Klompelompe Dinosaurushaalari Drops Cotton Merinosta

Klompelompe Dinosaurushaalari Drops Cotton Merinosta

Klompelompe Dinosaurushaalari Drops Cotton Merino -langasta neulottuna. Nappeina Dropsin 20 mm tamminapit (7 kpl).

 

Klompelompe Dinosaurushaalari Drops Cotton Merinosta

Pienempi kummipojistani sai joululahjaksi vanhempiensa toivoman villahaalarin. Dinosaurushaalarin ohje löytyy kirjasta Klompelompe Talvilapset. Lanka ei (tietenkään) ole ohjeenmukainen, mutta ainakin omalla käsialallani käyttämäni lanka oli täysin yhteensopiva ohjeeseen. Neuloin haalarin koossa 6-9 kk, ja siihen meni lankaa yhteensä noin 250 grammaa (sinistä reilu 200 g ja valkoista alle 40 g).

Haalari neulotaan ylhäältä alaspäin suljettuna neuleena, ja nappilistan kohdalle luodaan muutama ylimääräinen silmukka leikkausvaraksi kaula-aukon resorin jälkeen. Kaarrokkeessa on kirjoneuletta dinosauruksien verran, muuten haalari on ihan perus sileää neuletta. Dinosauruksien kohdalla on aika pitkiä pätkiä yhdellä värillä, eli kannattaa muistaa aina välillä ”sitoa” odottava lanka kiertämällä se neuleen nurjalla puolella toisen langan ympärille, jotta lankajuoksut eivät muodostu liian pitkiksi. Pitkät lankajuoksut saattavat houkutella pientä ihmistä kiskomaan langoista, ja sen seurauksena kirjoneulekuvio voi vaurioitua ja neulepinta muuttua kurttuiseksi. Pitkiin lankajuoksuihin myös saattaa vaikka pienet sormet jäädä kiinni haalaria pukiessa. Itse teen kierron yleensä noin 3-4 silmukan välein, vähän kuviosta ja langasta riippuen. Tässä kannattaa myös huomioida, ettei tee kiertoja samassa kohdassa peräkkäisillä kerroksilla, sillä muuten kierrot näkyvät neuleen oikealla puolella häiritsevästi.

Tällä kertaa leikkausvaran ompeleminen (ompelukoneella) ja haalarin aukileikkaaminen sujui jo rutiinilla, sillä olin tehnyt samalla tekniikalla aiemmin jo ainakin kaksi haalaria (Kvalavåg ja Klompelompe) ja yhden neuletakin (Dottie). Ompelin lankojen päättelyiden yhteydessä leikkausvaran nurjalle puolelle harvoilla pistoilla. Valmiin neuleen neulepinta oli sen verran siisti, etten edes viimestellyt neuletta kosteiden pyyhkeiden välissä tai silittämällä. Sopivakin siitä näytti tulevan, ja ainakin lahjansaajan vanhemmat vaikuttivat tykkäävän haalarista. Kaikenkaikkiaan neule oli mukava tehdä, ja se valmistui mukavan joutuisasti. Ainakin verrattuna ohuemmasta langasta aiemmin neulomaani aikuisen oloasuun (Novita Hyvä Olo).

 

Ps. Alla olevat kuvat saa avattua todellisessa koossa klikkaamalla kuvia.

Nappivaihtoehtoja. Vaalea puunappi (20 mm Drops tamminappi) vei voiton.

Nappivaihtoehtoja. Vaalea puunappi (20 mm Drops tamminappi) vei voiton.

Klompelompe Dinosaurushaalari valmiina!

Klompelompe Dinosaurushaalari valmiina!

Haalari näyttäisi olevan aika sopiva.

Haalari näyttäisi olevan aika sopiva.

Vauvan tennarit – kahdet eri langoista virkatut tennaritossut

Vauvan tennarit – kahdet eri langoista virkatut tennaritossut

Vauvan tennarit virkattuina. Vaaleansinisissä lankana Dropsin Cotton Merino ja vaaleanturkooseissa Novitan Puuvilla Bambu.

