päätin ommella jakkuun kaksi Drops Duffelinappia kiinnittämistä varten. Minulla on kyllä sekä iso hakaneula että huivineula / -solki, joilla neuletakin olisi saanut kiinnitettyä (niitä tuli käytettyä myös valkoisen Freedom-jakun kanssa), mutta halusin helpottaa jakun käyttöä napeilla. En ole katunut kumpaakaan näistä muutoksista, vaikka tuo etureunan pyöristäminen tulikin tehtyä vähän ”katsotaan mitä tästä tulee” -menetelmällä. Tämäkin neuletakki pääsi heti valmistuttuaan mukaan lomamatkalle, ja lentokoneessa nuo napit olivat kyllä hyvä lisä. Jakun sai pidettyä sekä auki että kiinni ilman irrallisia mukana kannettavia (tai vaihtoehtoisesti hukattavia) osia.

Neuletakissa on eroa alkuperäiseen Freedom-jakkuun myös jonkin verran suurempi silmukkamäärä, eli takareunan pituus on hieman enemmän kuin valkoisessa jakussani (ei kuitenkaan yhtä paljoa kuin harmaassa). Lisäksi jätin pitkien sivujen virkatun reunuksen tekemättä, sillä reunat olivat aivan siistit ja pituutta ei tarvinnut lisätä. Nyt tämä vaaleanpunainen neuletakki on uusi suosikkineuleeni toimistossa, luultavasti tulee kovaan käyttöön tulevana talvenakin. Katsotaan miten paljon pidempään se pysyy käyttökunnossa, kun sitä ei (toivottavasti) tarvitse ikinä laittaa pesukoneeseen – muuta kuin korkeintaan hellävaraisella käsinpesu- / villapesuohjelmalla.

Tähän neuletakkiin lankaa meni yhteensä  noin 240 grammaa, josta Baby Merinoa oli 150 grammaa (tasan 3 kerää) ja loput noin 90 grammaa Brushed Alpaca Silkiä (n. 3,5 kerää), eli hieman vähemmän kuin viralliseen Freedom-jakkuun.

Tässä uusi suosikkineule toimistoon!
Tässä uusi suosikkineule toimistoon!
Napeista huolimatta takkia voi pitää myös auki.
Napeista huolimatta takkia voi pitää myös auki.
Sivuprofiili, neuletakki kiinni.
Sivuprofiili, neuletakki kiinni.
Sivuprofiili, neuletakki auki.
Sivuprofiili, neuletakki auki.

Kuvat saa aukeamaan suurempana klikkaamalla kuvaa.

Varpaasta varteen – syksyn ensimmäiset villasukat

Varpaasta varteen – syksyn ensimmäiset villasukat

Varpaasta varteen neulotut vauvan villasukat Drops Fabel Long Print -langasta.

 

Varpaasta varteen – Syksyn ensimmäiset villasukat

Mistä tietää, että syksy on tullut? No tietenkin siitä, että tulee pakottava tarve neuloa villasukkia. Huolimatta siitä, että niitä on omiksi tarpeiksi jo ihan riittävästi. Minulla nimittäin on villasukkia niin paljon, että vaikka käytänkin niitä lähes koko ajan syksystä kevääseen (ja toisinaan kesälläkin), ne eivät ehdi kulua puhki. Silti joka vuosi taitaa tulla tehtyä itselle vähintään yhdet uudet sukat. Koska tuntuu siltä.

Aikuisen sukat Novita Nallesta

No, tänä syksynä sukanneulomistarpeen iskiessä halusin olla järkevä, ja neuloa sukat lahjaksi veljen vaimolle, jonka tiesin ilahtuvan uusista villasukista. Olin myös niin taloudellinen, että neuloin sukat jämälangasta. Niitä myös on kertynyt vuosien saatossa varsinainen kokoelma! Valitsin väriksi Novitan Nalle Kukkaketo -mallistosta Kirsikkapuun, eli vaaleanpuna-pinkki-vihreän raitalangan. Koska kerä oli aloitettu, päätin tehdä sukat varpaasta varteen -menetelmällä, jotta varresta voi tehdä sen mittaisen mihin lanka riittää. Aivan aluksi siis punnitsin langan, jotta tietäisin suunnilleen kuinka paljon yhteen sukkaan on lankaa käytettävissä. 3 mm puikoilla neulotuista sukista tuli varsin lyhytvartiset, mutta toisinaan sellaisetkin ovat paikallaan. Lankaa sukkiin meni yhteensä noin 60 grammaa. En käyttänyt sukkiin mitään varsinaista ohjetta, vaan sovelsin tilanteen mukaan. Tiimalasikantapään silmukkamääriin katsoin vinkkejä Novitan sivuilta Nalle-langasta neulottavien sukkien ohjeista. Neuloin sukat jo ennen lomaa, joten en enää muista muita yksityiskohtia kuin silmukkamäärät.

