Kummipojalle neuleita – osa 3, Dinosauruspaita

Kummipojalle neuleita – osa 3, Dinosauruspaita

Kummipojalle neuleita – kummipoika on tähän mennessä saanut joka joulu lahjaksi myös kummitädin neuloman neulepuseron tai -takin. Tässä esittelyssä ensimmäinen näistä neuleista, eli noin puolivuotiaalle kummipojalle 2009 neulottu dinosauruspusero.

Kummipojalle neuleita

No niin, kävin eräänä päivänä kuvaamassa sen ensimmäisenkin kummipojalle tekemäni neuleen. (Muut hänelle tekemäni neuleet löytyvät tästä ja tästä postauksesta.) Ja voi että se olikin söpö! Osasyynä on tietenkin se, että pusero on pieni, n. puolivuotiaalle vauvalle sopiva. Mutta on se muutenkin aika sievä paita. 🙂

Lanka- ja ohjetiedot

Käyttämäni lanka on Novitan 7 veljestä, ja tuon kokoiseen paitaan sitä ei kauheasti mene. Vihreä on Marttojen juhlavuoden erikoisväri, ja täsmälleen tuota sävyä ei normaalisti ole saatavissa. En olekaan juuri muuhun raaskinut sitä käyttää… Puseron ohje löytyy Suuri Käsityö 8/2009 -lehdestä. Muokkasin ohjeen sopimaan käyttämälleni langalle, muuten tein lehden ohjeen mukaan. Napit ostin jostain, todennäköisesti Eurokankaasta Oulun sisustajantorilta ja ne ovat täsmälleen oikean väriset.

Takana on kaksi nappia pukemisen helpottamiseksi.

Takana on kaksi nappia pukemisen helpottamiseksi.

Myöhemmin tein vielä villasukat samoista langoista. Sukat ja pusero eivät kyllä ole samanikäisille lapsille sopivia.

Myöhemmin tein vielä villasukat samoista langoista. Sukat ja pusero eivät kyllä ole samanikäisille lapsille sopivia.

Esittely julkaistu alun perin vanhassa blogissa ja kopioitu sieltä uusille sivuille. Juttua ei ole varsinaisesti yritetty muuttaa tai päivittää, mutta jotain korjauksia kieliasussa saattaa olla, ja kaikki aineisto ei välttämättä toimi ihan samoin vanhassa ja uudessa blogissa. Alkuperäisen jutun pääsee lukemaan täältä: http://tankimaatein.blogspot.com/2014/03/kummipojalle-neuleita-osa-3.html.

Isoäidinneliöitä…

Isoäidinneliöitä…

Isoäidinneliöitä on helppo tehdä. Missä vaan.

(Teksti julkaistu alun perin vanhassa blogissani: http://tankimaatein.blogspot.com/2014/01/isoaidinnelioita.html.)

Tänään en ole ehtinyt neuloa yhtään silmukkaa, enkä lyödä yhtään lyöntiä (nypläyksestä siis puhun), joten kerronpa teille tarinan eräästä hullusta päähänpistosta, jonka kerran sain. Ja en aio toista kertaa saada. 😉

Isoäidinneliöitä 1, 2, 3… 165 kpl

Eräänä vuonna (ollessani köyhä opiskelija) sain päähäni tehdä pikkusiskolle joululahjaksi tilkkupeiton isoäidinneliöistä. Kaikkea hullua sitä tuleekin keksittyä! Hirveän kätevää oli tietenkin se, että sain näin käytettyä jämälankoja johonkin hyödylliseen. Langat olivat ties mitä kaikkea mahdollista villasekoitetta, varmaan pääasiassa kuitenkin Novitan 7 veljestä ja Nalle -lankoja tai muita vastaavia ja suunnilleen saman paksuisia. Joka palaan laitoin kerroksia sekä ohuemmasta että paksummasta langasta, ja kaikkiin tein reunukset luonnonvalkoisella 7 veljestä langalla. Valitettavasti en enää muista kuinka paljon tuota luonnonvalkoista kaikkiaan tarvittiin. Virkkasin paloja 11 erilaista väriyhdistelmää, aina 15 joka lajia. Eli yhteensä 165 palaa. Huhhuh, ei voi kuin ihmetellä ja ihastella omaa reippautta nyt jälkeen päin. 😀