 

Vauvan tennarit – kahdet eri langoista virkatut tennaritossut

 

Löysin joskus kauan sitten pinterestistä kuvia suloisista virkatuista vauvan ”Converseista” ja ajattelin, että olisi hauska joskus kokeilla virkata tuollaiset. Tänä keväänä/kesänä päätin vihdoin toteuttaa aikeeni. Googlettamalla ”vauvan virkatut tennarit” löysin useampiakin blogeja, joissa oli esittelyssä vastaavia tennaritossuja. Muutamissa oli ohjekin. Päädyin Puikkojen Polut 2 -blogiin (Vauvan lenkkaritossut), sillä siellä oli kuvallinen ohje, ja joku muukin oli omassa blogissaan viitannut siihen ohjeeseen. Ohjeen alkuperä ei ihan tarkalleen selvinnyt blogista, siellä oli vain maininta, ettei ohje ole kirjoittajan oma, vaan sekoitus useammasta mallista. Alkuperäistä ohjetta en etsinnöistä huolimatta löytänyt, joten päätin hyödyntää tätä ohjetta.

Dropsin Cotton Merinosta virkatut tossut

Ensimmäiset tossut virkkasin Drops Cotton Merinosta uusimmalle veljenpojalle kesäkuun alussa. Aloin virkata tossuja 3 mm koukulla ohjeen mukaan, mutta totesin niistä tulevan aivan liian isot vastasyntyneelle (ohjeessa kyllä mainitaankin, että tossut ovat 2-3 kk ikäiselle), joten pienensin niitä hieman. Tein pohjaan muistaakseni 10 ketjusilmukkaa aluksi ja sen perusteella virkkasin pohjat, en muista enää varmaksi jätinkö viimeisen pylväskerroksen pohjasta pois, vai miten muokkasin leveyttä. Tossun pohjista tein noin 8-9 cm mittaiset. Tossuista tuli aika leveät, mutta parempi varmaan niin, kuin että olisivat liian ahtaat.

Myös tossun reunan valkoisesta osasta jätin yhden kiinteiden silmukoiden kerroksen pois. Värilliseen osaan tein vain 3 nauhanreikäkerrosta, eli jätin yhden pylväskerroksen pois. Läppään tein ennen värillisellä langalla aloitettua pylväsosaa yhden kerroksen kiinteitä silmukoita valkoisella langalla. Läpän yläpäähän tein myös yhden kerroksen kiinteitä silmukoita värillisellä langalla. Koristepyörylää en virkannut ollenkaan, vaan laitoin sen sijaan nahkaisen Tänkimäätein

Drops Cotton Merinosta virkatut vauvan tennarit.

Drops Cotton Merinosta virkatut vauvan tennarit.

-logon tossun sisäsivulle.

Nauhat virkkasin ketjusilmukoilla, muistaakseni jonkin verran yli 100 silmukkaa. 120 tai sinne päin. Mittasin tarvittavan pituuden pujottamalla nauhan paikoilleen ja tekemällä päistä rusetin. Kun rusetin sai tehtyä riittävän helposti tarpeeksi kauniiksi, totesin nauhan olevan sopivan mittainen. Lankaa tossuihin meni yhteensä noin 15-20 grammaa per väri.

Novitan Puuvilla Bambusta virkatut tossut

Novitan Puuvilla Bambusta virkatut vauvan tennarit.

Novitan Puuvilla Bambusta virkatut vauvan tennarit.

Heinäkuun alkupuolella pääsin ihailemaan eräiden ystävien pientä poikaa, ja hänellekin vein lahjaksi virkatut tennaritossut. Tällä kertaa hyödynsin kotoa löytyvää lankavarastoani, ja virkkasin tossut joskus vuosia sitten alennusmyynnistä ostamastani Novitan Puuvilla Bambu -langasta. En tiedä onko tämä lanka enää edes tuotannossa, mutta jossain vaiheessa vastaava lanka on ollut nimellä Cotton Bamboo. Toiset tossut oli hieman helpompi virkata, kun tiesi jo valmiiksi minkälaiset tossuista suunnilleen pitäisi saada. Tämä lanka on kuitenkin aavistuksen ohuempaa kuin Dropsin Cotton Merino, joten virkkasin pohjaan aluksi 12 ketjusilmukkaa ( 3 mm koukku). Näin sain tossujen pohista suunnilleen oikean mittaiset (8-10 cm). Leveimmältä kohdalta tossun pohja on noin 5 cm leveä, tässäkin ainakin suunnittelin tekeväni väliin kerroksia kiinteillä silmukoilla, mutta en muista säädinkö niillä vai pylväskerrosten määrällä tossujen pohjasta sopivan kokoiset.