Vauvan sukat Drops Fabelista

Kun olin saanut nuo noin 38-kokoiset sukat päättelyä vaille valmiiksi, tilasi kyseisten sukkien saaja alle 1-vuotiaalle pojalleen villasukat, sillä kuulemma kaikki valmiina olevat sukat olivat joko liian pieniä tai liian isoja. Päätin neuloa vauvan sukat samalla menetelmällä kuin aikuisenkin ja myös jämälangasta, eli joskus aikoinaan hankitusta Drops Fabel Long Print -langasta (väri ocean view, eli 604). Nämä sukat neuloin 2,5 mm puikoilla (jotka paksumpien puikkojen jälkeen tuntuvat aivan hammastikuilta). Hauskaa oli se, että silmukkamäärä sekä aikuisen että vauvan sukissa oli sama: 10 s / puikko jalkaterässä ja 11 s / puikko varressa alemman resorin yläpuolelta loppuun. Vauvan sukissa jalkaterän pituus kärjestä tiimalasikantapään alkuun on noin 8 cm ja jalkapohjan kokopituus noin 11 cm. Varren pituus resoreineen on noin 10 cm. Pikkusukat on neulottu mittatilauksena, eli kaikki pituudet on sovitettu ”asiakkaalle”. Kantapään ja resorin väliin neuloin 4 kerrosta sileää kaikilla silmukoilla, ettei resori tule liian alas. Lankaa näihin sukkiin meni yhteensä noin 25-30 grammaa.

Aikuisen villasukat neulottuna varpaasta varteen.

Aikuisen villasukat neulottuna varpaasta varteen.

Vauvan villasukat neulottuna varpaasta varteen.

Vauvan villasukat neulottuna varpaasta varteen.

Tänkimäätein Pikkupaita Drops Belle -langasta

Tänkimäätein Pikkupaita Drops Belle -langasta

Tänkimäätein Pikkupaita Drops Belle -langasta on asiakkaalle mittatilaustyönä tehty neuleasuste. Suunnittleu ja toteutus Tänkimäätein.

Tänkimäätein Pikkupaita Drops Belle -langasta

Pikkupaita eli boleron ja neulepuseron risteytys on mukava asuste esimerkiksi avonaisen mekon kanssa käytettäväksi. Omaan tarpeeseen tuli joskus kehiteltyä ihka ensimmäinen Tänkimäätein Pikkupaita, josta esittely löytyy vanhasta blogista. Jutun pääsee katsomaan täältä: http://tankimaatein.blogspot.com/2016/06/pikkupaita.html.

Tästä ensimmäisestä pikkupaidasta sai inspiraation eräs asiakas, joka tilasi itselleen vastaavan neuleen Drops Belle -langasta toteutettuna. Tämä kaunis pellavasekoitelanka onkin oikein hyvä valinta kesäneuleisiin, sillä se on keveä ja hengittävä. Langan ulkonäkö on hieman rouhea ja sen eri materiaalit erottuvat hienosti, joten neulepuintaan tulee ilmettä erilailla kuin sileämpiin lankoihin. Pellavan (14 %) lisäksi langassa on 53 % puuvillaa ja 33 % viskoosia.

Tilattu pikkupaita tehtiin noin s/m -kokoiseksi asiakkaan mittojen mukaan. Puseron alareunassa, hihansuissa ja kauluksessa on 1o, 1n – joustinneuleresori (neulottu 3 mm puikoilla). Muuten pikkupaita on neulottu pitsimedaljongit-pitsineuleena 4 mm puikoilla. Lankaa neuleeseen meni noin 135 grammaa, eli kolme kerää riitti hyvin. Resorin ja varsinaisen pitsineuleosuuden väliin neuloin reikäkerroksen, johon virkkasin nyörin. Tämän avulla puseron alareunan saa kiristettyä haluamaansa mittaan.