Sain palat valmiiksi hyvissä ajoin, mutta en ollut hoksannut kuinka kauan palojen yhdistämiseen menee aikaa. Eli kiirehän siinä tuli. Jouduin laittamaan peiton pakettiin hieman keskeneräisenä, kaikki palat olivat kiinni peitossa, mutta joitakin ”pitkittäissaumoja” oli kesken. Viimeistelin työn sitten jouluyönä mukavasti muun toiminnan ohessa. 🙂 Pääasia on kuitenkin se, että peitosta tuli valmis. Ja hienokin se on. Jälkeen päin on hieman harmittanut, etten tehnyt peittoa itselleni. Varsinkin, kun päätin, etten enää koskaan tee samanlaista. Ainakaan noin pienistä paloista. (Ovat muistaakseni n. 10 cm kantiltaan, tai jopa vähän alle, 9?) Paloja on kuitenkin sen verran, että kokonaisuudessaan peitto on ihan mukavan kokoinen torkkupeitto.

Isoäidineliöitä oli helppo virkata joka paikassa ja kaiken aikaa. ;)

Isoäidineliöitä oli helppo virkata joka paikassa ja kaiken aikaa. 😉

Tässä kuva koko peitosta. Lähes koko peitosta nimittäin. Mukavasti nuo luonnonvalkoiset reunat rauhoittavat muuten värikästä peittoa.

Tässä kuva koko peitosta. Lähes koko peitosta nimittäin. Mukavasti nuo luonnonvalkoiset reunat rauhoittavat muuten värikästä peittoa.

Torkkupeitto

Torkkupeitto

Esiteltävänä keinutuolinpäälliseksi muuttunut torkkupeitto.

Torkkupeitto – Tai siis keinutuolinpäällinen

Päätin pakkaspäivän kunniaksi vihdoin tehdä loppuun yhden muutama vuosi sitten aloitetun projektin. Ohje torkkupeittoon löytyi vuonna 2009 Suuri Käsityö -lehden joulunumerosta. Päätin totetuttaa peiton kaksivärisenä Novitan 7 veljestä -langasta. Virkatut palat tein punaisesta ja neulotut luonnonvalkoisesta langasta. No, projekti hieman venyi…

Viime syksynä järjestäessäni uudelleen käsityönurkkaustani, kaivoin palat taas esiin, ja totesin, että melkein kaikki on jo valmiina. Neulottuja paloja puuttui muutama. Samalla keksin, että en teekään torkkupeittoa, vaan peitteen keinutuolin päälle. Näin talviaikaan kun pieni lisälämmike ei koskaan ole pahasta. Ainakaan tässä talossa.

Niinpä neuloin puuttuvat palat ja virkkasit osat yhteen. Päättelystä onnistuin luistamaan, kun virkkasin pääteltävät langanpäät mukaan saumoihin. Päätin vielä tehdä pari pylväskerrosta koko peitteen ympärille, jotta peiton reunasta tulee huoliteltu. …Nimittäin sitten joskus. Kunhan jaksan.

Tänään se hetki vihdoin koitti. 🙂

Nyt ei keinutuoliakaan pitäisi paleltaa pakkasella...

Nyt ei keinutuoliakaan pitäisi paleltaa pakkasella…

Virkkasin reunukseksi 1 kerroksen kiinteitä silmukoita ja 3 pylväskerrosta.

Virkkasin reunukseksi 1 kerroksen kiinteitä silmukoita ja 3 pylväskerrosta.

Ja, uskokaa tai älkää, viimeistelin peiton HÖYRYTTÄMÄLLÄ. (mitä en oikeasti ole koskaan aikaisemmin minkään käsityön kohdalla tehnyt.) 🙂

Peitossa on yhteensä 30 palaa, 15 virkattua ja 15 neulottua. Leveyttä peitolla on noin 57 cm ja pituutta noin 172 cm. Virkkasin vielä peittoon muutamaan kohti nyörit, millä sen saa kiinnitettyä paikoilleen.

Kummipojalle neuleita

Kummipojalle neuleita

Esittelyssä muutamia kummipojalleni neulomiani neuleita – esittely julkaistu alunperin vanhassa blogissa (alkuperäinen juttu luettavissa täällä.

Kummipojalle neuleita

Vuosien saatossa olen ehtinty tehdä kummipojalleni jo useammankin neuleen joululahjaksi. Valitettavasti niistä ensimmäisistä en ole älynnyt ottaa kuvia… Täytyisi varmaan käydä kysymässä, että ovatko ne vielä tallessa, että voisi käydä ottamassa valokuvat. 🙂

Puseroon on neulahuovutettu laivan kuva. Lanka Novitan 7 veljestä.