 

Näihin tossuihin virkkasin ohjetta noudattaen pohjan jälkeen kaksi kerrosta valkoisella ennen väriraitaa. Edellisten virkkaamieni tossujen tapaan näihinkin tein läppään ennen värillisiä pylväskerroksia yhden rivin kiinteitä silmukoita valkoisella langalla ja lopuksi värillisellä langalla yhden kiinteiden silmukoiden kerroksen. Samoin nauhanrekiä tein vain kolme per puoli ja nauhat virkkasin ketjusilmukoilla (n. 120 s). Tossuihin meni yhteensä noin 35 grammaa lankaa, eli aikalailla sama määrä kuin edellisiinkin tossuihin.

 

HUOM! Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla!

Drops Delphos -neulepusero Cotton Merinosta

Drops Delphos -neulepusero Cotton Merinosta

Drops Delphos -pusero valmistui juuri sopivasti ennen lomareissua.

 

Drops Delphos -neulepusero Cotton Merinosta

Pitsi- ja kirjoneuleinen Drops Delphos -pusero (ohje täällä!) on ollut to do -listallani jo pitkään. Toivoin ja sain siihen langat (Drops Cotton Merino) syntymäpäivälahjaksi vuosi sitten, ja viime kesänä ehdin aloittaa neuleprojektin tilausneuleiden välissä. En tosin hirveän pitkälle ehdistynyt, mutta ehdin kuitenkin aloittaa alimman kirjoneulekuvion ennen kuin oma projekti piti jättää sivuun tilaustöiden ja myöhemmin  joululahjaneuleiden takia. Jossain vaiheessa joulun jälkeen oli yhtäkkiä sellainen tilanne, ettei ollut yhtään isompaa tilaustyötä tehtävänä (tai siis tilauksessa on parikin puseroa, mutta niitä ei ole voitu vielä aloittaa erinäisistä syistä), joten päätin jatkaa jotain omaa neulettani. Tämän puseron lisäksi keskeneräisenä oli ainakin Drops Santorini Blue -pusero, oma sovellus puuvillaneuletakista (lankana Drops Paris) ja vielä suunnitteluasteella (langat jo odottamassa) ainakin pusero Merino Extra Finesta ja neuletakit Drops Punasta ja Drops Kid-Silkistä.

Jatkoin siis Delphos-puseron neulomista, vaikka olin jo luullut saaneeni vähäksi aikaa tarpeekseni kirjoneuleesta. Pusero edistyi pikkuhiljaa, aina sopivissa väleissä neuloin kerroksen tai kaksi. Yhtäkkiä huomasin olevani puserossa jo melko pitkällä, ja aloin miettiä, että tuleekohan siitä edes sopiva. Jännityksellä kokeilin puserontekelettä, en ollut vielä ihan kainaloissa menossa, mutta muistaakseni vartalo-osan kirjoneulekuviot olivat jo valmiina. Olin tehyt puseroa m-koon mitoilla, 3,5 mm puikoilla, ja huomasin, että siitä tulikin kapeampi kuin ohjeenmukainen (kannattaisi varmaan oikeasti välillä tarkistella neuletiheyttä). Onneksi puserosta vaikutti kuitenkin tulevan ihan sopivan oloinen, sellainen rento, mutta ei liian löysä.

Pusero mukaan lomalle

Helmikuun loppupuolella siskoni sai ylipuhuttua minut mukaansa lomareissulle ja varasimme maaliskuun alkuun matkan Teneriffalle. Päätin yrittää neuloa puseron valmiiksi ennen matkaa, sillä arvelin sen olevan aika mukava matkustuspuserona. Jatkoin neulomista, vaikka en ollutkaan ihan varma toteutuuko reissumme, kun uutisia tuli ensin Calima-hiekkamyrskystä (joka sulki kaikki Kanarian lentokentät) ja sitten koronaviruksesta (joka sulki yhden Teneriffalaisen hotellin). Hiekkamyrsky onneksi tosiaan ehti loppua ja koronaviruskaan ei tuntunut siinä vaiheessa levinneen muualle Teneriffalle, joten pääsimme matkalle. Ja sain puseron valmiiksi!

Drops Delphos -pusero valmiina! Ja vielä pari tuntia aikaa lähtöön!