Pitsimedaljongit-pitseneulekuvio löytyi mummoni joskus aikoinaan antamasta Neuleidea-korttikansiosta. Mallikerta koostuu 12 silmukasta ja 14 kerroksesta siten, että kerrokset 7-14 ovat periaatteessa samat kuin 1-6 mutta hieman eri kohdassa. En ollut koskaan aiemmin tehnyt tuota kyseistä pitsineulekuviota, ja menikin jonkin aikaa oppia lukemaan neuleesta missä kerroksessa olin menossa, varsinkin kun tein neuleen suljettuna neuleena kainaloihin saakka. Pelkäsin jo alkuun, että pitää koittaa pitää kirjaa missä kerroksessa on milloinkin menossa, mutta onneksi tuo kuvio alkoi olla luettavissa muutaman harjoituskerran jälkeen. Itselläni kuvion hahmottamisessa auttoi ruutupiirroksen tekeminen ohjeesta.

Neuloin ensin mallitilkun, että sain suunnilleen laskettua tarvittavia silmukkamääriä. Tästä huolimatta loin aluksi silmukoita aivan liikaa, ja ehkä 10 cm jälkeen purin työn kokonaan ja aloitin alusta vähemmillä silmukoilla. Toisella yrittämällä neuleesta tuli onneksi juuri sopivan levyinen. Istutetut hihat aina aiheuttavat minulle jonkin verran päänvaivaa, varsinkin jos teen ilman ohjetta. Nytkin epäilin, että joutuu hihoja säätämään paljonkin, mutta kerrankin sain hihakappaleet kerralla sopiviksi. Ne myös asettuivat kauniisti paikoilleen, sen kun vain ompeli ne kiinni.

Valmis neule, alla Pitsimedaljongit-pitsineuleen ohje.

Valmis neule ja alla Pitsimedaljongit-pitsineuleen ohje.

Pikkupaidan avulla spagettiolkainmekkoon saa hieman pienemmän kaula-aukon ja hihat.

Pikkupaidan avulla spagetti-olkainmekkoon saa hieman pienemmän kaula-aukon ja hihat.

Pitsimedaljongit-kuvio antaa neuleelle kauniin ilmeen.

Pitsimedaljongit-kuvio antaa neuleelle kauniin ilmeen.

Klikkaamalla kuvaa saat sen aukeampaan suurempana.

Mittatilausneuletakki Drops Merino Extra fine -langasta

Mittatilausneuletakki Drops Merino Extra fine -langasta

Mittatilausneuletakki Drops Merino Extra finesta ja erittäin tyytyväisen oloinen asiakas.

Mittatilausneuletakki Drops Merino Extra Fine -langasta

Tässä vihdoin esittelyä viime keväänä valmistuneesta mittatilaustyönä tehdystä neuletakista. Takki on neulottu asiakkaan mittojen ja toiveiden mukaan ilman ohjetta. Asiakas toivoi neutraalia ja ajatonta lantiomittaista neuletta, jossa on pitkät hihat kunnon resoreilla varustettuna. Lankavalinta oli helppo, sillä neule ei saanut kutittaa yhtään, ja lapsiperheessä neuleen on ehdottomasti oltava konepesun kestävä – Dropsin merinovillalangat täyttävät nämä molemmat kriteerit. Neule ei saanut olla liian paksu, mutta ei sen myöskään tarvinnut ihan fingering-paksuutta olla (tämä neulojan onneksi!), joten keskipaksu Merino Extra Fine oli sopiva kompromissi – siitä löytyi myös kauniimpi beigen sävy kuin hieman ohuemmasta Baby Merinosta. Beigen lisäksi värivaihtoehtona oli vaaleanharmaa, mutta lopulta vaalea beige (väri 08) miellytti asiakkaan silmää enemmän.

Neulojan toiveesta saumojen määrä neuletakissa on minimoitu, joten kaikki mahdolliset kohdat on tehty suljettuna neuleena ja esimerkiksi taka- ja etukappaleet yhtenä isona kappaleena kainaloihin asti. Neule on neulottu alhaalta ylöspäin ja raglanhihojen ansiosta yläosan pystyi tekemään kaarrokkeena – ja jälleen ilman saumoja. Toki kainalosaumat piti ommella, mutta yhtään pitkää saumaa neuleessa ei ole.