Kolmantena joulunaan kummipoika sai joululahjaksi laivapaidan. Ohje on Novita Syksy 2009 -lehdestä. Lankana Novita 7 veljestä ja kuvio neulahuovutettu Novita Hahtuvaisesta.

2012 tein kummipojalle vihreän neuletakin Gjestalin Janne -langasta. Ohje on Suuri Käsityö 9/2012 -lehdestä. Tarkoituksenani oli tehdä ensin raglanhihainen neuletakki 5-6/2012 -lehdestä, takakappale ja osa toisesta etukappaleesta oli jo valmiina, mutta tämä malli oli vain pakko saada tehdä, joten vaihtoon meni. Ehkä vielä joskus joku pieni poika saa sen aiemmin aloittamani neuleen. Jos vain lanka riittää, että saan tehtyä sen valmiiksi. 😀 Ohjeen mukaan takkiin olisi tullut duffelinapit, mutta koska en saanut sellaisia hankittua tähän hätään, käytin joskus aiemmin hankkimiani puunappeja.

vihreä huppuneuletakki Gjestalin Janne -langasta
Lapsen villapusero Vikingin Ville -langasta.

Viime jouluksi tein tällaisen neuleen. Lanka on samaa Vikingin Villeä, josta olin aiemmin tehnyt palmikkopuseron tilaustyönä. Tämän paidan ohje löytyy Suuri Käsityö 3/2013 -lehdestä. Käyttämäni langan takia jouduin hieman tekemään ohjeelle hienosäätöä, että saan paidasta oikean kokoisen.

Serkkuni (joka tasan tarkkaan tiesi kenen tekemä paita on) oli kysynyt kummipojaltani kuka paidan on tehnyt. Poika totesi, ettei tiedä. Lisäsi vielä, että ”joku, joka ei tiiä, että tää pistelee mua”. Poika-parka, saa pisteliäitä joululahjoja… Täytyy varmaan seuraavaksi kokeilla merinovillaa tai puuvillaa tai bambua, jos pistelisivät vähemmän. 🙂

Sukkia jouluksi

Sukkia jouluksi

 Sukkia jouluksi

Päätin tehdä joululahjaksi kaikille sisaruksilleni villasukat. Samalla tein myös äidille, veljien lapsille (nuorimmaista lukuun ottamatta -hän sai omansa jo syntyessään elokuussa), veljien vaimoille ja yhdelle ystävälleni. Ja koska sukkavaihde jäi päälle, sain itsekin uudet sukat. Taisivat valmistua jouluyönä. 🙂 Isä ei saanut sukkia, koska tiettävästi hänellä ei ole niille juurikaan käyttöä. Ja vastahan hän sai 50-vuotislahjaksi tekemäni villasukat, joita ei ole vielä kovin montaa kertaa tarvinnut. 😀

Sukkia veljien lapsille. Turkoosit pitsisukat ovat ylimääräiset, noin 1 vuotiaalle sopivat. Sinivihreät vauvan sukat eivät jääneet odottamaan joulua.

 

Naiset saivat pitsisukat ja miehet kirjoneulesukat (kerrosrivinousua ja kirjavaa lankaa). Pääasiassa. Itselleni tein kirjoneulesukat. Ilmeisesti kävi vielä niin hyvin, että kaikkien sukat olivat suurin piirtein sopivat. 🙂 Raidallisten sukkien ohje on mukailtu Novitan Kevät 2012 -lehdestä ja naisen pitsisukkien ohje löytyi Novitan 7 veljestä -lehdestä. Tosin tein vain yhdet ohjeen mukaan aloittaen varpaista ja loput normaalisti aloittaen varresta. Mielestäni kuvio pääsi paremmin oikeuksiinsa niin. Tytön pitsisukan malli on kehitelty itse.

 

Miesten sukat tein Novitan 7 veljestä ja 7 veljestä Polkka langoista. Samoin lasten sukat (paitsi vauvan sukat, jotka ovat Novita Woolia). Naisten sukista luonnonvalkoiset ja beiget ovat Pirtin kehräämön kampalankaa, pinkit ovat Gjestalin Maijaa ja harmaat Novitan Nallea.

Pikkusiskoni paidasta aiemmin ylijääneestä langasta tuli nyt sukat samaiselle siskolle.
Beigejä pitsisukkia tein kahdet, toiset äidille ja toiset ystävälleni. Valitettavasti en tähän hätään löytänyt kuvaa niistä toisista, jotka on aloitettu varpaista...