Drops Delphos -pusero valmiina! Ja vielä pari tuntia aikaa lähtöön.

Maanantai-iltana ennen lähtöä vielä viimeistelin puseron silittämällä ja muistaakseni neuloin kaula-aukon reunuksen valmiiksi. Valkoista lankaa puseroon meni aika tarkalleen 400 grammaa ja vaaleanpunaista noin 40 grammaa.

Seuraavaksi jännitti tietenkin taas, että minkähänlainen puserosta oikeasti tuli. Eritysesti jännitin puseron yläosan kokoa, sillä ohjeenmukaiset mitat tuntuivat minusta erilaisilta, kuin mitä olin aiemmin tehnyt omiin neuleisiini. Olin muistaakseni kokeillut puseroa vielä uudestaan ennen hihojen kiinnittämistä, ja silloin jo huomasin, että yläosa tuntui hieman jännältä. Silittäminen onneksi hieman vaikutti yläosaan, ja puserosta tuli kuin tulikin ihan mukavan tuntuinen. Vaikka tosiaan siinä maanantaina vielä mietin mitä puen matkalle päälle, jos puserosta ei tulekaan hyvää. Meillä oli nimittäin aika pitkä lähes yhtäjaksoinen matkustaminen luvassa, joten vaatteiden piti olla todella mukavat päällä. Matkustimme ensin linja-autolla yöllä lentokentälle, jossa oli kolme tuntia aikaa ennen lennon lähtöä, ja sitten vielä se arvioitu 6,5 tuntia matkustamista lentokoneessa.

Jännitystä matkoihin

Ihan ilman kommelluksia nämäkään matkat eivät tosin menneet, sillä mennessä jouduimme odottamaan linja-autoa yli puoli tuntia ja sitten piti vielä vaihtaa bussia kaksi kertaa matkalla, ensin Viitasaarella ja sitten Jyväskylässä. Onneksi Jyväskylässä olisi ollut aikataulun mukaan niin pitkä pysähdys, että pääsimme kai suunnilleen aikataulussa jatkamaan matkaa lentokentälle. Takaisin tullessa jouduimme tekemään välilaskun Ranskan Bordeauxiin sairaustapauksen vuoksi ja lentomme tuli Helsinkiin noin kaksi tuntia aikataulusta möhässä. Omaan aikatauluuni tämä tosin sopi hyvin, sillä muuten minulla olisi ollut aika pitkä odotusaika ennen bussin lähtöä. Nyt en siis joutunut tappamaan aikaa kentällä tylsistyneenä bussia odotellen, vaan kerkesin juuri sopivasti syödä iltapalan ja pestä hampaat jne rauhassa ennen bussin tuloa.

Huomasin näiden matkojen aikana puseron todella mukavaksi päällä, Cotton Merino -lanka taitaa olla aika täydellinen materiaali tällaiseen neuleeseen. Se on todella pehmeä ja muutenkin miellyttävän tuntuinen iholla. Langasta on myös mukava neuloa. Pusero oli todella hyvä matkustusvaatteena ja tulipa sitä käytettyä lomallakin ainakin yhtenä iltana – se ei ollut liian kuuma, mutta lämmitti kuitenkin auringon laskettua ja illan hieman viilentyessä (eli varmaan noin 20 asteeseen). Puseron kaula-aukko on aika iso, ja mietin ensin puseron yläosan tekemistä uudelleen tai ainakin kaula-aukon reunuksen pienentämistä esimerkiksi tekemällä siihen toisenkin pitsikerroksen. Toisaalta pusero on kuitenkin ihan mukava joten en ainakaan vielä ole tehnyt sille mitään muutoksia. Voi olla että jossain vaiheessa teen kaula-aukon päättelykerroksen uudestaan hieman tiukempana, ja katson kuinka paljon se vaikuttaa kaula-aukon kokoon.

Pusero on todella mukava päällä, tulee varmasti käytettyä muulloinkin kuin lomalla.

Pusero on todella mukava päällä, tulee varmasti käytettyä muulloinkin kuin lomalla.

Tupsupipot kukkajoustinneuleella – äidille ja tyttärelle

Tupsupipot kukkajoustinneuleella – äidille ja tyttärelle

Tupsupipot äidille ja tyttärelle. Lapsen pipossa lankana Drops Cotton Merino ja aikuisen pipossa kaksinkertainen Drops Baby Merino.