Neuletakkia sovitettiin tilaajalle yhden kerran, siinä vaiheessa kun kaarroke oli vielä hieman kesken. Samalla kerralla tarkastimme nappien paikat ja määrän (alkuperäinen olettamus 7-8 kpl oli hyvä – neuleeseen tuli 8 nappia). Sovituksen jälkeen neuloja oli tyytyväinen, sillä neuleesta näytti tulevan juuri oikean kokoinen, eikä yläosaakaan tarvinnut säätää, sen kun neuloi loppuun. Silti valmiin neuleen toimittaminen hieman jännitti, mutta onneksi asiakas vaikutti oikein tyytyväiseltä neuleeseensa!

Lisätietoja neuletakista

Mittatilausneuletakki on neulottu Drops Merino Extra Fine -langasta. Lankaa työhön meni yhteensä hieman alle 750 grammaa, eli 15 kerää. Neuletakki on kooltaan arviolta s/m -kokoinen. Nappeina on Drops Setrinapit (25 mm), ja ylimmästä napista löytyy tuttuun tapaan Tänkimäätein-logo. Mittatilausneuletakki on neulottu pääasiassa 4 mm puupuikoilla, hihansuun resoreissa on käytetty 3 mm puikkoja, jotta resoreista saisi riittävän napakat.

Neuletakin helmassa on 3 kerroksen korkuinen 1o, 1n -joustinneuleresori, ettei helma rullaudu. Myös pääntie on viimeistelty vastaavanlaisella 3 kerroksen resorilla. Hihansuissa 1o, 1n -joustinneuleresorin pituus on 13 cm. Nappilista (leveys n. 4 cm) on 2o, 2n -joustinneuletta. Joustinneule- ja raglansaumaosuuksia lukuunottamatta neuletakki on neulottu Molly-pintaneuleella. Molly on helppo ja kaunis pintaneulekuvio, jossa toistetaan kolmea kerrosta. En tiedä pintaneuleen alkuperää, neuleen tilaaja oli löytänyt sen jostain.

Molly-pintaneuleessa kaksi kerrosta on sileää oikeaa ja kolmas kerros 1 o, 1 n -joustinta. Nurjat silmukat tulevat aina samaan kohtaan. Tähän kannattaa kiinnittää erityistä huomiota, jos neuloo neuleen muuten kuin suljettuna neuleena, kuten tässä neuletakissa tietenkin piti tehdä. Myös raglankavennuksissa sai kiinnittää huomioita nurjien silmukoiden (eli nurjalla puolella oikeiden) kohdistamiseen.

Jakku / bolero Drops Paris -langasta

Jakku / bolero Drops Paris -langasta

Tämä jakku / bolero lämmitti mukavasti keväisessä säässä.

Neulottu lyhythihainen jakku / bolero Drops Paris -langasta

Löysin tämän lyhennetyin kerroksin neulotun jakun / boleron ohjeen Garnstudion sivuilta jo jokin aika sitten, ja heti päätin haluta joskus tuon toteuttaa. Sopiva aika tuli nyt alkuvuodesta, kun löysin veljeni häihin mekon, jonka kanssa mikään aiemmin tekemäni bolero ei ollut ihan oikeanlainen. Tämän kyseisen boleron valinta ei kuitenkaan ollut ihan itsestäänselvyys, vaan malli valikoitui langan mukaan. Tiesin kuitenkin heti haluavani punasävyisen boleron, joten katselin lankamyymälän hyllyistä kaikki varteenotettavat punasävyiset langat, ja vertailin niitä mekon kukkien väreihin. Ruosteenpunainen Drops Paris ja puuterinvärinen Drops Baby Merino olivat kaikista mieluisimmat vaihtoehdot. Paris kuitenkin tuntui hieman keväisemmältä ja juhlavammalta, ja mieluinen ohjekin tälle langalle oli tiedossa, joten lopulta valinta osui Parisiin ja tähän tiettyyn boleromalliin.