 

Tupsupipot kukkajoustinneuleella – äidille ja tyttärelle

Röyhelöhaalaria varten varattua Drops Cotton Merino -lankaa jäi hieman ylimääräistä (vähän yli yksi kerä), joten sille piti keksiä jotain käyttöä. Arvelin langan riittävän esimerkiksi myssyyn, ja vinkkasin, että minulla olisi vaaleanpunainen ja luonnonvalkoinen kankaita.comista tilattu tekoturkistupsu joutilaana. Klompelompe – ihania neuleita lapsille -kirjasta löytyi mukavan oloinen ohje joustinneuleiseen korvaläpälliseen tupsumyssyyn, sovittiin että fiksataan myssyä sen verran, että korvataan alkuperäisen ohjeen 2 n, 3 o -joustinneule täsmälleen samalle silmukkamäärälle sopivalla kukkajoustinneuleella (ohje Hääräämöstä, tässä suora linkki: https://www.haaraamo.fi/2018/03/kukkakuvioinen-joustinneule-syntyy-helposti-ilman-apupuikkoa-ohjevideo.html) ja langasta tehdyn tupsun sijaan laitetaan luonnonvalkoiseen myssyyn vaaleanpunainen tekoturkistupsu. Muutoin noin 1-vuotiaan myssy on tehty aika tarkasti Klompelompen myssyn ohjeella, paitsi lankana tietenkin ohjeesta poiketen Dropsin Cotton Merino. Lapsen pipoon meni lankaa noin 60 grammaa ja se on neulottu kokonaan 4 mm puikoilla.

Aikuisen pipo

Myös pikkuneidin äiti hoksasi tarvitsevansa pipon, ja ensin oli puhe tehdä hänelle esimerkiksi Onnelin ja Annelin pipo valkoisella tupsulla. Hän halusi lämpimän ja muhkean pipon ja puhtaan valkoinen väri oli mieluisin, joten sovittiin, että neulon pipon kaksinkertaisesta Drops Baby Merinosta (sen väri 01 oli kaikista valkoisin myymälästäni löytyvä merinovillalanka). Lapsen pipon valmistuessa päätimme, että palmikkokuvion sijasta myös aikuisen pipoon tulee kukkajoustinneuletta, sillä pinta on niin kauniin näköistä. Ja johan noita Onnelin ja Annelin pipoja tuli neulottua neljä, joten ei haitannut yhtään tehdä välillä erilaista.

Tähän pipoon tein ensin Onnelin ja Annelin pipon tyylisen taitettavan 2 o, 2 n -joustinneulereunuksen (pituus n. 12-13 cm) sadalla silmukalla, resorin jälkeen lisäsin muutaman silmukan ja neuloin pipon loppuosan kukkajoustinneuleella. Kavennukset pyrin tekemään niin, että kukkakuvioinen neule jatkuu mahdollisimman pitkälle. Loput kavenuksista johtuvat sileät neuleet jäävät tupsun alle piiloon. En muista minkä korkuinen pipon kukkajoustinneuleosuus oli ennen kavennuksia, mutta tein siitä suunnilleen omaan päähäni (ympärys n. 56 cm) sopivan kokoisen. Lankaa tähän pipoon meni n. 130 grammaa. Resorin alku (n. 1 cm) ja loppu (n 6 cm) on neulottu 4 mm puikoilla, reosrin keskiosassa ja pipon kukkajoustinneuletta olevassa osassa käytin 5 mm puikkoja.

Lapsen tupsupipo valmiina. Tuli juuri sopiva!

Lapsen tupsupipo valmiina. Tuli juuri sopiva!

Myssy ja haalari tositoimissa. Kiitos kuvasta ja julkaisuluvasta pikkuprinsessan äidille!

Myssy ja haalari tositoimissa. Kiitos kuvasta ja julkaisuluvasta pikkuprinsessan äidille!

Kuvat saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla kuvia.

Lapsen pipo nurjalta puolelta.

Lapsen pipo nurjalta puolelta. Neulepinta on ihan kivan näköinen näinkin päin!

Aikuisen pipossa on taitettava joustinneulereunus.

Aikuisen pipossa on taitettava joustinneulereunus.