Boleron / jakun ohje löytyy täältä. Neuloin jakun s/m kokoisena 4,5 mm puikoilla, vaikka aloitinkin ensin 5 mm puikoilla. ja muistaakseni hieman isommassa koossakin (s/m ja m/l kokojen välimuoto). Minun käsialallani olisin kuitenkin saanut noilla opeilla valtavan kokoisen jakun, joten piti hieman pienentää mallia. 4,5 mm puikoilla ja s/m -koolla sain juuri sopivan neuleen. Saattaa olla, että loppujen lopuksi neuleeni on kuitenkin jotain s/m ja m/l -kokojen väliltä (Ilmeisesti siis tasan M), sillä jostain syystä ohjeenmukainen langanmenekki (300 g) ei tuohon minun neuleeseeni riittänyt. Saadakseni neuleeseeni toisenkin hihan, jouduin käyttämään vielä ylimääräisen 50 grammaa. Onneksi satun työskentelemään päivät Lankakaupan (Tänkimäätein) lankahyllyn läheisyydessä, joten tarvitsemani lisälanka oli helposti saatavilla. Neuleeseeni meni siis tasan tarkkaan 350 grammaa lankaa, ehkä joku pieni pätkä saattoi jäädä palojen yhdistämisen ja päättelyn jälkeen.

Vinoja kappaleita, palapeliä ja autossa päättelyä

Pitsineule tuo neuleelle ilmettä, ja vinojen kappaleiden (lyhennetyt kerrokset) neulominen oli hauskaa. Boleron kokoaminen oli kuin palapelin tekemistä, sillä se neulotaan viidestä eri kappaleesta. Onneksi ohjeessa oli tarkat merkinnät siitä mikä osa kuuluu yhdistää mihinkin, varsinkin vinojen reunakappaleiden paikoilleen saaminen olisi muuten voinut olla haastavaa. Paksuhkon langan ja puikkojen ansiosta jakku / bolero valmistui melko joutuisasti. Neuleen malli on ainakin omasta mielestäni erittäin kaunis, ja uskoisin, että tälle neuleelle tulee varmasti käyttöä niin arki- kuin juhlapukeutumisessakin. Oikein jo odotan, että tarkenen töissäkin lyhythihaisessa! Vähän etukäteen jännitin, että tarkeneeko tällainen vilukissa huhtikuun puolivälissä lyhythihaisessa, mutta juhlapaikalla oli jopa minun mittapuullani lämmin, joten en todellakaan joutunut palelemaan! Tosin omalta osaltaan lämmittimenä taisivat toimia myös veljieni lapset, jotka aina välillä kaipasivat tädin syliä.

Aloitin neuleen hyvissä ajoin, ja kaikki palat olivat valmiina hääviikon alussa. Ei siis mitään hätää, bolero ehtisi hyvissä ajoin ennen häitä valmiiksi. Vaan kuinkas kävikään! Työkiireiden vuoksi en ehtinyt ihan kaikkia paloja yhdistää, ennen kuin piti lähteä eteläsuomeen hääparille avuksi  hääjärjestelyihin (torstaina töiden jälkeen). Koko perjantaipäivä vierähtikin juhlapaikalla koristeluissa (pääsin jopa pienen kukkakimpun tekemään!) ja neuleen viimeistely jäi lauantaille. No, en viitsinyt jättää viimetippaan, joten ompelin boleron toisen hihan paikoilleen vasta matkalla vihkikirkkoon (toki sinnekin menimme jo hyvissä ajoin, jopa ennen hääparia). 😀 Onneksi olin kuitenkin silittänyt boleron etukäteen, joten se oli heti valmis päälle puettavaksi, kun saavuimme kirkon pihalle. Hieman jännää oli se, etten ollut nähnyt jakkua valmiina mekon kanssa ollenkaan. Puolivalmiina toki (ilman hihoja) olin sovitellut sitä mekon kanssa ja todennut, että se on sopiva, ja näyttäisi käyvän mekon kanssa yhteen. Onneksi häissä kuitenkin katseet kiinnittyvät morsiuspariin, joten muiden asuilla ei ole niin suurta merkitystä. 😀

Vinojen kappaleiden neulominen oli hauskaa.

Vinojen kappaleiden neulominen oli hauskaa.

 

Viralliset kuvat valmiista neuleesta tulossa myöhemmin!

Palapelin kokoamista.

Palapelin kokoamista.

Tämän pienen ruusukimpunkin sain tehdä koristeeksi tarjoilupöytään. :)

Tämän pienen ruusukimpun sain tehdä koristeeksi tarjoilupöytään. 🙂

Huopatossut Drops Big Delight -langasta

Huopatossut Drops Big Delight -langasta

Huopatossut jalassa tarkenee kävellä viileämmälläkin lattialla.

Huopatossut Drops Big Delight -langasta

Helmikuun Felting Fever -kampanjan kunniaksi päätin muistaa palelevia varpaitani huovutettavilla villatossuilla. Olin jo joskus kauan sitten hankkinut kaksi kerää Auringonnousun väristä Drops Big Delight -lankaa jostakin alennuksesta. Ei siis tarvinnut enää kuin valita malli ja tehdä tossut. Löysin Garnstudion sivuilta useampiakin kivan näköisiä huopatossumalleja, mutta lopulta päädyin valitsemaan matalavartisen, hieman sukkamaisen Eigerin.

Huopatossut neulottiin kaksinkertaisella langalla tasona (tämä hieman yllätti minut, mutta tein kuitenkin ohjeen mukaan, vaikka epäilinkin, että sauma voisi tuntua jalkapohjan alla ikävältä, vaikka sen tekisi niin ohueksi kuin mahdollista). Ohjeen mukaista puikkokokoa (9 mm) minulta ei löydy, joten käytin 10 mm puikkoja. Ne taisivatkin olla minun käsialalleni sopivat, sillä aikalailla oikean kokoiset kappaleet tuli ilman mitään säätöä. Isoilla puikoilla tulee valmista nopeasti, joten tuollaiset tossut ovat oikein sopiva viikonloppuprojekti. 35-37 koon tossuihin lankaa meni noin 150 grammaa.

Vähän jännitti laittaa tossut pesukoneeseen huopumaan, mutta lopputulos oli kuitenkin ihan ok. Huovutetut tossut ja muut asusteethan tulisi venyttää / muotoilla heti pesun jälkeen kosteana, mutta näitä tossuja ei tarvinnut käsitellä oikeastaan ollenkaan. Jalkaterän osa tuntui aika kapealta, mutta hieman liian pitkältä. Arvelin kuitenkin, ettei se käytössä haittaa. Päivän käytön jälkeen kuitenkin tulin siihen tulokseen, että asialle täytyy tehdä jotain. Leveyttä ei tarvinnut lisätä, se oli juuri sopiva nyt kun tossut olivat hieman venyneet käytössä. Kantapään kohdalta ne olivat jo ehkä hieman liiankin löysät, etenkin kun tossut olivat myös liian pitkät.

Riskinotto kannattaa – ainakin välillä

Hetken asiaa pohdittuani päätin ottaa riskin ja koittaa muokata tossuista sopivammat. Leikkasin ronskisti molempien tossujen kärjestä palat pois, ja neuloin niihin uudet kärjet. Voin kertoa, että huovutetun neuleen purkaminen on aika työlästä hommaa. 😀 Sain kuitenkin purettua sen verran, että löysin kaikki tarvittavat silmukat ja pääsin neulomaan uudet, hieman lyhemmät kärjet tossuihin. Koon arvioiminen oli oikeastaan mahdotonta, sillä en tiennyt minkä verran tossut uudet kärjet kutistuisivat pesussa. Meinasinkin ensin, että jätän uudet kärjet huovuttamatta, etteivät tossut mene liian pieniksi. Päätin kuitenkin ottaa vielä toisenkin riskin, ja laitoin tossut uudestaan pesukoneeseen.

Pesun jälkeen tossut olivat aivan liian pienen näköiset, ja niin tiiviit, että tuntui mahdottomalta saada venytettyä niitä sopiviksi. Pesupallon, tennispallon ja löylytuoksupullon avulla sain kuitenkin tossuja sen verran venymään, että sain kaksin käsin kiskomalla ne vedettyä paljaaseen jalkaan. Vähän aikaa venytin niitä sitten vielä jaloissa ennen kuin laitoin ne kuivumaan. Nyt useamman käyttökerran jälkeen ne tuntuvat oikeastaan aika sopivilta. Tosin vieläkään niitä ei tahdo saada jalkaan ainakaan kovin paksujen sukkien päälle. Onneksi tossut ovat kuitenkin niin lämpimät, että kovin paksuja sukkia niiden kanssa edes minun ei tarvitse käyttää. 😀

Muuta

Sen verran se sauma siellä pohjassa itseäni häiritsee, että jos joskus vielä neulon itselleni toisetkin huopatossut, teen ne ilman saumoja! Tästä samaisesta syystä en myöskään oikeastaan ikinä parsi omia villasukkiani, mieluummin neulon niihin kokonaan uudet jalkaterät (tai teen niistä säärystimet).