Tupsupipot kukkajoustinneuleella ja tekoturkistupsulla koristeltuna.

Tupsupipot kukkajoustinneuleella ja tekoturkistupsulla koristeltuna.

Tupsuista ja neulepinnasta

Näissä tupsuissa ei ollut kumilenkkejä kiinnitystä varten, joten ne on ommeltu tiukasti kiinni pipoon. Toivottavasti pipoja ei tarvitse hirveästi pestä, sillä en tiedä miten hyvin nuo tekoturkistupsut kestävät pesua. Pesuohjeessa kyllä luvataan tupsun kestävän 30 asteen hienopesu. Jonkin verran niistä irtosi karvaa siinä ommellessa, mutta uskoisin, että karvanlähtö johtui tupsujen melko kovakouraisesta käsittelystä, eikä karvoja irtoa normaalissa käytössä.

Kukkajoustinneuleen neulominen oli jo tuttua, sillä tein siskolleni villasukan varret kukkajoustinneuleella joskus reilu vuosi sitten (esittely täällä). Tälläkin kertaa kukan terälehtien lenkkien pituudet meinasivat aiheuttaa haasteita. Voi olla, että tuli jopa tehtyä vähän turhankin pitkät lenkit toisinaan, mutta ihan siisti tuosta lopputuloksesta kuitenkin mielestäni tuli. Jopa kaksinkertaisella langalla tehdystä tuli ihan kivan näköinen, vaikka ensin vähän jännitin, että tuleeko lenkeistä epämääräiset kahden langan vuoksi. Valmiina neule on mielestäni todella sievän näköistä, mutta neuloessa se tuntui välillä aika puuduttavalta. Siksi jätinkin vielä avoimeksi minkälaisen tupsupipon teen itselleni – resori tosin on jo valmiina. Luultavasti päädyn johonkin muuhun neulepintaan tällä kertaa. Onneksi voi jättää asian hautumaan siksi aikaa kun tekee tilausneuleita.

Merihenkinen raitapaita – kummipojalle neuleita osa 9

Merihenkinen raitapaita – kummipojalle neuleita osa 9

Merihenkinen raitapaita on neulottu Drops Cotton Merino -langasta.

 

Merihenkinen raitapaita – Kummipojalle neuleita osa 9

Kummipoika on saanut tähän mennessä joka joulu joululahjaksi jonkinlaisen neulepuseron/ -takin tai vastaavan. Vuonna 2019 vuorossa oli Drops Cotton Merino -langasta neulottu raitapaita. Inspiraationa paidalle toimi aikoinaan itselleni Drops Karisma -langasta neulomani raitapaita, kummipojan puseroon vain sovittiin laittavamme resorit sinisiksi, omassa puserossani ne ovat valkoiset. Omassa puserossani on koristeena toisella olalla kolme ankkurinappia, halusin ne siihen ihan muuten vain, raitapaita kun aina on jotenkin merihenkinen. Minulla ei kuitenkaan ollut nappeja enää jäljellä, enkä enää muistanut mistä ne oli tilattu, joten kummipojan paitaan piti keksiä joku muu merihenkinen ratkaisu. Googletin ankkurinappeja, ja paljon erilaisia vaihtoehtoja löytyikin. Mikään ei vain oikein tuntunut oikealta – ennen kuin löysin vanhan hopean värisen ankkurin mallisen napin kankaita.com -verkkokaupasta (tässä linkki). En ollut aivan varma mihin kohti paitaa napin aion kiinnittää, vaihtoehtoina olivat helma ja puseron yläosa, mutta onneksi sitä ei tarvinnut päättää heti.

Mitään varsinaista ohjetta en puseroa varten etsinyt, vaan neuloin sen suunnilleen kummipojan mittojen mukaan. Vähän kasvunvaraa pyrin siihen kuitenkin jättämään. Aloitin puseron neulomisen helman resorista, eli neuloin paidan alhaalta ylöspäin niin saumattomasti kuin mahdollista. Neuloin siis ensin puseron helman kainaloihin asti suljettuna neuleena. Resorin korkeus on noin 6-8 cm ja raidat ovat 4 kerroksen korkuisia. Kerroksen aloituskohta on toisella sivulla, olemattoman sivusauman kohdalla. Värinvaihtokohdista sai mielestäni aika siistit ja huomaamattomat kun teki langanvaihdot niin, että kiersi langat aina samoin päin. Uusi väri otettiin ikään kuin vanhan takaa mukaan neuleeseen, eli langat kierrettiin myötäpäivään. Värinvaihtokohdissa kannattaa myös kiinnittää huomiota lankojen kireyteen, jotta saumakohdasta tulee siistit, eikä värinvaihtokohtiin jää porrastusta. Vartalo-osan jälkeen neuloin hihat suljettuna neuleena samalla opilla kuin vartalo-osankin. Hihoihin lisäsin silmukoita muutaman sentin välein kunnes ne olivat mielestäni riittävän leveät. Mittoja varmistelin välillä parista Dropsin neuleohjeesta (Narvik ja Clever Clark).