Ps. Drops Big Delight -lankaa ei löydy oman lankamyymälän hyllyistä, mutta langan voi korvata suoraan Drops Eskimo -langalla, johon saatiin nyt helmikuussa runsaasti lisää värivalikoimaa!

30 cm pituiset puikot antavat hieman osviittaa minkä kokoinen neule oli kyseessä ennen huovuttamista! :D
30 cm pituiset puikot antavat hieman osviittaa minkä kokoinen neule oli kyseessä ennen huovuttamista! 😀
Tossut huovutusta vaille valmiina.
Tossut huovutusta vaille valmiina.

Kahden vuoden käytön jälkeen…

EDIT 14.2.2020

Kovassa käytössä (käytän toimistolla työkenkien sijasta huopatossuja lähes päivittäin – yleensä myös kesällä) lähes kaksi vuotta olleet tossut olivat yhtäkkiä kuluneet puhki. Havaitsin ensimmäisen rei’än alun toisessa tossussa jo ennen joulua, mutta en viitsinyt tehdä asialle silloin vielä mitään. Kun toiseenkin tossuun alkoi ilmestyä reikää samaan kohtaan (päkiän alta, sauman kohdalta), piti alkaa miettiä ratkaisua ongelmaan. Vaihtoehtoina parsiminen ja kokonaan uusien tossujen tekeminen. Päätin koittaa parsia reikiä umpeen, mutta varalta (ja vaihtelun ja FeltingFever -alennuskampanjan vuoksi) päätin myös tehdä uudet huopatossut. Ihana joulunpunainen Eskimo sitä paitsi oli niin houkuttelevaa, etten voinut enää vastustaa kiusausta, vaan oli pakko ostaa sitä vähän itselle.

Vein puhkikuluneet työtossuni kotiin jo viime viikolla pestäväksi ja paikattavaksi, mutta vasta eilen illalla sain aikaiseksi alkaa parsia puhtaita tossuja. Lankaahan tossuista jäi aikoinaan vähän yli, joten korvaavaa lankaa ei tarvinnut etsiä. Parsin kaksinkertaisella langalla molempien tossujen reiät umpeen ja päätin jättää nyt ainakin toistaiseksi paikat huovuttamatta. Huovutus epäilemättä lisäisi kestävyyttä, mutta se saattaisi kiristää paikkakohtaa liikaa, joten en halunnut ainakaan vielä kokeilla sitä. Katsotaan kuinka kauan tossut kestävät tällaisella paikalla, lankaa jäi vielä, joten uusi paikkaaminenkin vielä tarvittaessa onnistuu.

Molemmat tossut kuluivat puhki suunnilleen samasta kohdasta.

Molemmat tossut kuluivat puhki suunnilleen samasta kohdasta.

Parsitut tossut. Liukuvärjätyn langan ansiosta paikoista tuli eri väriset.

Parsitut tossut. Liukuvärjätyn langan ansiosta paikoista tuli eri väriset.

En ole oikein koskaan voinut käyttää parsittuja sukkia, sillä vaikka reiän parsisi umpeen kuinka hyvin, se jää kuitenkin aina hieman epätasaiseksi. Enkä vain kertakaikkiaan pidä sukan pohjissa olevista muhkuroista yhtään. Saapa nähdä siis voiko parsittuja huopatossujakaan käyttää, vaikka paikka kestäisikin. Tämän vuoksi neuloin eilen jo huovutusta vaille valmiiksi uudet huopatossut, tällä kertaa lankana Drops Eskimo, ja tossumallina Drops Early Morning. Näistä lisää kunhan ehdin huovuttaa uudet tossut valmiiksi. No, ainakin tämän päivän olen koittanut töissä totuttaa jalkojani muhkurapohjaisiin parsittuihin tossuihin, ja yllättävän hyvin tässä on selvitty.