 

Kaarrokeyläosa

Toista hihaa neuloessani keksin, että haluan neuloa kaarrokkeeseen yhden sinisen raidan tilalle punaisen, sillä minulla oli punaista Cotton Merinoa jäljellä eräästä aikaisemmasta kummipojan joululahjaneuleesta (lapsen huivikauluspusero). Sinivalkoinen raitaneule on toki merihenkinen, mutta mielestäni yhdellä punaisella raidalla varustettu raitapaita on vieläkin merihenkisempi. Ja pirteämpi. Voi toki silläkin olla vaikutusta, että punainen on ollut lempivärini jo hyvin pitkään. Varmuuden vuoksi kysyin tietenkin luvan punaisen raidan laittamiseen, ja kummipoika hyväksyi ajatuksen. Ankkurinapillekin löytyi näin sopiva paikka – se pitäisi tietenkin kiinnittää punaiseen raitaan puseron etupuolelle.

Neuloin kappaleiden yhdistämisen jälkeen vielä pari sinistä raitaa ennen punaista ja pelkäsin neuloessani, että raita tuli liian ylös. Aloitin kavennukset muistaakseni vasta punaisen raidan jälkeen, tein ne tarkoituksella joka kerroksella hieman eri kohdassa, etteivät kavennukset taita raitoja (kuten raglantyyppisenä tehdyssä omassa raitapaidassani). Punaisen raidan jälkeen tuli vielä pari sinistä raitaa ennen resoria. Mietin ensin, että tekisin puseron kaula-aukkoon niskan korotuksen, mutta puseron kanssa tuli vähän kiire, joten en ehtinyt alkaa miettiä miten sen saisi raitaneuleen kanssa toimimaan vaan jätin sen pois. Kaula-aukon resori, kuten muutkin resorit on neulottu 2 o, 2 n -joustinneuleena 3 mm puikoilla.  Sileässä neuleessa käytin 4 mm puikkoja.

Puseroon meni lankaa yhteensä vajaa 350 grammaa ja pusero on neulottu noin 10-vuotiaalle. Sinistä lankaa meni noin 180 g, valkoista noin 145 g ja punaista noin 5-10 grammaa. Helman resoriin kiinnitin Tänkimäätein-logon. Puseron kanssa tuli tosiaan vähän kiire, sillä tilaustöiden (ja myös tavallisten oikeiden töiden) vuoksi en ehtinyt aloittaa puseron neulomista kovin ajoissa. Jouluaaton vastaisena yönä kinkun paiston ohessa siis viimeistelin puseroa silmät ristissä joskus aamuyöllä. Mutta pusero ehti kuitenkin aatoksi valmiiksi, ja oli kummipojalle sopiva. Hän vaihtoikin puseron heti päälle avattuaan sen lahjapaketista ja tuntui tykkäävän uudesta puserostaan. Punainen raitakin näytti onneksi olevan ihan sopivalla korkeudella. Lupasin tarvittaessa fiksata kaula-aukkoa jotenkin, jos alkaa näkyä tarvetta siihen. Nyt pusero ainakin asettui ihan hyvin ja kaula-aukko näytti sopivalta, mutta käytössä neule aina jonkin verran venyy, joten oli puhe seurata miten kaula-aukolle käy.

Kuvan saa aukeamaan todellisessa koossa klikkaamalla.

Merihenkinen raitapaita kummipojalle joululahjaksi. Lankana Drops Cotton Merino.

Merihenkinen raitapaita kummipojalle joululahjaksi. Lankana Drops Cotton Merino.

Edelliset kummipojan joululahjaneuleet löytyvät täältä: